Venäjän ja Ukrainan poliitikot ovat ideologisissa poteroissaan. Ollaanko geopolitiikassa poteroissa myös Suomessa?
Ukrainan kriisissä on yksi asia, josta ollaan ekumeenisesti yhtä mieltä: venäläisten joukkojen tunkeutuminen Ukrainaan on tuomittavaa.
Ukrainan tapahtumien kommentointi mediassa ja somessa tuo mieleen Tallinnan pronssisotilas -selkkauksen keväällä 2007. Taas maailmaa pyöritetään stereotypioilla ja ihmisten ennakkoluuloilla.
Vaikka Suomi on Venäjän naapurimaa, muodostetaan käsitykset Ukrainasta tai Venäjästä anglosaksisen median tiedoilla. Uutisoinnin lähteenä niissä on Venäjän hallituksen tiedonannot, kremlin lähipiirin kommentaattorit ja propaganda.
Ukrainaa ymmärtääkseen on seurattava myös venäjänkielisiä oppositioportaaleja ja blogeja. Sieltä löytyy analyysiä Venäjän johdon stalinistisista propagandametodeista ja syvää huolta, miten kaikki venäläiset niputetaan samaan joukkoon Putinin kanssa.
On helppo arvata, mihin kategoriaan kuuluvat ne ortodoksit, jotka haluavat Ukrainan elävän idän ja lännen välissä?
Rasistinen suhtautuminen venäläisiä kohtaan on Suomessa niin etabloitunutta, että sitä on vaikea edes myöntää.
Kommentit Ukrainan kriisiin on pannut minut pohtimaan, onkohan Suomi ekumeeninen samalla tavalla kuin steinerkoulu suvaitsevainen: yhdensuuntaisesti à la soviétique.
Jos lääkäri auttaa vapaa-ajallaan palkatta ravintolassa sydänkohtauksen saanutta, niin syyllistyykö hän luvattomaan ”sivutoimeen”?
Haloo ”vapaamieliset”!
Kyllä minä eläkeukko annan kuolevalle ja sairaalle ehtoollista kysymättä keneltäkään, mutta en luterilaiselle seurakunnalle ilman seurakunnan pyyntöä. Sellaista nimitettiin aikoinaan nurkkamessuksi. Katson sellaisiksi myös jonkin yhdistyksen ilman kirkkoherran lupaa järjestämät messut luterilaisen seurakunnan alueella. Toinen kirkkokunta on eri juttu eikä he minua ehtoollisen jakajaksi hyväksyisikään.
Jumalalle kiitos Osmon osaamisesta! Kyllä Osmo sua tarvitaan vaikka papin hommat loppuu. Olet aivan niiiiiiin osaava ja ajatteleva ja tunteva pappi, että oikeestaan munkin usko on saanut sun järjellisistä kommennteista tajun, etten eroa kirkosta.
”Katson sellaisiksi myös jonkin yhdistyksen ilman kirkkoherran lupaa järjestämät messut luterilaisen seurakunnan alueella.”
Suomen evl kirkon tulisi mitä pikimmin luopua ”parokiaalisesta” ajattelusta, koska kirkko ei omista koko seurakunnan maa-aluetta ja rakennuksia. Kirkkoherralta pitää saada lupa vain seurakunnan omistamissa tiloissa tapahtuvalle uskonnolliselle toiminnalle.
Kun joskus (toivottavasti pian) Suomessakin kirkko on menettänyt julkisoikeudellisen asemansa ja samalla verotusoikeuden, tälläinen ”kaiken herruus” loppuu.
Olin Oregonissa (jossa on kristittyjä vain 40 %) suomalaisen seurakunnan pappina. Saman kadun varressa 100 metrin välein oli parikymmentä kirkkoa ja jopa saman kirkkokunnan (ELCA) neljä kirkkoa. Kun joskus oma kirkkomme oli liian pieni tapahtumalle, lainattiin naapurissa olevaa suurempaa kirkkoa. Ei ollut kilpailulautakuntaa paikalla. Oregonin piispakin nosti jalat pöydälle ja pani tupakaksi.
