Kiltti ihminen on empaattinen, herkkävaistoinen ja eettisesti älykäs. Toisaalta hän voi ajautua hyväksikäytetyksi ja katkeroitua. Miten valjastaa kiltteys voimaksi?
Kiltteys on äärimmäisen mielenkiintoinen käsite. Sanakirjoissa se määritellään esimerkiksi sovinnollisuudeksi, ystävällisyydeksi, hyväsydämisyydeksi, kohteliaisuudeksi, reiluudeksi ja huomaavaisuudeksi. Kiltti on hyväkäytöksinen, tottelevainen, avulias, lempeä, mukava ja hyveellinen.
Joidenkin mielestä kiltteys on supervoima. Kilteistä pidetään ja he ovat tyytyväisiä ihmissuhteisiinsa. He uskovat ihmisistä lähtökohtaisesti hyvää, ja niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Kiltti ihminen pystyy ottamaan empaattisesti ja herkkävaistoisesti huomioon muiden tarpeet. Juuri tällaisia ihmisiä kyynistyvä maailma tarvitsee.
Kiltteys on yksi älykkyyden muoto. Se on hyviä tekoja vailla vaatimusta vastavuoroisuudesta. Kiltit ovat rohkeita puuttumaan epäkohtiin ja parantavat maailmaa.
Ei-sana kadoksissa
Toisten mukaan kiltit vain imuroivat ympäristönsä odotuksia ja yrittävät mukautua niihin. Kiltiltä puuttuu terve itsekunnioitus ja kyky asettaa rajat itsensä suojaksi. Hän tottelee ja noudattaa käskyjä, yrittää aina miellyttää muita, kadottaa oman minuutensa, tulee hyväksikäytetyksi ja sairastuu.
Kiltti tukahduttaa tarpeitaan eikä näe omia tai muiden pimeitä puolia. Kiltistä voi tulla myös passiivis-aggressiivinen marttyyri. Kiltteys on jotain, josta pitää oppia pois.
Kiltteys on varmasti kaikkea tätä ja vielä paljon muuta. Syöpälääkäri ja tutkija Stefan Einhornin mukaan se on myös evolutiivisesti periytyvä kyky, joka on edistänyt ihmisen henkiinjäämistä.
Väärä kiltteys polttaa loppuun
Kiltteyden taustalla vaikuttaa erityisesti kasvatus, mutta myös synnynnäinen temperamentti, traumakokemukset, uskomukset, yhteiskunnalliset rakenteet ja sukupuolijärjestelmä. Erityisesti tytöt on perinteisesti kasvatettu kilteiksi.
Suurten ikäluokkien kasvatuksessa korostuivat tottelevaisuuden ja kuuliaisuuden ihanteet. Lapset kasvatettiin – jopa uhkailun ja pelon avulla – kunnioittamaan vanhempiaan ja Jumalaa.
Tällainen kasvatus oli omiaan muovaamaan ihmisistä myös väärällä tavalla kilttejä. Kun oma tahto on piiskattu pois, ihmiset alkavat potea itsetunto-ongelmia ja riittämättömyyttä. He yrittävät ansaita olemassaolon oikeutensa, venyvät kaikessa yli rajojensa ja palavat lopulta loppuun.
Ylistämällä alistetut ahdistuvat
Myös se, että opettajat ja vanhemmat kehuvat kiltteydestä, voi viedä väärään suuntaan. Saamme palkintoja ja hyväksyntää siitä, että kätkemme ja piilotamme negatiivisiksi mielletyt tunteemme.
Opimme siis jo lapsina olemaan vastuussa muiden tunteista. Meistä kasvaa aikuisia, jotka kieltävät omat tunteensa, jottei kenellekään vaan tule paha mieli.
Tällöin ihmisestä tulee ehkä huomaamaton ja hiljainen. Hän välttää viimeiseen saakka konflikteja eikä pääse koskaan kukoistamaan omana kokonaisena persoonanaan. Vaihtoehtoisesti hänestä voi tulla myös takakireä ja piiloaggressiivinen.
Sisimpään kertyy vähitellen kielletyistä tunteista möykky, joka saa ahdistumaan ja masentumaan. Henki ei kulje vapaasti, koska tunteet eivät saa virtailla. Elämästä tulee lopulta raskasta – sekä itselle että läheisille.
Omien negatiivisten tunteiden kieltäminen ja jopa demonisointi sekä rajaton venyminen muiden toiveiden mukaan saa lopulta ihmisen tuntemaan itsensä hyväksikäytetyksi. Mieleen kertyy katkeruutta ja voimattomuutta.
Koska viha on kiellettyä, ihminen uhriutuu ja ryhtyy marttyyriksi. Kaikki on hänen mielestään lopulta muiden syytä. Kiltteys on kääntynyt irvikuvakseen.
Oikeus syliin ja empatiaan
Havahduin itselleni vahingolliseen ylikiltteyteen vajaat parikymmentä vuotta sitten. Olin vääntynyt loputtomille mutkille muiden vuoksi. Olin yrittänyt kaikkeni, hakenut apua eri osapuolille ja yrittänyt olla yrittämättä. Silti kaikki muuttui koko ajan hullummaksi. Mikään määrä yritystä muuttaa itseäni tai auttaa ja tukea toista ei auttanut.
