Kärjistin sanoja otsikossa. Voisin sanoa yhtähyvin, että islamistinen terrorismi pelottaa länsimaalaisia niin, että he alkavat torjua ”sivistyneisyyden” nimissä kaikenlaisen uskonnollisuuden. Suomalaisille lähin viiteryhmä on tietysti luterilainen uskonto ja sitä opettava kirkko. Kouluistahan tätä valtasuhdetta on jo ryhdytty valistuneesti purkamaan jo ennen terrorismin kärjistymistä. Nyt kauhun perässä hiihtää vähemmän sivistynyt porukka, jolle viihde on uskonkriittisyyden väline.
Satuin eilen TV:n äärelle ja avasin sen umpimähkään TV 2:lta. Ensiksi Siskonpeti (U). Ihan hulvaton, mutta parodia taizelaisesta rukousmietiskelystä jms. Tietysti naurettava pappisvitsailu surijoille: ”Hän on madon ruokaa, kuollut. Hän elää.” Seurasi minulle ihka tuntematon uusintaohjelma Ihmebantu. Se alkoi tavalla, johon jäin ”koukkuun”, tosin tosi lyhyeksi epäviihtymyksen hetkesi. Koukkuna toimi Jeesuksesta puhuminen. Kristinuskoa ja Jesukseen uskomista pilkattiin mitä estottomimmin – niin pitkälle kuin viitsin katsoa. On totta, että itsekin olen kritisoinut mielessäni Jeesuksen länsimalaistavaa kuvaa (kiiltokuvajeesukset), mutta en olisi ruvennut puhumaan ”asiantuntijana” TV-persoonan tapaan Jeesus-uskon naurettavuudesta, terrorismiassosiaatioita jne.
Käänsin kanavaa viattomampaan suuntaan, 1001 Rikua -ohjelman TV 3 kanavalle. Pelleily meni harmittomasti, kunnes Riku ilmaantui raitiovaunuun/lähijunaan, jossa esitti fiktiivistä avioliiton uskottomuustarinaansa vieressäistujalle. Kun tyttö ei suostunut kommunikoimaan, naamioitunut Riku kysyi häneltä tiukkapipoisuutta ounastellen : ”Oot sä uskovainen?” Tyttö naurahti kaikkeen aiemmin vaivaantuneesti, mutta tähän elehti ilmiselvän vakavamman viestin: ”En totisesti”.
Riku-juttu ei tietystikään kerro Isisin vaikutuksesta. Se kertoo tietystä suosiota saavuttaneesta viihteen seuraajien ja suuren yelisön asennemuotoumasta. On fiksua olla uskontokielteinen, sanoa amerikkalaiseen tapaan Oh god yhtä hyvin kuin Fuck you! Tosin amerikkalaisten uskontokielteisyys tai viisaasti sanottu agnostisismi (koin itse tämän filosofisen sievistelyn ollessani USA:n yliopistomaailamassa hetken) ei ole siellä vielä vallannut ns. syviä kansan rivejä – kuten meillä näyttää tapahtuvan vaivihkaa viiihteenkin avulla. Olen käynyt pitämässä rukoushiljaisuuden retriittejä parissakin pohjoisen Suomen maaseutupaikassa ( en halua leimata aluetta, puhun vain rajoittuneesta kokemuksesta), joissa uskottiin ufoihin enemmän kuin Jeesukseen ja shamanismiin+sienimyrkkyihin enemmän kuin hengellisen hiljaisuuden harjoittamiseen. Ne olivat ”mystiikkaa”.
Tällaiseen maaperään kielteisyys kristinuskoa, kirkkoa ja perinteistä länsimaista kulttuuria kohtaan uppoaa kuin sula voi. Ja toisaalta, kun terrori pelottaa ja uho islamin uskoa vastaan nousee, suureksi syypääksi kaikkeen nousee epäusko kaikkea uskonnollisuutta kohtaan.
