Eduskunnan pappiskansanedustajat saivat Kotimaa-lehdeltä yhteydenoton eduskunnassa olevan tasa-arvoisen avioliittolain lähetekeskustelun tiimoilta.
Kysymysten sisältö oli seuraavanlainen:
Aionko äänestää tasa-arvoisen avioliittolain puolesta vai vastaan ja millä perusteella?
Millainen tuntuma minulla on: Meneekö tämä laki läpi eduskunnassa vai ei; nyt vai joskus tulevaisuudessa vai ei ollenkaan?
Miten koen tämän asian vaikuttavan kansanedustajien poliittiseen uraan? Tuleeko se, mitä edustaja tästä asiasta päättää, vaikuttamaan äänestäjien käyttäytymiseen seuraavissa vaaleissa? Pitääkö edustajan äänestää omantuntonsa mukaan vai sillä perusteella, mitä arvelee äänestäjiensä toivovan?
Toimittajalle lähettämäni vastaukset voi lukea seuraavasta Kotimaa-lehdestä, mutta jo ennakkoon tästä:
Jopa koko puolueemme perussuomalaisten linja on yksiselitteisen selkeä, nykyinen sukupuolineutraalin suhteen laillistaminen riittää. Ei tarvita mitään lisää. Avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.
Kansalaisaloite menee lakivaliokuntaan, jossa kannat ovat melkein tasoissa, uskoisin siellä perinteisen avioliittonäkemyksen voittavan nipin napin. Näin ollen se ei palaa valiokunnasta täysistuntoon päätettäväksi, jossa sillä voisi olla mahdollisuus läpimenoon.
Tietysti äänestetään omantunnon mukaan ja olen kirkon hyväksymän virallisella kannalla. Ei yksityinen äänestys vaikuta äänestäjien käyttäytymiseen, vaikka nimenomaan tässä kysymyksessä uskon olevani samalla kannalla kuin valtaosa oman vaalipiirini Satakunnan ihmisistä.
Terv. Anssi Joutsenlahti ,eduskunnan II varapuhemies
Suomen. meidän suomalaisten elämänrikkaus ja menestyminen elämässä, niin sen perusta on ehdottomasti kuuluminen demokraattisten länsimäiden joukkoon jota Nato myös on.
Petri Järveläinen: ”Oletetaan, että Nato on tosissaan ja puuttuu Ukrainan tilanteeseen. Oletetaan, että Suomi on liittynyt siihen nopealla aikataululla. Tällaisessa tilanteessa Suomi olisi sodassa Venäjän kanssa. Olisiko turvallista?”
Miksi olettaisimme, että Nato puuttuu Ukrainan tilanteeseen?
Blogin otsikkoon on helppo vastata. Natoon liittyminen ei yksinään vie Suomea turvaan, vaan siihen tarvitaan myös Suomen oma vahva puolustus. Jos ydinaseita ryhdytään käyttämään, niin ei mikään Natomaakaan voi olla täysin turvassa. Silti Natoon liittymistä on syytä tarkasti harkita. Ilman ulkomaista apua emme olisi talvi- ja jatkosodastakaan selvinneet.
Talvisodassa Suomi taisteli 105 päivää, kunnes Stalin suostui aselepoon. Suomen armeija oli katkeamispisteessä, mutta kesti viimeisetkin venäläisten hyökkäykset. Ratkaisevana Stalinin perääntymisen syynä pidetään Englannin ja Ranskan harkitsemaa väliintuloa.
Jatkosodassa Suomi sai ratkaisevaa apua Saksasta. Kesän 1944 Kannaksen taisteluissa auttoivat Kuhlmeyn lentokoneiden lisäksi saksalaiset rynnäkkötykit, pst-tykit sekä panssarien lähitorjunta-aseet. Presidentti Risto Rytin Ribbentrop-sopimuksen ansiosta saatiin myös tärkeätä viljaa. Venäläisten suurin hyökkäysinto loppui heinäkuussa, kun alkoi liittoutuneiden kilpajuoksu Berliiniin.
Historiasta opimme siis, että kriisitilanteessa tarvitsemme ulkomaista apua. Sen turvaamiseksi on tehtävä töitä jo paljon aikaisemmin. Nato-jäsenyys tuottaisi meille sotilaallista tukea tiedustelutiedon, teknologian ja aseellisen avun muodossa, ei niinkään ulkomaisina joukkoina. Tähän asti liittymishakemuksen esteet ovat olleet poliittisia, mutta Ukrainan sota on selvästi muuttanut mielipiteitä.
