Enää kaksi kolmannesta suomalaisista lapsista kastetaan luterilaisen kirkon jäseniksi. Jos trendi jatkuu nykyisenlaisena – ja miksei jatkuisi – on kastettujen määrä 50% jo kymmenessä vuodessa. Eikä se jää siihen. Kirkosta eroaminen on välivaihe ja kuriositeetti, kirkkoon liittymättömyys marginalisoi kirkon.
Nyt silmät auki kirkossa.
On nähtävä kokonaisuus. Kasteiden väheneminen on seuraus. Minusta ei ole ongelma, että lapsia ei kasteta. Ongelma on se, että heidän vanhemmilleen kirkolla ei ole merkitystä eivätkä he halua kasvattaa lapsiaan kristilliseen uskoon.
Kun kasteiden määrä vähenee, on suurempi osuus kastettujen vanhemmista niitä, jotka vastaavat papin kysymykseen ”Vanhemmat ja kummit, tahdotteko yhdessä seurakunnan kanssa huolehtia siitä, että NN
saa kristillisen kasvatuksen? ” sydämestään. Se on positiivinen asia.
Toki toivon, että lapset kastettaisiin, ja iloitsen jokaisesta perheestä, joka tahtoo yhä kastattaa lapsensa. Mutta kun kulttuurikristillisyys rapautuu pikku hiljaa, on syytä rakentaa uudenlaiselle perustalle. Lapset kastetaan vanhempien uskoon, ja ne joita ei kasteta, saavat hienon mahdollisuuden jo rippikouluiässä tulla seurakunnan jäseniksi.
Ei takerruta seuraukseen vaan panostetaan syyhyn. Ja pidetään hyvää huolta rippikoulusta, jotta myös kastamattomia sinne tulisi.
2030-luvun kirkko ei ole enää kasvattava ja perinteitä vaaliva kirkko vaan evankelioiva kirkko. Tiedostan, että tulen tekemään suurimman osan elämäntyöstäni – jos Luoja suo – aivan toisenlaisessa toimintaympäristössä, kuin missä nyt vielä elän.
Tulet tosiaankin tekemään töitä lähetyskentällä. Suomi seuraa Ruotsia. Siellä viime vuonna putosi kirkon jäsenmäärä hieman alle 60% väestöstä ( vuonna -70 jäsenmäärä oli 98%). Vain ca 40% lapsista kastetaan ja 24% käy rippikoulun. Tendenssi on sama Suomessa.
Jäsenkadon myötä kirkon talous on 2030 aivan jotakin muuta kun tänä päivänä. Perinteellinen työturvallisuus on kyseenalaista. Suomessa koulutetaan enemmän pappeja kun on työpaikkoja. Ehkä sinun tulee etsiä töitä toisesta lähetyskentästä Ruotsista jossa on pappispula.
Jos Ruotsin perässä tullaan, niin pappispula iskee tännekin. Ei kirkko välttämättä ole kohta kovin houkutteleva urapolku.
SOTE-uudistus antaa kuitenkin evlut kirkolle viitisen vuotta lisäaikaa.
Mutta miten käy sitten, kun tulot pakottavat vähentämään väkeä suunnilleen sen mitä eläkkeelle jää? Ensin nuorin kirkon työntekijä on 25-vuotias, sitten 30-vuotias, sitten…
Henkilöstön keski-ikä nousee jo.
Kaksi tarkennusta on kyllä nyt paikallaan. Ensinnäkin lapsia EI kasteta vanhempien uskoon vaan Kristuksen ja Hänen kirkkonsa yhteyteen (Gal.3:26-27).Toiseksi on nimenomaan ongelma, jos lapset jäävät vaille kastetta ja siinä Jumalan työnä tapahtuvaa uudestisyntymistä Jumalan lapseksi, syntien anteeksiantamuksen osallisuutta ja Pyhän Hengen lahjaa (Joh. 3:3-5 ja Apt 2: 38). Tietysti pitää myös huolehtia siitä, että niin kastetuille kuin kastamattomille julistetaan selkeästi lakia ja evankeliumia. Ei tässä ole kysymys vain kulttuuri-ilmapiiristä vaan meidän sananpalvelijoiden pitkään jatkuneesta taitamattomuudesta ja siitä, että olemme itsekin latistaneet perinteisen kristillisen uskon valtavan sisällön tämänpuoleiseksi kiltteyskasvatukseksi.
Ilman kristillistä kasvattajaa ei ole perusteita lapsikasteelle.
Kasteteologia on luterilaisuudessa ihan opin ytimessä. Siihen soisi nuoremmankin papiston perehtyvän. Ellei emerituspiispa Matti Väisänen ole kirkon piirissä täysin persona non grata, niin Matin kastekirjoihin kannattaa tutustua.
”Ellei emerituspiispa Matti Väisänen ole kirkon piirissä täysin persona non grata, niin Matin kastekirjoihin kannattaa tutustua.”
Siitä voi tulla hieman tavallista hikisempi savotta, kun hänen teksteistä yrittää kehitellä jotain sellaista, joka houkuttelee modernia, tietokoneajan koulutettua ja kaupunkilaistunutta nuorta aikuista liittämään lapsensa kirkon jäseneksi.
Mutta ei hätää, en aio pidätellä hengitystäni…
Onko Henrik lukenut niitä montakin?
Väisäsen kastekirjat ovat hyviä, mutta en ole löytänyt sieltä perusteita sille, että lapsia pitisi kastaa ilman kristillistä kasvatusta.
Mari-Matti: ”Onko Henrik lukenut niitä montakin?”
En ole pitänyt lukua;-D
Mutta jos alla olevan linkin takana olevaa tekstiä lukee, ei ole kovin vaikea arvailla, ettei noilla eväillä ”houkuttelee modernia, tietokoneajan koulutettua ja kaupunkilaistunutta nuorta aikuista liittämään lapsensa kirkon jäseneksi.”
https://asiakas.kotisivukone.com/files/mattivaisanen.kotisivukone.com/milta_tilanne_kirkossamme_yleisesti_nayttaa__helsinki_1706112.pdf
Eiköhän 2030-luvulla Euroopassa ole paljon myös muista maanosista tulleita lähetyssaarnajia ja evankelistoja ja seurakunnan ”istutustiimejä” jne. joilla on näky Euroopan evankelioimsesta. Nythä sellainen näky on lähinnä katolilaisilla.
Minusta on aivan selvää, että tässä tarvitsemme kaiken mahdollisen avun. Myös voin ajatella, että nämä muut maanosat ovat meille ”velassa” tässä suhteessa. Voimme saada takaisin sitä, mitä parhaimmillamme olemme pystyneet antamaan muille.
On se vaan kummaa, että apua pitää toivoa Afrikasta saakka.
Etkö lainkaan luota apuun ’korkeammalta taholta’? Luulisi sinun pitävän tuota tahoa ainakin hitusen tehokkaampana…
Sawela.”Etkö lainkaan luota apuun ‘korkeammalta taholta’? Luulisi sinun pitävän tuota tahoa ainakin hitusen tehokkaampana…”. Ajatus onkin, että ”Korkein” saattaa auttaa Eurooppaa juuri näin kunhan ymmärrämme olevamme avun tarpeessa.