Eduskunnan pappiskansanedustajat saivat Kotimaa-lehdeltä yhteydenoton eduskunnassa olevan tasa-arvoisen avioliittolain lähetekeskustelun tiimoilta.
Kysymysten sisältö oli seuraavanlainen:
Aionko äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta vai vastaan ja millä perusteella?
Millainen tuntuma minulla on: Meneekö tämä laki läpi eduskunnassa vai ei; nyt vai joskus tulevaisuudessa vai ei ollenkaan?
Miten koen tämän asian vaikuttavan kansanedustajien poliittiseen uraan? Tuleeko se, mitä edustaja tästä asiasta päättää, vaikuttamaan äänestäjien käyttäytymiseen seuraavissa vaaleissa? Pitääkö edustajan äänestää omantuntonsa mukaan vai sillä perusteella, mitä arvelee äänestäjiensä toivovan?
Toimittajalle lähettämäni vastaukset voi lukea seuraavasta Kotimaa-lehdestä, mutta jo ennakkoon tästä:
Jopa koko puolueemme perussuomalaisten linja on yksiselitteisen selkeä, nykyinen sukupuolineutraalin suhteen laillistaminen riittää. Ei tarvita mitään lisää. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
Kansalaisaloite menee lakivaliokuntaan, jossa kannat ovat melkein tasoissa, uskoisin siellä perinteisen avioliittonäkemyksen voittavan nipin napin. Näin ollen se ei palaa valiokunnasta täysistuntoon päätettäväksi, jossa sillä voisi olla mahdollisuus läpimenoon.
Tietysti äänestetään omantunnon mukaan ja olen kirkon hyväksymän virallisella kannalla. Ei yksityinen äänestys vaikuta äänestäjien käyttäytymiseen, vaikka nimenomaan tässä kysymyksessä uskon olevani samalla kannalla kuin valtaosa oman vaalipiirini Satakunnan ihmisistä.
Terv. Anssi Joutsenlahti ,eduskunnan II varapuhemies
”Jos lakivaliokunta vielä tunaroisi tämän asian, seuraavaksi asiaa voi edistää siten, että oikeusministeri tekee kansalaisaloitteen sisältöisen hallituksen esityksen. Tämän jälkeen valiokunnan on asia pakko käsitellä. Siihen loppuu venkoilu asian suhteen.”
Ehkä kannattaa edetä oikeassa marssijärjestyksessä ja katsoa miten asia etenee, ennenkuin maalaa ”piruja seinille”?
Hiljaa hyvä tulee.
Minusta on täysin käsittämätöntä, että eduskunnan toinen varapuheenmies ei ymmärrä miten valiokunnat toimivat. Hän kuvittelee, että valiokunta tekisi päätöksen aloitteen hyväksymisestä tai hylkäämisestä eduskunnan puolesta. Valiokunnan tehtävä on hoitaa sen työt riippumatta siitä, mitä mieltä se on aloitteen sisällöstä.
Jos vastaava lausunto olisi ministeri Räsäsen antama, iltapäivälehtien lööpit olisi jo kirjoitettu ja eroakirkosta.fi paukkuisi vihaista palautetta. Perussuomalaisten osalta on ymmärrettävää, että tuore puolue ei ole perillä siitä, miten valiokunnat toimivat.
Ehkä nyt luotan siihen, että valiokuntia avustaa asioista perillä olevat virkamiehet. Sikäli suomalainen päätöksenteko ei ole pelkästään ummikkojen edustajien varassa. Parempi kai siis noudattaa Salmen neuvoa ja katsoa, miten asia etenee.
Minusta on oleellista, että asiaa saa eduskunnassa asianmukaisen käsittelyn. Olipa lopputulos kumpi hyvänsä, jokainen tietää sen jälkeen, että asia päätettiin avoimesti ja demokraattisesti. Minun mielestäni jopa kristilliseen etiikkaan kuuluu se, että voittoa ei pidä tavoitella vilpillisellä tavalla.
Hienoa että Jusu Vihervaara korostaa eettistä näkökulmaa.
