Urho Muromasta on tehty monta väitöskirjaa ja gradua. Viimeisin väitöskirja tuli eteeni, ja luin sen. Hämmästyin kahta asiaa:
Taivaan kansalaisuuden perustan olennainen muutos: Sen sijaan Jumala antaa jokaiselle mahdollisuuden joko tässä elämässä tai sen tuolla puolella vapaaseen tahdonratkaisuun, jolla ihminen itse ratkaisee ikuisen kohtalonsa.
Heti tähän perään toinen ihmettely, eli: Keskeisimmät Evlut kirkon edustajat, kuten TT ja TM eri kirkon asemissa ovat tukemassa, kannattamassa edellä olevaa tummennettua lausumaa, jonka Heikki Haataja, väitöskirjan laatija, ilmoittaa Muroman ilmoitukseksi.
Koko Raamattua on tuota Haatajan kantaa vastaan. Onko Muromakin?
Ihminen on syntynyt tähän maailmaan, jotta hän etsisi ja löytäisi Jumalan, Apt. 17:
| 26 Ja hän on tehnyt koko ihmissuvun yhdestä ainoasta asumaan kaikkea maanpiiriä ja on säätänyt heille määrätyt ajat ja heidän asumisensa rajat, |
| 27 että he etsisivät Jumalaa, jos ehkä voisivat hapuilemalla hänet löytää – hänet, joka kuitenkaan ei ole kaukana yhdestäkään meistä; |
Reijo, kiitos blogista.
Pystytkö kertomaan väitöskirjasta sivun, mistä yllä mainitsemasi tummennettu lausuma löytyy.
Urho Muroman mukaan ihmisellä ei pääsääntöisesti ollut uskonasioissa vapaata tahtoa, paitsi erityisinä etsikon aikoina eikä niitä ollut montaa. Heikki Haataja tehnyt ison ja ihailtavan työn selvitellessään Muroman dogmatiikkaa.
Hämmästelen myös sitä, että Muroma olisi antanut tai kirjoittanut tuollaista.
Erehdyksiä sattuu, eikä niistä sen enenmpää.
Tämän kuitenkin Haataja perustelee ja pohjustaa. Eli on kysymys kovan tutkimisen ja varmistelun tulos, eli väitöskirja.
Mulla on tuo väitöskirja ja olen sen lukenut. Jos Muroma tänään menisi esittelemään ajatuksiaan sakramenteista tai soteriologiastaan Raamattuopistolle, Sley:stä puhumattakaan, vääräoppisena lentäisi Urho ulos. Haatajan mukaan Muroman soteriologiassa oli synergistinen piirre.
Muroma ymmärsi, että Jumala rakkaudessaan tahtoo pelastaa kaikki ihmiset ja antaa siksi jokaiselle ihmiselle mahdollisuuden ”joko tässä elämässä tai sen tuolla puolella vapaaseen tahdonratkaisuun ottaa pelastus vastaan tai hylätä” (Haataja 2020, 117).
Erityisesti Raamattuopiston piirissä Muroman moniin opillisiin käsityksiin keskeisissä uskonasioissa on ehkä suhtauduttu hiukan häveliäästi, erityisesti nykyisen, voisiko sanoa, ”sakramenttivillityksen” aikana.
Se on sivulla 168
Iso työ, kyllä, mutta koko retki olisi ollut vältettävissä, koska Raamatussa on kaikki, yksiselitteisesti.
Niin Muroma kuin muutkin papit, jotka väittävät, että sakramentalinen kaste ei pelasta, sanovat kuitenkin niin, että kirkon yhteys säilyy. Niin on tehnyt Muromakin: ”Luther ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan, ei koskaan ole sanonut, että kaste pelastaa, vaan kasteen lahjat, joihin uudestisyntyminenkin kuuluu. – Sekoittavaa vai selventävää!?
Raamattu sanoo uskoontulosta mm. ”Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu, mutta joka ei usko hän ei pelastu”.
Lisään vielä:
Tuo alkuperäinen lainaus, koskien tuonpuoleista ratkaisua on paras peruuttaa pois käytöstä, koska sen hyväksyjät, Junkkaalat ja Ahviot ym, jotka melkein uskaltavat mainita uskoontulon, niinkuin Jeesuskin, ovat pulassa Jumalan Sanan edessä.
On hiukan turhaa keskustella siitä, kumpi on olennaisempaa pelastumisen kannalta, kaste vai uskoontulo. Ne ovat molemmat tien alkukohtia. Loppu lienee ratkaiseva: ”Kun laittomuus lisääntyy, monien rakkaus kylmenee. Mutta joka kestää loppuun asti, pelastuu.”
