Suomalaisen Kari kuvas aikanaa Kokoomust
vanhaks rovastiks, kaftaani pääll ja kypärä pääss, ouuuuu.
Se tahto sanoo, ett kolmiyhteys koti-uskonto-isänmaa
merkkas niille jotai viel sillo ku meikä alko äänestäjän näännyttävän uran.
Mun piti kysyy faijalt vähä apui ekas äänen antamises,
ja se sano, ett tääll Espoos on vaihtoehot vähiss,
joko kokoomus tai demarit, muut äänet
perii hukka, ouuuuuuu.
Faija oli osuuskauppaväkee, ei me osuusliikkeest paljo perustettu.
Miten on voinu kauppaki joskus jakautuu oikeistoo ja vasemmistoo?
No, nyt ne on joka tapauksess yht ja samaa lafkaa,
niill ku on yhteiset viholliset, juu. Ouuuuuuu.
Ku nuorena pappina ekan kerran tuli Wanhass kirkoss
teemaks Taistelu pimeyden valtoi vastaa,
ni meikä kiipes iha täpinöissää pönttöön liperit leuan all
ja pää vanhan saksalaisen sotilaskypärän sisäss.
Tunnustinks mä sillo seurakunnall jotai poliittist värii, en tiiä,
mutt jäi niilt kyll monttu monilt sillo auki. Ouuuu
Kirkkooki haukutaa jostai syyst oikeistolaiseks,
vaikk sen mesitsi on paljo lähempän vasemmiston arvoi ku kapitalistein.
Vaikk kommunismi ei toiminukkaa, ni ei se silti tarkota,
ett kapitalismi ois joteski parempi systeemi.
No, koht ku ei oo enää hynää kellään, nii alkaa kirkoski kirkastuu jotai oleellist
Jeesuksen viestist, uskon niin. Ouuuuuu.
Nyt tähän päivään (sunnuntai 12.6.16). Vastavalittu Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo piti messiaanisia etukäteisodotuksia herättäneen linjapuheensa klo 10.30 eli kesken kirkonmenoja, tismalleen saarnan aikaan. Tämä ei voi olla pelkkää sattumaa, vaan kertoo siitä, että saarnaamisen aika ei suinkaan vielä ole maassamme ohi. Orpo on siitä harvinainen hovisaarnaaja, että hän saa ihan itse rakentaa itselleen hovin, joka ympäröitsee häntä hänen kaikkina ministerinpäivinään.
Mielenkiintoa herättivät etukäteen uuden saarnaajan valitsemat saarnateksti ja räp-virsilista sekä se seikka, tulisiko julistaja käyttämään saarnanuottia eli ei. Entä mitä mahtaa kolehtihaaviin tipahtaa palautteena? Ei ollut saarnanuottia, mutta mies heilui puhujapöntössä kuin heinämies. Taakseen heijastui valtava skriinikuva Orpon hypnoottisesti huojuvasta solmiosta. Olikohan tarkoitus saattaa kuulijat transsiin?
Kun Orpon puhe oli kestänyt puoli tuntia, minä en kestänyt enää kuulla. Saarnaksi aivan liian pitkä eikä hän kaiken syleilevällä tyylillään koskaan päässyt päivän tekstiin, josta olisi ollut mukava kuulla selitys (Jes. 57: 15-19):
Korkea ja Ylhäinen, hän, joka pysyy ikuisesti, jonka nimi on Pyhä, sanoo näin:
– Minä asun korkeudessa ja pyhyydessä, mutta asun myös murtuneiden ja nöyrien luona.
Minä virvoitan murtuneiden hengen ja herätän eloon nöyrien sydämen.
En minä ikuisesti ole teihin vihastunut enkä loputtomiin teitä syytä.
Jos niin tekisin, teidän voimanne herpoaisi eikä yksikään luoduistani kestäisi minun edessäni.
Hetkeksi minä vihastuin tähän syntiseen kansaan, löin sitä ja käänsin vihassa kasvoni siitä pois.
Harhautuneena se kulki omien halujensa teitä.
Ne tiet minä olen nähnyt. Mutta nyt tahdon parantaa tämän kansan,
johtaa sen askelia, tahdon antaa sille lohdutuksen.
