Tässä päivänä muutamana, jutellessani niitä näitä kuntosalilla nuoren naisen ja vanhan miehen kanssa, huomasin yllätyksekseni äityneeni manaamaan kesän säitä. Erityisenä mielenkiinnon kohteenani olivat sääennustukset, mokomatkin arvailut, jotka olivat menneet keväästä lähtien ihan pieleen. Kun yksinsadatteluni vaati hengenvetotuokion, nuori tyttö ehätti kertomaan olevansa Ilmatieteen laitoksella kesätöissä. Ja vanha mies totesi päässeensä eläkkeelle kyseisestä laitoksesta. Tunsin itseni noloksi. Hävetti. Haluni jatkaa synkkää monologiani tyrehtyi. Sätin itseäni mielessäni: Hannu, älä enää koskaan puhu vieraitten kanssa säästä!
Kristittyinä tiedämme, että Jumala on se, joka säät ja ilmat säätää ja aallot tainnuttaa. Hän hyisen hallan häätää ja viljan vartuttaa. Venäjällä kaikki on kuitenkin toisin. Siellä säästä ja kaikesta muustakin päättää kaikkivaltias Gasputin. Koska radio ja televisio ovat puhtaasti sekulaarin maailman tuotteita, niin Jumalalla ei ole niihin yksinoikeutta, mutta Gasputinillapa on. Ja G. osaa myös käyttää näitä medioita hyväkseen. Ottakaamme esimerkki suhteesta Ukrainaan:
Sääennusteiden oli Gasputinin mukaan vaikutettava mahdollisimman pahaenteisiltä Ukrainan kannalta talven lähestyessä viime vuonna. Ukraina on erittäin riippuvainen Venäjän toimittamasta maakaasusta. Yleinen pyrkimys oli herättää pelkoa: Ukraina tarvitsee äiti Venäjän apua, mutta Venäjä ei aio lähettää maakaasua ja kaikki ukrainalaiset jäätyvät.
Viisveisasiko Jeesus sääennustuksista? Ei. Hänen mielestään sään ennustaminen oli jopa tärkeätä. Fariseukset tulivat kerran Jeesuksen luokse kyselemään aikain merkkejä. Jeesus sanoi heille: ”Illalla te sanotte: ’Tulee kaunis ilma, kun taivas ruskottaa’, ja aamulla: ’Tänään tulee ruma ilma, sillä taivas on synkän ruskottava.’ Taivasta te kyllä osaatte lukea, mutta ette aikojen merkkejä.”
Aikojen merkkien lukemiseen kuuluu toki seurata, mitä Gasputin omalla tontillaan puuhastelee. Tärkeintä on kuitenkin seurata, mitä Jumala tekee jatkossa. Iltapäivälehdet eivät kerro Jumalasta vaan Raamattu, jota tulisi lueskella ihan noin niin kuin varmuuden vuoksi.
Ikävä kyllä mukautuminen tämän maailmanajan menoon on liian monilta onnistunut yli odotusten. Ruotsalainen emerituspiispa Bo Giertz kuvaa havainnollisesti sellaisia ihmisiä, jotka osaavat hoitaa tyylikkäästi kaikki muut asiansa paitsi suhteensa Jumalaan:
”Täällä kulkee tuhansittain kunnon arki-ihmisiä, joista itse kukin hoitaa omat asiansa ja täyttää velvollisuutensa kaikkia paitsi Jumalaa kohtaan. Heillä on usein varsin laajat harrastukset. Jopa he voivat suorastaan sanoa, ettei mikään inhimillinen ole heille vierasta paitsi rukous ja usko. He järjestävät kaukonäköisesti ja viisaasti eläkkeensä, henkivakuutuksensa ja jälkisäädöksensä, kaiken he ovat ottaneet lukuun – paitsi tämän jälkeistä elämää. He hoitavat ruumistaan, he ovat tarkkoja hyvästä terveydenhoidosta ja terveellisistä asunnoistaan, he ajattelevat untaan ja ruuansulatustaan ja kaikkea muuta mahdollista paitsi sieluaan. Ei oikein tiedä, mistä päästä alkuun, kun tahtoisi yrittää saada heidät ymmärtämään kuinka anteeksiantamaton ja järjetön tällainen elämäntapa on.”
Muista Luojaasi hyvän sään aikana, jotta hän muistaisi sinut pahoina päivinä!
* * * * * * * *
Tänään on ainakin täällä Tapiolassa hyvän sään aika. Voisi vaikka mennä ulos. Toisaalta asiat on pantava tärkeysjärjestykseen: Elokuun bloggauskuntokoulumaraton ohittaa kirkkaasti säätilan. Tämä on teksti 11/31.
