Ohjaaja Aku Louhimies tuli julkisuudessa kivitetyksi ja tuomituksi tavalla, jota hän ei soisi kenellekään. Menneen mediamyrskyn jälkeen hän kokee kuitenkin olevansa onnellinen ja monin tavoin etuoikeutettu. Louhimiehen lapsuuden ateistikodissa kukaan ei kuulunut kirkkoon, mutta hän kävi silti kesäisin maalla pyhäkoulussa. Nykyään hänen ystäväpiiriinsä kuuluu useita pappeja, joiden tuki on ollut arvokasta raskaina hetkinä. Pääsiäisen sanoman Louhimies kiteyttää ytimekkäästi: Valoa kohti!
Kiitollisuus on ensisijainen tunne, kun ohjaaja, käsikirjoittaja ja tuottaja Aku Louhimies herää aamuisin. Se kohdistuu kotona olevaan parivuotiaaseen lapseen, puolisoon ja neljään lapseen aiemmista liitoista.
– Koen olevani etuoikeutettu. Mietin, miten paljon olen saanut ja miten paljon voisin antaa myös muille. Ajattelen kiitollisuutta myös käytännöllisesti. Tänään kannattaa olla hyvällä eikä pahalla tuulella.
Uraansakin Louhimies on tyytyväinen, vaikka sen jatkuminen vaarantui välillä.
– Olen saanut toteuttaa taiteellisesti itseäni ja olen ollut siinä mielessä tosi onnekas.
Levolliselta ja tasapainoiselta näyttävän taiteilijan tunnelma oli hyvin toisenlainen keväällä 2018. Hän joutui julkisuudessa kovien syytösten kohteeksi ja kuulosti niin tuskaiselta ja ahdistuneelta, että ulkopuoliset saattoivat perustellusti pelätä hänen puolestaan.
– Ellei elämässä olisi ollut juuri siihen aikaan monta asiaa hyvin, romahdus olisi saattanut olla vielä paljon pahempi kuin se, mistä selvisin sairaslomalla ja nukahtamislääkkeillä.
Nyrkinisku puun takaa
Laadukas suurtyö, elokuvana ja tv-sarjana ilmestynyt Tuntematon sotilas oli takana. Yleisö löysi elokuvan, josta tuli sekä taiteellinen että kaupallinen menestys.
– Olin iloinen ammatillisesta onnistumisesta. Lapseni olivat jo isoja ja näytti siltä, että työmahdollisuuksia avautuu suurempaankin maailmaan. Ja sitten tuli puun takaa tämä nyrkinisku palleaan.
Syksyllä 2017 Yhdysvalloissa käynnistynyt Me Too -kampanja puuttui tärkeään asiaan kiinnittämällä huomiota seksuaaliseen häirintään. Elokuva-, taide- ja kulttuuriala olivat kampanjan keskiössä.
Suomessa Louhimies liitettiin jotenkin kampanjaan, vaikka kukaan ei häntä seksuaalisesta ahdistelusta, rikoksista tai pahoinpitelyistä syytellytkään.
Ylen julkaisemassa jutussa ohjaajan väitettiin kuvauksissa alistaneen ja nöyryyttäneen etenkin naisnäyttelijöitä ja käyttäneen kyseenalaisia manipulointimenetelmiä näiden saamiseksi haluamiinsa tunnetiloihin.
– Kun toimittajat kertoivat, että iso joukko ihmisiä oli vellonut jo pitkään tätä juttua, oloni oli epäuskoinen ja unenomainen: Tämä ei voi olla totta. Uskooko joku tätä? Olin shokissa. Olenko tullut hulluksi?
Vastakkaiset tulkinnat
Ihmissuhteissa on aina kaksi erilaista tulkintaa, jotka eroavat usein radikaalisti toisistaan, kuten tämäkin tapaus osoittaa.
Mietittyään vuosien ajan itseensä kohdistuneita julkisia syytöksiä ja niihin liittyneitä tekijöitä Aku Louhimies ei voi vieläkään ymmärtää asianosaisten kaikkia motiiveja ja väitteitä.
