Alkuvirren jälkeen suoritti ruumiinavauksen rovasti Paavo Paakinaho johdantonaan 1. Moos. 32:10. (Hautajaisuutisesta Kalevassa 9.1.64)
RR: Kuten kuvasta näkyy, lukijoitten hartaista pyynnöistä huolimatta Ruttopuiston rovasti jatkaa eilen aloittamaansa menneen maailman sanomalehtikatsausta silläkin uhalla, että toteutuu vanha sanonta, jonka mukaan tikulla silmään sitä, joka vanhoja muistaa.
Ruumiinavauksen suorittaminen on vaativa tehtävä. Jos asiaan ei ole vihkiydytty ammatillisessa mielessä, on toimenpide suoritettava vaiston-, uskon- ja hienovaraisesti.
Huonokuuloisten valtakunnallinen hengellinen päivä Turussa tuomiosunnuntaina 24.11.74. ”Usko tulee kuulemisesta.” (Kirkko ja me 3/74)
RR: Tässä on tilanne- ja tyylitaju tainnut vähän horjua? Viestintä vähän samaa luokkaa kuin papilla, joka meni vankilaan pitämään jumalanpalvelusta ja totesi vangeista koostuvalle seurakunnalleen alkutervehdyksessään: ”Hauska nähdä teitä täällä tänään näin paljon!”
Herättäjäjuhlamatka Lapualle 6.-8.7. Ilm. ja tied. Paavo Ruotsalaiselle 30.6. mennessä – – -. (Ilmoitus Savon Sanomissa 20.6.84)
RR: Oikaisu seur. pvän lehdessä: Pahoittelemme, että julkaisimme eilen epähuomiossa hieman vanhentuneen ilmoituksen. Herättäjä-yhdistykselle ei koidu tästä vahingosta lisäkuluja.
”Uskonnollisen veljeyden seura” jakaa vuosittain palkinnon sille, joka eniten on toteuttanut uskonnollista veljeyttä. Palkinto annettiin tänä vuonna elokuvanäyttelijä Marilyn Monroelle. Miksi? ”…koska hän on peräkkäin ollut naimisissa protestanttisen, katolisen ja juutalaisen miehen kanssa”! (Sana-lehti 30.11.61)
RR: Sana-lehti on kautta aikain ollut kiinnostunut uskonnollisten palkintojen ja huomionosoitusten myöntämisestä. Osaisikohan Sanan uusi päätoimittaja Heli Karhumäki kertoa, mihin tämä mielenkiinto perustuu? Vai pitäisiköhän kysyä kauemmin talossa olleelta toimittaja Freija Özcanilta?
Usko ja kirkkojärjestys-komission kokouksissa on nähtävissä suuntaus, jonka mukaan teologipainotteisuus vähenee. Toisaalta vastapainona on se tosiasia, että mukana on todella painavia teologeja. (Kotimaa 23.3.82)
RR: Mitä, onko Olli Seppälä ollut Kotimaassa toimittajana jo 1980-luvun alussa? Huumori on nimittäin ihan yhtä… siis samanlaista.
Monissa perheissä kristillisyys merkitsee tänään enää vain sitä, että ollaan ystävällisiä mummulle ja kissalle. (Demari-lehti 7.10.72)
RR: Hauskasti sanottu, vaan mitähän Demarin Lyyti alkaa kirjoittaa, kun lehti saa päätoimittajakseen pastori ja piispanpoika Mikko Salmen? Aletaankohan sitä kohta olla ystävällisiä myös vaareille ja koirille?
Tietysti on hauskaa nähdä, että kirkossa on runsaasti väkeä ja että osa riippuu puissa ulkopuolella. Mutta harvat ovat tulleet Jumalan tähden. (Khra Lars Julin Anne Pohtamon häissä, Hufvudstadsbladet 13.1080)
RR: Sensaation tähden ne puussa roikkujatkin olivat paikalla. Heitä kutsutaan lehtikuvaajiksi. Toimittajat taas seisovat suljetun pääoven ulkopuolella passissa. On se muuten kumma, kun kristittyjen Jumalasta ei ole sensaatioksi, mutta esim. Allahista on jatkuvasti.
Siunasivatpa toisiaan myös Niilo Yli-Vainio ja Jouko Heininen niin, että molemmat kaatuivat. (Ristin Voitto 23.8.79)
RR: Aina jotakin kaatuu tai romahtaa. Kun ihmiset lakkasivat menemästä nurin hengellisissä kokouksissa, maailman talous romahti. Suosittelen kuitenkin paluuta pelkkien ihmisten kaatamisiin, sillä avustajien avulla heidän jaloilleen nostamisensa on paljon helpompaa hommaa kuin talouden tolpilleen saattaminen.
Uusien seksuaaliärsykkeiden kulumisesta voi tulla niin nopeaa, että seksuaalisuus ainoastaan siinä tapauksessa että se uudelleen tehdään synniksi voidaan kokea jännittävänä ja riittävästi uusia ärsykkeitä sisältävänä. (Sosiologian professori Erik Allardt Uudessa Suomessa 4.11.67)
RR: Tämä sosiologi suositteli eräässä teologisen tiedekunnan tenttikirjassa, että pienet syrjähypyt voisivat piristää avioliittoja. Kyse ei siis ollut kirkkososiologiasta vaan kirja kuului sosiologian peruskurssiin. Uskottomuus voisi siis sosiologisessa mielessä olla jännittävää ja uusia ärsykkeitä tarjoavaa puuhaa? Idea kannattaa jättää toimeenpanematta.
