Miten joulupukkia armottomasti pelänneestä pikkupojasta tuli joulupukin ystävä? Jouluiltana Mauri Kunnas kokee nykyisin ihmeellistä yhteyttä menneisiin sukupolviin.
Sen kauhun Mauri Kunnas muistaa edelleen. Kynän kanssa viihtyvä pikkupoika odotti aattoiltana joulupukkia lukemattomien muiden lasten lailla, mutta lopulta taaton astuessa tupaan Mauri säikähti valtavasti. Onneksi hän tiesi paikan, mihin kukaan muu ei mahtuisi. Hän juoksi turvaan vanhempiensa sängyn alle.
Nyt vuosikymmenien päästä Kunnas kertoo varhaisesta joulumuistostaan huvittuneesti.
– Pelkäsin ihan hemmetin paljon. Kaikki koittivat houkutella, että tule nyt Mauri tapaamaan pukkia. Minä en tullut. Katsoin vaan sängyn alta pukin saappaita.
Sen jälkeen Kunnas pelkäsi monta joulua, että taas se pukki tulee. Näin ei kuitenkaan käynyt. Jatkossa isä otti pukin vastaan eteisessä.
Paljon on Mauri Kunnaksen elämässä tapahtunut noiden joulujen jälkeen. Hänen kynästään ovat syntyneet lukuisat suomalaisten rakastamat kirjat ja hahmot. Moni suomalaislapsi tuntee kulttuurihistoriansa paremmin Kunnaksen Koiramäki-versioiden kautta kuin alkuperäisteoksista.
Joulua rakastettu piirtäjä on käsitellyt muun muassa Joulupukki ja noitarumpu -kirjassa ja elokuvassa sekä Koiramäen joulukirkossa. Ehkä näistä syistä Kunnas on nykyään kertomansa mukaan jo hyvissä väleissä Joulupukin kanssa.
Ura alkoi pilapiirroksista
Perheensä kuopuksena kasvanut Kunnas kertoo piirtäneensä niin pitkään kuin muistaa.
– Olen ollut kynä kädessä aina.
Piirtämisellä itsensä elättäminen ei kuitenkaan ollut varsinaisesti Kunnaksen suunnitelmissa. Vielä ylioppilaana hän pohti, ryhtyisikö isoveljen tavoin lukemaan lakia.
– Sibelius-Akatemiassa opiskeleva siskoni onneksi näki minua paremmin.
Sisko kannusti nuorta kynäilijää hakemaan silloiseen Taideteolliseen korkeakouluun. Siellä Kunnas sai olla seuraavat viisi vuotta ”tekemättä mitään”.
– Pitkitin nuoruuttani ja vastuutonta aikaa.
Tuolloin Kunnas ajatteli, että hänestä tulee mainosnikkari. Pian yksi vanhempi kaveri kuitenkin kertoi, että eräs uusi iltapäivälehti maksaisi pilapiirroksista sata markkaa kuvalta.
– Ajattelin, että tuohon täytyy tarttua.
Opintolainalla nuukasti kituutteleva Kunnas osti Hesperian puiston kioskista lehtiä ja ryhtyi ammentamaan aiheita pilapiirrokselle. Ensimmäinen aihe oli taidemaalari Harro Koskisen Sikamessias-kohu.
– Marssin toimitukseen, tarjosin piirrosta ja sain satasen. Siitä se ammattiura urkeni.
Tonttuja ja kansansivistystyötä
1970-luvun lopulla Kunnaksen mielessä alkoi viritä ajatus lastenkirjasta. Hän ja hänen opettajaksi valmistunut vaimonsa pohtivat kirjan aihetta kuumeisesti.
– Olin silloin Turun Sanomien pilapiirtäjänä ja tein sivussa mainostoimistohommia sekä Nyrok City -sarjakuvia. Meitä kuitenkin kiehtoi vaimon kanssa ajatus lastenkirjasta.
Kerran pariskunta oli vaimon vanhempien luona kylässä ja keskustelu kääntyi tonttuihin. Kaikki kodin tietokirjat selattiin ja asiaan perehdyttiin huolella.
– Kirjastonhoitaja-anoppini toi vielä kauhean kasan kirjoja kirjastostakin, muun muassa Martti Haavion Suomalaiset kodinhaltijat.
Siinä se yhtäkkiä oli: kirjan aihe. Kunnas innostui teoksesta, jossa esitellään suomalaisia tonttuja ja niihin liittyvää historiaa. Valitettavasti Otava, jolle kirjaa tarjottiin, ei kuitenkaan heti syttynyt.
