Kun tutkija Johanna Mantere alkoi odottaa esikoistaan, oli raskaus harkittu ja toivottu. Synnytys oli kuitenkin vaikea ja myös vauva-aika toi eteen paljon odottamatonta. Johannan esikoiskirja johdattaa lasta odottavia lempeällä tavalla uuteen elämäntilanteeseen, jossa kaikki voi mennä toisin kuin he ovat kuvitelleet.
Toiseen synnytykseensä Johanna valmistautui kokonaisvaltaisesti. Hän harjoitteli syvään hengittämistä ja teki mielikuvaharjoituksia. Niissä hän synnytti Naistenklinikalla ammehuoneessa, jonka katossa on tähtivalot. Kerran Johanna mainitsi tähtivaloista äidilleen, jota hän kutsuu esirukoilijakseen. – Äiti ehdotti, että mitä jos me molemmat rukoilisimme asian puolesta. Ajattelin, että ei siitä haittaakaan ole.
Kun Johanna sitten lähti puolisonsa kanssa Naistenklinikalle, pääsi hän toiveensa mukaisesti ammeeseen, ja sen yläpuolella katossa paloivat tähtivalot. – Se tuntui rukousvastaukselta. Joku välittää jopa siitä, että minulla on tähtivalot synnytyshuoneen katossa. Tähtivaloista voi löytää kaikenlaista symboliikkaa, mutta minulle ne kertoivat, että Jumala pitää kyllä huolen. Sain kokea, että kaiken keskellä minua kannatellaan.
Miten luova työskentely auttaa synnytykseen valmentautumisessa? Millaiseen henkiseen myllerrykseen vanhemmuus Johannan kuljetti? Miten herkkyys ja hengellisyys ovat vaikuttaneet hänen tapaansa olla äiti? Millaisen seurakuntiin sopivan vertaistukimallin hän on kehittänyt odottajille? Lue lisää marraskuun Askel-lehdestä! Jutun kirjoitti Tuija Pyhäranta ja kuvasi Jukka Granström.