Martti,
Raamatun oppi, pelastusoppi on kokonaan se tärkein, ja alkaa uskoontulolla. Ilman uskoa Sana ei sulaudu, ilman uskoa ei kukaan ole näkevä Herraa. On kysymys Jumalan Pojan Uskosta, Armosta joka on lahja vastaanotettavaksi eikä jätä lahjan vastaanottanutta toimettomaksi..
Hebr. 6:
1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
Sitten kun Muroma palasi joen rannalta, jossa joessa hänen oli määrä ottaa uskovien kaste vastaan, Sana sulautuminen ei toiminut. Tästä osoituksena tämän blogin ydin, ihmettely. Se, että olisiko Muroma näin sanonut on heikko kohdistus, koska Haataja sellaisen toistaa eikä suuri evlut jumaluusoppineitten määrä siihen ole puolta sanaa sanonut, koska ”sakramentit on oikein toimitettu”. Eli synergisuus on ”voimaannuttanut” sen mitä Kirjoitukset, Pyhä Henki ei ole tehnyt.
Muroma avvistuksenomaisesti profetoi sakramentalisen kasteen kadottavan vaikutuksen, mutta sitten sotkeutui ”sukkiinsa”.
”Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,” Tämä on uskoakseni juuri sitä ’loppuun asti kestämistä’. Mikään voimakas kokemus ei tee kenestäkään täydellistä. Sitä kohti voi vain sinnikkäästi pyrkiä.
Martti,
Painotuksesi on pielessä!!
”…ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan.” Mitä muuta tämä merkitsisi kuin takertumista kääntymiskokemukseen. Eteenpäin kristityn on kuljettava.
Martti,
Kun ihminen on tullut uskoon, niin opin alkeet on selvinnyt, selvitetty, koskien:
1 Jättäkäämme sentähden Kristuksen opin alkeet ja pyrkikäämme täydellisyyteen, ryhtymättä taas uudestaan laskemaan perustusta: parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan,
2 oppia kasteista ja kätten päällepanemisesta, kuolleitten ylösnousemisesta ja iankaikkisesta tuomiosta.
Uskoontulon perustan, alkeitten päälle vaelluksemme on laskettu. Jos kaste vaihtaa järjestystä uskoontulon kanssa, niin on kysymyksessä ”perustan” uudelleen laskemisesta. Eli kaikki alkaa, toteutuu uskoontulon jälkeen, ikääkuin sen päälle.
Hebrealaiskirjeen kirjoittaja luettelee uskonvaelluksen alun muitakin asioita, jotka asettuu VAIN uskoontulleeseen, eikä ole iso juttu, jos olemme Jumalan meihin synnyttämäss uskossa. Sidottu Ratkaisuvalta, muunmuassa, puuttuu jo tapahtuneeseen, eli ”jälkijärjestelee”.
”Kun ihminen on tullut uskoon, niin opin alkeet on selvinnyt, selvitetty.” Kun kristitty uskoo Kristukseen, on samantekevää, onko hän tullut uskoon ’oikein’ vai ’väärin’.
Martti,
Ikäiseksesi jämpytät liikaa!
”Ikäiseksesi jämpytät liikaa!” MIkäli olen ymmärtänyt tuon sanasi oikein, se lienee iän myötä yleistyvä ilmiö.
Pojat, pojat 😉 😉 älkääs nyt riehaantuko. Eikös ensin pitäisi pohtia ihan rauhassa, mitä parannuksen tekeminen kuolleista töistä ja kasteet oikein tarkoittavat. Tsekkasin huvikseni Lutheran Study Biblestä. Siinä ymmärrettiin niiden tarkoittavan tekoja, jotka eivät nouse uskosta. Ilman uskoa Kristukseen kaikki tekomme ovat pelastumiseen hyödyttömiä ja muodostuvat väärän luottamuksen perustaksi. Kasteet tai pesut on luonteva ymmärtää ensimmäisen kristillisen vuosisadan aikana tunnetuiksi erilaisiksi puhdistusrituaaleiksi. Kristillinen kaste on eri asia kuin vaikkapa juutalaiset mikve-kylvyt.