Suomalaisen luterilaisen seurakunnan pappina ja työajalla olin puhujana usein Astorian vapaakirkon tilaisuuksissa, kun heidän pappi Kanadasta ei päässyt tulemaan. Noista ”vapaakirkkolaisista” puolet oli luterilaisen seurakuntamme vakituisia jäseniä (kuten Suomessakin).
En tiedä, mutta luulen, että monet (kaikki) Kankaanpään ”eriseuralaiset” ovat Kankaanpään seurakunnan jäseniä. Eikö kirkkoherra saa palvella omia ”protestanttisia” seurakuntalaisiaan.
Sallassa kävin (tuomiokapitulin käskystä) monet kerrat sivukylillä pitämässä ehtoollisjumalanpalveluksia arkipäivisin vanhoillislestadiolaisille, uusheränneille, pikku- ja isoesikoisille, joista vain uusheränneet ja pikkuesikoiset kävivät joskus kirkossakin. Siellä vasta ”kilpailua” sieluista oli. Erään kylän uskovaiset asuivat Mannerheim-linjan tällä puolella ja toiset uskovaiset tuolla puolella. Ja kaikki olivat Sallan seurakunnan jäseniä. Kommunistit ja ateistitkin olivat seurakunnan jäseniä. Kävin heidänkin propagandatilaisuuksissa seurakunnan edustajana ja tietysti työajalla 24/7.
Kyllä kirkosta voimassa olevia säädöksiä tulee kirkon jäsenten noudattaa niin kauan kuin niitä muutetaan. En ole kuullut, että kirkkoherran velvollisuuksista olisi poistettu ehtoollisen vieton valvonta ja luvan antaminen siihen seurakuntansa alueella. Tietääkseni esimerkiksi SLEY on edelleen kirkon virallinen lähetysjärjestö, vaikka sitä kaikki seurakunnat eivät enää taloudellisesti tuekaan, eli sen toiminta kuuluu siis paikallistasolla kirkkoherran valvontapiiriin. Jos halutaan olla kirkollinen järjestö, pitää toimia kirkon ehdoilla. Tai sitten perustaa oma kirkkokunta, mitä esimerkiksi lähetyshiippakunta ei millään ehdolla halua tehdä. Minusta on moraalitonta toimia kirkon sisällä kirkon säädöksien vastaisesti, vaikka valvonta olisikin heikkoa ja sanktiot vähäisiä. En tosin enää ole jaksanut seurata kirkon säädöksiä ja niiden muutoksia muilta osin kuin mikä koskee eläkepapistoa, joten voihan olla, että säädöksistä on äskettäin poistettu kirkkoherraa koskevia asioita. Kyllä minusta täytyy pitää ”nurkkamessuina” yhdistysten ilman paikallisen kirkkoherran antamaa lupaa toimittaa Herran Pyhä Ehtoollinen, jos kirkkoherran valvonta on edelleen voimassa. Jos asiasta valitettaisiin, uskon, että sanktioita seuraisi. Jos ehtoollisen vietto halutaan ihan villiksi ja seurakunnan valvontaa vaille, on säädöksiä muutettava. Järjestyksen vuoksihan ehtoollisen vietto on säädelty. Jos ei säädeltäisi, saattaisi kuka vaan halutessaan ryhtyä saktramentin toimittamiseen.
Pidä uskossa Kristuksesta kiinni, sillä silloin aloitat hyvin; pysy hänessä, niin sinä vaellat tiesi oikein; kestä sillä tavalla loppuun asti, niin sinä tulet autuaaksi!
Martti Luther, Hengellinen aarreaitta.
