Pohdin edellisessä blogissani psyko- ja perheterapeutti Aino Kanniaisen lausuntoja suviseurojen yhteydessä järjestetyssä tiedotustilaisuudessa koskien vl-liikkeen ”pakkosynnytysoppia”. Linkki blogiini:
https://www.kotimaa.fi/tiedonantoa-ehkaisysta-suviseurahaastattelu/
Aino Kanniainen itse pohtii omassa blogissaan toimittajien työtä seuraavasti samaisesta aiheesta:
”Olin kuitenkin yllättynyt, miten eri tavoin samassa tiedotustilaisuudessa olleet toimittajat uutisoivat tahoillaan. Suurin osa lainasi puheenvuoroani lähes sanatarkasti. Hämmennyin ja jopa kauhistuin huomatessani myös uutisointia, jossa juuri lasten vastaanottamista käsittelevää kohtaa toimittaja oli kuvannut lausein, joita en ollut käyttänyt. Samalla puheestani oli jätetty asiayhteyteen liittyviä oleellisen tärkeitä kohtia pois. Toimittajan tulkinta oli erilainen, mitä olin sanonut. Sävy oli muuttunut.
Sain vahvasti tuntea, mitä on olla matkaystävien rakkauden kantamana. He olivat heti oivaltaneet uutisoinnin muokanneen puhettani. Kipuiluni asian suhteen ymmärrettiin myös.
Näitä miettiessäni mieleeni nousi kuva Mooses-lapsesta. Tuolloin kylmä tuuli puhalsi israelilaisiin koteihin syntyviä lapsia kohti. Kuninkaan käsky oli surmata kaikki syntyvät poikalapset. Sama käsky kävi myös Jeesuksen syntymän aikaan.
Eikö kautta aikojen ole kyseenalaistettu uskosta nousevaa näköalaa elämän pyhyydestä ja Jumalasta elämän antajana? Eivätkö erityisesti tänä aikana katseet kohdistu kristillisyyteemme, joko nyt opetus muuttuu? Eikö vihdoinkin tule uusia tulkintoja? Mielessäni vastasin: ”Ei tule. Jumalan sana on muuttumaton. Siihen ei ole lupa lisätä tai ottaa siitä mitään pois”.”
Linkki Kanniaisen blogiin:
http://paivamies.fi/blogit/blogistit/blogisti_aino-kanniainen/420/
Olisi kiva kuulla, mikä toimittajan kynästä lähtenyt lause oli toimittajan itse keksimä. Sekö, että ”omaa harkintaa saa käyttää ehkäisykysymyksissä”? Toivoisi todella, etteivät toimittajat lähtisi sepittelemään omasta päästään asioita ja sekoittaisi entisestään vl-liikkeen kipuilua varsin vaikeassa asiassa. Ei muuta kuin toimittajalle pyyhkeitä perättömistä lausahduksista ja oikaisuvaatimus! Varsinkin kun vaikuttaa siltä, että asia on aiheuttanut vl-ihmisissä hämmennystä.
Voi Moosesta kun tuli vedetyksi vl-ehkäisykeskusteluun mukaan. Mooseksen tapauksessa kyse oli vallasta ja politiikasta. Faarao näki hebrealaisten väen kasvavan niin voimakkaasti, että hän pelkäsi jo oman valtansa puolesta. Niinpä hän ajatteli, että kun hän tapattaa kaikki poikalapset, hebrealaisilla ei tule olemaan sotijoita häntä vastaan. Kyseessä ei ollut mikään uskonnollinen asia ensinkään. Ei todellakaan kyse ehkäisystä. Siihen aikaan muutenkin lapsikuolleisuus oli suurta ja oltiin iloisia eloonjääneistä lapsista. Faaraon toiminta oli ihan hänen omaansa.