Mutta voi kyllä todeta, että itse lakialoite sisältää eettisesti arveluttavia piirteitä. Jo se, että aloitteen nimeksi on annettu ”tasa-arvoinen avioliittolaki” ei ole vilpittömästi eettinen, koska on selkeitä perusteita myös sen puolesta, että nykyinen avioliittolaki on itse asiassa tasa-arvoisempi. Ks. esim. http://mieheksijanaiseksi.blogspot.fi/2014/02/varatuomari-marika-visakorven-avoin.html.
Jos eettisyys on aidosti tärkeää, niin eettisempi nimitys aloitteelle olisi ollut objektiivinen ”sukupuolineutraali avioliittolaki”.
Lakialoitteen nimelle on mielestäni kaksi syytä:
(1) Alunperin lakialoitteesta käytettiin nimenomaan nimeä ”sukupuolineutraali”. Nimi johti kuitenkin nopeasti siihen, että lakiehdotusta vastustaneet pyrkivät tahallaan ymmärtämään sen väärin ja keksimään lapsellisia argumentteja siitä, kuinka lakia ei voi hyväksyä, koska ihmiset eivät ole sukupuolineutraaleja.
(2) Vastaavat lakiehdotukset ovat englantia puhuvissa maissa kulkeneet viime vuosina nimiellä ”marriage equality”, joka kääntyy mielestäni suomeksi ”tasa-arvoiseksi avioliitoksi”. Tuo termi ymmärretään laajasti tarkoittavan nimenomaan samaa sukupuolta olevien oikeutta solmia avioliittoja.
Itse ajattelen hieman siten, että asiapitoiset argumentit lakimuutosta vastaan ovat lopussa, jos merkittävin argumentti lakimuutosta vastaan on siitä käytettävä nimi.
Jusu: ”Itse ajattelen hieman siten, että asiapitoiset argumentit lakimuutosta vastaan ovat lopussa, jos merkittävin argumentti lakimuutosta vastaan on siitä käytettävä nimi.”
No, esim. tuossa ym. linkissä on vaikka kuinka paljon asiapitoisia argumentteja (ja mielestäni vahvoja).
Mutta pysytään eettisessä näkökulmassa, kun se on oleellinen ja siitä mielestäni on vähemmän keskusteltu (ja kun itse otit sen esiin).
Eettinen näkökulma nro 2. Lakialoitteessa sanotaan, että ”Rekisteröidyssä parisuhteessa olevilla pareilla on samat velvollisuudet muttei samoja oikeuksia”. Miksi ei suoraan sanota, mitä ovat nuo puuttuvat oikeudet on? Kun niitä on vain kaksi? (adoptio- ja sukunimiasiat)
Mielestäni olisi ollut eettisempää, että ne olisi suoraan sanottu. Ihan siitä näkökulmasta, ettei vain aloitteen lukijalle jäisi väärää käsitystä asiasta. Esimerkiksi että noita puuttuvia oikeuksia olisi enemmän. Tai että ne olisivat jotain muuta kuin nuo kaksi.
Tästä tulee helposti vain sellainen johtopäätös, että nuo on jätetty mainitsematta tarkoitushakuisesti. Eli toimittu epäeettisesti. Vai mikä on perustelu sille, että niitä ei ole selkeästi mainittu? Ainakaan palstatilaa noiden kahden asian maininta ei olisi vienyt.
Kansalaisaloitteen teksti löytyy täältä:
http://www.tahdon2013.fi/aloite-2/aloiteteksti/
Mielestäni siinä on sangen selkeästi mainittu nykyisen lainsäädännön ongelmiksi (1) adoptio-oikeus, (2) yhteinen sukunimi sekä (3) avioliiton vaikutus sukupuolen vahvistamiseen. Näistä jokaisesta on vielä oma kappaleensa, jossa on selvitetty tarkemmin, mitä nämä tarkoittavat.
En ymmärrä, mitä tarkoitat sillä, ettei näitä oltaisi mainittu aloitteessa. Mielestäni siinä ei piilotella mitään. Oletko mahdollisesti lukenut aloitetta sen ensimmäistä kappaletta pidemmälle? 🙂
Sen lisäksi kampanjan sivuilta löytyy tiivistelmä siitä, mitä aloite tarkoittaa:
http://www.tahdon2013.fi/aloite-2/mita-aloite-tarkoittaa/
En minä näe tässä mitään harhaanjohtamista.