Sen surevien huulille minä annan ylistyksen hedelmän.
Minä annan rauhan, rauhan lähelle ja kauas – sanoo Herra –
ja minä parannan heidät.
Milloin joku suomalainen poliitikko tohtii suoraan sanoa, että
- me olemme onnistuneet saattamaan itsemme tosi huonoon jamaan, mutta
- onneksi Jumala on; hän osaa, voi ja tahtoo auttaa meidät tästä suosta.
- Lopetetaan siis Jumalaa karkuun juokseminen, tehdään täyskäännös ja juostaan takaisin hänen syliinsä.
- Ellei Herra huonetta (Suomeakin?) rakenna, niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät…
* * * * * * * *
Räppäri Elastinen tarjosi Orpolle sanat suuhun lauantaina puheenjohtajavaalin itsekehukierroksella. Näin siis Orpoa elastisesti:
Mul ei ollu mitää muut ku mahdollisuus ja tieto siitä että mitä tahdon voin saavuttaa. Koval duunilla asiat vaan onnistuu. Kokeillaan ja sit taas noustaan jos kaadutaan. Hanskat ei tipahda, periks ei anneta.
Ne sanoo et pysty, et voi, ei kannata. Mun korvissa se kaikki kuulostaa haasteelt. Ne saa luun kurkkuun saa ku tulosta taas teen. Jatkan, jaksan vaikka väkisin. Jos se ois helppoo, kaikki tekis nii. Mus on voima, jota ei voi vaimentaa. Pusken täysii aina vaa. Mun ei täydy vaan mä saan.
Katse eteen ja suupielet ylöspäin! Teen vastoinkäymisistä voimaa. Katse eteen ja suupielet ylöspäin! Antaa tulla! Kestän kyllä, periks en tuu antamaan. Murehtiminen ei takas eilistä tuo. Ja huominenki tulee vaan jos selvitään tänään. Mun pahin vastukseni kattoo peilistä mua. Se haastaa ja aina pyrkii mun pään kääntämään.
Hakenu näkemystä mun meininkiini taas Monacon vipeistä slummeihin Keniaan. Kaiken sen jälkeen oon vaan positiivisempi. Asenne ratkasee, oon nähny omin silmin senki. Aitoo iloo, vaikkei ympäril oo muut ku pahaa. Ja toiset taas nii köyhii ettei niil oo muut ku rahaa. Alotan ittestäni, korjaan mun mielen. Nostan mun katseen ja suupielet.
* * * * * * * * *
Kuvateksti 1: Kypäräpääpappi paasaa Arkadianmäen pöntössä. Ei luota mikrofonien apuun.
Kuvateksti 2: Tunnistatko vielä Kari Suomalaisen puoluekartan? Luettele ne äärestä vierin (kommenttiosioon).
Myönnn, että ei tuo Ruttopuiston rovastin ihan eka omatekemä räppi blogin kuvien välissä ole mikään mestariteos, siitä puuttuu tietynlainen elastisuus, se on aika kökkö, tönkkö, alkeellinen. Mutta josko tässä oppisi? Voisin siirtyä esittämään räppejäni videolla?
Mitähän ne tuotokset oikein voisivat muodoltaan olla? Vlogeja? Rlogeja?
Siirrän FB-kaverini Martti Vaahtorannan kommentin hänen suostumuksellaan tähän:
Martti Vaahtoranta: ”Kiinnostavaa on, että jälkikristillisessä Suomessa kenellekään ei enää edes juolahda mieleen mitään sellaisesta, mitä sanotaan ”lepopäivän pyhittämiseksi”, ei ainakaan millään yhteisöllisellä eikä yhteisöä luovalla tavalla, kuten esimerkiksi sunnuntaiaamupäivällä kirkkoon kulkien ja ihan oikeaa saarnaa kuullen.
Jälkikristillisessä Suomessa kristillinen tapakulttuuri on ehdottomasti pienenpienen vähemmistön omituisuus ainakin 3. käskyn osalta. Ja Kokoomuskin oli joskus jollakin tavalla omasta mielestään ainakin ”uskonnon” ja kenties jopa ”kristillisen uskon” asialla.”
