Miten selvitä leirielämän rasituksista ja kuinka toipua leirin jälkeen? Vaikka rippileirit ja muu seurakuntien leirielämä on kaikille osallisille valtava rikkaus, ne aiheuttavat osalle työntekijöistä myös suurta stressiä.
– Aika monille papeille kerran vuodessa pidettävä rippileiri on tosi raskas proggis. Sitä ei vaan haluta sanoa ääneen. Kun nuorten kanssa on vain kerran vuodessa ja ikää on 40+, sitä hommaa ei enää oikein osaa. Nuoret ovat kolmas laji – eivät lapsia eivätkä aikuisia – joten vieras aikuinen on aina aika vieraalla maaperällä nuorten kanssa ollessaan, sanoo kappalainen ja kirjailija Kari Kuula, 52, Puijon seurakunnasta Kuopiosta.
Hän itse osallistuu vuosittain 6-8 nuorten leirille ja kokee pärjäävänsä riittävän hyvin.
– Leirityö ei stressaa. Päinvastoin, pidän siitä kovastikin.
– Joskus ajattelen, että voisi olla pedagogisesti fiksuinta, etteivät kaikki papit osallistuisi rippileireille. En kuitenkaan kannata tätä erikoistumista siitä syystä, että papin itsensä kannalta on tärkeää, että hänellä on myös jonkinlainen kontakti nuoriin ja taju kirkon rippikoulutyöstä. Lisäksi työajallisesti ei olisi reilua leirittää joitakin työntekijöitä paljon ja toisia ei yhtään, Kuula pohtii.
Kotimaa Pro haastatteli muutamia leirielämän ammattilaisia, joiden vinkit leirillä selviämiseen ja leiristä toipumiseen voisi tiivistää seuraavasti:
1. Ota leirin tuoksinassa myös omaa aikaa
Käy mato-ongella tai yksin löylyissä iltasella, lue lehtiä tai ammattikirjallisuutta, ota pienet nokkaunet kesken päivän. Tämä on mahdollista, kun leirin työnjako on selkeä ja jokaiselle tarvitsevalle järjestetään lyhyitä vastuuvapaita hetkiä.
”Pienet yksinäiset kalastustuokiot auttavat minua jaksamaan leirillä, vaikka harvoin olen päässyt Pietarin kalansaalista niiden ansiosta demonstroimaan.” (Kari Sinkkonen, nuorisotyönohjaaja, Maarian seurakunta, Turku)
”On tärkeää, ettei ole aivan kaikkea aikaa leirin humussa, vaan leiriviikon aikana on myös omaa tekemistä. Luen vaikka alamme kirjallisuutta. Joskus kesäteologin kanssa syntyy hyviä keskusteluja. Leirillä saattaa vaikka keksiä jonkin hyvä teologisen idean!” (Kari Kuula)
”Tupakkatauot auttavat jaksamaan. Sosiaalisesti tai emotionaalisesti tiiviin session jälkeen on tarpeen vetäytyä hetkeksi olemaan yksin ja puhaltelemaan rauhassa. Ajatukset rauhoittuvat ja mieli levähtää.” (Nimetön pappi Keski-Suomesta)
”Muutamat pikkunokoset leirin keskellä tekevät eetvarttia! Perusfiiliksen pitää olla kunnossa, jotta leirielämään voi heittäytyä rennosti.” (Satu Kreivi-Palosaari, pastori, Karjasillan seurakunta, Oulu)
2. Huolehdi, että kaikki saavat nukkua
Hyvät yöunet ovat elintärkeät kaikille leiriläisille. Yörauhasta ei voida joustaa piiruakaan ja erilliset yövalvojat ovat painonsa arvosta kultaa.
”Leirillä on erittäin tärkeää saada nukkua hyvin. Tässä olen ehdoton myös rippikoululaisten ja isosten suhteen. Väsyneenä pienistäkin asioista kasvaa suuria ja negatiivisuuden kierre on valmis. Säännöllinen ruokarytmi, riittävästi unta ja hyvin etukäteen suunniteltu ja valmisteltu ohjelma auttavat jaksamaan. Yövalvojajärjestelmä on hyvä, kiitos sen kehittäjille.” (Satu Kreivi-Palosaari)
”Ellen saa nukuttua kunnolla, tulen hulluksi parissa päivässä. En ole selvinnyt vielä yhdestäkään leiristä ilman nukahtamislääkkeitä. En näköjään osaa leirillä nollata mieltäni illan päätteeksi niin, että huolimylly lakkaisi pyörimästä.” (Nimetön pappi)
3. Ymmärrä oma roolisi äläkä yritä liikaa
Leirin vetäjän on hyödyllistä tajuta, että hän on nuorten kanssa työskentelevä aikuinen, jonka ei tarvitsekaan olla nuorten kaveri. Myös liian yrittämisen voi unohtaa.
