Sijaa majatalossa vai tilaa majapaikassa?

Joskus sitä jumiutuu johonkin ajatukseen. Tänä jouluna olen pohtinut Josefin ja Marian oleskelua Betlehemissä. Aloin ajatella sitä jo ennen joulua, mutta Ville Rannan pilapiirros (vai miksi niitä kutsutaan) sekä Kotimaa24:n uutisotsikko kiusasivat mieltä lisää.

Yhdessä jouluhartaudessakin otin aiheeseen kantaa. Sen takia vain yhdessä, että jouluna, kuten muinakin päivinä, pitäisi olla jotain asiallista sanottavaakin. Sanomaksi ei vielä riitä se, että sanoo jollekin vanhalle asialle ”ei”.

Kysymys on Betlehemin majataloista. Kaikki nämä vuosisadat on betlehemiläisiä majatalonpitäjiä syyllistetty siitä, että he tylysti sulkivat ovensa viimeisillään olevan synnyttäjän edestä. Joskus on koko joulun ainoaksi asiaksi noussut syyllistäminen. Tämän takia olen kai tähän sinänsä mitättömään detaljiin jumiutunutkin. Miksi ilosanoma on niin surullinen tai jopa katkera?

Suomessa ikävänpitoon siihen ovat liittyneet kaupallisen joulun nyreksijät.

Turhuuden turhuus kaikki on, niin turhaa touhu tää; me kylmin käymme sydämin, laps’ sivuun vain jos jää. Me lahjat jaamme runsahat, Laps’- tyhjät kätes ihanat.

(Sanat Mauno Isola)

Mauno Isolan johdolla kaikki ankeuttajat ovat soimanneet meitä siitä, että me käymme joulun viettohon niin maisin miettihin. Johan siinä nyt laps hankeen hukkuu, unhoittuu.

Enkeli taivaan yrittää huudahtaa väliin, että minä ilmoitan teille suuren ilon, mutta Suomen kansa huutaa päälle, että et muuten ilmoita. Ensin tämän piirsi kuvaksi Kari Suomalainen ja viimeksi Ville Ranta, vaikka ovatkin poliittisesti hieman eri laitojen piirtäjiä. Käyttivät joulun kuvastoa omaan sanomaansa.

Sijaa majatalossa vai tilaa vierashuoneessa?

Betlehemissä tuskin oli majataloa Jeesuksen aikoihin. Se ei sijainnut kauppareitin varrella eikä ollut juuri minkään kokoinen taajama. Jos olisi ollut edes varuskunta, ja sen kyljessä kuppila, mutta ei. Betlehemissä ei viinin kanssa lotrattu eikä käyty ilotalossa. Nykyään siellä on sattuneesta syystä retkeilymaja poikineen, mutta mitän syytä ei tuolloin vielä ollut. Kaksituhatta vuotta sitten.

Evankelista Luukaskaan ei kirjoittanut mistään majatalosta. Jos hän olisi sijoittanut pyhän perheen majatalon ovelle, hän olisi käyttänyt sanaa πανδοχειον (pandokheion). Sitä sanaa hän käytti vertauksessa laupiaasta samarialaisesta. Mutta Betlehemissä hän käyttikin sanaa καταλυμα (katalyma). Se on ennemminkin vierashuone. Pyhää perhettä ei käännytetty yhdenkään majatalon ovelta. Tuskin Betlehemissä mitään tavernaa olikaan.

Lieneekö ensimmäinen majatalomies ollut pyhä Hieronymus, joka kirjoitti latinankieliseen Vulgataan Betlehemin majapaikaksi diversorion? Suurimpien raamattulaitosten kääntäjät, kuten John Wycliffe, William Tyndale ja Martin Luther seurasivat perässä. Kuningas Jaakon käännös näytti suuntaa koko anglo-amerikkalaiselle kristillisyydelle (inn), Olaus Petri pohjoismaiselle (herberg). Mikael Agricola käytti sanaa maja, mutta hän käytti sitä myös laupiaan samarialaisen kohdalla.