Silloin ystäväni kirjoitti minulle merkitykselliset sanat: Olet oikeutettu saamaan rakkautta, läheisyyttä, empatiaa, turvallista syliä ja kuulijan huolillesi, äänioikeuden ja puheajan omille ajatuksillesi. Ajan levätä ja ajan kantaa vastuuta sekä mahdollisuuden ilmaista huolesi, ilosi, murheesi ja pelkosi silloin kun niin koet. Nämä ovat sinun oikeutesi ihmisenä ja naisena. Näistä älä luovu äläkä tingi. Vaadi ne, koska ne kuuluvat sinulle.
Talletin nämä sanat sekä muistikirjaani että sydämeeni. Kun tutkin niitä, tajusin, että tuosta listasta toteutui silloisessa elämäntilanteessani ainoastaan yksi kohta: aika kantaa vastuuta. Mikään muu ei ollut totta minulle.
”Vastuunkantaminen ja velvollisuudentunto vaativat vapautta, valtaa ja oikeuksia.”
Valitse omanarvontunto
Vähitellen tein elämässäni kivuliaita mutta oikeita ratkaisuja, joiden avulla pääsin ulos tilanteesta, jossa kiltteyttäni käytettiin vahingollisesti hyväksi. Samalla jouduin tutkimaan itseäni perin juurin.
Kristiina Alaja kirjoittaa kirjassaan Kun on vaikea sanoa EI, että aito ihminen ei ole koskaan vain kiltti vaan monipuolinen ja monenlainen. Hyvyys ei ole sitä, että me yritämme olla mahdollisimman hyviä, vaan se on hyvän kanavana toimimista, sitä että teemme tekoja, joista seuraa hyvää.
Kun vastakkain ovat kiltteys ja omanarvontunto, kannatta Alajan mukaan valita jälkimmäinen. Yleensä muutkin lopulta kunnioittavat tätä valintaa.
Vastuunkantaminen ja velvollisuudentunto vaativat vapautta, valtaa ja oikeuksia.
Uskalla ottaa tilaa
Kiltteys saattaa kerryttää ihmiseen pettymystä, epäoikeudenmukaisuuden kokemusta, surua, turhautuneisuutta ja suuttumusta. Ylikiltteydestä voi kuitenkin opetella pois. Se vapauttaa paljon energiaa.
Jos on tottunut hakemaan kiltteydellään hyväksyntää ja turvaa muilta, kestää aikansa oppia seisomaan itsensä tukena ja rinnalla, itsensä puolella. Opettelu kannattaa, vaikka se on hidasta ja aaltoilevaa.
Itseään terveellä tavalla arvostava ihminen uskaltaa ottaa tilaa, osoittaa tahtoaan ja ilmaista toiveitaan. On opittava olemaan kiltti myös itselleen.
”Ne, jotka syyttävät ihmistä terveiden rajojen asettamisesta, ovat luultavasti hyötyneet epäeettisesti hänen rajattomuudestaan.”
Puolusta rajojasi
Kun liian kiltti alkaa vetää rajoja itsensä suojaksi, hän saattaa kuulla moitteen: ”Sinusta on tullut kauhean itsekeskeinen”. Tämä osuu usein syvälle herkästi syyllistyvään sieluun. Silti ei pidä perääntyä.
Ne, jotka syyttävät ihmistä terveiden rajojen asettamisesta, ovat luultavasti hyötyneet epäeettisesti hänen rajattomuudestaan. Siitä kuuluukin tulla loppu. Toivottavasti löydät itsellesi rohkaisijan tai rohkaisijoita, jotka tukevat sinua pysymään uudella tiellä vaikeinakin hetkinä.
On kaikkien etu, että ihminen sanoo reilusti ja suoraan, pystyykö tai jaksaako hän auttaa, kun häneltä pyydetään jotain. Silloin avun pyytämistä ei tarvitse varoa. Rajat ovat rakkautta. Myös itsensä suojaksi vedetyt rajat.
Kiltti on herkkä ja älykäs
Liisa Huhta ja Rosa Meriläinen painottavat kirjassaan Kilttien kapina, että kiltteyteen sairastuminen ei ole ihmisen oma syy. Niin läheiset kuin yhteiskuntakin hyötyvät myös ihmisen vääränlaisesta kiltteydestä ennen kuin se johtaa uupumiseen tai uhriutumiseen.
Suvi Bowellan kirjoittaa Kiltin tytön voimakirjassa, että ylikiltti ei koe turvalliseksi paljastaa omaa aitoa, rehellistä ja haavoittuvaa itseään. Kiltteys voi siis olla myös rooli, jonka taakse oma itse kätketään pelon vuoksi.
Stefan Einhorn näkee kiltteyden myönteisesti. Hänen mukaansa kiltti on viisas ja noudattaa sydämeensä kätkeytyvää, hyvyyttä puolustavaa etiikkaa. Aito kiltteys on taito, jota voi opetella ja joka vaatii eettistä älykkyyttä.