Tämän päivän osalta Suomen Kuvalehden liitteenä tuleva TV-maailma osaa lytätä muodikkaasti klo 20.00 TV1:ltä alkavan ohjelman (uusinta) Afrikka valitsi minut, jossa kertojana toimii Pertti Söderlund. Tero Kartesenpään esittely ohjelmasta alkaa seuraavasti: ”Yle voisi ilmoittaa selkeämmin, jos parhaaseen katseluaikaan lähetettävä dokumentti on luonteeltaan tunnustuksellinen.” Lopuksi hän viittaa luonteeltaan lähetyssaarnajan tarinointiin, jolla tämä ”perustelee uskontonsa hyvyyttä”. ”Lähetyssaarnaaja heiluttaa käsiä vimmatusti, kun hän vakuuttelee yleisöään uskomaan jumalaansa.” Pieni kirjain Jumala-sanan alussa ja sanamuoto jumalaansa osoittaa kirjoittajan distanssia ja epäkunnioitusta asiaa kohtaan.
Tasapuolisuuden nimissä silmäsin, mitä HeSari ja käsiini saamani IS aiheesta sanovat. Asiallisesti Helsingin Sanomissa mainittiin vain, että kyseessä on ”elämänmittainen matka”. Ilta-Sanomat yltää paljon monisanaisemmaksi ja -puoliseksi: ”Jos pidät elämäkertojen lukemisesta, pidät tästä ohjelmasta.” Kirsikka Kiviniemi mainitsee esittelyssä heti alkuun että kyseessä on lähetystyöntekijä, jonka agendana on ollut tavoite: ”Yksi hyvä asia päivässä”. Kokemustensa kautta tästä olisi voinut tulla rasisti, mutta läheinen uskontokokemus teki hänestä afrikkalaisten auttajan. Lopuksi myös Kiviniemi toteaa Söderlundin uskonnollisuuden korostuvan turhan paljon – hurmahenkisyyteen asti.
En ole nähnyt ohjelmaa, joten siihen en ota kantaa.
Kukahan valtaa pitävistä vihdoin mahtaisi keksiä yhteyden Suomen laman (aineellinen ja henkinen) ja sen välillä, että täällä niin innokkaasti käännetään Jumalalle selkää…?
Aineellinen hyvinvointikin on voinut ruokkia henkistä lamaa. En muista oliko meillä lamaa 60-luvulla, kun taistolaisuus kukoisti ylioppilaspiireissä hyvinvoivien piispojen ja pappienkin lasten keskuudessa. Harro Koskisen sikamessiaan aikaan? Tai ns. jumalanteatterin kakkanäytöksen aikaan Oulun teatterissa?
Puhuin viihteestä, mutta vakavasti sanottuna nykyään tieteen piiriissä esim. avaruusfysiikka ja sen innokas antiuskonnollinen julistaja Kari Enqvist ovat lisänneet apäuskonnollista kulttuuri-ilmapiiriä. Ja mitä isot edellä, sitä pienet perässä. Kulkihan valistuksenkin henki ajattelijoista irrationaaliin reaktioon.
Hannu, uskon, että monikin on ajatellut mainitsemiesi asioiden liittyvän yhteen, mutta valtaa pitävien ei ole sallittua tuoda näkemyksiään ilmi, sillä uskontoa ei saa sotkea politiikkaan. Ikävä kyllä politiikkaa saa sotkea uskontoon ja sitä kautta yrittää muuttaa jopa Raamatun ilmoitusta.
Tuli kirjoitusvirhe: edellisessä jutussani 5.kpl. tarkoitan, ettei suurin syypää pelkoon ole epäusko kristillisyyttä kohtaan. Terrorismi pelottaa. Suurin syy antikristillisyyteen kulttuurissamme on inho kaikkea uskonnolista sitoutuneisuutta ja tunnustuksellisuutta kohtaan, jota terrorismi (islamnin ääri-ilmiöt) lietsovat.
Päivi Huuhtanen-Somero :”Voisin sanoa yhtähyvin, että islamistinen terrorismi pelottaa länsimaalaisia niin, että he alkavat torjua ”sivistyneisyyden” nimissä kaikenlaisen uskonnollisuuden.”