Urho Muroma oli armoitettu herätyssaarnaaja opillisine puutteineen ja virheineen. Muroman oppi uskoon tulosta tahdonratkaisuna sekä 1800-luvun teologialle perustuva oppi vesi- ja henkikasteesta olivat näitä. Ei ole aivan tavatonta, että herätysliikkeiden painotukset muuttuvat vuosikymmenten varrella monista eri syistä. Ei lestadiolaisissa seurahuoneissakaan juuri kehoteta siveitä huoria parannukseen vaan opastetaan elämään jumalisesti ja uskomaan synnit anteeksi Kristuksen nimessä ja veressä.
Marko S., vt. 14:54 kommenttisi,
Työ, siis ihmisen työ on kuollut, mitä voimavaikutukseen tulee. Opit kasteista ovat kaste vedessä ja kaste Pyhässä Hengessä. Kaste-sanaa käytetään myös kuvaamaan armoitusta, Armoihin ottoa eli kaste Kristukseen, eli voimavaikutusta Jumalan puolelta. Näitä ei kenenkään kohdalla uskoontulon jälkeisen kasteen uudelleen ”lasketa”.
Jeesuksen lähetyskäsky antaa alun Pyhässä Hengessä. Eli ihminen tulee uskoon Jumalan hengen vaikutuksesta. Tämä kun on taphatunut ihminen mielellään noudattaa Jeesuksen ohjeita, jotka mm. Pietari ensimmäisen ek-klesian perustautumistilaisuudessa julisti, eli: ”antakaa kastaa itsenne ja tämä asenne saattaa teidät Pyhllä Hengellä kastetuiksi ja sitä seuraa voimavaikutuksia, kuten kielet. Ihmisen osuus, kasteelle meno, ja ehtoolliseen osallisuus on kuuliaisuutta Jeesuksen käskyille ja ne on asetettu kaikille uskoontuleville sitten vuoden 30, Jerusalemissa. Jeesuksen asettama vesikaste on yksi ja sama. Jos se on toisen työ esim lapselle se ei ole ”se” yksi ja sama.
Tämä toistui aina tuosta helluntain herätyskokouksestä lähtien. Niitä ei tarvinnut uudelleen asettaa, vaan vastaanottaa, totella Jeesusta, Ek-klesian päätä.
”Jeesuksen lähetyskäsky antaa alun Pyhässä Hengessä.” Miten se käsky kuuluikaan? ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” Jeesus ei puhu tässä mistään erilleen otetusta laumasta vaan kaikista kansoista. Pyhän Hengen rinnalla mainitaan myös Isä ja Poika.
Jep. Reijo, et taida huomata, kuinka vahvasti luet omat ennakkokäsityksesi Raamatun tekstiin ja pidät niitä oikeampina kuin meidän muiden. Itse asiassa emme tiedä sataprosenttisen varmasti yhtä ainoaa oikeaa tapaa ymmärtää nuo Heprealaiskirjeen sanat. Minä ajattelen niin, että voimme hyvin soveltaa noita sanoja hiukan tilanteesta riippuen, mutta tietenkin alkuperäiseen sisältöön liittyen.
Itse olen ymmärtänyt kuolleet teot epäjumalanpalvelukseksi, koska Uuden testamentin aikana ja kauan myöhemminkin pakanat kääntyivät kristityiksi ja hyvin konkreettisesti pois erilaisista pakanallisista uhraamiskäytännöistä. (Niistä saa tietoja meille säilyneistä roomalaisista kirjoista ja uskontohistorian tutkimuksista).
Uusi testamentti tuntee monia erilaisia kasteita/pesuja: Johanneksen kaste, kristillinen kaste, erilaiset juutalaiset rituaalipesut (Kaanaan häitten kiviastiat, käsien pesemiset). Kaikkia tuona aikana käytettyjä uskonnollisia pesuja ei Uudessa testamentissq mainita.
En rupea kinaamaan kanssasi ”vesi- ja henkikasteesta” koska minulle riittää se, mitä Johannes Kastaja sanoi Herrastamme: Hän kastaa Pyhällä Hengellä ja tulella. Kristillinen kaste on aina yksi. Se toimitetaan vedellä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Helluntailiike tietysti ajattelee ”elvyttäneensä” alkukristillisen kasteopin tehdessään eron ”vesi”- ja ”henkikasteen” välillä, mutta siitä voi perustellusti olla eri mieltä. Muroma muuten ajatteli aika lailla samansuuntaisesti omassa kasteopissaan, koska ammensi samanlaisista 1800-luvun virhetulkinnoista kuin helluntaiherätys. Lohdutuksen sanana sanottakoon, että iso osa luterilaisen kirkon papeista taisi tarpoa samassa suossa, varsinkin yliopiston opettajat.