Aito kiltteys antaa voiman puolustaa sitä, mikä on oikein, ja sallii itselle toisinaan pahat ajatukset, muttei pahoja tekoja. Kiltteys on vastuullisia ja rohkeita tekoja, joista seuraa hyvää.
Hyvyys ja kiltteys on usein hyvässä mielessä myös itsekästä. Sen, minkä teemme toisille, teemme myös itsellemme. Ja toisaalta: kiltteys itseä kohtaan ei sulje pois kiltteyttä muita kohtaan.
Myös Huhta ja Meriläinen näkevät kiltteyden välineeksi parantaa maailmaa. Kilteissä yhdistyvät usein tunnollisuus, sisäinen herkkyys, hienotunteisuus, sosiaalinen äly ja muiden auttaminen.
Tiedosta stereotypiat
Eri sukupuoliin kohdistuu perinteisesti erilaisia odotuksia. Sini Bowellan referoi kirjassaan Yhdysvalloissa Harvardin yliopistossa tehtyä koetta, joka havainnollistaa asiaa karulla tavalla.
Kahdelle eri opiskelijaryhmälle annettiin luettavaksi täsmälleen sama tarina menestyneestä naisesta. Tekstistä ei kuitenkaan voinut päätellä henkilön sukupuolta. Toiselle ryhmälle sanottiin, että tarinan päähenkilö on nainen ja toiselle, että hän on mies.
Jälkeenpäin opiskelijoiden piti kuvata tarinan päähenkilöä. Ne, jotka ajattelivat hänen olevan mies, kuvasivat tätä sanoilla itsevarma, karismaattinen ja älykäs. Ne, jotka ajattelivat hänen olevan nainen, kuvailivat tätä sanoilla aggressiivinen, itsekeskeinen ja hankala.
Meidän on hyvä tulla tietoisiksi sekä omista että muiden stereotyyppisistä ennakko-oletuksista sen suhteen, millaisia olemme tai millaisia meidän tulisi olla sukupuolemme edustajina – ja kyseenalaistaa niitä.
”Jotta kiltteys olisi tervettä ja voimavara, sen pitää olla sisäisesti rehellistä, tietoista ja vastuullista – ja lojaalia paitsi muille myös itselle.”
Kiltin monet roolit
Kilteillä on monenlaisia rooleja. Bowellan listaa ainakin seuraavat:
Pelastaja auttaa ylivastuullisesti omat tarpeensa uhraten. Terapeutti on kuuleva korva, jolle kaikki uskoutuvat. Enkeli on loputtoman kärsivällinen. Miellyttäjä joustaa aina muiden toiveiden mukaan. Hauskuuttaja tasoittaa emotionaalisesti latautuneita tilanteita pakonomaisesti. Sovittelija ylläpitää sopua silloinkin kun peli pitäisi viheltää poikki. Ylisuorittaja kiitää tehtävästä toiseen. Marttyyrille mikään määrä kiitosta ei enää riitä, ja hän olettaa muiden tietävän sanomattakin tarpeensa. Valittaja voivottelee loputtomiin maailmanmenoa.
Kiltteydellä saatetaan hakea huomiota, arvostusta, rakkautta, turvallisuutta tai yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jotta kiltteys olisi tervettä ja voimavara, sen pitää olla sisäisesti rehellistä, tietoista ja vastuullista – ja lojaalia paitsi muille myös itselle.
Olet paras aitona ja kokonaisena
Anna-Liisa Valtavaaran mukaan armon ymmärtäminen omalle kohdalle on kilteille erityisen vaikeaa. Jokaisella täytyy olla lupa myös epäonnistua. Kun pystyy olemaan armollinen itselleen ja muille, pääsee eteenpäin terveen kiltteyden arvokkaalla polulla.
”Kilttien kapina on kilttiä, ei vihamielistä. Kiltteydestä voivat nauttia kaikki”, vakuuttavat Liisa Huhta ja Rosa Meriläinen kirjansa päätteeksi.
”Tämä on sinun elämäsi. Rakasta sitä rohkeasti ja muista, että olet ihana ja arvokas”, kirjoittaa puolestaan Suvi Bowellan.
Valtavaara muistuttaa, että Jumalan parantava rakkaus voi ulottua menneisyyteemmekin. Kenenkään ei tarvitse jäädä kiltteytensä vangiksi. Jokainen voi omistaa sydämelleen Raamatun sanat Sefanjan kirjasta: ”Rakkaudessaan hän tekee sinut uudeksi, hän iloitsee, hän riemuitsee sinusta.” Sinusta kokonaisena, pyhänä ja pahana, kilttinä ja vihaisena, sopeutuvana ja kapinallisena.
Lähteet:
Stefan Einhorn: Aidosti kiltti. Suomentanut Sirpa Kähkönen. Kristiina Alaja: Kun on vaikea sanoa EI. Liisa Huhta & Rosa Meriläinen: Kilttien kapina, Tottelemattomuuden alkeet naisille. Suvi Bowellan: Kiltin tytön voimakirja. Anna-Liisa Valtavaara: Kiltteydestä kipeät