Unicefin aktivistina seurasin aikoinani Afganistanin sotaa, jossa Unicefin kenttätyöntekijä pakeni vuoristokylistä sotaa yhdessä siviilien kanssa. Siviilit eivät ulkomaailman poliittisista syistä tietämättöminä tienneet, miksi heihin kohdistettiin elämää tuohoavat mattopommitukset. Kun vastustin Irakin sotaa ESS:n keskustelupalstalla, sain ”pyyhkeitä” siitä, että haluan tukea diktaattori Saddam Husseinia. En halunnut tukea diktatuuria, kun uskoin (ja uskon vieläkin), että maan ”kestävä kehitys” voi alkaa vain maan maan sisältä sen omien kansalaisten toimesta.
Länsimaiden aloittamat syyttömiin kohdistamat ”mattopommitukset” ym. ovat mielestäni se syy, miksi ”islamistinen terrorismi” haluaa hyökätä länsimaita vastaan.
Tuula, puhumme nyt hyvin eri asioista. Suomalaisen väestön asennemuutoksessa ei nähdä juuri sinun mainitsemiasi Unicefin aktivistien kokemustodellisuuksia. Ei niistä ole tietoa myöskään viihteentekijöillä.
Päivi Huuhtanen-Somero: ”Tuula, puhumme nyt hyvin eri asioista.”
Ilmeisesti. koska eihän näistä asioista ole paljon puhuttu. Suomen ensimmäinen naispääministeri Anneli Jäätteenmäkihän ”uskalsi kysyä” pääministeri Paavo Lipposelta televisioissa, oliko Suomen kanta Irakin sotaan muuttunut, kun Suomi oli ilmoittanut olevansa YK:n linjoilla, joka ei hyväksynyt sodan aloittamista. Tämän kysymyksen vuoksihan Anneli Jäätteenmäki sai potkut tehtävästään.
Tässä lehdistötietoa aiheesta, jonka vuoksi Anneli Jäätteenmäki teki kysmyksensä: ”Iltalehden ja Ilta-Sanomien haltuunsa saamassa ulkoministeriön raportissa todetaan, että ”Presidentti Bush ylisti Suomea hyväksi yhteistyökumppaniksi ja kiitti Suomen hallitusta Irakin tilannetta koskevista kannanotoista ja liittymisestä koalitioon”.
”Lipponen kertoi tasavallan presidentin ja hallituksen päätöksestä suhtautua myönteisesti Yhdysvaltain pyyntöön olla mukana mahdollisen konfliktin jälkeisen Irakin vakauttamisessa humanitaarisen avun ja rauhanturvatoiminnan kautta”, Iltalehti lainaa raporttia.
Salaiseksi luokitellun raportin on laatinut Suomen Washingtonin suurlähetystö. Raportti lähetettiin ulkoministeriöön Lipposen ja Bushin tapaamisen jälkeen viime joulukuun alkupuolella.
Raportin mukaan ”Lipponen kiitti presidentti Bushia johtajuudesta pyrkimyksissä rakentaa kansainvälistä koalitiota”. [ESS 11.3.2003]
Suomen ei käsitykseni mukaan pitänyt millään tavalla tukea Irakin sodan aloittanutta kansainvälistä koalitiota.
Tuula hyvä!
Minä puhun kulttuurmme nykytilasta ja viihteestä. En puhu Irakin sodan syistä enkä politiikasta. Jos luet juttuni kokonaan, voinet kommentoida itse sen asiaakin, eikä vain irralleen otettua yhtä virkettä, josta pääsit vauhtiin. Oma asiantuntemuksesi ansaitsisi oman bloginsa. Minun tekstini peräkaneettina se ei oikein ole ansaitsemallaan paikalla.
Päivi Huuhtanen-Somero: ”Minun tekstini peräkaneettina se ei oikein ole ansaitsemallaan paikalla.”
OK. En ole pahoillani, jos poistat kommenttini.
Olen miettinyt, mitä tapahtuu, jos kaikki pyhä ja sen taju katoaa kulttuurista? Pyhäin häväistys on vain antiasenne ja -teko. Mitä sitten post-antin? Tiede ehkä pyhittää ”kvarkkien tanssin” ja pitää hedelmällisenä oletusta maailmankaikkeuden rajallisesta olemuksesta (kuin ovaalista tai pallosta). Mitä tekee tavallinen ihminen rienan jälkeen, kun rienattavaa ei uskonnollisesti ajatellen enää olisi. Primitiivikulttuureihin paluuta ei ole, sillä niissä jos missään ei ole ollut kultitonta ja uskomatonta todellisuutta.