Ja kuin varmemmaksi vakuudeksi tämän bloggauksen välttämättömyydestä ote K24:n tämänpäiväisestä uutisesta. Nousemme kuulemaan:
”Suomalaiset teologit ja luonnontieteilijät vaativat yhteisessä kannanotossaan nopeaa toimintaa ilmastonmuutoksen haittojen lieventämiseksi. Vaadittavat muutokset ovat niin suuria, että niiden aikaansaaminen vaatii sekä luonnontieteellistä osaamista että ihmistieteellistä ymmärrystä. Ilmastonmuutos haastaa ihmiskuntaa maailmankatsomuksellisella tasolla.
– Ongelmien juuret ovat elämäntavassa, joka perustuu siihen, että jatkuvasti halutaan lisää aineellista hyötyä. Elämän mielekkyyttä ja yhteiskunnan menestystä ei enää voida mitata kulutuksen kasvamisella. Tarvitaan todellisuuskäsityksen muutosta, jossa elämän mielekkyys syntyy pikemminkin merkityksellisistä suhteista toisiin ihmisiin ja ympäröivään todellisuuteen, puheenjohtajana toimiva Espoon piispa Tapio Luoma toteaa.
Teologit ja luonnontieteilijät painottavat, että kehityksen suuntaa on muutettava ripeästi, jotta entistä laajemmat ongelmat voitaisiin välttää.
– Meillä on vain neljäkymmentä vuotta aikaa tehdä suuri parannus, varoittaa ryhmän toinen puheenjohtaja, akatemiaprofessori Markku Kulmala.”
Jos jotakuta kiinnostaa tietää enemmän edellä mainitusta kannanotosta, niin tässä on, vassokuu:
http://www.areiopagi.fi/2015/08/luonnontieteilijat-ja-teologit-ottavat-kantaa-ilmastonmuutokseen/
Pääseekö ihan oikea psykiatri remmiin?
Leena: Jos tarkoitat tuota ilmastotyöryhmää, niin asiaa pitää varmaan kysyä puheenjohtaja Luomalta.
Jos tarkoitat bloggaamista K24:ssä, niin asia pitää varmaan kysyä Olli Seppälältä.
Jos tarkoitat blogitekstiäni, niin minulta pitää varmaan kysyä suoraan… 😉
Jossakin Nastolan miesten leirillä taisin päästä oppimaan suuren viisauden. Sen tähden en lainkaan ole murehtinut kesän säitä.
Joku siellä kertoi mitä Saksalainen tekee jos sataa. Saksalainen antaa sataa. Tuo periaate on vuosikaudet lämmittänyt mieltäni säiden oikutellessa milloin mitenkin. Miksi pilata hyvää mieltään asioilla, joihin ei voi mitenkään vaikuttaa. Yksi pilalle mennyt hyvä fiilis tuli äskettäin kyllä. Rippikoululeirillä olin tosi hyvillä mielin. Nautin nuorten kanssa olostani joka solulla. Sitten vilkaisin iltalehdestä yhden järkyttävän uutisen. Saman tien huomasin miten hyvän oloni siinä heti kadotin. Osaisipa pitää huolta omasta hyvästä olosta paremmin. Mikähän siinä on, että ikävät asiat kuitenkin kiinnostaa ja kiehtoo?
Pekka: Niinpä. Viisautta olisi varmaan, jos osaisi pitää sään ja loman sillä tavalla toisistaan riippumattomina suureina, että onpahan loma kuitenkin, vaikka taivaalta tippuisi pieniä eukkoja. Pitää vain katsoa, ettei jää alle.
Totta kai valo virkistää, mutta mielialaansa ihminen voi vaikuttaa itsekin. Kun Luther, monien vaivojen mies, alkoi masentua, hän saattoi sanoa lähimmälle työtoverilleen Melanchtonille, että tulehan, Philip, ruvataan veisaamaan ylistysvirsiä. Eipä aikaakaan, kun mieliala oli jo noussut korkealle. Että silleen.
Voisiko ns. Sääneutraali puhetapa olla näin flegmaattinen: on säitä pidelly?
Enpä näitä hellepäiviä yhtään kaipaa. Vaihtelevat säät sopii ihan mainiosti. Eihän tuossa helteessä mitään jaksa ulkona puuhailla.
Rannalla makoileminenkaan ei yhtään huvita.Joten miksi näitä hellepäiviä oikeastaan kaivataan?
Jos aurinko ei paista, niin mistä sitä silloin tietää, missä on varjon paikka? Kun aurinko paistaa, löydän oitis tieni varjoon, suojaan alta polttavan auringon. Siksi.
Siinä varmaan tuli tärkeimmät syyt helteiden ikvään.