Mielentyyneydestä Senecan tapaan

Elämä on Life. Elämä on Livet. Elämä on das Leben. Elämä on kenkkumaista.
Jokseenkin näin alkoi muuan nuoruudessani lukemani pakina, olisiko mahdollisesti ollut Ollin kirjoittama.

Senecan (n. 5 eKr.-65 jKr.) potentiaalisesta huumorintajusta en tiedä mitään, mutta huumori on kyllä hyvä puskuri toiveiden ja todellisuuden väliin. Jo pienestä pitäen joudumme oppimaan läksyn, jonka mukaan emme pysty hallitsemaan tyydytyksemme lähteitä ja että tämä maailma ei mukaudu meidän haluihimme. Jos et saa sitä, mitä haluat, kannattaa haluta sitä, mitä saa. Jos et pääse muurin läpi, kiipeä yli.

Senecan, Jeesuksen aikalaisen ja keisari Neron opettajan ja neuvontajan, mukaan meidän ei pidä pahentaa todellisuuden järkähtämättömyyttä omilla reaktioillamme: kiukunpuuskilla, itsesäälillä, ahdistuksella, katkeruudella, närkästyksellä tai vainoharhaisuudella.

RR: Nuo reaktiot tulevat ensimmäisenä mieleen, kun jotakin mullistavaa tapahtuu (Suomi on paraikaa  suossa talouden, työttömyyden, pakolaiskysymyksen ja Putinin uhittelujen vuoksi). Näkökulman vaihtamisen taito on suurta viisautta, mutta se vaatii paljon harjoitusta.

Stoalaiseen tapaan Seneca seuraa tyynesti ihmisten elämänmenoa. Hänen mukaansa elämässä on tärkeintä elää sopusoinnussa oman olemuksensa kanssa. Toki hän myöntää, että tällaisen ihanteen toteuttaminen tässä ”madonsyömässä ja ylikultivoidussa maailmassa” on sangen työlästä. Tässä elämässä järki ja kohtuullisuus usein häviävät taistelun hillittömän vihan, julmuuden, eroottisen intohimon ja mustasukkaisuuden tunteita vastaan.

RR: Nasevia määritelmiä Senecalta, vai mitä? Järjen ja kohtuullisuuden vastapoolina  filosofi pitää voimia, joita voidaan kutsua sokeiksi. Kun ne pääsevät valtaan, järki on kytketty pois päästä ja kohtuullisuus päässyt unohtumaan totaalisesti.

Takaiskuista huolimatta päämääränä on mielentyyneys: ”Tutkimme siis, miten ihmisen mieli voisi kulkea tietänsä tasaisesti ja suotuisasti, olisi itselleen suosiollinen, katselisi iloisena, mitä sillä on, ei sietäisi mitään tämän ilonsa keskeytystä, vaan säilyisi rauhallisessa tilassaan, koskaan siitä kohottautumatta tai alas painumatta. Näin syntyy mielentyyneys.”

RR: Olisi Seneca mahtanut olla haltioissaan (sitä kuitenkaan ulospäin näyttämättä), jos hän olisi päässyt testaamaan nykyisiä mielialalääkkeitämme. Nehän tekevät elämästä kuin Maamme-laulun: ei laaksoa, ei kukkulaa…

Seneca antaa suuren arvon ihmisen henkilökohtaisille moraalisille valinnoille. Suostuminen esim. vihaan ei ole pelkästään osoitus luonteenlaadusta, vaan se on päätös ja valinta, joka vaikuttaa ja rakentaa henkilön moraalista luonnetta:

”Viisasta… eivät masenna sellaiset seikat kuin ruumiillinen kipu ja heikkous tai ystävien ja lasten menetys sekä isänmaan onnettomuus sodan raivotessa. Tällaisten asioitten myönnän liiikuttavan viisasta; emmehän näet väitä hänen olevan kova kuin kivi tai rauta. Ei ole mitään hyvettä, joka ei tuntisi, että sen on vakaasti kärsittävä. Kuinka siis onkaan laita? Viisas ottaa vastaan iskuja, mutta ne saatuaan hän ne voittaa, parantaa ja sulkee haavat; pienempiä iskuja hän ei edes tunne eikä käytä niitä vastaan tavanomaista kykyään kestää vaikeuuksia, vaan joko ei ota niitä huomioon tai katsoo ne vain hymyn arvoisiksi”.
RR: Olisi mukava kuulla, mitä lukijat ovat tällaisesta ohjeesta mieltä?
Näin flegmaattisen rauhallista, suorastaan apaattista, onnellisen elämän pitäisi olla?

 
PS: Tunnettu Tyyneysrukous, joka laitetaan usein teologi Reinhold Niebuhrin nimiin, voidaan nähdä hyvin stoalaisena:
»Jumala suokoon minulle tyyneyttä  hyväksyä asiat,

joita en voi muuttaa,

rohkeutta muuttaa ne, jotka voin ja

viisautta erottaa nämä kaksi toisistaan.»

* * * * * * *  *

BONUS Senecan sanoja:

Meidän on ennen muuta käännettävä mielemme pois kaikesta ulkonaisesta ja suunnattava sen harrastus itseensä. Luottakoon itseensä, iloitkoon itsestään, vetäytyköön mikäli mahdollista pois sille vieraista asioista ja suuntautukoon itseensä, älköön panko pahakseen menetyksiä, vaan tulkitkoon suotuisasti vastoinkäymisetkin.

Mikään asema ei ole niin tuskallinen, ettei tyyni mieli löytäisi siitä jotain lohtua.

Oikein käytetty elämä on kyllin pitkä.

Aloita elämä heti ja laske jokainen päivä erilliseksi elämäksi.

Se joka ottaa huomioon vain itsensä ja omat etunsa ei voi elää onnellisena. Sinun on elettävä muille, jos haluat elää itsellesi.

Jokainen voi tulla onnelliseksi, ellei etsi onnea ulkopuoleltaan, vaan itsestään.

Ihminen, joka on tottunut voittamaan surunsa, kantaa onnettomuuksiaan kuin seppeleitä otsallaan.

Tee työtä kuin eläisit ikuisesti. Rakasta kuin kuolisit tänään.

Vaihtelevan ja myrskyisen elämämme ainoa satama on tämä: että halveksit sattumia, seisot lujana, valmiina ottamaan vastaan kohtalon iskut suoraan rintaasi, ettet piileskele etkä käänny selin.

Sano itsellesi aina silloin kun käy toisin kuin olet otaksunut: ”Jumalat ovat päättäneet asian paremmin.”

Ihminen nauttii toisen ihmisen raunioittamisesta.

Vapaus merkitsee kykyä kohottautua vääryyden yläpuolelle.

Vihaamme niitä, joita olemme loukanneet.