Kotimaa-lehdessä, mitä tarkoittaa paljon viime aikoina kirkossa esillä ollut iskusana moniäänisyys. En edes halua, että kirkko olisi ehdottoman yksimielinen, sanoo Helsingin piispa Irja Askola.
– Minua pelottaisi kirkko, jossa pelätään puhua ja pidetään pelon takia mykkäkoulua. Vihapuheelle haluan kuitenkin nollatoleranssin. Ja vihapuhetta on se, jos minä puhun halveksien tai vihaten ihmisistä, joilla on erilainen mielipide kuin minulla, Askola sanoo lehdelle.
Hän huomauttaa, että Suomen luterilainen kirkko on protestanttinen kirkko, ei ”hierarkkinen kardinaalien kirkko”.
– Martti Luther nimenomaan korosti, että jopa piikatytön on voitava itse lukea Raamattua ja tehdä siitä omia johtopäätöksiään. Sellainen tuottaa lähtökohtaisesti sen, että on monenlaisia mielipiteitä, vaikka ne kaikki eivät olisikaan opillisesti tai muuten kestäviä.
Askola muistuttaa, että ihmiset ovat keskeneräisiä. Kirkko ei ole täydellisten ihmisten tai lopullisten vastausten kirkko. Ihmisten täytyy tyytyä myös hiljentymään sen edessä, ettei uskon kysymyksissä omisteta koko totuutta.
Lue laaja artikkeli 12.5. ilmestyneestä Kotimaasta. Kirkon moniäänisyyttä kommentoivat Irja Askola, Hilkka Olkinuora, Simo Peura, Kari Mäkinen, Seppo Häkkinen, Mikko Heikka, Ilmari Karimies, Vesa Hirvonen, Lasse Nikkarikoski, Jouni Turtiainen, Matti Väisänen, Aimo Koskelo, Jukka Hautala ja Kyllikki Tiensuu.
Ilmoita asiavirheestä