Täytin tänä vuonna 42.
Maailman valtioista suurimmassa osassa oli – ja paljolti on edelleen – terveydenhuolto tasolla, jossa 1975 syntyneistä suurempi osa on jo kuollut kuin elää. Siinä on syy toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää.
Synnyin maalaiskunnan syrjäkylällä.
Peruskoulussa opin silti sen mitä helsinkiläisetkin lapset. Kylällä oli kirjasto, keskustassa terveysasema ja niin edelleen. Siinäkin on syy toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää.
Synnyin avioliiton ulkopuolella, äidin lisäksi minut kasvatti juoppo eno.
Ei ollut liikaa rahaa, mutta pystyin silti käymään koulua, aina yliopistoon saakka. Koti oli mikä oli, mutta koulussa ei koskaan kysytty mistä tulen, vaan mihin kykenen. Myös siinä on syy toivottaa hyvää itsenäisyyspäivää.
Näitä minä mietin, kun näen lipun salossa.
Hyviä, syviä mietteitä lippu herättää. Kiitos niiden jakamisesta.
Minussa lippu herättää hämmästyksen valtiomme iästä ja siitä että olen nyt 20 vuotta vanhempi kuin mitä Suomi oli syntyessäni.
Kiitokset kiitoksista.
Facebookissa joku jakoi hauskan antiuutisen: ”Olet elänyt itsenäisen Suomen ajasta yhtä monta prosenttia kuin on ikäsi.” Se on oikeastaan aika silmiä avaava ajatus. Minäkin olen niin vanha, että Suomi on nyt olennaisesti vanhempi valtio kuin oli syntyessäni. Esimerkiksi Ruotsissa tilanne on aivan toinen.
Kiitos tästä.
Suomi oli 24 vuotias silloin, kun synnyin. Olen siis elänyt 3/4 Suomen iästä.
Tuntuu uskomattomalta että synnyin vain 7 vuotta sodan jälkeen. Eikä se epävarmuudenaika millään tavalla häirinnyt lapsuuttani.
Ehkä kuitenkin aika josta sinulla on muistikuvia alkaa siinä 12-15 vuotta sodan jälkeen.
Vuosi tuntuu lyhyeltä ajalta, mutta esimerkiksi työelämässä sen aikana yli 2% siirtyy eläkkeelle ja vastaava määrä nuorista astuu työelämään.
Aikaperspektiivi muuttuu kummasti iän myötä. 10vuotta sitten oli vasta juuri äsken.50 vuotta. sitten tapahtuneet, kuin eilinen päivä
Joten Napoleonkin seikkaili Moskovassa vasta niinku, viime viikolla.