En muista itse tuosta huhtikuisesta sunnuntaista mitään, mutta vuosien saatossa päivämäärä on muodostunut itselleni tärkeäksi. Huhtikuun kahdeksantena päivänä 28 vuotta sitten vietettiin kastepäivääni. Tuohon päivään olen palannut valokuvien ja c-kasetille nauhoitetun kasteen myötä. Lapsuudenkotiini, olohuoneen pöydän ympärille oli kokoontunut vanhempien lisäksi kummini, isoveljeni, isovanhempani ja joukko muita sukulaisia. Minä itkin isäni sylissä hurjasti, kun pappi valeli päähäni vettä kasteen yhteydessä. Kasetilta kastetta kuunnellessani en voinut olla hymyilemättä virsivalinnalle. Ystävä sä lapsien, Maan korvessa tai Jumalan kämmenellä eivät kuuluneet omaan ristiäispäivääni. Sen sijaan juhlaväki veisasi hartaasti virren ”Päivä vain ja hetki kerrallansa”, jonka ainakin itse miellän enemmän hautajaisvirreksi. Juhlapäivän jälkeen kastetodistukseni päätyi vanhempien säilöön ja kastekynttilä olohuoneen vitriiniin. Siellä nämä muistot odottavat edelleen.
Tänäkin vuonna lukuisissa perheissä kaivetaan suvun perintönä kulkevat kastemekot ja maljat esille sekä luodaan muistoja kastepäivästä. Pappina toivon, että voin olla yhdessä perheen kanssa tekemässä kastepäivästä iloisen ja ikimuistoisen juhlapäivän. Yhdessä saamme iloita kasteen lahjasta ja hämmästellä uuden elämän ihmettä. Monissa perheissä perheen uusinta tulokasta ja kastepäivää ihmettelemässä ovat isommat sisarukset. Olen kokenut pappina tärkeäksi sen, että sisarukset saavat olla mukana kastehetken toteuttamisessa. Kastevihkojen jakaminen juhlaväelle, pikkusisaruksen pään pyyhkiminen tai sisaruksen rukouksen lukeminen on monelle isommalle sisarukselle kunniatehtävä. Vanhempien ja kummien kanssa pienokaista siunattaessa pyydän myös isompia sisaruksia laittamaan kätensä kastettavan pään päälle. Muutaman kerran olen toimituksen jälkeen käynyt isomman sisaruksen kanssa kaatamassa kasteveden kodin puutarhaan. Nämä hetket ovat tuntuneet aivan erityisiltä, kun aikuisena saa yhdessä lapsen kanssa ihmetellä kastetta. Kastetta katsoo lapsen silmin aivan toisella tavalla.
Vaikka usein puhutaan kirkosta eronneista tai pohditaan kirkollisten toimitusten suosion laskua, on kasteella yhä monelle perheelle iso merkitys. Vuonna 2017 evankelis-luterilaisessa kirkossa kastettiin 33 748 alle 1-vuotiasta ja tämän lisäksi iso joukko lapsia, nuoria ja aikuisia. Monissa perheissä ristiäispäivä tuo pintaan muistot suvun aikaisemmista kastepäivistä ja elämän jatkumosta. Isovanhemmat muistelevat omien lastensa kastepäivää ja ihmettelevät vuosien kulumista. Maailman muuttuessa ja vuosikymmenten vieriessä kaste muistuttaa, että meillä on jotakin pysyvää. Kasteen lahjat, Jumalan armo ja rakkaus, eivät katoa minnekään. Sukupolvelta toiselle siirtyvä perinne ristiäispäivän viettämisestä tuo turvaa. Yhdessä läheisten kanssa voidaan kokea kiitollisuutta pienokaisen elämästä sekä rukoilla siunausta elämää varten. Kastepäivä on kirkolle mahdollisuus luoda ihmisille muistoja, jotka pysyvät. Kokemuksen siitä, että kirkko on juuri meidän perheemme elämässämme läsnä ja pienimmätkin seurakunnan jäsenet ovat merkityksellisiä.
Mitä sinä tiedät omasta kastepäivästäsi tai muistat läheistesi kastepäivistä?
Tubessa kurkataan papin työviikkoon ja vieraillaan mm. kastekodeissa.
emiliapappi :”Mitä sinä tiedät omasta kastepäivästäsi tai muistat läheistesi kastepäivistä.”
Omasta kastepäivästäni v. 1949 on tiedä muuta kuin että kastetodistusta ei ole, mutta kastemekkoni on ja myös sen kaunistamisena ollut kaktus, jonka kukat nytkin kukkivat ”perintönä” olohuoneessamme. Kun avioliiton aikana opettelin ruuan laiton ja leipomisen ohella ompelemaan myös läheistemme vaatteet itse, ompelin mm. kodissamme pidettyyn sisareni lapsen kastejuhlaan kastemekon, jonka helmaan kirjoin ristipistoin Karjalan kukkilinnun ja elämänpuun ja toivoin, että ”siivet kantaa”.
Oma syntymä sattui siihen syksyyn, jolloin Neuvostoliitolle luovutettujen alueiden seurakunnat liitettiin ”kanta-Suomeen” ja siksi syntymäkunnaksi tuli joissakin tiedostoissa rajan taakse jäänyt isäni syntymäkunta Kirvu ja joissakin Kuopio.
Ihanaa Tuula, miten kastemekot ovat kulkeneet teillä suvun vaiheissa mukana. Oma kastemekkosi muistuttaa sinua kasteestasi ja silloisen yhteiskunnan vaiheista, mielenkiintoisia muistoja. Sisaren lapselle ompelemasi kastemekko kuulostaa kauniilta tavalta sanoittaa suvun historiaa ja siunausta lapselle. Toivottavasti olet kirjoittanut johonkin talteen ajatuksiasi ompelemastasi kastemekosta, niin jäävät muistoksi tulevillekin polville.
Jumalani, seitani tai mikä tahansa siunatkoon ja kiittäköön sinua sanoistasi emiliapappi.
Tuttu päivämäärä! Meille syntyi tuolloin tyttövauva ja se oli palmusunnuntai.
Tyttärellänne on mainio syntymäpäivä, palmusunnuntailla lienee teidän perheessä aivan erityinen merkitys!