Talvisodan aikana Suomessa rukoiltiin. Uskon, että nytkin rukous on paras tapa lähestyä myös tulevaisuuteen varautumista. Rukoilemme, että päättäjillämme olisi malttia ja viisautta tehdä oikeita ja oikea-aikaisia päätöksiä myös siitä, miten ja milloin päätämme Natoon liittymisestä.
”Euroopan parlamentissa käsittämätön suosionosoitus: Katso, miten koko istuntosali nousee taputtamaan Ukrainan presidentille!” Lämpimässä on kiva taputtaa. Suomi liittynyt Natoon. Capitolissa taputetaan. Käsittämättömiä suosionosoituksia!
Ketä lopulta kiinnostaa muutaman miljoonan asukkaan pieni pläntti Venäjän rajalla ? Ei ketään. Minulla on sukulaisia Yhdysvalloissa. He ovat aina olleet sitä mieltä, että Suomi on osa Neuvostoliittoa. Ei olla huomattu viimeaikaisia muutoksia, mikä osaksi kertoo historian opetuksen tasosta kouluissa. Heidän mukaansa olemme myös ateistinen valtio. Voisi sieltä tulla paketti käytettyjä vaatteita. Siksi olen päättänyt aloittaa Molotovin cocteilien tekemisen ennakkoon.
Erittäin hyvä kirjoitus. Oma nato-kantani on selvä. Aamuisin olen vahvan itsenäisen puolustuksen ja liittoumattomuuden kannalla, illalla nopean natojäsenyyden. Joskus toisinkin päin.
Maamme hallitus on tullut tunnetuksi siitä, että miljardi on pikkuraha. Toivoa sopii, että hallitus tänään päättäisi reippaasta lisärahoituksesta puolustusvoimille.
Niin kauan kun minä ole elänyt, on meitä peloteltu Venäjällä. Ja Neuvostoliitolla.
Meille kerrottiin aikoinaan, että rajalla tankit vain odottavat käskyä hyökätä suomeen. Pakolaiskriisin aikana me uskoimme, että Venäjän kautta ei ainakaa tule pakolaisia, siellä on tiukka rajavalvonta. Selvisi kuitekin, että siellä ei ollut yhtään sielua, eikä yhtään tankkia. Suomen delekaation piti mennä paikanpäälle pyytämään, että voisitteko te laittaa rajalle jotain estoa.
Mutta ei kukaan myöntänyt, että on valehdeltu.
Vuonna 2014 täällä oltiin aivan täpinöissään ja sotahullut olivat varmoja, että nyt Putin hyökkää Suomeen. Kiihkeimmät olivat jo menossa karahkoiden kanssa rajalle, niin varmoja oltiin. Ja voi mikä viha siitä syntyikään somessa, kun minä sanoin, EI HYÖKKÄÄ. Ja eipä ole vieläkään hyökännyt.
Nyt on taas vellonut kaikenkattava vihanlietsonta ja yhden totuuden, sananvapautta rajoittava mielenmaisema, mutta kukaan ei huomaa, että ME saamme vain yhdenlaista tietoa. Me sanomme, että vain Venäjällä saa yhdenlaista tietoa.
Me emme tiedä Ukrainasta mitään, mutta olemme tietävinämme, että siellä hallitaan hyvin, ja ihmisoikeuksia kunnioitetaan vaikka Azov-joukkoihin toivotetaan tervetulleiksi vapaaehtoisia uusia jäseniä tappamaan ryssiä. Ja tämä jo ennen viimeaikaisia tapahtumia. Tällaisen voi aina kuitata trollaukseksi, vaikka moni suomalainenkin haluaisi tehdä samaa, eli päästä tappamaan ryssiä.
Olen lukenut, että Ukrainan yhden totuuden media on säilytetty kieltämällä monia televisiokanavia ja tappamalla toimittajia, tämäkin jo ennen nykypäivien tapahtunia.
Mitä me siis oikeasti tiedämme Ukrainasta.