Mihin katoaa huumori massojen huvina, kun ei voi enää ilveillä pahasti pyhällä? On arvoja muitakin, mutta jos kaikki nauretaan ivalla tyhjiksi, mitä arvotyhjiössä eläminen olisi. Olisiko ”puhdasta taidetta”, jos ei olisi mitään vakavasti otettavaa tai pilkattavaa kodetta. Oppisiko ihminen nauramaan ilman kohdetta, vain tyhjälle. Tuskin muuta kuin mielensä menettäneenä nauraisi tyhjälle itselleen.
Jumalanpelko kansakunnan kohottaa.
Jumalattomuus kansan hävittää.
Tämä todellisuus ei ole hävinnyt mihinkään siitä yksinkertaisesta syytä,
että vaikka maailmamme kuinka muuttuisi,
niin Jumala kuitenkin on sama.
Voisi olla niikin, kuten aikoinaan, että islamin maailman hyökätessä keskiajan lopulla Eurooppaan alkoi kiihtynyt uskonnolinen liikehdintä kirkon puolesta. No en kannata veristä saraseeni-taistelua. Olemme itse asiassa paljon velkaa arabialaiselle kulttuurille: numerojärjstelmämme (0-alkavan) ja taiteissa (ornamentiikka, hevosenkenkäkaaretr yms.). Nykytilanne vain tuntuu menevän päin vastoin. Jeesus ja kristinusko joutuvat pilakuviksi palestiinalaistaustan ja kirkkomme julistuksen vuoksi.
Tarkoitan samalla, että kaikki uskonnollinen julistus alkaa ilmeisesti tympiä suurta yleisöä ja sen huvittajia. Jumala on varmasti sama, mutta ihmiset muuttuvat. Kauhu ja tietoisuus ISIS:iin liittyneistä suomalaisista, oli syntyperä mikä hyvänsä, lisää ajan ”henkeä” eli antikristillistäkin ääntä ja vimmaa. Viihteellä on nykyään massiivinen voima varsinaisen faktuaalisen tiedon rinnalla. Ja jos faktuaalinen tieto kuten Kari Enqvistin (esim. Uskomaton matka uskovien maailmaan WSOY 2012) perustelema kvarkkien tanssi ajan ulottumattomissa ”ilosanomaa” tiedemaailmalle vahvistaa, Jumalaa ei enempää kuin Niezschen aikana haluta tunnustaa eikä kaivata.
Päivi
Kiitos että nostat kulttuurimme ongelman esille.
On kummallista että ateistien pyrkimys saada uskonto pois julkisuudesta on luonut vääristyneen kuvan siitä että uskonnoista puhuminen muka olisi ”puolueettomuutta”, vaikka juuri ateismi on kaikista uskonnoista kaikkein ahdasmielisin ja rajoittunein.
Nykytilanteen takia jopa muihin uskontoihin kuuluvillakin maahanmuuttajilla on sellainen käsitys että he kyllä tulevat toimeen suomalaisen kristinuskon kanssa, mutta suomalaisen ”kultuurin” kanssa heillä on todella suuria vaikeuksia.
Suomalainen nykytilanne on sokea omalle identiteetilleen. Elämän todellisuushan kuitenkin on sellainen ettei ole olemassa yhtään kulttuuria ilman uskontoa eikä yhtään uskontoa ilman kulttuuria.
C.S. Lewis kirjoitti ”Paholaisen kirjeopisto”-kirjassaan kyynisestä naljailusta osuvasti (Luku XI, loppu).
