Erään leiriohjaajamme mukaan rippileiri ei ole kesäleiri, vaikka siellä tehdään monia yleensä leireihin liittyviä asioita. Rippikoulu ei myöskään ole kuin koulu, vaikka siellä opetellaankin monia asioita. Rippikoulu pidetään, ihmisille, jotka eivät ole enää lapsia, mutta ei myöskään aikuisia. Leirinohjaajien mukaan meitä kohdellaan kuin nuoria aikuisia, ja sen ideana on haastaa meitä miettimään elämän tärkeitä asioita ja muodostamaan omia mielipiteitämme.
Tällä viikolla meillä oli ensi kesän omien rippileiriläisten, isosten ja mukaan tulevien työntekijöiden kanssa ensimmäinen tapaaminen. Oli mukavaa päästä vihdoinkin näkemään heitä, joiden kanssa tulee viettämään viikon apissa ja kellon ympäri kestävän bussimatkan perille ja takaisin. Tapaamiseen kuului kahvia ja keksejä, juttelua ja tutustumisleikkejä. Myös vanhemmat tulivat myöhemmin paikalle ja meille jaettiin kaikki tarvittavat ohjeet ja laput.
Seuraava tapaaminen leiriläisten kesken on vasta yli kuukauden päästä, mutta nyt on melko hyvä olo riparille lähdöstä, vaikka leiriläisiin ei ole vielä kauheasti ehtinyt tutustua. Suurin osa tutustumisesta tapahtuu tietenkin, kun olemme kesällä viikon joka hetki yhdessä. Odotan leiriä ja sitä edeltävää aikaa varovaisella innolla.
Messuissa pitää käydä tietty määrä, jotta suorittaa rippikoulun. Välillä voi tuntua pitkän päivän jälkeen siltä, ettei ”jaksaisi sinnekin raahautua”. Tämä ajatus on varmasti vielä voimakkaampi, jos ei vielä oikein tunne ketään messuissa kävijöistä.
Itselläni näinä kertoina, kun olen messuissa riparin yhteydessä käynyt, on jäänyt arki-iltana kirkkoon mennessä päähän pyörimään, esim. keskeneräisen koulutehtävän tekeminen. Mutta kun on istuutunut kirkon penkille niin lopulta on voinut hetkeksi jättää sen muualle ja keskittyä ihan muuhun. Siunattavana ja ehtoollisella käyminen tuntuu tuovan voimaa viikkoon. Tämän kaiken lisäksi pystynyt näkemään ennestään tuttua hyvää ystävää ja uskon, että käyminen voi olla vielä mukavampaa, kun muihin siellä käyviin nuoriin ehtii tutustua.
Kofeiinipitoiset juomat näyttävät pysyvän teemana tapaamisissa, mutta tähän asti ainakin minä olen kyllä pysynyt hereillä niitä ilmankin!
Wau. Olet ytimessä! Löydät voimaa viikkoon siunauksesta ja ehtoollisesta. Koen aivan samoin. Varsikin jos messu jää jonain pyhänä väliin. Puutostilan huomaan selkeästi silloin. Pyydän rukouksessa siunausta myös ylhäältä kirkkoon mennessä. Se tulee usein hyvin yllättävältä taholta. Saan siinä jonkinlaisen bonuksen ja taivaallisen kosketuksen.