Aikoinaan kerrottiin, että Venäjällä Tsernobylin Ydinvoimala on räjähtänyt, en tutkinut asiaa, vasta nyt selvisi, että se onkin Ukrainassa.
Tähän asti olen luullut, että se sijaitsee Venäjällä.
Tarja Parkkila
Hieman tarkennusta kertomukseesi: Aikoinaan kerrottiin, että Neuvostoliitossa on Tsernobylin Ydinvoimala räjähtänyt. Ukraina oli silloin Neuvostoliittoa, joka hajosi v. 1991. Nyt Vladimir Putin yrittää sotilaallisesti palauttaa Ukrainan taas Venäjän yhteyteen. ”Putinin mielestä Neuvostoliitto oli yhtä kuin historiallinen Venäjä.”
Tarja Parkkila, minulla tulee mieleen, että Neuvostoliiton ja Venäjän historian tietämyksessäsi saattaa olla joitakin pieniä aukkoja, jotka estävät ymmärtämästä Vladimir Putinin nykyistä valloituspolitiikkaa.
Entäpä jos kävisikin niin, että ärsytettynä Venäjän eräs sotilas-tekninen toimenpide Suomen osalta noudattelisi Valko-Venäjän äskettäistä operaatiota Puolan rajalla. Lisäksi, kun muistetaan hallituksen linjaus siitä, että ainakin yksi portti Suomeen on oltava aivan ehdottomasti ammosen selällään, niin mikä estäisi pakolaisten rajanylitystä, mikäli heitä työnnettäisiin yli ”väkisin”? Esimakua tästä saatiin Venäjältä, kuten hyvin muistamme 2015, eikä pakolaisia tarvinnut edes työntää rajan yli. He taisivat tulla tänne ihan mielellään. Ehkä tämäkin ”optio” on hyvä ottaa huomioon.
Suomi ei ole sodissa koskaan pärjännyt yksin, apua on aina tarvittu ja viimeksi jouduimme liittoutumaan Hitlerin kanssa saadaksemme apua, joka todellakin tuli tarpeeseen. Jokainen sota on hävitty ja olemme menettäneen mm. silloisen toiseksi suurimman kaupunkimme Viipurin.
Naton turvatakuita ei ole koskaan testattu ja nato itsessään luo hyökkääjälle tehokkaan pelotteen ja riskinä liian suuren. Itse uskon että Nato joukot, etenkin USA tulisi apuun sillä liittolaisten hylkääminen ja Naton antamien turvatakuiden vesittäminen olisi sille liian iso arvovaltatappio.
Venäjä on arvaamaton ja vaikka nyt Suomeen ei kohdistuisi välitöntä uhkaa niin tilanne voi muuttua. Putin ei ole vallassa ikuisesti ja emme voi tietää millaisella mielenlaadulla varustettu diktaattori asettuu seuraavaksi Venäjän johtoon.
Talvisodan taustalla oli Stalinin ja Hitlerin elokuussa 1939 toteuttama etupiirijako sekä silloisen Neuvostoliiton voimistuminen 1930-luvun aikana. Stalin taipui rauhaan, kun alkoi uhkaavasti näyttää siltä, että Neuvostoliitto voisi joutua sotaan länsivaltoja vastaan Saksan rinnalla. Huhtikuun 1940 jälkeen Suomella ei ollut tosiasiallista vaihtoehtoa jommankumman diktaattorin lisäksi eikä Staliniin, ymmärrettävää kyllä, luotettu. Jatkosotaan toki hakeuduttiin mielihyvin ja aktiivisesti, mutta samalla etsittiin nimenomaan turvatakuita Saksalta, kuten Mauno Jokipii osoitti jo 1980-luvulla. Totta kai OLISI voitu alun perinkin valita vaikkapa Viron tie, mutta seurauksetkin olisivat olleet sen mukaiset: eliitin, sotilaiden ja suojeluskuntalaisten kyyditykset Siperiaan, maan liittäminen neuvostokansojen suureen perheeseen sekä pakkokollektivisointi. Ilman omaa puolustustahtoa ja -kykyä ei sotavuosina tietenkään olisi selvitty. Kristillisestä näkökulmasta käsin on joka tapauksessa muistettava, että pelkkä ihmisiin, liittokuntiin ja poliittiseen taitoon turvaaminen ei riitä, jos Jumala unohdetaan.