Sama juttu tapahtui Herodeksen aikaan, kun Herodes halusi tapattaa poikalapset, jotta mahdollisesti tuleva Messiaskin kuolisi. Hänenkin kohdallaan oli kyse vallasta ja politiikasta.
Jos vl-liikkeen ulkopuolella ollaan huolissaan suurperheiden vanhempien jaksamisesta ja kysellään kannanottoja ehkäisyyn, asia ei ole ollenkaan verrattavissa Mooseksen eikä Herodeksen tapahtumiin. Kyse on ihan aidosta huolesta ja se on ihan ymmärrettävää. Sopisi liikkeen ihmistenkin olevan asiasta enempi huolissaan ja välittävän aidosti ja rakkaudellisesti jäsentensä hyvinvoinnista. Mutta kuin ei.
Jumalan sana on toki muuttumaton, mutta tulkinnat siitä ovat vähintäänkin kirjavia ja kovasti muuttuvaisia. Niin on tapahtunut vl-liikkeen ehkäisyopetuksenkin suhteen. Alkuun opetus oli väljempää, sitten tiukempaa, sitten taas vielä tiukempaa; ”jos äiti tai lapsi kuolevat synnytyksessä, niin taivaaseen pääsevät”, kunnes ymmärrettiin, että äidin henki on sentään ihan säilyttämisen arvoinen.
Viljo Juntunen vastaa Hesarin toimittajalle ehkäisyasiasta seuraavasti: ”Vanhemmat toimivat oman harkinnan ja omantunnon mukaan tilanteissa, joissa äidillä on esimerkiksi vakava sairaus tai vakava henkinen uupumus.” Ei tämmöisiä lupia minun aikanani annettu liikkeessä.
Tulenkohan näkemään sitä päivää, että joku immeinen osaa selittää ehkäisyasian mahdollisen synnillisyyden niin keskeltä ja kirkkaasti, että antaisi vaikutelman itsekin ymmärtävänsä sen, mistä puhuu? Sitä päivää odotellessa.
Olen ehdottanut tätä jo aiemminkin. Järjestäkää sinne iltoihin kunnon puhujat. Palkatkaa joku ateisti & muista poppoista sopiva vastustaja ja papit puolustakoot kirkkoa. Näin iltoihin saadaan kunnon kipinöintiä ja argumentit ovat aitoja.
Onneksi papit eivät järjestä kirkon toiminnan kanssa kilpailevaa toimintaa (-:
Eivät kaikki, mutta ettei totuus unohdu mitä on lähetyshiippakunnan toiminta:
Heillä on oma ”piispa” vihkii ”pappeja” ja oma ”hiippakunta.”
Samaan aikaan Oulun hiippakunnan tuomiokapituli miettii kuumeisesti miten saisi erotettua pappisvirasta kuusi pappia, joiden – tuhat tulimmaista – epäillään toimineen Lähetyshiippakunnassa.
Ei Ouluun tarvita etelästä ainakaan stand-up koomikkoja, ne tekee sen itse. Kirkollista parodiaa parhaimmillaan:-)
Artikkeli: ”Keskustelutilaisuuksien teemat ovat ”Jumala ei luonut maailmaa” (Kovács), ”Raamattu ei ole Jumalan sanaa”..” (Salmi)”
Yhä harvemmin kylläkin kuulee nykyisin, että papit rohkenisivat julkisesti puolustaa luomista. Positiivista sinänsä, jos Oulussa tehdään siihen poikkeus
Sama tendenssi tuntuu olevan Raamatun hyväksymisessä Jumalan sanaksi. Osa hyväksyy sellaiseksi osan Raamatusta, osa vain jotkin kohdat, osa pelaa ns. ”kaksilla korteilla” ja aina kulloisenkin tarpeen mukaan kutsuvat sitä Jumalan sanaksi. Toisissa yhteyksissä vain ihmisten kirjoittamaksi kirjaksi.
”Yhä harvemmin kylläkin kuulee nykyisin, että papit rohkenisivat julkisesti puolustaa luomista.”