[Älkääkä alkako nyt moralisoida, saivarrella älkääkä jankuttaa. Sarkasmisuodatin päälle, vaikka olinkin tosissani.]
Pakko palata kai Martti V:n hyvin tuntemaan luterilaisen ortodoksian aikaan, että löytyisi ”lepopäivän pyhitystä” esim. ”kirkkoon kulkien ja ihan oikeaa saarnaa kuullen.” Harmi, että monella tavoin arvostamallani Martti V:llä ei ollut varaa maksaa sitä muutaman kympin tilausmaksua, mitä K24 nykyään vaatii:-(
Ilolla, mutta hienoisella vavistuksella odotan sitä sitä hetkeä, kun viattomasti avaan K24:n ja välittömästi alkaa soida Ruttopuiston Rovastin räppi/100 desibeliä.
Kari-Matti: Voihan siinä tietysti käydä niinkin, että huolestuneet K24-lukijat vaativat yhteistuumin Ruttopuiston rovastin räppäykset siirrettäviksi maksumuurin taakse…? 😉
Hannu: Jos joku poliitikko uskaltaisi Suomessa sellaista ehdottaa, niin siitä seuraisi aikamoinen meteli uskonnon ja politiikan yhdistämisen vaarallisuudesta. Muutama on viime vuosina rohjennut jotain Jumalan ja Raamatun arvopohjan suuntaista sanoa, tunnetuin reaktioin..
Lea Maria: Mä ajattelen asiaa vähän isompana kokonaisuutena, yksittäiset marttyyrit eivät ole kovinkaan kiinnostavia. Sotaanko meidän pitää ajautua / joutua / luisua, että Suomen kansa rohkenisi ns. yhtenä miehenä huutaa hädissään Herran puoleen?
Miksi päättäjät eivät hoksaa, että mitä enemmän yhteiskunnallisesti Jumalaa yritetään ajaa nurkkaan tai olemassaolonsa kieltää, niin sitä kenkkumaisemmaksi yhteiselomme käy? Minun mielestäni olisi paljon parempi laulaa ”Siunaa ja varjele meitä, Korkein, kädelläs…” kuin joutua kokemaan, että Jumala ottaa siunaavan ja varjelevan kätensä pois Suomemme päältä.
Poliitikot lupailevat aina ennen vaaleja sen 7 hyvää ja 8 kaunista, vaan annahan olla, kun mandaatit on saatu: silloin muuttuu ääni kellossa vaikkapa näin: Opetuksesta ja kasvatuksesta ei leikata (lue: leikataan heti kunhan keritään).
Jos meikä on jotakin lupauksista oppinut, niin sen, että ihmisten lupaukset eivät pidä, ihminen on valehteleva olento, kun taas kaikki se, minkä Jumala lupaa, pysyy voimassa ja toteutuu. Jumalassa ei vilppiä ole. Raamatusta on poliitikkojenkin hyvä aina silloin tällöin kurkata niitä Jumalan lupauksia…
Niin, varmuuden välttämiseksi sanon vielä: Ei kai tässä elämässä ole tarkoitus, että tapahtuisi oikeistolaisten, vasemmistolaisten sen paremmin kuin keskustalaistenkaan tahto. Jumalan tahto se on, minkä tulee tapahtua!
Sanotaan, että kansalla on sellaiset päättäjät, kuin se ansaitsee.
En silti usko esim. kiusaajaklaanin kuristukseen joutuneiden pohjoiskorealaisten olevan meitä suomalaisia yhtään huonompia, vallanpitäjät ja poliittinen tilanne on saneltu heille kansan enemmistöltä mitään kysymättä. Demokraattinen/ näennäisdemokraatinen järjestelmäkään ei auta ja takaa parasta tulosta, kun tarjolla olevista vaihtoehdoista on valittava pienin paha.
Jonkinlaisen kriisin ainekset tässä on kyllä tarjolla… Toivotaan ja rukoillaan silti, että Suomelle annetaan, ei ansaitsemiamme, vaan Jumalan armon mukaiset päättäjät..
Kokoomus, demarit, keskusta, SKDL, RKP, liberaalit, kristilliset.