Ruotsin suurin saari Gotlanti kätkee sisäänsä muun muassa kuvankauniin keskiaikaisen ruusujen kaupungin Visbyn sekä Peppi Pitkätossu -elokuvista tutun Huvikummun. Saaren rantoja koristavat ainutlaatuiset, kalkkikivestä muodostuneet raukit. Tervetuloa nojatuolimatkalle kesäiselle satujen saarelle!
Saavuin kesäkuun lopulla Visbyn kuumaan iltaan. Lentokenttä sijaitsee noin 15 minuutin ajomatkan päässä kaupungista. Komeampaa olisi ehkä ollut saapua meritse suoraan satamaan ja kaupungin ytimeen.
Mielikuvani saaresta perustuu paljolti Mari Jungstedtin Gotlanti-nimiseen dekkarisarjaan, jossa Anders Knutas ja Karin Jacobsson ratkovat verisiä murhia uskomattomissa ympäristöissä. Lisäksi ruotsalaisten naistenlehtien jutut saaren kesäidyllistä ovat saaneet minut unelmoimaan tästä reissusta.
Muurin merkitsemä
Visbyllä on pitkä historia. Sen sijainti Itämerellä teki siitä tärkeän kauppapaikan ja merenkulun solmukohdan jo 1100-luvulla. 1200–1300-luvuilla kaupunki oli yksi Hansaliiton tärkeistä kaupankäynnin keskuksista.
Visbyn kuuluisa kehämuuri rakennettiin 1200-luvun jälkipuoliskolla ja sitä korjattiin ja laajennettiin 1300-luvulla. Nykyisin muuri on 3,4 kilometriä pitkä ja noin 11 metriä korkea. Muurissa oli alkujaan 29 tornia, joista 27 on säilynyt.
Visbyn kehämuuri on Pohjois-Euroopan paraiten säilynyt kaupunginmuuri. Visby merkittiinkin UNESCOn maailmanperintöluetteloon vuonna 1995.
Muurin itäiseltä portilta oli hyvä hypätä muiden turistien kanssa pikkujunaan ja tuksutella ympäri kaupunkia. Kierros antoi hyvät eväät kaupungissa navigointiin ja auttoi hahmottamaan eri porttien sijainnit. Ruusujen loiste, meren välke, lukuisat rauniot, vallihautojen ruohokentät, tori ympäristöineen ja kasvitieteellinen puutarha – näistä kaikista sai herkulliset makupalat kierroksella. Olin näkevinäni vilahdukselta myös dekkarihahmot Knutaksen ja Jacobssonin.
Eniten yllättivät kaupungin suuret korkeuserot. Kun satamasta lähti kävelemään kohti itäistä porttia, sai kavuta aikamoisen ylämäen. Siis hyvät kengät jalkaan ja ruusuja ihailemaan!
Romanttinen ruusujen kaupunki
Visbytä on tituleerattu ruusujen kaupungiksi ja Ruotsin romanttisimmaksi kaupungiksi, eikä syyttä. Suotuisa ilmasto sekä kalkkipitoinen maaperä ja historialliset, suojaavat muurit luovat kukkien kasvulle sopivan mikroilmaston. Lisäksi poikkeukselliseen ruusuloistoon vaikuttavat varmasti myös paikkakunnan pitkät perinteet ruusujen hoidossa. Kuuluisin ja kuvatuin ruusukatu on Fiskaregränden.
Ruusujen kukinta kestää yleensä Visbyssä kesäkuun loppupuolelta elokuun loppupuolelle, riippuen kesän säistä ja ruusulajikkeista. Heinäkuu on tavallisesti kukinnan huippuaikaa.
Tänä kesänä toukokuu oli lämmin, joten kesäkuun loppupuolella ruusun terälehtiä oli jo varissut talojen edustoille, mutta ruusut olivat vielä hehkeinä. Ihana yhdistelmä. Kiersin kaupunkia sekä kirkkaassa auringonpaisteessa että lempeän keltaisessa iltavalossa, ja samat ruusut näyttivät eri puolia kauneudestaan erilaisessa valaistuksessa. Ja se tuoksu, aivan huumaava.