Vesa, olen ymmärtänyt, että näkökulmasi on Jehovan todistajien mukainen. Onko JT:n keskuudessa harvinaista, että papit rohkenisivat julkisesti puolustaa luomista, vai viittaatko luterilaiseen tai muuhun kristilliseen papistoon?
Samansuuntaista kysyn myös kommenttisi loppuosasta: ketkä mielestäsi hyväksyvät Raamatun Jumalan sanaksi, ketkä vain jotkin kohdat, ja ketkä pelaavat kaksilla korteilla? Mikä olisi mielestäsi oikea linja?
Vesa Ahlfors kirjoittaa:
Artikkeli: “Keskustelutilaisuuksien teemat ovat “Jumala ei luonut maailmaa” (Kovács), “Raamattu ei ole Jumalan sanaa”..” (Salmi)”
Yhä harvemmin kylläkin kuulee nykyisin, että papit rohkenisivat julkisesti puolustaa luomista. Positiivista sinänsä, jos Oulussa tehdään siihen poikkeus. (Vesa Ahlfors)
Ole Vesa huoleti, Oulussa ei tehdä poikkeusta.
Oulun agnostikkopapit tulevat seisomaan visusti noiden otsikoiden väitteiden takana, kuten olivat aiempienkin agnostikkoiltojen otsikoiden takana (mm. Jumalaa ei ole). Virtuaalikirkosta tilaisuudet löytyvät tallenteina edelleen, jos haluat itse katsoa.
Risto Korhonen: ”Onko JT:n keskuudessa harvinaista, että papit rohkenisivat julkisesti puolustaa luomista, vai viittaatko luterilaiseen tai muuhun kristilliseen papistoon?”
JT:n seurakunnissa ei ole pappi – maallikko jakoa, kuten ei ollut uuden testamentin aikaisessa ensimmäisen vuosisadan alkukristillisissä seurakunnissakaan. Viittasin siis kommentillani pappien arkuudesta puolustaa luomista lähinnä ev.lut. kirkon papistoon ja muihin Euroopan kirkkolaitoksiin.
Todistajien julkaisuissa sen sijaan esitetään silloin tällöin aineistoa, joka tukee luomista ja Luojaa JHWH/Jehova kaiken alkusyynä. Uskovat siis luomiseen.
Jos niin ei tee, niin koko kristinuskolta putoaa pohja pois. Jos ihminen ja muu olevainen olemassaoloon tuli olemassaoloon evoluution kautta, missä vaiheessa kuvaan astui Jumala ja miksi? Jos ei ollut ns. syntiinlankeemusta, ihmisen riippumattomuuden halua Jumalasta ja sen aiheuttamaa kuoleman ja synnin orjuuteen joutumista, mihin tarkoitukseen tarvitaan Kristuksen lunnaita?
Risto Korhonen: ”Samansuuntaista kysyn myös kommenttisi loppuosasta: ketkä mielestäsi hyväksyvät Raamatun Jumalan sanaksi, ketkä vain jotkin kohdat, ja ketkä pelaavat kaksilla korteilla? Mikä olisi mielestäsi oikea linja.”
Useiden pappismiesten lausunnoista on käynyt ilmi, etteivät he usko koko Raamatun olevan Jumalan sanaa.
Raamattu itse sanoo olevansa Jumalan pyhän hengen ohjauksessa kirjoitettu. Todisteisiin siitä, joka on laaja aihe-alue, voi jokainen halutessaan perehtyä. Tässä siihen ei ole mahdollisuutta, tulisi liian pitkä kirjoitus.
Paavali kirjoittaa 2. Timoteuksen kirjeessä Timoteukselle “pyhistä kirjoituksista”, jolla hän tarkoittaa nimenomaan silloin valmiina olleita Raamattuun hyväksyttyjä kirjoituksia seuraavasti (2. Timoteukselle 3: 15-17) (vanha kirkkoraamattu):
“15. ja koska jo lapsuudestasi saakka tunnet pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi, niin että pelastut uskon kautta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa. 16. Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on myös hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatukseksi vanhurskaudessa, 17. että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.”