– Pienen mutkan kautta tonttuluonnokseni päätyi lopulta Pikku Kakkosen käyttöön ja siitä tehtiin tv-ohjelma. Kun se sitten näytettiin vähän ennen joulua televisiossa, Otavakin innostui. Syntyi Suomalainen tonttukirja.
Kansanperinne ja historia kiehtoivat Kunnasta niin suuresti, että hän ryhtyi syventymään aiheeseen entistäkin perinpohjaisemmin.
– En minä tiennyt mikä on riihi. Olin kuitenkin aina ollut utelias. Isoisäni oli syntynyt 1853 ja hänen lapsensa eli tätini ja enoni muistelivat ja kertoivat paljon papan asioita noilta kaukaisilta ajoilta.
Suvun juttuja muistelemalla ja jatkuvasti uutta lukemalla Kunnas alkoi pikkuhiljaa työstää Koiramäen talossa -kirjaa. Kunnas on työhönsä edelleen tyytyväinen. Lastenkirjallisuuden klassikko on varmasti ollut monelle millenniaalille ensisijainen tietolähde entisaikain vuodenkierrosta.
Koiramäen joulukirkko
21. syyskuuta 1997 Suomi heräsi järkyttäviin uutisiin. Tyrvään Pyhän Olavin kirkko oli palanut. Sitä aamua Mauri Kunnas ei unohda.
– Satuimme olemaan tuolloin mökillä ja menimme heti katsomaan, kun kuulimme tapahtuneesta.
Kaikki paikat olivat täynnä autoja ja rauniot savusivat yhä. Järkytyksestä huolimatta Kunnas muistaa myös merkillisen yhteisöllisyyden.
– Oli kuin vainolainen olisi iskenyt ja polttanut kirkkomme. Hävityksen jäljissä oli jotain keskiaikaista.
Vammalassa syntynyt Kunnas muisti kirkon jo lapsuudestaan. Kun hänen sisarensa työskenteli uimakoulunopettajana, oli 9-vuotias Kunnas livahtanut usein kirkkoon sisälle vakoilemaan.
– Ikkunasta kiipeämällä pääsi välikaton alle. Se oli meidän poikien salareitti.
Muistot yhdistettyinä järkytykseen synnyttivät Kunnaksessa halun tehdä jotain.
Pian vammalalainen koululaisporukka teki huomion, mitä Kunnas ei ollut itse ehtinyt vielä edes tajuta. Palanut kirkkohan oli myös Koiramäen talvi -kirjassa esitelty Koiramäen joulukirkko!
Kunnas otti oitis yhteyttä Otavaan ja pohti, tehdäänkö kortteja vai mitä. Otavassa oltiin toimeen tarttuvalla tuulella ja joulumarkkinoille saatiin työstettyä kokonainen pieni kirja: Koiramäen joulukirkko.
Kunnas sai apua työhönsä myös Museovirastolta.
– Jäljensin kuvia kirkon sisätiloista ja vanhoista virsikirjoista.
Kuukaudessa kirja oli valmis. Kunnas halusi lahjoittaa kirjan tuotot Pyhän Olavin kirkon jälleenrakentamiseen. Lopulta kirjan avulla kerättiin yli miljoona markkaa tärkeään työhön.
”Pohdiskelen paljon asioita ja ihmettelen maailmankaikkeutta jatkuvasti.”
Vaikka Kunnas keräsi toistamiljoonaa markkaa kirkon rakennustöihin ja vei Koiramäen väen joulukirkkoon, ei hän itse juuri kirkonpenkkiä kuluta.
– Joulukirkossa ei tule käytyä. Olen kuitenkin hyvin sinut kirkon kanssa.
Kunnas luonnehtii olevansa äitinsä tavoin ”arkipäivän uskovainen”.
– Pohdiskelen paljon asioita ja ihmettelen maailmankaikkeutta jatkuvasti. Elämä on ihan mahdoton mysteeri.
Sydänleikkaus veti totiseksi
Kunnaksesta on kuitenkin tullut nykyajan vaikutuksesta pessimisti. Erityisesti tähän on johtanut ihmiskunnan jatkuva sotiminen.
– Esimerkiksi naapurimaamme toiminta on niin itsekästä ja julmaa. Me kuvittelimme, että tällainen ei enää voisi toistua. Toisin kävi.