Jostain syystä raamatunkäännöksiin vakiintui Betlehemiin majatalo, mutta viimeisen ehtoollisen pitopaikaksi huone, vaikka molemmissa on sama sana καταλυμα. Ehkä kääntäjillä ei ollut pokkaa väittää, että Jeesus ja opetuslapset painuivat hotelliin viettämään ehtoollista.

Suomalaisista käännöksistä vuoden 1642 ja 1776 Raamatut puhuvat vielä majasta, 1938 ollaan siirrytty majataloon. Vuoden 1992 Luukas ei enää majaile hostellissa, vaan sija majatalossa on muuttunut tilaksi majapaikassa. Sen sijaan 30-luvun Raamatuille uskollinen Raamattu kansalle vuodelta 2012 luotti edelleen Betlehemin majataloelinkeinoon.

Sana καταλυμα oli evankeliumien aikoihin laajakirjoinen kuin lasten antibiootti. Joissain yhteyksissä sillä saatettiin tarkoittaa koko kortteeria tai sitten vain huonetta, johon matkalaiset laskivat kapsäkkinsa. Siteiden irrottamisesta sana oli saanut alkunsakin. Joskus saatettiin majataloakin kutsua katalymaksi, joten ei Hieronymuskaan mikään kielipuoli ollut. Sanan merkityksen näki oikeastaan parhaiten asiayhteydestä. ja sen muusta käytöstä. Luukkaalla se merkitsi huonetta ja majataloa hän kuvasi sanalla πανδοχειον.

Mitä Betlehemissä sitten tapahtui? Ensinnäkin kerrotaan Luuk 2 alussa, että Joosef lähti Betlehemiin kirjautumaan verotettavaksi (2:4). Hän otti mukaansa kihlattunsa, joka oli raskaana (2:5). Sitä ei kerrota, kuinka kauan he kylässä ehtivät olla ja mihin he majoittuivat, mutta siellä ollessa tuli synnyttämisen aika (2:6). Synnyttämisen aika ei tullut tiellä ollessa vaan siellä ollessa, siis heidän oleskeltuaan Betlehemissä jo hyvän tovin. Luultavasti he asuivat tilapäisesti jossain Joosefin sukulaisissa, koska hänellä oli siellä sitä sukua. Ilmeisesti hänellä oli jopa osuus vanhaan kotitilaan, koska joutui siitä veroakin maksamaan.

Sitten koitti synnyttämisen aika, mutta sille ei ollut τοπος (topos) paikkaa. Vierashuoneessa saattoi asua muitakin Joosefin sukulaisia tai siellä oli muuten ahdasta. Piti siirtyä niihin tiloihin, joissa oli eläimiäkin, ja seimi oli hyvä paikka vastasyntyneelle vauvalle.

Miltähän Joosefista ja Mariasta on tuntunut kuunnella kaikki nämä vuosisadat syyllistäviä saarnoja ja puheita Betlehemin ilkeistä hotellinomistajista? Minkä takia meistä on mieluisampaa maistella katkeransuolaisia kyyneleitä syrjityn ja torjutun perheen takia kuin iloita enkelien ja paimenten ynnä härkäin ja aasein kanssa maailman Vapahtajasta?

Kun puhumme joulun sanomasta, mitä se mielestäsi tarkoittaa? Onko se hiljentymistä kiireisen syksyn jälkeen läheisten läsnäoloon? Onko se mielen rauhoittumista ja lämpöä lähimmäisiä kohtaan? Vai oletko kuin ”osa suurta kaikkeutta”?

Vain kynttilät ja kultanauha loistaa hämärään,
vaan mieleni on täynnä kirkkautta
(Vexi Salmi)

Onko joulusta tullut kuin majatalo, jossa on tilaa kaikille kauniille ajatuksille ja jokaisen sanomalle?  Ennen vanhaan joulukorteissa luki Iloista joulua! Nykyään niissä lukee Rauhallista joulua! Mihin katosikaan ilo?