Suomalaiset etsivät hengellisyyttä enemmän kuin vuosikymmeniin. Uushenkisyyttä eri muodoissa harjoittaa 20 % suomalaisista eli noin miljoona ihmistä. Nuorten miesten kiinnostus kristillisyyteen näkyy sekä tilastoissa että seurakunta-arjessa. Yhä useampi ihminen on ilmaissut julkisuudessa etsivänsä hengellisyyttä. Pitkään tämä rooli oli varattu vain uushenkisille, mutta viimeisen vuoden aikana esiin on astunut lukuisia kristityksi tunnustautuvia tai siihen suuntaan kallellaan olevia. Kaikkialla on siis hiljaisia signaaleja siitä, että pinnan alla kuohuu. Herätys roikkuu ilmassa ja voi puhjeta avoimeksi massailmiöksi hyvinkin nopeasti.
Nyt meillä kristityillä ja erityisesti seurakunnilla on kiire valmistautua ottamaan ihmiset vastaan, kun vyöry alkaa. Siksi kyselen kirkkoherroilta tai kappalaisilta:
1. Mihin ohjaamme aidosti uskonasioista kiinnostuneet etsijät?
(Messun rinnalle tarvitaan pienryhmiä, Alfa-kursseja, leirejä, sielunhoitoa.)
2. Miten ihmisiä ohjataan löytämään elävä usko?
(Tästä ei tarvitse kiistellä teoreettisesti vaan ihmiset tarvitsevat selkeää ohjausta.)
3. Miten tuemme uskontaipalella alussa olevia juurtumaan Jumalan sanaan?
(Mikä on meidän seurakuntamme hengellisen kasvun prosessi ja sen keskeiset työkalut? Onko tätä mietitty? Ettei vai käy kuten kylväjävertaus varoittaa.)
4. Miten rohkaisemme uusia uskovia viemään sanomaan eteenpäin?
(Paras todistaja on juuri uskon löytänyt – ei tarvitse ensin kasvaa vaan voi kasvaa samalla.)
5. Kuka vastaa edellä mainituista asioista organisaatiossamme?
Pitkään olemme eläneet laskevien käyrien maailmassa. Seurakuntien työ on ollut systeemin pyörittämistä. Hengellisyys on ollut mukana siinä sivussa jos jotakuta on kiinnostanut. Voi olla, että pian tämä muuttuu. Ihmisiä kiinnostaa oikeasti itse asia eli Jumala – se miten hänet löytää. Mikä valtava mahdollisuus!
Timo Pöyhönen
Ps. Tiedoksi, että legendaarinen pastori ja valmentaja Mikko Aalto kertoo ti 10.9. klo 9-9:45 webinaarissa siitä, millaista on johtaa herätystä. Tule kuulolle: https://us02web.zoom.us/j/88576781386
Herätys roikkuu ilmassa
Herätys roikkuu siitä. mistä se ”riippuu”, eli on riippuvainen. Roikkuu edelleen, mutta ei putoa kuten -60, -70 ja -80 luvuilla? Aiemmin´”putosi” vielä voimakkaammin, liikkeitä perustettiin herätyksien jälkeen.
Aiemmin sanottiin/todettiin, että ”herätys annetaan ylhäältä”. Jumala antaa erityisiä herätyksen aikoja. Näin se on myös todetusti ollut Suomen herätyksien historiassa.
Herätys ei siis tule niin, että perustetaan organisaatio tai missio?
Tuleeko vielä herätys? Eksytystä ja Jumalan sanaa vastaan nousemista esiintyy nykyään herätystä enemmän.
Hyvä keskustelua, kiitos!
