Olen ollut yli 10 vuotta Suomen ev.lut.kirkon pappi. Tänä keväänä olen alkanut pohtia, onko kirkollamme sellaista asiaa kuin oppi. Hassua sinänsä, että yli kymmenen vuotta olen ollut paljon varmempi opin olemassaolosta.
Vaikken tuota kirkon oppia ole sellaisenaan auki kirjoitettuna mistään löytänyt, olen löytänyt useita todisteita siitä, että kirkollamme on oppi. Esimerkiksi Kirkkojärjestys 1:1§ sanoo:
Suomen evankelis-luterilainen kirkko tunnustaa sitä kristillistä uskoa, joka perustuu Jumalan pyhään sanaan, Vanhan ja Uuden testamentin profeetallisiin ja apostolisiin kirjoihin, ja joka on ilmaistu kolmessa vanhan kirkon uskontunnustuksessa sekä muuttamattomassa Augsburgin tunnustuksessa ja muissa luterilaisen kirkon Yksimielisyyden kirjaan otetuissa tunnustuskirjoissa. Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan sitä tunnustuskirjojen periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan.
Kirkolla on siis ensiksikin usko jota kirkko tunnustaa. Usko perustuu Raamattuun, ja se on ilmaistu mainituissa tunnustuksissa ja tunnustuskirjoissa. Kirkko ilman yhteistä uskoa lakkaisi olemasta kirkko. Tuota uskoa kuvataan opissa. Oppi ja sen ilmaisu ei kuitenkaan välttämättä ole muuttumaton, vaan alisteinen Jumalan sanalle. Oppia, vai pitäisikö lukea opetusta, on arvioitava Raamatun valossa.
Kirkon oppi on sekä koko kirkon yhteinen, että myös jokaiselle kirkon työntekijälle kuuluva. Piispan tehtäviin kuuluu Kirkkojärjestyksen 18:1§ perusteella ”…valvoa, että papit ja seurakuntien muut viranhaltijat ja työntekijät ovat oppinsa puolesta nuhteettomia…”. Kääntäen: kirkon työntekijän on mahdollista olla opin puolesta nuhteen arvoinen.
Kirkolla on myös menettely, jonka avulla oppia käsitellään ja arvioidaan. Kirkolliskokouksen tehtäviin kuuluu Kirkkolain 20:7§ mukaan käsitellä asioita jotka koskevat kirkon oppia, sekä kysymyksiä ”…jotka edellyttävät kirkon uskoa ja oppia koskevia tai niihin pohjautuvia periaatteellisia kannanottoja”. Nämä on ratkaistava 20:10§ mukaan määräenemmistöllä.
On siis hyvin todennäköistä, että kirkollamme on oppi. Tai ainakin joukko opillisia kysymyksiä, joiden kokonaisuudesta muodostuu oppi.
—
Saatuamme selville, että kirkollamme on oppi, kuvittelemme Pastorin pohtimaan sitä, mistä löytäisi tuon opin ja mitä se sisältää. Kokeeksi Pastori päättää pohtia, mitä kirkko opettaa vaikkapa avioliitosta. Tietysti Pastori tietää, että kirkon eri toimijoiden opetus on paljon laajempi ja monimuotoisempi kuin kirkon yhteinen, kirkolliskokouksen sanoittama oppi.
Siis avioliittokysymyksen kimppuun.
Ensiksi Pastori ehkä avaisi Raamatun ja lukisi sieltä kohtia joissa puhutaan avioliitosta. Hän ehkä etsisi myös kohtia, joissa Raamatun henkilöillä on enemmän tai vähemmän onnellinen avioliitto. Esimerkiksi Jaakob, Raakel, Lea, kaksi orjavaimoa ja katkeruuden ja kateuden sävyttämä avioliitto on kuva Jumalan valittujen elämästä, jossa kaikki ei mene kuin Strömsössä.
Toiseksi Pastori ehkä kaivaisi Katekismuksen vuodelta 1999, ja lukisi että
Avioliitto on perheen perusta. Julkinen sitoutuminen ja yhteiskunnan vahvistus antavat sille turvan. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.
Pastori varmaankin pohtisi seuraavaksi sanan parhaiten merkitystä omalle opetukselleen ja elämälleen. Mitä merkitsee se, että suuri osa ihmisistä elää elämäänsä eri tavoin vähemmän parhaissa olosuhteissa?
Kolmanneksi Pastori saattaisi kaivaa esiin Tunnustuskirjat, jotka ilmaisevat kirkon uskoa. Viimeksi Pastori on noita Tunnustuskirjoja lukenut pastoraalikurssilla, joten vähän aikaa pitäisi selailla ennen kuin relevantit kohdat löytyvät. Jossain vaiheessa Pastori huomaisi, että kaikki 1500-luvun kysymykset eivät ole enää tämän päivän kysymyksiä. Pastori joutuisi pohtimaan esimerkiksi, onko seuraava lause kirjoitettu yleisemmäksi ohjeeksi vai nimenomaan argumentoimaan katolisen kirkon papiston selibaattivaatimusta vastaan:
Jumala on vakavasti käskenyt, että miesten ja naisten on yleensä säädystä riippumatta suostuttava menemään naimisiin. Siihen he ovat luodut lukuunottamatta joitakin aivan harvoja Jumalan valitsemia poikkeuksia.
Neljänneksi Pastorin kannattaisi lukea sitä, mitä kirkkomme kahdeksan piispaa yhdessä ovat avioliitosta ja perheasioista sanoneet. Rakkauden lahja on hyvä kirja.
Viidenneksi Pastori voisi käyttää Googlea. Sillä löytyisi vaikkapa Jari Jolkkosen mainio esitelmä aiheesta.
Kuudenneksi Pastori voisi löytää vaikkapa Perustevaliokunnan mietinnön 4/2010 jossa kirkon avioliittokäsitystä pohditaan parisuhderukouksen yhteydessä. Perustevaliokunnan mietintö viittaa siihen, että kirkolla on oppi avioliitosta ja oppi jokaisen ihmisen luovuttamattomasta arvosta:
Perustevaliokunta on yhtä mieltä kristillisestä avioliittokäsityksestä ja jokaisen ihmisen luovuttamattomasta arvosta. Näihin kahteen kirkko on sitoutunut useassa aiemmassa kannanotossaan, myös piispainkokous esittäessään vapaamuotoista rukousta parisuhteensa rekisteröineiden ihmisten puolesta. Tämä perustevaliokunnan mietintö ei muuta kirkon oppia avioliitosta eikä jokaisen ihmisen luovuttamattomasta arvosta.
Tässä kohdassa Pastorimme olisi lukenut jo joitakin satoja sivuja. Hän on löytänyt teemoja jotka toistuvat useissa tai kaikissa eri dokumenteissa. Pastorimme toteaisi, mikä kirkkomme avioliittokäsityksessä tai opissa avioliitosta on keskeistä, mikä toissijaista, ja mikä olisi kirkkomme avioliittokäsityksen vastaista.
Kirkollamme siis on oppi jossa työntekijöiden on pysyttävä. Oppi ei ole selkeästi rajattu sääntökokoelma, vaan elävä, osittain muuttuva joukko erilaisia opillisia kysymyksiä ja lauselmia. Tämä on samaan aikaan kirkon opin vahvuus ja vaikeus.
