Eräs helluntailainen Kotimaan blogin yhteydessä sanoi, ettei voi turvata Jeesukseen, eikä tietää olevansa pelastettu, ellei ensin ole tehnyt ns. ratkaisua. Mitä ajattelette tästä väitteestä? Minä ainakaan en hyväksy ja usko sitä väitettä! Siinä ajatellaan hyvin kaavamaisesti uskoontulosta, ja että se voi tapahtua vain ns. ratkaisun tekemällä. Onko siis uskoontulo ihmisen vai Jumalan teko? ”Se on Jumalan teko, että te uskotte häneen, jonka Jumala on lähettänyt.” (Joh. 6:29). Ihminen on vastaanottava ja saava eikä antava osapuoli pelastuksessa. (Joh. 1:12, 2. Kor. 6:1, 1. Tim. 1:15). Raamattu sanoo myös esim.: ”Usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.” (Room. 10:17). Voi siis esim. aivan hyvin istua kirkon penkissä kuuntelemassa saarnaa, ja niin Kristuksen armo kirkastuu hänelle ja tulee selväksi. Ja esim. niitäkin on ainakin joitakin, jotka ovat syntyneet uskovaiseen kotiin ja ovat olleet koko ikänsä uskossa. Tai joku on tullut uskoon ehtoollispöydässä tai kuullessaan ja uskoessaan synninpäästön sanat omalle kohdalle. Esim. Luther tuli uskoon kertomansa mukaan tutkiessaan Raamattua, kun kohta ”Vanhurskas on elävä uskosta.” (Room. 1:17), avautui hänelle. Ja K. V. Tamminen on kertonut, että jakeesta ”jossa meillä on lunastus hänen verensä kautta, rikkomusten anteeksisaaminen, hänen armonsa rikkauden mukaan.” (Ef. 1:7), hän käsitti anteeksiantamuksen kuuluvan hänellekin. Tamminen on kertonut, että kun hän ensimmäisen kerran luki tuon jakeen, hän laittoi kysymysmerkin sen viereen. Kun hän luki sen toisen kerran, hän tajusi sen merkityksen.
Emme siis saa epäillä sitä, että Pyhä Henki asuu meissä, vaan meidän pitää varmasti uskoa ja tunnustaa olevamme ”Pyhän Hengen temppeli”, niin kuin Paavali sanoo (1. Kor. 6:19). Sillä jos ken tuntee rakkautta sanaa kohtaan, halusta kuuntelee Kristusta, puhuu hänestä, ajattelee häntä, opettaa ja kirjoittaa hänestä, tietäköön, että tämä ei ole inhimillisen tahdon ja järjen aikaansaannosta, vaan Pyhän Hengen lahjaa.
Martti Luther, Galatalaiskirjeen selitys, s. 449, SLEY, 1957.
Mistä tunnistaa ihmisen jossa Pyhä Henki asuu?
Sanoista vai teoista vai molemmista?
Tietysti Pyhä Henki vaikuttaa uskovassa molempia.
Mika Rantanen siis sanoista voi päätellä onko ihmisellä Pyhä Henki?
Kuinka ajattelet kun joku kiroaa juutalaisia, onko silloin tällaisella ihmisellä Pyhä Henki?
Lutherilla oli omat heikkoutensa niin kuin on meillä kaikilla. Kuitenkin vanhurskauttaminen oli hänellä kirkkaana: Yksin armosta, Kristuksen tähden, uskon kautta.
Luther ennen kaikkea vastusti juutalaisten oppia, koska useimmat juutalaiset kirosivat oman Messiaansa, Jeesuksen Kristuksen.
Et siis erota ihmistä jolla on Pyhä Henki.
Se, että Luther palautti kristikuntaan oikean vanhurskauttamisopin, todistaa, että hän oli Jumalan mies, ja että Jumala käytti häntä. Sitähän uskonpuhdistus oli.
Muuten pari Jaakobin kirjeen jaetta ei kumoa Paavalin opetusta!
Ja mikähän Paavalin opetus sanoo että voi kirota juutalaisia?
Sinä jankutat samaa asiaa. Minhän sanoin, että Lutherilla oli omat heikkoutensa niin kuin on meillä kaikilla.
Lutherin kerrotaan huudahtaneen: ”Olen kastettu, olen pelastuva!”
Mika kirjoittaa; ” Se, että Luther palautti kristikuntaan oikean vanhurskauttamisopin, todistaa, että hän oli Jumalan mies, ja että Jumala käytti häntä. Sitähän uskonpuhdistus oli.”
Tämä Mikan väite ei pidä olleenkaan paikkaansa. Voitko näyttää patristisista lähteistä käsin, että kirkossa on opetettu luterilaista vanhurskauttamisoppia ja koska siitä on luovuttu. Raamattu sinun ei kannata tässä siteerata, koska ymmärrät vanhurskauttamis kohdat luterilaisuudesta käsin. Jos väität lutherin palauttaneen oikean vahurskauttamisopin näytä se toteen dokumentein.
Luuletko, Sami Paajanen, että patristisia lähteitä ei voisi ymmärtää luterilaisuudesta käsin samoin kuin Raamattua?
