Päivät lyhenevät mutta valo loistaa

Kuva Someron kirkosta 25.8.2024 illalla pidetystä messusta.

Kesäkauden viimeisenä sunnuntaina järjestettiin messu kynttilöiden valossa.

Vuoden valoisa kausi vaihtuu syksyyn. Päivät lyhenevät ja kynttiläin liekit kertovat, että pimeyden keskelläkin valo loistaa. Hyvää syksyn alkua kaikille toivotamme.

Pelloilla viljoja on korjattu, ainakin täällä eteläisessä Suomessa. Myös syksyn muokkauksia on tehty pelloilla.

Elämä luonnossa valmistautuu talvea varten. Oravat keräävät varastojaan ja muu luontokin laskeutuu kylmempään kauteen.

Syksy tähtää talveen ja uuteen kevääseen. Lehdet putoilevat puista, talvella ei niitä tarvita, mutta keväällä kasvavat uudet. Syksyllä tulee kylmempää, talvella se on kovimmillaan, mutta keväällä kaikki sulaa, uusi kevät koittaa ja uusi kesä avautuu kirkkaana ja valoisana.

Syksyn hiljaisuuteen laskeutumisen keskelläkin on toivoa.

T o i v o

k a n t a a

L o h t u a

a n t a a .

Albert Schweitzer vertaa toivoa kyntäjän työhön:

Kyntömiehen täytyy ehdottomasti olla toiveikas. Mikä sellainen maamies on, joka kyntää syksyllä mutta ei toivo keväästä mitään? Niinpä emme liioin saa aikaan mitään ilman toivoa – ellemme sisimmässämme lujasti usko ja toivo, että uusi aika pian koittaa.

Toivo merkitsee voimaa.

Maailmassa on yhtä paljon voimaa kuin siinä on toivoa. Ja vaikka toivo eläisi vain muutamien harvojen ihmisten mielissä, syntyy voima, jota mikään ei voi pidätellä – se leviää väistämättä toistenkin mieliin.

Toiseksi on kynnettävä hiljaisin mielin. — Hiljainen, eleetön työnteko Jumalan valtakunnan hyväksi on se mitä tarvitaan.

Hän puhuu myös meidän keskinäisestä yhteydestämme. Sitä tarvitaan Herran työssä:

Olemme kuin aallot, jotka eivät liiku yksitellen vaan nousevat ja laskevat tahdissa. Ihmishengen täytyy ehdottomasti kokea elämä yhdessä toisten kanssa, kohota ja laskeutua meitä ympäröivän elämän tahdissa.”

Silloin te Kristuksen Jeesuksen omina

saatte yhä enemmän aihetta riemuita minusta,

kun jälleen tulen luoksenne.

Sunnuntai 15.9.2024

17. sunnuntai helluntaista

Jeesus antaa elämän

Paavali oli Roomassa vankina. Hän oli vedonnut keisariin. Ei tiennyt tuleeko kuolemanrangaistus vai pääseekö vapaaksi. Siinä tilanteessa vankilassa ollessaankin apostoli Paavali oli toiveikas. Jos kuolee pääsee Jumalan luo taivaaseen. Jos säilyy elossa, niin voi tehdä enemmän ja enemmän Herran työtä.

Oppimestarimme Luther sanoo toivosta:

Niille, jotka uskovat ja omaavat Jumalan lupauksen, tämä elämä on vaellusta vieraassa maassa, jossa tulevan ja paremman elämän toivo heitä kannattaa.

Toinen lukukappale eli epistola: Fil. 1:20–26

Kirjeestä filippiläisille, luvusta 1

Odotan ja toivon hartaasti,

että en joudu millään tavoin häpeään

vaan voin nyt niin kuin aina ennenkin

olla rohkea ja tuottaa kunniaa Kristukselle,

jäänpä sitten eloon tai kuolen.

Minulle elämä on Kristus ja kuolema on voitto.

Mutta jos jään tähän elämään, siitä hyötyy tehtäväni.

En tiedä, kumman valitsisin, olen kahden vaiheilla.

Haluaisin lähteä täältä ja päästä Kristuksen luo,

sillä se olisi kaikkein parasta.

Teidän vuoksenne on kuitenkin parempi, että jään eloon.

Olen siitä varma.

Niinpä tiedänkin, että jään tänne

ja pysyn kaikkien teidän luonanne,

jotta te edistyisitte uskossa ja saisitte siitä iloita.

Silloin te Kristuksen Jeesuksen omina

saatte yhä enemmän aihetta riemuita minusta,

kun jälleen tulen luoksenne.