Ruusuja kasvoi pittoreskien pikkutalojen ovenpielissä, ja köynnösruusut ympäröivät värikkäitä ikkunaluukkuja tai kasvoivat pitkin seiniä. Kokonaiset kadut hehkuivat ruusuisina, ja varisseet terälehdet olivat kuin tervetulotoivotuksia mukulakivikaduilla. Elämä oli hetken kuin ruusuilla tanssimista.
Ruusuja oli monen muotoisia, kerroksellisia, suuria ja pieniä. Väriskaalassa löytyi punaisen voimaa, pinkin pirteyttä, oranssin hehkua, keltaisen lämpöä ja valkoisen viattomuutta. Ja tämä kaikki yltäkylläisyys puski läpi vaatimattomista kasvupaikoista mukulakivien välistä.
Näköalapaikka ja maamerkki
Visbyn tuomiokirkon takana olevalta Klintenin näköalapaikalta avautui laaja näkymä keksiaikaisen kaupungin kattojen yli Itämeren auringonlaskuun. Korkea Pyhän Marian tuomikirkko oli muutenkin hyvä maamerkki, jos kaupungin hahmotus hetkeksi katosi.Olin Visbyssä Almedal-viikon alkaessa, joten kuuntelin tuomiokirkon avajaisjumalanpalveluksessa sekä Ruotsin arkkipiispaa Martin Modéusta että Visbyn piispaa Erik Eckerdalia. Visbyn piispantalo löytyy tuomiokirkon tuntumasta.
Almedalsveckan on vuosittain järjestettävä poliittinen ja yhteiskunnallinen keskustelutapahtuma, joka tuo kaupunkiin politiikkojen kärkikaartin sekä eri järjestöjen lobbareita ja mediaväkeä. Keskuslava sijaitsee kauniissa Almedalin puistossa. Bongasin sieltä muun muassa Magdalena Anderssonin, joka toimi Ruotsin pääministerinä 2021–2022 ja oli virassaan maan ensimmäinen nainen.
Toinen tärkeä tapahtuma Visbyssä on Keskiaikaviikko. Silloin kaupungissa on keskiaikamarkkinat ja turnajaiset.
Visbyssä on hengästyttävän paljon nähtävyyksiä, kuten Kasvitieteellinen puutarha, Gotlannin museo, Ruutitorni ja satama. Ja tietysti koko muurien sisäpuolinen kaupunki rakennuksineen, puistoineen, raunioineen, toreineen, ravintoloineen ja ostoskatuineen.
Pyörällä pääsee
Gotlannin reissun toinen pääkohde olivat raukit. Vuokrasin pariksi päiväksi pyörän, joka tarjosi autottomalle oivan tavan liikkua Visbyn ympäristössä. Muurien ulkopuolella ja rannalla kulki pyöräteitä, ja lähdin polkemaan kohti Snäcksundetia ja raukkien nuorisoa edustavaa Näkinkenkäsimpanssia. Tämä raukki sijaitsee Visbystä noin neljä kilometriä pohjoiseen.
Näkinkenkäsimpanssi on paljon nuorempi kun saaren aidot raukit, ja sen takia sitä kutsutaan myös valeraukiksi. Minulle kyllä kelpasi hyvin tämä apinan näköinen filosofi, joka seisoi tukevasti vedessä tähyten kohti Snäcksundetin uimarantaa.
Istuin tovin, kaivoin matkavesivärit ja eväät esille ja ihailin raukin mietteliästä olemusta ja merellistä elämänpiiriä. Kuumana päivänä oli hyvä lopettaa retki raikkaaseen uintiin Itämeressä. Kaunista, leväntuoksuista rantareittiä oli myös mukava polkea takaisinpäin.
Pyörämatkan päässä Visbystä löytyy myös Lummelundan luola, joka sijaitsee 14 kilometriä Visbystä pohjoiseen. Kyseessä on suuri tippukiviluola, jonka kolme visbyläistä nuorta löysi 1950-luvun alkupuolella. Yleisölle luola avattiin vuonna 1959.
Pyörällä pääsee kätevästi myös Kneippbyn huvipuistoon, jossa on nykyään Peppi Pitkätossun tv:stä tuttu, nostalginen talo. Huvipuisto sijaitsee noin neljä kilometriä Visbystä etelään.