(https://fi.wikipedia.org/wiki/Paholaisen_kirjeopisto)
”Mutta kyyninen naljailu on parasta kaikista. Ensiksikin se tulee hyvin huokeaksi. Vain älykäs ihminen voi todella laske leikkiä hyveestä tai mistä muuta hyvänsä, mutta kuka tahansa heistä voidaan valmentaa puhumaan ikään kuin hyve sinänsä olisi naurettava. Naljailevien ihmisten kesken aina luullaan, että joku on sanonut hyvän kokkapuheen. Kukaan ei ole sitä itse asiassa tehnyt, mutta kaikkia vakavia kysymyksiä käsitellään tavalla, josta käy ilmi, että niiden naurettava puoli on jo löytynyt. Naljailemisen tapa rakentaa ajan pitkään ihmisen ympärille parhaan mahdollisen haarniskan suojaksi Vihollisen [=Jumala] hyökkäyksiä vastaan, ja se on kokonaan vapaa niistä vaaroista, jotka liittyvät toisiin naurun lähteisiin. Kyyninen naljailu on tuhannen peninkulman päässä ilosta, se ei suinkaan kirkasta, vaan tylsistää älyä eikä herätä mitään kiintymyksen tunteita harjoittajiensa kesken ”
Suurin osa ”viihteestä” täyttää tuon kyynisen naljailun kriteerit.
Jari Haukka :”Suurin osa “viihteestä” täyttää tuon kyynisen naljailun kriteerit.”
Saamani konfliktikoulutuksen mukaan konfliktien aikaansaama ”sosiaalinen autismi” ilmenee tunteiden kuolemisena, jota sanotaan kyynisyydeksi.
Normaali ihmiselämän rytmi noudattaa käsitykseni mukaan eräänlaista sisään- ja uloshengityksen rytmiä. Ulkomaailmasta me saamme aistihavaintoja, kokemuksia ja elämyksiä. Sisäisyydessä meillä on minuutemme, omatuntomme , tahtomme, tunteemme ja järkemme käsityskykyineen. Jos tuo rytmi jostakin syystä häiriytyy, meistä tulee vailla joko itseemme tai lähimmäisiimme kohdistuvaa empatiaa eräänlaisia ”sosiaalisia autisteja”, jotka vain tutkivat ulkomaailmaa tai sitten jakelevat oman sisäisyytensä sanelemia rajoittuneita vastauksia joka asiaan.
Niin kuin sanottu on: ”Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi’. Ts. älä eristäydy äläkä lannistu, vaan huolehdi myös ”elämän lakeihin” kuuluvan sosiaalisen sisään- ja uloshengityksesi riittävyydestä niin haasteellista kuin se joskus voi ollakin.
Kristillisten arvojen ja Pyhän kokemisen jatkuva arvosteleminen ”saduksi” tai tieteellisen ateismin julistaman mantran ”Mitään Luojaa ei ole” tyyppisen sanoman jatkuva toistaminen mediassa ja julkisten ”asiantuntijoiden” suusta kuultuna on saanut kansan keskuudessa jo niin suuren jalansijan, että näiden antikristillisten arvojen kyseenalaistamista pidetään yleisesti typeryytenä.
Jos kirkko ei ole maan suolana, vaan se mukautuu ihmisoppeihin niin sillä ei ole pian enää mitään virkaa.
Kristilliset arvot ovat korvaantumassa kaiken kattavan mammonan palvonnan tieltä. Jos on vain rahaa niin kaikki voidaan järjestää ajattelu on ottanut kovaan otteeseensa jo poliittiset päättäjät ja kansakunnan eliitistä on tullut markkinavoimien satraappeja.
Yhteisöllisyys on kuolemassa Kristillisen arvopohjan katoamisen myötä, kuten Hannu Kiuru arvio aikaisemmin ja samaan aikaan politiikka on mennyt rikki, samoista syistä.
Jos meille syntyy Suomeen Hengellinen tyhjiö, jota edesauttavat niin media, ”julkkikset” kuin kansallinen älymystökin, niin joudumme näkemään kuinka tuo tyhjiö täyttyy… Ehkäpä Islam tulee Suomeen ja muuttaa kirkot moskejoiksi, vahvan yhteisöllisyyden ja kurinalaisen lakiuskontonsa voimin.
Meidän pieni väestömme on pian täysin aseeton käsittämään, miten suuri voima on islamin miekka teologialla.
Sekulaari humanismi on helppo ja voimaton vastustaja Hengellisessä sodankäynnissä.