Todistajien Um-käännös kääntää saman kohdan: “ja koska pienokaisesta asti olet tuntenut pyhät kirjoitukset, jotka voivat tehdä sinut viisaaksi pelastuaksesi sen uskon välityksellä, joka on Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. 16 Koko Raamattu on Jumalan henkeyttämä ja hyödyllinen opettamiseen, ojentamiseen, oikaisemiseen, kurittamiseen vanhurskaudessa, 17 jotta Jumalan ihminen olisi täysin pätevä, täydelleen varustautunut kaikkeen hyvään työhön.”
Kyseinen kohta siis nimenomaan viittaa myös Raamatun olevan oppikirja, jonka opetukset ja ohjeet on otettava tosissaan. Kun niiden siinä eräällä tavalla tekevän ihmisen “valmiiksi” uskon ja sen käytäntöön soveltamisen suhteen, ei kristittynä itseään pitävällä ihmisellä ole oikeutta korvata niitä ihmisfilosofioilla ja ihmisviisauksilla.
Samaan asiaan viitta 2. Pietarin kirjan 1. luku (vanha kirkkoraamattu):
“20. “Ja tietäkää ennen kaikkea se, ettei yksikään Raamatun profetia ole kenenkään omin neuvoin selitettävissä; 21. sillä ei koskaan ole mitään profetiaa tuotu esiin ihmisen tahdosta, vaan Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta.”
Olen Kari-Matti Laaksosen kanssa samaa mieltä.
Keskustelun teemat ovat faktaa. Realismi ei tarvitse pitkiä-pitkiä sepostuksia. Paavali ja Pietariuskoiset naisten tasa-arvoineen ovat oma luku sinänsä, joilla ei ole juuri mitään tekemistä Jeesususkoisten ihmisarvostuksen kanssa.
Epäjumaluus on ” ihmisten itsensä asettama kohde Jumalaksi ”.
Kun usko käsitetään pelkäksi tiedoksi, niin ei ole mielekästä ryhtyä eäilijöiden kanssa asiasta keskustelemaan. Tuollaisella foorumilla kirkon opetus näyttäytyy väkisinkin naurettavalta.
Espoon piispa sanoi äskettäin viisaasti: ”kirkko on kirkon pahin vihollinen”. Jos papit lähtevät uskon järkevyyden pohjalta keskustelemaan kirkon opin järkevyydestä, niin tuloksen voi arvata.
Uskokun ei perustu järkeen. Se mitä kutsumme järjeksi on vain kulttuurimme luoma harha. Muissa kulttuureissa järkevää on ihan muut asiat. Usko vastaan järki on aivan mieletön yhdistelmä. Papit jotka lähtevät mukaan; ovat sahaamassa oksaa itsensä alta. Yksikään heistä ei voi mitenkään vakuuttaa toista osapuolta uskon järkevyydestä, koska uskominen ei ole järkevää. Usko kun on aina hyppy mielettömyyteen. Sitä hyppyä kukaan ”järkevä” ei koskaan halua tehdä. Mikäli mukaan lähtevät papit ovat suorittaneet hypyn uskon mielettömyyteen ja oppineet tuntemaan sen syvän mielekkyyden ,niin sitten olisi kyllä mielenkiintoita olla Oulussa mukana tuossa kaikessa. Innosta puhisten lähtisin mukaan. Sana kylläkin varoittaa:”ilman taitoa ei intokaan ole hyväksi.”
Pekka Pesonen: ”Uskokun ei perustu järkeen…..,.. Usko vastaan järki on aivan mieletön yhdistelmä”
Ei se nyt ainakaan Raamatun mukaan taida olla ihan niin. Jumala on antanut ihmiselle järjenkyvyt. Niitä tulee käyttää myöskin Jumalan palvonnassa ja omaksuttaessa usko häneen. Järkeäkään ei voi siinä asettaa täysin syrjään.