– Ohjaajan asemassa en myöskään voinut tai halunnut kertoa julkisuuteen yksityiskohtia minua syytelleistä henkilöistä.
Yksi entinen lapsinäyttelijä otti häneen yhteyttä ja kertoi Ylen toimittajan yrittäneen kaivaa huonoja kokemuksia Louhimiehestä. Kun hänellä ei ollut elokuvanteosta kuin hyviä muistoja, toimittaja jatkoi, että olihan sinulla kuvauksissa raskastakin.
Kohujutussa oli Louhimiehen näkemyksen mukaan liioittelua, valheita ja väärinymmärrystä sekä suuri joukko asiavirheitä, jotka ”kätensä pesseiden pilatusten” olisi ollut helppo ainakin jälkikäteen korjata.
– Valitettavasti media toimii monesti niin, että toistelee edellisten juttujen väitteitä ja tällöin vahvistimen tavoin toitottaa vääristynyttä totuutta.
”Minut haluttiin näyttää mahdollisimman pahana. Puolisoni tai lähimmät ystävät eivät kuitenkaan hylänneet.”
Kahdeksasta Louhimiestä kritisoineesta näyttelijästä yhden kanssa ohjaaja ei ollut tehnyt koskaan töitä, toisen kanssa 20 vuotta sitten puoli päivää. Kolmas näyttelijä oli ehdottanut viestissään vielä puoli vuotta ennen Ylen juttua, että olisi kiva tehdä taas yhteistyötä.
– Hän oli kehunut, että kun teimme yhdessä elokuvaa, työ oli rankkaa mutta hienoa.
Entinen naisystävä oli ollut mukana monessa Louhimiehen elokuvassa, seurustelun loppumisen jälkeenkin.
– Luulin, että meidän välillämme oli yhä läheinen ja luottamuksellinen ystävyyssuhde. Olin tuona keväänä kyllä syvästi hämmentynyt.
Pirun sarvilla kehystetty
Keväällä 2018 Ylen jutun syytöksistä järkyttynyt Louhimies lensi Yhdysvalloista Suomeen tv-lähetykseen, jossa hänen tapaustaan käsiteltiin. Ohjelman aluksi näytettiin kooste hänen elokuviensa kaikkein väkivaltaisimmista kohtauksista. Ohjaajan kuvan taustalle oli piirretty pirun sarvet.
– Minut haluttiin näyttää ja kehystää mahdollisimman pahana. On tekijänoikeudellisesti arveluttavaa, että joku kokoaa pätkiä elokuvistani ja yhdistelee niitä täysin alkuperäisten teosten eetoksen vastaisesti.
Aku Louhimies pyysi aluksi julkisuudessa anteeksi sitä, että joillain työtovereilla oli ollut hänen tuotannoissaan paha olo. Se tuntui hänestä surullisesta, kuten sekin, ettei vaikeista asioista ja tunteista oltu pystytty puhumaan hänelle.
– Heidän kokemuksensa on ollut varmaan totta. Voi tietysti kysyä, miksei niistä kerrottu silloin tai miksi he tekivät minun kanssani senkin jälkeen useita elokuvia sanomatta mitään.
Kriisiviestintä toistaa nykyään tiettyä kaavaa. Jos julkisessa asemassa oleva henkilö tai taho on toiminut väärin tai törttöillyt, neuvotaan nostamaan käsi pystyyn virheen merkiksi, pahoittelemaan ja pyytämään anteeksi sekä kertomaan, että ongelmaan on haettu apua eikä vastaava virhe toistu.
Louhimiestäkin neuvottiin ja painostettiin ”tunnustamaan kaikki” ja pyytämään anteeksi tekosiaan. Hän ei kokenut kuitenkaan, että mitään isoa syntiä tai väärintekoa olisi ollut tunnustettavaksi.
– Nyt ajattelen, että ennen mitään anteeksipyyntöjä järkevintä olisi ottaa aikalisä ja tutkia, mitä todella on tapahtunut. Jos on oikeasti syytä pyytää jotain anteeksi, niin pyydetään sitä niiltä, joita asia koskee, eikä koko kansakunnalta.
