Luomakunnan sunnuntai
Evankelis-luterilaisen kirkon evankeliumikirjan mukaan Luomakunnan sunnuntaita vietetään jonakin sunnuntaina touko-lokakuun aikana. Tämän sunnuntain toiseksi lukukappaleeksi (1.vsk) on valittu Paavalin kirjeestä kolossalaisille luvusta 1, jakeet 12-20.
12. ”kiittäen Isää, joka on tehnyt teidät soveliaiksi olemaan osalliset siitä perinnöstä, mikä pyhillä on valkeudessa, 13. häntä, joka on pelastanut meidät pimeyden vallasta ja siirtänyt meidät rakkaan Poikansa valtakuntaan, 14. Hänessä meillä on lunastus, syntien anteeksiantamus, 15. ja hän on näkymättömän Jumalan kuva, esikoinen ennen kaikkea luomakuntaa. 16. Sillä hänessä luotiin kaikki, mikä taivaissa ja maan päällä on, näkyväiset ja näkymättömät, olkoot ne valtaistuimia tai herrauksia, hallituksia tai valtoja, kaikki on luotu hänen kauttansa ja häneen, 17, ja hän on ennen kaikkea, ja hänessä pysyy kaikki voimassa. 18. Ja hän on ruumiin, se on: seurakunnan, pää; hän, joka on alku, esikoinen kuolleista nousseiden joukossa, että hän olisi kaikessa ensimmäinen. 19. Sillä Jumala näki hyväksi, että kaikki täyteys hänessä asuisi 20. ja että hän, tehden rauhan hänen ristinsä veren kautta, hänen kauttaan sovittaisi itsensä kanssa kaikki, hänen kauttan kaikki sekä maan päällä että taivaissa.
Raamattu korjauksin ja selityksin (1987) toteaa kommenteissaan. että Jumalan Pojan armonvaltakuntaan siirrytään prannuksen ja uskon kautta armonajassa. Armonaika tarkoittaa tämän elämän aikaa. Selityksessä viitataan mm. Matteuksen evankeliumiin (6:33): ”Vaan etsikää ensin Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskauttaan, niin myös kaikki tämä teille annetaan.” Jae 34: ”Äkää siis murehtiko huomisesta päivästä, sillä huominen päivä pitää murheen itsestään. Riittää kullekin päivälle oma vaivansa.” Matteuksen evankeliumin jakeen 6:33 selityksessä todetaan, että Jumalan valtakunnalla tarkoitetaan tässä armonvaltakuntaa, jonka jäseniä ovat uskovat. Ihminen pääsee sisälle Jumalan valtakuntaan/armonvaltakuntaan parannuksen ja uskon kautta. Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumin (10:9) mukaan: ”Minä olen ovi, jos joku minun kauttani menee sisälle, hän pelastuu.” Tästä ”ovesta” sisälle pääsemiseksi ihmisen on anottava ja kolkutettava. ”Jokainen anova saa, ja …..kolkuttavalle avataan” (Matt.7:7). Ihminen kolkuttaa armovaltakunnan ovelle katumalla syntejäänja anomalla armoa esim. publikaanin tavalla, joka temppelissä rukoili: ”Jumala, ole minulle syntiselle armollinen” (Lk 18:13). — Selityksen mukaan ovi avataan katuvalle evankeliumin päästöavaimella: julistamalla hänelle synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veriuhrissa. Hän käy sisälle armonvaltakuntaan uskomalla ja omistamalla tämän evankeliumin lupaaman armon. Jeesus sanoo opetuslapsilleen ylösnousemuksensa jälkeen: ”Joiden synnit te anteeksi annatte, niille ne ovat anteeksiannetut, joiden synnit te pidätätte, niille ne ova pidätetyt” (Joh. 20:23)
Kolossalaiskirjeen jakeiden 1:14-22 selityksessä on viitattu myös Johanneksen evamkeliumiin: ”Alussa oli Sana, ja Sana oli Jumalan tykönä. Sana oli Jumala. Hän oli alussa Jumalan tykönä. Kaikki on saanut syntynsä hänen kauttaan, ja ilman häntä ei ole syntynyt mitään, mikä syntynyt on. Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valkeus.” (Joh. 1:1-4). — Näiden Johanneksen evankeliumin jakeisen slityksessä todetaan, että Kristus on Sanan persoonana ja Raamattu on sana kirjoitettuna. Raamattuun perustuva ja siitä ammennettu julistus ja opetus ovat Jumalan sanaa siihen uskovien toisille välittämänä. Sana, jumaluuden toinen persoona, Poika, oli Välittäjänä luomisessa, sillä kaikki on luotut Hänen kauttaan. Selityksen mukaan meille on vieläkin tärkeämpää, että Hän on Välittäjänä syntisten pelastuksessa. Hänen ja Hänen verensä kautta armoa etsivillä on pääsy armonvaltakuntaan ja Jumlan lapseuteen.
Kolossalaiskirjeen jakeiden 1:14-22 selityksessä viitataan myös Efesolaiskirjeen jakeisiin 1:20-23: ”jonka hän vaikuttii Kristuksessa. kun hän herätti hänet kuolleista ja asetti hänet oikealle puolellensa taivaissa, korkeammalle kaikkea hallitusta ja valtaa ja voimaa ja herrautta ja jokaista nimeä, mikä mainitaan, ei ainoastaan tässä maailmanajassa, vaan myös tulevassa. Ja kaikki hän on asettanut hänen jalkainsa alle ja antanut hänet kaiken pääksi seurakunnalle, joka on hänen ruumiinsa, hänen täyteytensä, joka kaikki kaikessa täyttää.” — Selityksessä todetaan mm., että Kristus on seurakunnan pää ja seurakunta on hänen ruumiinsa, jossa Häneen uskovat ovat jäseniä. Hän on omiensa luona/kanssa joka päivä erityisesti siellä, missä heitä on kaksi tai kolme kokoontunut Hänen nimeensä ja he rukoilevat. ”Siellä missä kaksi tai kolme on koontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä”. (Matt. 19:20).
Kolossalaiskirjeen selityksissä viitatan lunastuken osalta Galatalaiskirjeeseen (3:13-14): ”Kristus on lunastanut meidät lain kirouksesta, kun hän tuli kiroukseksi meidän edestämme – sillä kirjoitettu on: ”Kirottu on jokainen, joka on puuhun ripustettu” — että Aabrahamin siunaus tulisi Jeesuksessa Kristuksessa pakanain osaksi ja me uskon kautta saisimme luvatun Hengen”. — Selityksen mukaan Kristus lunasti ihmiset lain kirouksesta/tuomiosta kärsimällä heidän sijastaan ja heidän puolestaan sen hylkäys- ja rangaistustuomion. Lunastustyöllään Kristus valmisti meille syntisille syntien anteeksiantamuksen eli vanhurskauttamisen, Jumalan lapsen aseman ja Pyhän Hengen lahjan.