Timo Jokela: ”No, esim. tuossa ym. linkissä on vaikka kuinka paljon asiapitoisia argumentteja (ja mielestäni vahvoja).”
Linkin takaa löytyvä teksti on tasan yhtä lapsellinen kuin moni keskustelu tällä foorumilla. Siinä lähdetään siitä ajatuksesta, että avioliiton osalta on vain kaksi vaihtoehtoa: (1) säilyttää heteroparien yksinoikeus tai (2) sallia aivan kaikki mahdolliset suhteet insestistä polyamoriaan.
Lopuksi varatuomari Visakorpi päätyy siihen mielivaltaiseen lopputulemaan, että heteroparien yksinoikeus avioliittoon ei sorra polyamoristeja, mutta homoparien sisällyttäminen avioliittoinstituutioon olisi epäreilua polyamoristeja ja insestin kannattajia kohtaan.
Keskustelun siirtäminen homopareista insestiin, pedofiliaan ja moniavioisuuteen on kovin tyypillistä jos ei keksi mitään perustelua sille, miksi homoparit eivät voisi solmia avioliittoa. Homoavioliiton vastustajat ovat koohottaneet insestillä ja moniavioisuudella kaikissa muissakin homoavioliitot sallineissa maissa, mutta ei se missään muuallakaan ole ollut vakavasti otettava argumentti.
”Linkin takaa löytyvä teksti on tasan yhtä lapsellinen kuin moni keskustelu tällä foorumilla.” Jusu
Mielestäni toisten tekstien ja keskustelujen leimaaminen lapselliseksi osoittaa toisten aliarvioimista. Kyllä esim. varatuomari osaa arvioida asioita ainakin yhtä hyvin kuin moni täällä vakituisesti tekstiä tuottava.
Kun leimaa eri kanssaan eri mieltä olevat lapsellisiksi niin samalla viestittää, että heitä ei tarvitse ottaa vakavasti.
Ko. maailmalaajuinen agenda neuvoo toimimaan juuri noin eli väittämään, että vasta-argumentit ovat lapsellisia ja naurettavia, joten niitä ei tarvitse ottaa huomioon.
Toisen mielipiteen lapselliseksi leimaaminen on huono peruste perustella omaa kantaansa.
”Toisen mielipiteen lapselliseksi leimaaminen on huono peruste perustella omaa kantaansa.”
Sinulta taisi Salme nyt jäädä huomaamatta, että tuon yksittäisen kopioimasi lauseen jälkeen koko kommenttini perusteli näkemystäni. Se on tietysti kivaa poimia vain yksi lause kommentistani ja lähteä repostelemaan sen pohjalta.
Toisen mielipiteet kumoavat perustelutkin ovat uskottavampia, ellei heti perustelujen alussa mainita, että vastapuolen perustelut ovat lapsellisia.
Jos nyt taas keskityttäisiin enemmän aiheeseen ja vähemmän toisten kommentointityylistä nipottamiseen.
Jos kommentoija ilmaisee, että toisen kommentoijan kertomat asiat ovat lapsellisia, niin silloin hänen tyylinsä on toisia mitätöivä.
Tästä huomauttaminen on täysin aiheellista asiallisen ja rakentavan kommentoinnin jatkumiseksi.
Salme, olisitko rakentava ja uskottava ja kertoisit, miten mielestäsi oikein ilmaistaisiin Jusun tarkoittama ajatus?
Risto, yksinkertaisesti jätetään kokonaa pois sanan ”lapsellinen” viljely kun otetaan kantaa toisten kommentteihin. Yksinkertaista ja selvää.
Koskettaako tämä kritiikki vain ”lapsellinen” sanaa vai onko myös hyvän keskustelutyylin vastaista leimata vastapuolen argumentit ”naurettaviksi”?
Siis onko tämä muuan Salme Kaikusalon kirjoittama lause hyvää keskustelua:
”Vaatimushan olisi naurettava. Samoin on vaatimus, että vain avioliitto-niminen parisuhteen nimi tuo tasa-arvon pareille.”