Jos ohjaaja olisi kriisiviestintäkonsultti, hän neuvoisi asiakasta pysymään omassa totuudessa, vaikka se olisi vaikeaa ja vaatisi rohkeutta.
– Kun joku on pahoittanut mielensä minun tuotannossani, se on huono juttu ja olen epäonnistunut siltä osalta. Mutta aikuisilla on kyllä vastuu myös avata suunsa. Jos joku asia tuntuu pahalta, se on parasta sanoa heti, vaikka se tuntuisi vaikealta.
Fiktio näyttää myös kauheita asioita
Monissa Aku Louhimiehen elokuvissa on kuvattu väkivaltaa ja sen uhkaa. Hän toteaa, että fiktion tarkoituksena on näyttää myös kauheita asioita.
– Kohtausten ei tietenkään ole tarkoitus tuntua näyttelijöille hirvittäviltä. Muistaakseni Laurence Olivier on sanonut, ettei hänen tarvitse palella voidakseen näytellä, että on kylmä.
Taiteessa luodaan tunteisiin käyviä kuvia siitä, miltä pahatkin asiat tuntuvat. Leena Landerin Käsky-romaaniin perustuvassa elokuvassa on rankka raiskauskohtaus. Ohjaajasta on ymmärrettävää, jos sen kuvaaminen tuntui pahalta.
– En usko, että tuollaisen kohtauksen kuvaaminen oli kenenkään kuvausryhmäläisen mielestä hauskaa, mutta se oli tarinassa tarpeen. Kysymys on elokuvan illuusiosta. Näyttelijällä oli kuitenkin housut jalassa.
Vuonna 2000 kohua herättänyt Levottomat ja toissa vuonna valmistunut Odotus sisältävät avointa erotiikkaa. Odotuksesta ohjaajalle sanottiin, ettei hän voi missään tapauksessa tehdä nyt tällaista elokuvaa.
Louhimies vastasi luottavansa Inka Kalléniin, joka oli kirjoittanut käsikirjoituksen.
– Monet toimittajat kysyivät Inkalta, käytettiinkö häntä näyttelijänä hyväksi, kun elokuvassa oli seksiä. Hän ymmärtääkseni vastasi aina ei, ja että sitä olisi voinut olla enemmänkin, hänhän sen oli kirjoittanut.
Hyvien kotien lapsi
Aku Louhimies kertoo saaneensa vanhemmiltaan mallin tasa-arvoisesta ja oikeudenmukaisesta maailmankuvasta.
– Vanhempani olivat hyvin kunnollisia. Perusarvoja olivat erilaisten ihmisten hyväksyminen ja uteliaisuus elämän ilmiöitä kohtaan.
– En ole kaikkein sosiaalisin tai puheliain, mutta lähtökohtaisesti sain kasvaa lapsuuteni hyvissä oloissa.
Vanhemmat erosivat Akun ollessa kuusivuotias. Mainostoimistossa työskennellyt äiti oli mainoselokuvaohjaaja, mahdollisesti ensimmäinen naispuolinen alallaan Suomessa.
Isä ja äiti tapasivat Taideteollisessa korkeakoulussa. Isä opiskeli myöhemmin arkkitehdiksi. Elokuvakulttuuriin liittyvä vahva innostus tuli molemmilta puolilta.
”Sain tehdä heti urani alussa töitä lahjakkaiden ja hyvien ihmisten ympäröimänä.”
Aku näytteli lapsena mainoselokuvissa. Hän meni Kallion ilmaisutaidon lukioon, Helsingin yliopistoon ja sen jälkeen Taideteolliseen korkeakouluun.
Ura alkoi mainosten ohjaajana ja tv-sarjojen kuten Kotikadun apulaisohjaajana, kunnes kolmikymppisenä tehty esikoiselokuva Levottomat avasi mahdollisuudet elokuvien tekemiseen.
– Elokuva on yhteistyötä. Sain tehdä heti aluksi töitä lahjakkaiden ja hyvien ihmisten ympäröimänä. Olen ollut siinäkin tosi onnekas.