Luonnonihmeiden voimakentässä
Tutkin saaren joukkoliikennekarttaa ja huomasin, että bussilinjat eivät mene kovinkaan läheltä Fårön raukkeja. Fårössä sijaitsevat Digerhuvudetin, Langhammarsin ja Gamla Hamnin laajat ja kuuluisat raukkialueet. Seuraavalla kerralla autolla, ajattelin mielessäni.
Saaren korkein raukki on Jungfrun, joka kohoaa 12 metrin korkeuteen lähellä Lickershamnia. Eteläkärjen kuuluisin raukki on Hoburgen.
Bussilla pääsin parhaiten saaren itäosassa sijaitsevalle Folhammarin raukkialueelle. Nousin kyydistä Ljugarnin kohdalla ja kävelin karuja rantoja pitkin. Poikkesin Ljugarnin uimarannan terassikahvilassa ja tankkasin saaren kuuluisaa sahramipannukakkua ja kermavaahtoa. Niillä jaksoi hyvin perille saakka.
Hiljaista kunnioitusta tuntien saavuin Folhammerin raukkialueelle. Luin rannan opaskartasta, miten ihmeellisellä tavalla raukit ovat muodostuneet. Folhammerin raukit ovat esimerkki prosessista, joka on saanut alkunsa jo Siluurikaudella noin 430 miljoonaa vuotta sitten. Päässäni surisi hetken, kun ajattelin ajallista perspektiiviä, mutta en kyennyt sitä sisäistämään.
Kun kohtasin nämä majesteettiset ja samalla koomisetkin kivihahmot, kaikki tietämisen tarve suli. Jäi vain kohtaamisen ilo. Niin valloittavan ihmeellisiä raukit ovat. Tuo tyyppi näyttää kissalta, tuo muumilta… Vietin tunteja näiden luonnonihmeiden voimakentässä.
500 metriä pitkältä rantakaistaleelta löytyy mitä oudompia hahmoja. Ja keskellä tätä jähmeähahmoisten kivikylää elettiin täysillä. Perheet leikkivät piilosta, seurueet olivat piknikillä, nuoret parit haaveilivat tulevasta, pyörätuolilla tuotiin vanhusta nauttimaan päivästä. Luin, että rannalla on toimitettu myös lukuisia vihkimisiä.
Jää hyvästi
Gotlanti on suuri saari, pisimmillään yli 170 km ja leveimmillään noin 60 km. Raukkirantojen, luolien ja huvipuiston lisäksi nähtävänä ja koettavana olisi Ingmar Bergmanin talo, käsityöläispajoja, luontokohteita, museoita ja majataloja. Myytävänä on myös paikallisten tuottajien herkkuja. Auto olisi kätevä, mutta toisella kertaa sitten.
Kolmen täyteläisen päivän jälkeen jätin haikein mielin hyvästit Visbylle. Suunnittelin jo mielessäni, mitä olisi kokea kaupunki syksyllä ruskan aikaan, tai kun talviset myrskyt lyövät rantaan.
Kuljin muutaman kerran rannan ja kasvitieteellisen puutarhan välissä olevasta Rakkauden portista. Sieltä tarttui matkaan ihastus Visbyhyn ja Gotlantiin. Ehkä Knutas ja Jacobssonkin ovat siitä kävelleet.
Raukkien synty
Gotlannin kallioperusta on suureksi osaksi rakentunut koralleista ja meren eliöistä, jotka muodostuivat trooppisessa meressä noin 430 miljoonaa vuotta sitten Siluurikaudella. Ajan myötä ne muodostivat paksuja kalkkikivikerrostumia.
Viimeisimmän jääkauden jälkeen, noin 10 000 vuotta sitten, Gotlanti jäi kokonaan veden alle. Kun jäämassat väistyivät, maa kokosi hitaasti merenpinnan yläpuolelle.
Vesi, tuuli, jää ja muut luonnonvoimat kuluttivat kalkkikivikerrostumia, mutta kaikki kerrokset eivät kuluneet yhtä nopeasti. Kovimmat ja vastustuskykyisimmät kalkkikivilajit jäivät jäljelle, kun taas pehmeämmät kivilajit kuluivat nopeammin. Näin syntyivät jännittävän muotoiset raukit.
Lähteet: www.raa.se (Ruotsin kansallisarkisto), gotland.com, lansstyrelsen.se/gotland, wikipedia, ChatGP