Olisi ollut kiintoisaa kuulla ko. professorin käsitys ns. sukupuolineutraaliudesta. Vaihteluako sekin olisi?
Pappi eksyksissä puolukassa, kanttori ostoksilla ja hääväki kärsimättömänä kirkossa oli asetelmana Ilomantsissa viikon vaihteessa. Ikuisen rakkauslupauksen antaminen viivästyikin nuorelta parilta lähes tunnin. – – – Nuori pastori vakuutteli vihkiäispuheessaan, että eksyminenkin yhdessä vaimon kanssa on turvallista ja syksyisessä ruskametsässä ei edes hullumpaa. (Uusi Suomi 2.10.69)
RR: Hyvin pelasti kollega tilanteen hengellistämällä oman mokansa. Vaan miten se kanttorikin sattui samaan aikaan olemaan shoppailemassa? Maanantaina asiaa varmasti selviteltiin voimallisesti sekä kirkkoherran virastossa että virkahuoneessa. Sai pappikin varmasti kehitellä pomolleen uudenlaisen selityksen…
* * * * * * * * *
Bloggaus 30 / 31. Vähiin menevät päivät tässä elokuisessa bloggauskuntokoulumaratonissa. Huomenissa viedään viimeistä tekstiä. Ja kuten saatatte arvatakin, niin minulla ei vielä tässä vaiheessa ole harmaintakaan hajua siitä, mikä on aihe, käsittelytavasta nyt puhumattakaan. Huominen pitäköön bloggauksensa itsellään.
Muutamat lukijat ovat ilmoittaneet jaksaneensa lukea kaikki tähänastiset elokuun tekstini. Siltä varalta, että ette enää jaksa maaliin asti vaan läkähdytte tänään (esimerkiksi nauruun), kiitän jo nyt mukanaolleita kärsivällisyydestä. Lahtisen Laurille erityiskiitos kirittämisestä.
Ne, jotka heräsivät tähän maratonhankkeeseen vasta tänään, voivat toki lukea kaikki tekstini peräkanaa Ruttopuiston rovastin omalta sivulta https://www.kotimaa.fi/blogistit/blogisti/195/ Siellä ne ovat järjestyksessä, sillä Ylläpito ei ole niistä yhtäkään poistanut. Ei myöskään yhtään Viikon blogiksi nostanut (murrrr!).
Syyskiireet alkavat nyt töissä. Bloggaaminen jää pakostakin taka-alalle. Mutta tämä kuukausi on kieltämättä ollut mielenkiintoista aikaa. Olen saanut leikkiä sometoimittajaa. Ja ruokahalu on kasvanut syödessä. En tarkoita oikeata sapuskaa (juurihan pääsin kertomasta, että olen laihtunut 14 kg kesän aikana), en pikaruokaakaan, vaan sitä, että kun itsensä haastaa, niin sitä haluaa itsensä myös voittaa. Joinakin päivinä olisi tehnyt mieli ja olisi ollut helppokin skrivata vaikka lehtiartikkeli päivän aiheesta.
Lyhyesti en siis vielä koulutuksen tässä vaiheessa oppinut kirjoittamaan. Paitsi kerran, kun jätin tekstin kirjoittamisen pelkkään otsikkoon. Kumma kyllä, se aihe oli varsin suosittu…!
Huhhuh! Olin juuri saanut siirretyksi tämänpäiväisen bloggaukseni K24:ään, kun yhtäkkiä puhkesi ihan hirveänkauheankamala myrsky mylvimään ja karjumaan: Oli rakeita ja rajuilmaa, salamoita ja vettä toisenlaisessakin olomuodosa. Pimeys peitti Tapiolan ja jyrinä sai kissani säikkymään pahemman kerran.
Ajoitus oli sellainen, että en voinut välttyä kysymästä itseltäni, oliko tämä kenties jonkinlainen merkki siitä, että nyt nämä jutut saavat toden teolla riittää?
Jonkinlaista loppuhuipentumaa olin kyllä mielessäni toimilleni hupaisille toivonut, mutta että ihan näin ankara vastalause tuli ja vielä niin korkealta taholta!
Hannu
Olen erittäin iloinen monista todella piristävistä ja mukaansatempaavista jutuistasi. Niissä on makeaa sanallista herkuttelua.
Kiitos sinulle ahkeruudestasi !
Sen verran tarkennusta tuohon Demari-lehden uuden päätoimittajan keissiin, että Mikko on jo aloittanut pestinsä. Tässä linkissä on Salmen haastattelu ja sivun ylälaidasta voi klikata auki miehen ensimmäisen pääkirjoituksen. Ei tietenkään ole pakko, mutta jos joku haluaa…:
http://demokraatti.fi/demokraatin-paatoimittajaksi-rokkipappi-olen-ihmisluonnonsuojelija/