”Tajuan oman asemani. En siis yritä liikaa tulla nuorten lähelle, kaveriksi. Muutenkin itselleni on tärkeää, etten yritä liikaa. Lämmittää mieltä, kun näkee, miten nuoret heittäytyvät mukaan leirielämään. On ihanaa, kun he innostuvat! Leirin anti nuorille tulee pääsääntöisesti jostain aivan muusta kuin meistä fiksuista ja filmaattisista vetäjistä.” (Kari Kuula)
4. Muista jakaa vastuuta
Hyvät isoset auttavat leirillä jaksamisessa. Heille kannattaa antaa paljon vastuuta – muttei liikaa.
”Meillä on tosi hyvät isoset, kiitos toimivan isoskoulutuksen ja vakiintuneen leirikulttuurin. Isoset tekevät paljon asioita ja oikeastaan luovat leirin ilmapiirin. Se antaa voimaa: Itse ei tarvitse tehdä kaikkea, monesti riittää kun neuvoo ja ohjeistaa.” (Kari Kuula)
5. Heittäydy ja luota intuitioon
Luota vaistoihisi. Pyri tunnistamaan intuition ja valppauden avulla ongelmallisia kuvioita jo ennen kuin ne ehtivät muodostua liian ongelmalliseksi. Puutu hankaluuksiin heti. Vaikea leiri voi olla myös paras leiri.
”Leiri syntyy juuri siitä joukosta, joka paikalla on, eikä ryhmäprosesseja voi täysin ennakoida. Täytyy siis olla perusosaamisen lisäksi vahva intuitio, jotta kykenee ohjaamaan leirin muotoutumista oikeaan suuntaan. Tämä kaikki on vaativaa, mutta jos siinä onnistuu, myös hyvin antoisaa.” (Satu Kreivi-Palosaari)
6. Ennakoi käytös- ja oppimisvaikeudet
Usein jo leiriä edeltävissä tapaamisissa voi havaita, jos leiriläisillä on erityisiä keskittymisen, oppimisen tai käyttäytymisen ongelmia. Näistä asioista kannattaa kysyä myös kodeista suoraan esimerkiksi esitietolomakkeella. Asia tulee huomioida leirin henkilöstön määrässä.
”On raskasta, jos jollain nuorella on paha asenneongelma tai huomattava vaikeus sopeutua sääntöihin. Rankkaa on myös se, jos nuorella on mielenterveyteen tai kotiin liittyviä ongelmia.” (Kari Kuula)
”Isosten harteille ei saa sälyttää asioita, joista he ovat liian nuoria vastaamaan. Jos leirille tulee erityistä tukea tarvitsevia leiriläisiä, asia pitäisi huomioida työntekijämitoituksessa samalla tavoin kuin koulumaailmassakin.” (Satu Kreivi-Palosaari)
7. Koko leirin meditaatiohetki pelastaa päivän
Jatkuva meteli on isossa leiriryhmässä lähes väistämätön seuralainen. Koska kaikki kaipaavat aika ajoin hiljaisuutta, voi leiriohjelmaan sijoittaa lyhyitä hiljaisuuden hetkiä: leiriretriittejä tai keskipäivän meditaatiohetken. Yhdessä voidaan kuunnella rauhoittavaa musiikkia tai hiljentyä vaikkapa isosen löytämän tekstin äärelle.
”Rasittavinta leirillä on jatkuva meteli. Tämä on ehkä iän tuomaa tuskaa, mutta todellisuutta. Retriitti-kaksituntinen leirillä helpottaa. Tosin riparilaisille se on sitten tuskaa.” (Kari Sinkkonen)
8. Leirin jälkeen: nollaa aivot
Leirin jälkeen sekä mieli että ruumis tarvitsevat nollausta. Se voi tapahtua nukkumalla tavallista enemmän, katsomalla action-elokuvaa tai vain heittäytymällä kotiarjen vietäväksi.
”Leirirasituksista auttavat palautumaan sauna, hyvä kotiruoka, rakkaat ihmiset ja sushilounas ystävän kanssa.” (Satu Kreivi-Palosaari)
”Luojan kiitos perhe on oppinut ymmärtämään leiriltä palatessa pienten torkkujen merkityksen. Toki iän myöten palautuminen kestää pidempään. Mitään poppakonsteja ei tarvita. Lepo on hyvästä, sillä leirityö on todella raskasta.” (Kari Sinkkonen)
”Leiristä toipumiseen auttavat pyykinpesu ja yksin oleminen, televisio ja neulominen kiireettömyydessä.” (Nimetön pappi)
”Nuorempana nollasin aivoni katsomalla jonkin Terminator tai Aliens –leffoista. Nykyään en tarvitse erityistä nollausta. Hetki kodin rauhaa riittää.” (Kari Kuula)
Sopiiko sinun mielestäsi leirityö kaikille? Ota kantaa kommenttiosiossa!
Kuva: Matti Karppinen. Kuva on otettu Herättäjä-yhdistyksen toimintakeskuksessa Nilsiän Aholansaaressa ja kuvan henkilöt eivät liity juttuun.
Ilmoita asiavirheestä