Tiedostamaton neuroepätyypillisyys teki Katri Pekkalan elämästä myrskyisää. Diagnoosin saatuaan Pekkala ymmärsi, ettei olekaan hankala akka.
Elokuussa 2021 Katri Pekkalalla, 56, oli takana rankka työvuosi. Kesälomankaan jälkeen olo ei ollut levännyt, joten Pekkala hakeutui työterveyshuoltoon. Oletko koskaan ajatellut, että sinulla voisi olla ADHD, työterveyslääkäri kysyi kuunneltuaan Pekkalaa tunnin verran.
Toki Pekkala oli lukenut aiheesta lehtijuttuja, joissa moni asia oli tuntunut tutulta, mutta hän oli kääntänyt aina omat haasteensa huumorin puolelle.
Tiedostamaton neuroepätyypillisyys on vaikeuttanut Pekkalan elämää erityisesti aikuisiällä. Lapsuudessa ADHD-piirteet eivät juurikaan näkyneet, sillä kotona pidettiin ajan kasvatustyylin mukaan tarkat rajat. Koulussakin Pekkala oli aina pärjännyt. Tosin läksyt hän saattoi tehdä vasta siinä vaiheessa, kun opettaja alkoi jo kuulustella, ja kokeisiin hän luki aikaisintaan edellisenä iltana.
Samalla taktiikalla pärjäsi myös yliopistossa – graduun asti.
– Nyt jälkikäteen näen gradunteossani tyypilliset ADHD-aivojen ongelmat: vaikeuden rajata aihetta ja lähteä tekemään ilman, että olin lukenut ja ymmärtänyt aiheesta kaiken.
Gradu jäi Pekkalalta kesken.
”Minulla on toiminnanohjauksen ja aktiivisuuden kohdalla erilainen aivopiuhoitus.”
Älykkäänä ja osaavana ihmisenä Pekkala hakeutui vaativiin työpaikkoihin, mutta jatkuva pelko siitä, että oma ”tyhmyys” paljastuu sekä huono itsetunto ja pyrkimys täydellisyyteen ajoivat hänet kerta toisensa jälkeen uupumukseen.
– Välillä myös lähdin työpaikoista tunnekuohussa ovet paukkuen.
Häly ja aistiärsykkeet kuormittavat. Ongelmat tunteiden säätelyssä ovat vaikuttaneet Pekkalan elämään aina lapsuudenperheestä ystävyys- ja parisuhteisiin ja työelämään. Nuoruuden seurustelusuhteet olivat myrskyisiä.
– 35-vuotiaana totesin, että olen niin hankala akka, ettei minua kukaan kestä. En enää päästänyt ketään lähelleni.
Siistiä pala kerrallaan
Vuoden ensimmäisellä viikolla pakkanen paukkuu. Villapaitaan ja värikkäisiin korvakoruihin pukeutunut ADHD-liiton kokemustoimija Katri Pekkala kertoo videohaastattelussa tarinaansa vilkkaasti elehtien. Pirskahdellen, kuten hän itse kuvailee.
– Olen Kainuun korvessa metsätilalla asuva maailmaa kiertänyt kosmopoliitti, kielitaitoinen maalaiseukko, sosiaalinen erakko ja luova moniosaaja, jolla ei ole muodollista pätevyyttä yhtään mihinkään. Vastakohtien ihminen. Tohtori Jekyll ja Mr. Hyde, hän esittäytyy.
Taustalla näkyy viihtyisä tupa. Koti, jota Pekkala häpesi pitkään. Viitisen vuotta meni niin, ettei hän juurikaan siivonnut.
– Aloitin kyllä lauantaiaamuisin siivoamisen, ja iltaan mennessä olin päässyt siihen tilanteeseen, että voisin ehkä kohta alkaa siivota.
Aina löytyi joku naula, joka piti ensin kiillottaa. Nykyään Pekkala ymmärtää, että siivoaminen pitää jakaa pienemmiksi kokonaisuuksiksi. Nyt koti on siisti ja viihtyisä, vieraat voivat tulla.
Moni muukin asia on kirkastunut, kuten terveellisten elämäntapojen vaikutus omaan jaksamiseen ja psyykkiseen hyvinvointiin. Ruokavalio on parantunut ja rahankäyttö järkevöitynyt, kun kaupassa ei tule ostaneeksi ihan kaikkea silmiin osuvaa.
– Nykyään saatan olla jopa ajoissa jossain.
Sekin oli vuosikausia häpeää aiheuttava asia: olla aina se, joka tulee viimeisenä ja pahoittelee.