Roomalaiskirjeen 12. Luku (uusi kirkkoraamattu): ”
”1 Jumalan armahtavaan laupeuteen vedoten kehotan teitä, veljet: Antakaa koko elämänne pyhäksi ja eläväksi, Jumalalle mieluisaksi uhriksi. Näin te palvelette Jumalaa järjellisellä tavalla. 2 Älkää mukautuko tämän maailman menoon, vaan muuttukaa, uudistukaa mieleltänne, niin että osaatte arvioida, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.”
2. Korinttilaiskirjeen 10: luku: ”Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia, vaan Jumalan avulla voimallisia kukistamaan linnoituksia. 5 Sillä me kukistamme järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan, ja me vangitsemme jokaisen ajatuksen tehdäksemme sen tottelevaiseksi Kristukselle,..”
Johanneksen evankeliumin 17. luku: ”
Tämä merkitsee ikuista elämää, että he hankkivat sinun tuntemustasi, ainoan tosi Jumalan, ja hänen tuntemustaan, jonka olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen.”
Apostolien teot 17. luku: ”Mutta nämä olivat jalomielisempiä kuin Tessalonikassa olevat, sillä he ottivat sanan vastaan erittäin alttiisti ja tutkivat huolellisesti päivittäin Raamatun kirjoituksista, olivatko nämä asiat niin.”
Tuossahan toteutuukin jo tutuksi tullut kaava:
1.
Liberaaliuskovat ajetaan pois srk-tiloista ja rehellinen/demokraattinen pohdinta kielletään.
2. Syytetään, kun uskovat kokoontuvat ravintolassa, vaikka heidät on itse sinne ajettu.
Vaihe 2b: Kateus. Syytökset kilpailevasta toiminnasta, ”miksi nuo illat ovat suositumpia kuin meidän”?
3.
Ev lut kirkko ei viitsi oppia virheistään eli juuri tämä kaava on sen Perusvirhe. Ei viitsi oppia ainakaan Oulussa.
Huokaus.
Kyllä apologeettinen keskustelu on tarpeellista, jos halutaan voittaa älymystöä Kristukselle. Käsiteltävät kysymyksetkin ovat apologialle oleellisia. Parempi kuitenkin olisi lähestyä asioita avoimin mielin, siis tyylliin ”Onko Jumala luonut maailman?”, ”Onko raamatty Jumalan sanaa?”, ”Ovatko uskonnot ihmisten keksintöä?”, ”Onko rukoileminen turhaa?”. Kustakin aiheesta olisi kaksi alustajaa: toinen ateistiksi tai agnostikoksi tunnustautuva, toinen teismiin ja/tai kristinuskoon sitoutunut. Näin saataisiin kummankin vastapuolen argumentit keskustelun alaisiksi. Mukaan lähtevillä papeilla tulisi olla riittävä perehtyneisyys uskonnonfilosofiaan, dogmatiikkaan ja raamatun erilaisiin tulkintaperiaatteisiin. Sanottakoon lopuksi, että lupauksensa vakavasti ottava pappi ei voi edes leikilläänkään edustaa ateistis-agnostista kantaa.
Ilmoitetut aiheet ovat turvallisia papille, koska epäily kuuluu uskoon. Sitten jos puhuttaisiin Itse asiasta, olisivat teemat perisynti, armon ja uskon peräkkäisyys Paavalin teologiassa, Lutherin rippikäsitys ja siinä nimenomaan Lutherin katumuksen sisältö. Uskontomme sisällöstä olisikin sitten puhuttavaa. Liikkeelle toki voisi lähteä siitä, että Meille kerrottaisiin, miten Raamatun kertomus voi samalla olla satu ja kuitenkin totta.