Sydänleikkauksen jälkeen Kunnaksella oli totinen olo. Hän koitti lohduttautua muun muassa kuuntelemalla Raamattua. Harmikseen Kunnas huomasi, että se ei ole erityisen lohduttava kirja.
– Monet ihmiset ovat siellä aivan yhtä ymmällään kuin mekin tässä ajassa. Vanhassa Testamentissa ihmetellään yhtä lailla maailmanmenoa ja Jumalaa.
Uuden Testamentin Kunnas tunnistaa erilaiseksi. Uteliaisuus Raamattua kohtaan ei ole Kunnaksen kohdalla mitenkään erikoista. Omien sanojensa mukaan hän on aina ollut kiinnostunut myyteistä, legendoista ja suurista kertomuksista.
– Robin Hood oli minulle lapsuudessani legendoista rakkain. 20–30-vuotiaana innostuin sitten Kuningas Arthurin tarinoista.
Molemmat Kunnaksen intohimot ovat sittemmin saaneet muotonsa myös hänen tekeminään lastenkirjoina, Kunnakselle tyypillisen kuvituksen säestyksellä. Kotimaiselta kentältä suosikeiksi ovat nousseet Seitsemän veljestä ja Kalevala. Niistäkin syntyi kirjat.
Viime aikoina Kunnas on kääntänyt katseensa muinaisuuteen. Erityisenä mielenkiinnon kohteena on rauta-aika.
– Pidän kauheana rikoksena sitä, kun joku hävittää alueita, missä on muinaismuistoja. Mökkimme vierestä Sastamalasta on löytynyt kolikoita ja linturiipus. Lähellä oleva Kokemäenjoki lienee yksi muinaisista sisääntuloreiteistä Suomeen.
Islannin saagoja selaamalla Kunnas on selvittänyt, miten maailma on muinaisina aikoina Pohjolassa pyörinyt.
– Tarinat antavat värikkään kuvan sen ajan maailmasta.
Keinuhevonen ja menneet sukupolvet
Vaikka Mauri Kunnaksen varhaiseen joulupukkimuistoon liittyy jännitystä ja pelkoa, hän muistaa samasta joulusta myös erään arvokkaan lahjan. Kunnas sai puuseppäisältään lahjaksi tämän piirtämän ja suunnitteleman keinuhevosen. Se lievitti joulupukin aiheuttamaa säikähdystä.
Jo lapsena Kunnas kasvoi siihen, että jouluun kuuluu iloinen hulina ja paljon väkeä.
– Lapsuudessani olimme usein mummolassa jouluaattona. Paikan päällä oli serkkuja ja muuta väkeä. Ehkäpä rakkauteni jouluun tulee sieltä.
Nykyisin Kunnas on pyrkinyt jatkamaan lapsuutensa väkirikasta jouluperinnettä. Kunnasten luo saapuvat heidän lapsensa ja lapsenlapsensa ja jälleen talo täyttyy äänistä ja tohinasta.
– He tulevat aina muutamaksi päiväksi, vaikka asuvatkin ihan lähellä.
”Eikö kaikki tämä kerrokin siitä, että joulu on ihmismielessä todella syvällä?”
Illan myötä talo kuitenkin hiljenee. Jouluillan hämärässä Kunnas asettuu usein sohvalle makoilemaan ja katselee pitkään valaistua kuusta.
– Muualla asunnossa on ihan pimeää. Saatan viipyä siinä kauankin. Silloin tuntuu, että vainajatkin ovat läsnä. Koen ihmeellistä yhteyttä menneisiin sukupolviin.
Syitä Kunnas ammentaa jälleen historiasta.
– Uskon joulun kokemisen tulevan jostain hyvin syvältä ihmisen muistista, ehkä geeneistä asti.
Reissatessaan Irlannissa Kunnas sai vahvistusta pohdinnalleen. Hän kävi tutustumassa Newgrangeen, irlantilaisella nummella sijaitsevaan maanalaiseen ikivanhaan pyhättöön ja käytävään, joka sijaitsi suuren kummun alla.
Muinaiset rakentajat olivat suunnitelleet lähes 20 metriä pitkän käytävän siten, että auringonvalo osuu kummun keskelle alttaritilaan vain kerran vuodessa, nykyisen joulun hetkellä.
– Eikö kaikki tämä kerrokin siitä, että joulu on ihmismielessä todella syvällä?