Timo Pöyhösen blogin lopussa on ikävän kuuloinen teksti , miten pastori Aalto johtaa herätystä. Kuka on Timo Pöyhönen herätyksen johtaja? Olen kuullut tarinaa Lapualla eräs mies kohtasi kadulla Yli-Vainion ns kakkosmiehen ja tämä oli sanonut että juuri tapasi herätyksen johtajan tarkoittaen Yli-Vainiota .Kohdannut mies sanoi että herätys oli loppunut siihen . En tiedä miten paljon tämä tarina pitää paikkaansa tai en ota kantaa Lapuan herätykseen. Sen voi jokainen arvioida vaikka kuuntelemalla äänitteitä mitä sieltä on tallella. Kristus on aina toisella puolella ja kaikki seurakunnassa pappia myöten samalla puolella kuin seurakuntalaiset tai ”yhteisön rakentajat ” .
Jumala ei jaa kunniaa !!!
Protestanttisessa maailmassa herätys on erityyppistä kuin ortodoksi kirkossa. Kirkossa herätys liittyy aina kiinteästi kirkkoon, ei ikinä sen ulkopuolelle. Herätys ei voi rikkoa kirkon ykseyttä, joka on Kristuksen ruumis. Kirkon ykseyden rikkomista ei pidetä muuna kuin harhaoppina, skismana joka rikkoo ruumiin ykseyden, ja on siksi vieras kirkolle.
Timo G. Raamattu sanoo: ” Nouse harmaapään edessä”. Joten kyllä Raamattu kehottaa kunnioittamaan kaikkia iäkkäitä harmaapäitä ja varsinkin niitä jotka ovat tehneet suuren työn Herran elopellolla.
Ympärilläni elää ihmisiä, jotka eivät halua tietää mitään Jumalasta. Aikamme joukkotiedotusvälineiden kautta saan kuulla jumalattomuudesta, väkivallasta, viheliäisyydestä ja kaikesta siitä kurjuudesta, mitä synti tuo mukanaan.
Mutta Jumala rakastaa tätä maailmaa. Ja jos kerran minä omistan jotakin Jumalan hengestä, tulisi minunkin rakastaa sitä. Siksi en voi katsella tämän maailman jumalattomuutta tuntematta tuskaa.
Fredrik Wislöff, Raitis usko, s. 58, Kirjaneliö, 1977.
Pekka pesoselle! Otit jakeen osan 3. Mooseksen kirjeestä yhdestä jakeesta osan joka ennen kaikkea käsittelee Jumalan pyhyyttä ja siihen liittyvänä opetuksena kunnioittamaan vanhuksia. Mitä halusit kommentilla kertoa? Oliko se väärin kun kerroin tuntojani siitä miten ihmiskunniaa ei tule ottaa , vaan aina on kysymys kristillisessä toiminnassa siitä että Herra rakentaa huoneen ja Kristuksessa hän vaikuttaa tahtomisen ja tekemisen. Ei ole kunnioittamisesta kysymys , jos vääryyksiä korjaa . Ja se on tuonkin siteeraamasi luvun pääteema että meidän Jumalamme on Pyhä ja hänestä tulee kaikki muu hyvä . Totta fyysisesti että harmaanumme , minulla alkoi jo harmaantuu hiukset ennen 60- vuoden ikää.
Ihmisen tehtävänä on kantaa Jumalan kunniaa ja kirkkautta. Tarkoitin vain sitä Timo G. että niitä joita Jumala on paljon käyttänyt on meidän syytä myös kunnioittaa. Jumalan kunnia ei siitä vähene vaikka hänen palvelijoilleen osoitamme kunnioitusta. Onhan mieskin vaimon kunnia. Kuinka paljon suurempi kunnia kuulee sille, joka on Jumalan palvelusväkeä.
Mutta tiedä se, että viimeisinä päivinä on tuleva vaikeita aikoja. Sillä ihmiset ovat silloin itserakkaita, rahanahneita, kerskailijoita, ylpeitä, herjaajia, vanhemmilleen tottelemattomia, kiittämättömiä, epähurskaita, rakkaudettomia, epäsopuisia, panettelijoita, hillittömiä, raakoja, hyvän vihamiehiä, pettureita, väkivaltaisia, pöyhkeitä, hekumaa enemmän kuin Jumalaa rakastavia. 2. Tim. 3:1-4