Jos ei Raamattua voi siteerata, meidän on turha keskustella. Luterilaiset eivät koskaan ole asettaneet mitään dokumenttia Raamatun yläpuolelle, eivät rinnallekaan. Raamattu tulee aina ensin.
Tai sanotaan sen verran, että uskonvanhurskaus löytyy esim. kirkkoisä Augustinuksen kirjasta Henki ja kirjain. Ja kirkkoisä Ambrosiukselta löytyy sama lainaus Tunnustuskirjoista.
Ambrosius kirjeessään eräälle Irenaenukselle lausuu:
“Lain kautta maailma on alistettu hänen alaisekseen, koska lain määräyksen mukaan kaikki joutuvat syynalaisiksi, ja koska lain tekojen nojalla ketään ei vanhurskauteta, toisin sanoen, koska lain kautta opitaan tuntemaan synti, mutta ei vapauduta syyllisyydestä.
”But the world was subjected to him through the law; for by the commandment of the law all are accused and by the works of the law none is justified, that is, by the law sin is recognized but its guilt is not relieved.
Laki näytti olleen vahingoksi, se kun teki kaikista syntisiä, mutta Herra Jeesus tuli ja antoi kaikille anteeksi synnin, jota kukaan ei voinut välttää, ja vuodattamalla verensä pyyhki pois käsikirjoituksen, joka oli meitä vastaan (Kol. 2:14).
The law would seem to be harmful since it has made all men sinners, but when the Lord Jesus came he forgave all men the sin that none could escape and by shedding his blood canceled the bond that stood against us (Col. 2:14).
Tämä on juuri sitä, minkä apostoli sanoo: ´Rikkomus on tullut suureksi lain kautta, mutta armo on tullut ylenpalttiseksi Jeesuksen kautta´ (Room. 5:20).
This is what Paul says, ´Law came in, to increase the trespass; but where sin increased, grace abounded all the more´ (Rom. 5:20) through Jesus.
Kun siis koko maailma oli joutunut niskoittelevaksi, hän kantoi pois koko maailman synnin, niin kuin Johannes todistaen sanoo: ´Katso, Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnin!´ (Joh. 1:29)
For after the whole world was subjected, he took away the sin of the whole world, as John testified when he said (John 1:29), ´Behold the Lamb of God, who takes away the sin of the world!´
Älköön siis kukaan kerskailko teoista, koska ketään ei vanhurskauteta hänen omien tekojensa perusteella.
So let no one glory in his works since no one is justified by his deeds.
Sillä taas, joka on vanhurskas, on se lahjana, koska hän peson saatuaan on vanhurskautettu.
But he who is righteous has it as a gift because he was justified after being washed.
Usko siis tekee meidät vapaiksi Kristuksen veren kautta, sillä autuas on se, jolle synti annetaan anteeksi ja Jumalan suosio lahjoitetaan (Ps. 32:1).”
It is faith therefore that frees men through the blood of Christ; for ´blessed is he whose transgression is forgiven, whose sin is covered´ (Ps. 32:1).”
Evankelisluterilaisen Kirkon Tunnustuskirjat, s. 80, vuoden 1948 painos, Turku. The Book of Concord, page 121─122, The Confessions of the Evangelical Lutheran Church, Fortress Press 1959, Philadelphia, Sixteenth printing 1987, Printed in the United States of America.
Kirkkoisä Augustinus kirjoittaa otteessa kirjastaan ”HENKI JA KIRJAIN” (De spiritu et litera) , joka löytyy Tunnustuskirjoista heti Ambrosiuksen lainauksen jälkeen: ”Vanhurskautuksen taas me saavutamme uskon kautta … lain vaikutuksesta me pelkäämme Jumalaa, uskon vaikutuksesta me toivomme Jumalaan … pelon ahdistama sielu paetkoon uskossa Jumalan laupeuden turviin.”
Church Father Augustine writes in quotation from his book:”The Spirit and the Letter”, that you can find in The Book of Concord right after quotation of Ambrose: “Justification is obtained by faith … by the law we fear God, by faith we hope in God … laboring under this fear, the soul by faith flees to the mercy of God.”
Mika kirjoittaa; Jos ei Raamattua voi siteerata, meidän on turha keskustella. Luterilaiset eivät koskaan ole asettaneet mitään dokumenttia Raamatun yläpuolelle, eivät rinnallekaan. Raamattu tulee aina ensin.
Tunnettua on, että tässäkin luther poikkesi kirkon opetuksesta ja loi uuden tradition. Kirkossa ei ole ikinä ajateltu näin.
Sitten siteeraat Pyhää Augustinusta ja Ambrosiusta, nämä teksti eivät liity mitenkään ko. kysymykseeni, luterilaisesta vanhurskauttamisopista. Ja sitten, mihin et vastannut, koska Mika mielestäsi luovuttiin luterilaisesta vanhurskauttamisopista jos luther löysi sen uudestaan. Osaasto sanoa luopumisen ajankohtaa, patristisia isiä?
Lue sitaatit tarkemmin. Niissä selvästi puhutaan uskonvanhurskaudesta vastoin tekojen vanhurskautta!