Amerikkalaisin sävelin
Ei ole yllätys, että musiikki-intoilija ja hillitön Beatles-fani Kunnas liittää jouluun myös monia musiikkiperinteitä.
– Aattoaamuna talon pitää aina herätä Kim Borgin joululevyn sointiin. Kun muut vielä nukkuvat, minä ja vaimoni heräämme. Kun Borgin ääni kajahtaa, se on merkki muille, että aatonvietto alkaa.
Muutoin Kunnaksen joulumusiikkimaku ei noudata erityisen perinteistä linjaa.
– Jo lapsena pidin eniten niistä menevämmistä biiseistä kuten Nisse-polkasta tai Tonttuparaatista. Upeita lauluja!
1970-luvulla Kunnakseen iski amerikkalainen joulumusiikki, erityisesti tuottajalegenda Phil Spectorin joululevy, jolla aikansa kuumimmat R&B-, soul- ja pop-artistit esittävät ikivihreitä angloamerikkalaisia joululauluja.
– Se on vaan niin komea. Siinä ollaan angloamerikkalaisen joulutunnelman ytimessä.
Merkillisellä tavalla levy on ollut vaikuttamassa myös suomalaisiin jouluperinteisiin. Mauri Kunnaksen Joulupukki ja noitarumpu -elokuvaa on esitetty Ylellä lähes joka joulu vuodesta 1996 lähtien. Kun suomalais-unkarilaista yhteistyöanimaatiota tehtiin Unkarissa, Kunnas vei piirrosstudiolle mukaansa edellä mainitun Spectorin joululevyn.
– Se viritti meitä joulutunnelmaan.
”Mietin jo lapsena, miten maailmassa voi olla tällainen hahmo, joka jakaa lahjoja joillekin, kun puoli maailmaa näkee nälkää?”
Lahjoja ja nälänhätää
Vaikka Kunnaksen piirtämiä joulupukkitöitä voisi äkkikatselulla erehtyä pitämään supisuomalaisina, on Kunnas ammentanut eniten kuulemma juuri angloamerikkalaisesta joulukuvastosta.
– Aku Ankan pukkihahmot ja Coca-Cola-joulupukki ovat olleet esikuviani. Harva tietää, että Cola-pukin piirtäjä oli itseasiassa alun perin ahvenanmaalainen graafikko!
Vaikka Kunnaksen suhde joulupukkiin on siis alkujärkytyksen jälkeen muodostunut hyväksi ja rikkaaksi, aiheuttaa hahmon olemus Kunnaksessa silti hämmennystä.
– Mietin jo lapsena, että miten maailmassa voi olla tällainen hahmo, joka jakaa lahjoja joillekin, kun samalla puoli maailmaa näkee nälkää?
Joulupukki-teoksessa Kunnas pitkälti ohittaa ristiriidan. Kirjaan piti kuitenkin tulla aukeama, missä joulupukki neuvottelee YK:ssa asioiden järjestämisestä.
– Se jäi kuitenkin pois ja hyvä niin.
Kuinka kuvata Jumala?
Koska suuret kertomukset kiehtovat Kunnasta, ei ole kovin kaukaa haettua, että hän työstäisi vielä joskus tulkintansa jostain Raamatun kertomuksestakin. Vai mitä taiteilija itse tuumaa?
– Se olisi ihan hirveän suuri homma.
Kunnas hiljenee hetkeksi. Hiljaisuutta seuraa paljastus.
– Yksi ajatus minulla on kyllä ollut. Vanhan testamentin Joosefin tarina on kiehtonut minua aina.
Kunnas kertoo pyöritelleensä egyptiläisiä teemoja jo monesti ja matkustaneensakin maisemissa. Kerran Kunnas osallistui uskontotieteellisesti orientoituneelle matkalle, jossa opas esitteli Egyptiä Raamatun tapahtumien kautta.
– Silloin jäin pohtimaan Moosesta ja Joosefia. Varsinkin Joosefin vaiheista saisi helkkarin hyvän tarinan. Siinähän on jo niin hyvä alku, kun leuhka lellipoika pistetään kaivoon.
Kunnas kuitenkin kavahtaa valtavaa työmäärää.
– Faarao ja kaikki paikat pitäisi kuvata oikein. Pelkkä hieroglyfien tekeminenkin olisi mieletön homma.
Kunnas pohtii hetken.
– Ja tietysti oma haasteensa olisi siinäkin, että kuinka kuvata Jumala, varsinkin kun kaikki hahmoni ovat enimmäkseen koiria.