Enemmän ymmärrystä
Pekkalalla oli onnea, sillä hän kohtasi terveydenhuollossa osaavia ihmisiä. Hän pääsi työterveyspsykologin puheille, joka piti ADHD-diagnoosia selvänä. Virallinen diagnoosi piti kuitenkin hakea julkiselta puolelta. Siellä tutkimus oli vielä perusteellisempi ja tulos sitäkin selkeämpi. Diagnoosin Pekkala sai joulukuussa 2022.
– Minulla on toiminnanohjauksen ja aktiivisuuden kohdalla erilainen aivopiuhoitus.
Moni joutuu taistelemaan vuosikausia päästäkseen tutkimuksiin, eikä terveyspalveluissakaan aina ole osaamista neuroepätyypillisyyteen liittyen. ADHD:n esiintymistä aikuisväestössä on alettu tutkia vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana.
– Kun yli 50-vuotias nainen hakeutuu terveydenhuoltoon, lääketiede yleensä keskittyy vain yhden oireen hoitamiseen kerrallaan, kokonaisuuden kustannuksella.
Pekkalallakin ongelmia aiheuttivat samanaikaisesti tyypilliset yli 50-vuotiaiden naisten vaivat: nivelrikko ja vaihdevuodet. Kun ne saatiin hoidettua, jäljelle jäivät ADHD-oireet.
– Vain yksi kohtaamani lääkäri pyrki hakemaan helpotusta kaikkiin.
Ymmärrystä neuroepätyypillisyydestä pitäisi Pekkalan mukaan olla myös muilla aloilla.
– Olen elämäni aikana ollut tekemisissä aika monen työvoimaneuvojan kanssa. Jos siellä olisi soinut kellot sillä henkilöllä, joka luki sillisalaatti-cv:täni ja keskusteli kanssani, työelämäni olisi voinut olla toisenlainen.
Osaamista pitäisi kehittää myös auttamistyötä tekevien keskuudessa, vaikkapa seurakuntien diakoniatyössä. Missä vain kohdataan heitä, joilla on ollut vaikeuksia, ja jotka usein sysätään syrjään.
Ihan kiva tyyppi
Pekkalan elämä ja omaan itseen suhtautuminen on muuttunut radikaalisti diagnoosin saamisen jälkeen. Ennen kaikkea se on tuonut armollisuutta itseä kohtaan.
– En olekaan niin paska ihminen kuin olin kuvitellut.
Elämänlaadun parantumiseen on vaikuttanut itseymmärryksen lisäksi lääkitys, joka muun muassa helpottaa aistiärsykkeiden aiheuttamaa kuormitusta. Näin tunnekuohutkin jäävät vähemmälle.
– Kyllä niitä vieläkin tulee, mutta ne ovat kohtuullisempia. Sellaisia, että nepsytyypillinen ei ihmettele, että mistä tämä tuli.
Välineitä elämänmuutokseen Pekkala alkoi hakea jo odotellessaan julkisen puolen lähetteen läpimenoa. Vertaistukea hän etsi Facebook-ryhmistä, ja konkreettisia neuvoja kirjallisuudesta. Karkailevat ajatukset tosin vaikeuttavat kirjojen lukemista, mutta onneksi on äänikirjat.
Nyt Pekkala näkee tulevaisuuden valoisana.
– Minun on parempi olla itseni kanssa kuin aikaisemmin.
Tämä tuo myös toiveikkuutta sen suhteen, että elämässä voisi tulevaisuudessa olla enemmän ihmissuhteita.
– Minulta on kysytty, miksi sä vielä tuon ikäisenä lähdet hakemaan diagnoosia, mitä sillä tekee. Rohkaisen kuitenkin jokaista hakemaan apua kaikkiin niihin asioihin, jotka tekevät elämästä vaikeaa. Näin voit ainakin saada sen ymmärryksen, että olet oikeasti ihan hyvä tyyppi.
Mikä ADHD?
• ADHD eli attention deficit hyperactivity disorder tarkoittaa neuropsykiatrista oirekuvaa, joka haastaa toimintakykyä. ADHD-oireisen voi olla vaikeaa säädellä tarkkaavaisuutta, aktiivisuutta ja impulsseja. Toiminnan suunnittelu, aloittaminen ja ylläpito, sekä päivittäisten rutiinien ja taitojen omaksuminen ja ylläpitäminen voivat tuottaa hankaluuksia.
• ADHD:ta esiintyy käypähoito.fi-sivuston mukaan 2,5–3,4 prosentilla aikuisväestöstä. Diagnooseja on miehillä enemmän kuin naisilla.
Lisätietoja: adhd-liitto.fi