Tuon kommentin mukaan mielipiteeni on naurettava, jos katson että vain yhteinen parisuhdeinstituutio tuo täydellisen tasa-arvon hetero- ja homopareille.
Onko loukkaavampaa olla naurettava kuin lapsellinen?
Jusu, Olet oikeassa, kirjoitin yhden kerran tahallani sanan ”naurettava” vastapainoksi sinun jatkuvien toisten kommenttien lapsellisiksi leimaamisiisi. Koettelin siis ns. kepillä jäätä.
No, olen edelleen sitä mieltä, että kenenkään täällä asiallisesti kommentoivan kommentit ja mielipiteet eivät ole lapsellisia tai naurettavia.
” vain yhteinen parisuhdeinstituutio tuo täydellisen tasa-arvon hetero- ja homopareille.” Jusu
Olen edelleen sitä mieltä, että tasa-arvo saavutetaan juridista tietä, joka takaa samat oikeudet. Parisuhteen nimi ei takaa mitään. Joten avioliitto voi edelleen olla vain miehen ja naisen muodostaman liiton nimi.
Avoliittolaisille pitäisi myöntää myös samat juridiset oikeudet ja heidän ja muiden parisuhteiden nimi voisi olla sama, mutta ei avioliitto.
Tällainen ajattelu ei ole lapsellista vaan tasa-arvoista.
Salme,
Olet mielestäni oikeassa siinä, että juridisesti kansalaisten yhdenvertainen kohtelu lain edessä saavutetaan myös siten, että tehdään kaksi täysin identtistä parisuhdelakia ja annetaan toiselle nimeksi avioliittolaki ja toiselle laki rekisteröidystä parisuhteesta.
Tämän jälkeen lainsäätäjän tarvitsee pystyä vastaamaan kysymykseen, miksi samasta asiasta tarvitaan kaksi samansisältöistä lakia. Se perustelu ei saa olla syrjivä. Ja se perustelu täytyy olla. Ihmisten erottelulle kahteen eri nimiseen instituutioon täytyy olla jokin selkeä syy ja tarve, koska jos se tehdään ilman painavaa syytä, se on ihmisiä eriarvoistava kun se tehdään siten, että jokin vähemmistöryhmä halutaan tietoisesti pitää erillään valtaväestöstä.
Avioliiton ja avoliiton ei tarvitse olla juridisilta oikeuksiltaan samoja, jotta kansalaisten yhdenvertaisuus taattaisiin. Jokaisella parilla on mahdollisuus valita avoliiton ja avioliiton välillä ja tällöin valinta erilaisista oikeuksista ja velvollisuuksista on tietoinen valinta.
Täytyy muuten huomata, että avoliittolaki on sukupuolineutraali. Heteroparien ja homoparien avoliittoihin sovelletaan täsmälleen samaa lakia avoliitoista. Laki ei ota kantaa avoliitossa elävien ihmisten sukupuoleen.
Jos kansalaisaloitteet haudataan valiokuntiin ja mitätöidään valtava lansalaisaktiivisuus, niin minä puolestani lopetan äänestämisen eduskuntavaaleissa. Mitä väliä kansalaisilla on, eli ”pitäkää tunkkinne”!
Olen samaa mieltä. Nii n kauan kuin valta Suomessa kuuluu poliittisille puolueille, on ihan turha äänestää. Nykyisin ei edes puolueohjemissa ole merkittäviä erioja puolueiden välillä.
Jusu Vihervaara
”Lopuksi varatuomari Visakorpi päätyy siihen mielivaltaiseen lopputulemaan, että heteroparien yksinoikeus avioliittoon ei sorra polyamoristeja, mutta homoparien sisällyttäminen avioliittoinstituutioon olisi epäreilua polyamoristeja ja insestin kannattajia kohtaan.”
Mielenkiintoinen lähestymistapa. Asiaa pohdittuani löydän lukuisia syitä, miksi avioliitto tulisi säilyttää yhden miehen ja yhden naisen välisenä eikä laajentaa sitä monen keskiseksi. Vastaavat argumentit eivät enää toimi jos verrataan kahden henkilön liittoja monen henkilön välisiin liittoihin. Mikä olennainen ero sillä olisi jos liitossa on kolme samaa sukupuolta olevaa verrattuna siihen että henkilöitä on kaksi?