Sillä jos me silloin, kun vielä olimme Jumalan vihollisia, tulimme sovitetuiksi hänen kanssaan hänen Poikansa kuoleman kautta, paljoa ennemmin me pelastumme hänen elämänsä kautta nyt, kun olemme sovitetut. Room. 5:10
Olemme kaikki todella sovitetut Jumalan kanssa Kristuksessa Jeesuksessa. Eivät yksinomaan uskovaiset, vaan uskottomatkin, sanalla sanoen kaikki ihmiset, ainoatakaan erottamatta, ovat hänessä Jumalan kanssa sovitettuja. Sillä ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa” (2. Kor. 5:19). Nyt siis koko maailma, kaikki ihmiset on Kristuksessa sovitettu Jumalan kanssa. Ja tätä täydellistä sovintoa onkin koko maailmalle julistettava kuten Kristus käski: ”Saarnatkaa evankeliumia kaikille luoduille!” (Mark. 16:15) Se, joka nyt sydämessään uskoo tämän sovituksen saarnan, on vapaa synneistään ja tulee autuaaksi, mutta joka ei siitä huoli eikä usko sitä, on saava osakseen tuomion tämän kauhistuttavan suuren halveksumisensa tähden, ”ettei uskonut Jumalan ainoan Pojan nimeen”.
Fredrik Gabriel Hedberg, Armoa armosta. Sulut ovat allekirjoittaneen lisäys.
Heidän syntejänsä ja laittomuuksiansa en minä enää muista. Mutta missä nämä ovat anteeksi annetut, siinä ei uhria synnin edestä enää tarvita. Hebr. 10:17,18
Oman verensä kautta Jeesus sovitti taivaan ja maan ja rakensi rauhan Jumalan ja syntisten välille. (Ks. Kol. 1:20) Nyt, Jumalalle olkoon kiitos, tämä rauha on niin kallis, niin arvokas, peruuttamaton, yleinen, että se ulottuu kaikkiin, jotka vain syntisiä ovat, niin, kaikin puolin se on autuas, verraton. Jospa se yhtä varmasti tulisi kaikkien ikiomaksi omaisuudeksi uskossa!
Lorens Kristoffer Retzius (1745-1818), ARMOA ARMOSTA, s. 204, Sley, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.
Ehtoollinen on kuolemattomuuden lääke ja kuoleman vastalääke (vastamyrkky) ettemme kuolisi vaan eläisimme Jeesuksessa Kristuksessa.
Ignatios, apostolinen isä, joka on todennut näin 100-luvun alussa.
Jota Herra rakastaa, sitä hän kurittaa. Hebr. 12:6
Meidän tulee aina muistaa, että taivaallisen Isän kädestä tuleva kuritus on tulkittava hänen kasvojensa valossa ja hänen ojennuksensa syvät salaisuudet on nähtävä hänen hellän rakkautensa lävitse.
Tuntematon, Hiljaisiin Hetkiin, Päivä, 1996.
Mutta tämä on, uhrattuaan yhden ainoan uhrin syntien edestä, ainiaaksi istuutunut Jumalan oikealle puolelle. Hepr. 10:12
Syntisten tähden, joiden kirouksen hän kantoi, Kristus on kuollut; syntisten tähden, joiden vanhurskaus hän on, hän on noussut ylös. Katso häntä, kun hän kalpeana ja verisenä, täynnä kipua ja sairautta riippuu ristissä, katso, katso, sinun tähtesi hänet on tehty synniksi. Mutta katso häntä myös ylösnousseena, ilman kipua ja sairautta, täynnä rauhaa ja riemua: ja nytkin näe, että juuri sinun, sinun tähtesi hänet on tehty vanhurskaudeksi. – Jeesuksen rakkaus ulottuu aina taivaaseen saakka; niin kauan kuin vielä olet vaarassa, hän ei sinua jätä, hän kantaa (5. Moos. 1:31) ja tukee sinua päivittäisellä ja runsaalla syntien anteeksiantamuksella ja antamalla sinun omistaa vanhurskautensa, kunnes kaikki hätä loppuu. Jeesus kantaa sinut kotiin.
W. F. Besser, Armoa armosta, s. 206-207, SLEY, 1966. Sulku on allekirjoittaneen lisäys.