Armo ja ilo
Aku Louhimiehen lapsuuden ateistikodissa kukaan ei kuulunut kirkkoon. Hän kävi kuitenkin kesäisin maalla pyhäkoulussa ja opiskeli koulussa uskontoa yläasteelle asti.
– Kristinuskon maailma ei ole minulle ollenkaan vieras, päinvastoin. Ystäväpiiriini kuuluu useita pappeja, joilta olen saanut myös tukea raskaina hetkinä. Näen kristinuskossa tärkeän ajatuksen armosta.
Taiteilija toivoo, että hänen katsomuksensa olisi suvaitsevainen ja siihen kuuluisi hyvään pyrkiminen.
– Ja joku sellainen armo ja ilo siitä, että me saamme olla tässä ja nyt.
”Uskon, että äiti rukoilee puolestani.”
Saamiaan hengellisiä kokemuksia Louhimiehen on vaikea avata julkisesti.
– Sanotaan näin, että suhtaudun luottavaisesti tulevaan. En pelkää kuolemaa. Yritän elää nyt hyvin täällä.
Isä kuoli – ”onneksi!” – juuri ennen poikansa mediakohua.
– Kysyin, mikä hänen suhteensa Jumalaan on. Se oli pragmaattinen: Ei ole syytä tehdä muutoksia ja alkaa pohtia enää viime hetkellä asioita uusiksi.
Äiti sen sijaan liittyi luterilaiseen kirkkoon Akun aikuistuttua. Maltalla asuessaan hän löysi tiensä katoliseen kirkkoon ja on nyttemmin vakaa katolilainen.
– Uskon, että äiti rukoilee puolestani. Äiti toivoo, että minun maineeni puhdistuisi ja totuus tulisi esille.
Maine palautuu pätkittäin
Louhimiehen kunnian palauttaminen – tai ainakin tasapainoisemman kokonaiskuvan antaminen ohjaajasta – on jo edennyt. Hän on saanut hyviä työtilaisuuksia.
Syytöksiin ja niiden vasta-argumentteihin paneutunut Jari Sarasvuo teki tuoreeltaan 2018 ohjelman Louhimiehen kanssa käymästään keskustelusta Aamulenkki-podcastiinsa. Hän totesi väitteissä olleen virheitä ja ristiriitaisuuksia.
Louhimiehen kanssa kymmenen vuotta yksissä ollut ex-vaimo ja kahden lapsen äiti, näyttelijä Laura Malmivaara käsitteli kohua autofiktiivisessä romaanissaan Vaiti, minkä voi tulkita selkeästi Louhimiehen puolustuspuheeksi.
Myös monet mies- ja naisnäyttelijät ovat sittemmin tukeneet ohjaajaa.
Kivitetyn vierestä väistytään
Louhimiehen tarinassa on tiettyjä yhtymäkohtia pääsiäisen passiodraamaan, joskaan hänestä ei toki olla mitään Jeesusta tekemässä tässäkään jutussa.
– Hetkellisesti tuntui, että koko maailma näytti tuomitsevan minut. Puolisoni tai kukaan läheisimmistä ystävistä ei kuitenkaan hylännyt.
Myös ex-vaimot, lasten äidit, pysyivät tukena. Kriisi auttoi ymmärtämään läheisten arvon entistä selkeämmin.
”Olen valmis antamaan ja saamaan anteeksi ja tekemään sitä työtä, mitä parhaiten osaan.”
Tuomion tunnelmat tulivat etenkin mediamyrskyjen kautta. Ystävät ja työtoverit, jotka tarjosivat yksityisissä keskusteluissa tukensa, eivät alkuun juuri esiintyneet puolustajina ja kertoneet, etteivät olleet nähneet tai kokeneet Louhimiehen työprosesseissa kauheuksia.
– Kun jotakin henkilöä kivitetään, ympärillä olevien ihmisten ensimmäinen reaktio on astua vähän kauemmas, se on ymmärrettävää.