Lainsäädännöllisesti merkittävin ero olisi mielestäni usean henkilön tuomat problematiikka siitä miten liitto solmitaan (kaikki kerralla vai voiko siihen liittyä myöhemmin uusia jäseniä), miten liitto purkautuu (purkaako yhden henkilön poistuminen koko moniavioliiton vai jatkavatko jäljelle jääneet liitossa), perintökysymykset (kuka perii kenet ja millä osuuksilla) sekä kysymykset lapsen huoltajuudesta (ketkä ovat lapsen huoltajia ja kenellä on elatusvelvollisuus). Nämä ovat siis uusia kysymyksiä, joihin nykyinen kahden henkilön suhteeseen perustuva laki ei käsittele.
Parisuhteen kannalta merkittävin ero on varmaan suhteen dynamiikka ja erilaiset tunteet kuten kateus ja mustasukkaisuus, joiden olettaisin näyttäytyvän tällaisissa suhteissa eri tavalla kuin kahden ihmisen suhteessa. Tosin näiltä osin ihmiset ovat varmasti erilaisia ja lainsäätäjän ei minusta tarvitse ottaa kantaa siihen, millaisia tunteita ihmisillä saa ja ei saa olla.
Minä en ajattele asiaa siten, että meidän pitäisi ottaa kantaa siihen, onko moniavioisuus eettisesti hyvä vai huono asia ja sen perusteella lainsäädännöllä estää tällaisia suhteita syntymästä, jos koemme ne eettisesti vääriksi. Minusta jokaisella ihmisellä on oikeus päättää itse, millaisessa suhteessa elää kunhan ei vahingoita muita ihmisiä. En lähtisi tekemään moraalisia ratkaisuja toisten puolesta.
”perintökysymykset (kuka perii kenet ja millä osuuksilla) sekä kysymykset lapsen huoltajuudesta (ketkä ovat lapsen huoltajia ja kenellä on elatusvelvollisuus).”
Nämä kysymykset eivät ratkaisevasti muuttuisi vaikka lapsen ei-biologisia vanhempia olisi yhden sijasta useampia.
Oletetaan, että herra X menee naimisiin henkilön A kanssa. Kaksi vuotta myöhemmin suhde muuttuu moniavioiseksi henkilön B liittyessä liittoon. Kymmenen vuotta myöhemmin henkilöt C ja D liittyvät liittoon. Viisi vuotta myöhemmin henkilö E liittyy liittoon. Päivää myöhemmin herra X kuolee.
Herra X:lla on biologinen lapsi henkilön A ja C kanssa. Lisäksi hän on adoptoinut henkilöä D lapsen. Lisäksi henkilöllä B ja lapsi sekä henkilön A että henkilön D kanssa. Ensiksimainittu lapsi on syntynyt moniavioliiton aikana, jälkimmäinen kaksi vuotta ennen henkilön D liittymistä liittoon.
Henkilö E katsoo, ettei halua enää herra X:n kuoltua olla mukana moniavioliitossa vaan eroaa siitä päivän herra X:n kuoleman jälkeen.
Miten herra X:n perinnönjako suoritetaan?
Petri J,
Järkevää pohdintaa.
On kuitenkin hyvä muistaa, mitä historia opettaa. Lähes aina sota alkaa siten, että hyvin vahva valtio hyökkää paljon heikomman kimppuun. On erittäin harvinaista, että kaksi melko tasavahvaa valtiota sopii.
Johtopäätös: Suomen kannattaa olla jäsen vahvassa liitossa ja näin vähentää hyökkäyksen todennäköisyyttä.
Jari H,
Niin, ehkä tämä on hieman sellainen kysymys, että kannattaa arvioida eri argumenttien painoarvoja ja kallistua sitten niiden avulla johtopäätökseen. Minulla ei ole kantaa, muuta kuin siltä osin, että en usko olevan perusteita tuudittautua turvatakuisiin edes siinä ratkaisussa, että liityttäisiin Natoon.