Joku laittoi Louhimiehelle viestin, etteivät väitetyt yksityiskohdat pidä paikkaansa, muttei uskalla valitettavasti sanoa asiasta mitään julkisesti.
– Jälkikäteen moni tuli kertomaan, ettei heillä ollut huonoja muistikuvia kuvauksista. On tietysti vaikea mennä sanomaan vastaan julkisesti, jos jollain toisella on ollut paha olo.
– Moni työryhmäläinen, joka oli ollut elokuvieni kuvauksissa, todisti, etteivät useimmat kohuväitteet pitäneet paikkaansa. Sellaiset äänet eivät mahtuneet median jatkojuttuihin.
Vyyhti kulminoitui syksyllä 2018, kun Louhimies teki poliisille tutkintapyynnön tapauksen uutisoinnista. Poliisi kuulusteli Ylen toimittajaa ja päätoimittajaa rikosnimikkeellä törkeä kunnianloukkaus ja päätoimittajarikkomus.
Kahden vuoden jälkeen tutkinta lopetettiin. Ylen toimien tahallisuutta oli vaikea osoittaa.
Kieltäjä piti päänsä
Tämä meni nyt näin. Mitä opetuslapsetkaan olisivat toisaalta voineet tehdä silloin, kun Jeesus oli ristillä, Louhimies pohtii pääsiäisen draamaa.
– Olisiko se auttanut asiaa jotenkin, jos vaikka Pietari ei olisi kieltänyt kolmesti ja hänen päänsä olisi leikattu irti siinä paikassa? Ehkä Pietarin kieltäminen kuului siihen tarinaan? Se mahdollisti hänelle toisenlaisen elämänkaaren.
”Olen itse oppinut, etten kommentoi kovin nopeasti kiistakysymyksiä.”
Entä olisiko ystävien ja työtoverien, jotka kielsivät tai vaikenivat, pitänyt kuitenkin auttaa tai tukea ohjaajaa heti?
– Niin. Mutta eivät ihmiset voineet sillä hetkellä tietää, mitä asiaan liittyi.
Louhimies muistuttaa, ettemme voi tietää, mitä kaikkea on mediassa käsiteltyjen tarinoiden taustalla. Joskus ihmiset ottavat välittömästi vahvoja kantoja ja hyökkäävät puolesta tai vastaan, mutta pikainen arviointi on haasteellista.
– Olen itse oppinut, etten kommentoi kovin nopeasti kiistakysymyksiä ennen kuin olen selvittänyt, onkohan asia niin kuin aluksi näyttää.
Yksilölle kohu voi tuntua elämää suuremmalta asialta ja se saattaa jättää itseen jonkin leiman.
– Mutta sitten uutisiin tulee sotia, murhia ja dopingia ja yksittäisen ihmisen tapaus jää taustalle. Se mikä itselle tuntuu hyvin merkittävältä, ei ehkä olekaan sitä koko yhteiskunnan kannalta.
Pääsiäisen sanoma on: Valoa kohti
Millainen mies myrskyn jälkeen on tullut esiin?
– Kiitollisuus on ollut vahvasti läsnä. Olen valmis antamaan ja saamaan anteeksi ja tekemään sitä työtä, mitä parhaiten osaan. Yritän antaa jotain hyvää maailmaan.
Louhimies sanoo pohtineensa nyt poikkeuksellisesti mennyttä ja negatiivisia muistoja.
– Lähtökohtaisesti en halua jäädä liikaa kiinni menneeseen, vaan keskittyä tulevaan. Katseeni on edessäpäin.
Tuntemattomassa sotilaassa nuorta ja kokematonta vänrikki Kariluotoa neuvotaan hyökkäämään sanomalla, ettei saa jäädä tuleen makaamaan.
– Nyt vain eteenpäin, kohti iloa! Valoa kohti – eikö se ole se pääsiäisen sanoma. Pimeys saa valon näkyväksi.
Pahin on takana.
– Ehkä kivi haudalta on jo väistynyt, ehkä minäkin olen saanut jo nousta… Meille on tällainen matka ja elämä annettu. Yritetään hoitaa tämä nyt hyvin.
