Hallituksen taival ei ole vielä päässyt edes alkuun, kun se oli jo ensimmäisen epäluottamusäänestyksen äärellä. Kyse on kansanedustaja Vilhelm Junnilaa koskevasta äänestyksestä, joka juontaa hänen äärioikeistolaisista kytköksistään. Äärioikeistolainen natsisymppaaja ministerinä kun ei välttämättä ole sitä, mihin Suomen kannattaisi profiloitua, jos kohta minkään muunkaan maan.
Koska hallituspuolueet kertoivat äänestävänsä luottamuksen puolesta, Junnila sai jatkaa ministerinä. Yllättävää mielestäni sen sijaan oli, että Kristillisdemokraatit äänestivät Päivi Räsäsen ilmoituksen mukaan iloisesti luottamuksen puolesta. Natsismilla avoimesti flirttailu ei ilmeisesti häiritse kristillisiä ollenkaan.
Junnila on selittänyt tekemisiään jälkeenpäin huumorilla ja sillä, että äärioikeistolaisten järjestämässä 188 Kukkavirta -tapahtumassa olisi ollut puhumassa muitakin kansanedustajia.
Muita kansanedustajia ei tapahtumassa kuitenkaan puhunut ja natsihuumori on ollut lähellä Junnilan sydäntä jo pitkään. Sosiaalisessa mediassa Junnila on viihdyttänyt ystäviään herttaisilla ”kaasuttaa pitäis” -heitoilla, Hitlervideoilla ja kuvakaappaamallaan lumiukolla, joka esittää Ku Klux Klanin kaapuun pukeutunutta hahmoa. Junnila julkaisi myös someen kuvan isolla natsisymbolilla koristellusta portista ja loihe lausumaan, että ”täällä on porteissa kaunis kohokuviointi”. Tähän päälle vaalinumerovitsailu ja epärehelliset lausunnot edellä mainittuun tapahtumaan osallistumisesta, niin tarvitaan aika paljon perusteetonta hyvää tahtoa väitteeseen, ettei Junnilalla ole varattu sydämessään minkäänlaista paikkaa äärioikeistolaiselle natsifiilistelylle.
Lisäys: Junnila on kunnostautunut myös ilmastoasioissa. Ratkaisuksi ilmastopakolaisuuteen Junnila esitti vuonna 2019 eduskunnalle kirjallisen kysymyksen, jossa ehdotti afrikkalaisille tehtäviä ilmastoabortteja. Vilhelm Junnila:
Todellisilla ilmaston tulevaisuusinvestoinneilla ehkäisyyn ja etenkin ilmastoabortteihin eli ilmastonmuutoksen vuoksi väestöön kohdistettavilla toimilla Afrikan elinoloja voitaisiin merkittävästi parantaa ja ratkaista samalla yksi ilmastonmuutoksen keskeisimmistä haasteista.
Mielenkiintoisinta tässä yhteydessä on kuitenkin se, että Kristillisdemokraatit näyttävät pitävän kyseisenkaltaista toimintaa ihan asiallisena ja ministerin arvolle sopivana. Pelkästään hallitustyöskentelyn taakse KD ei voi piiloutua, sillä hallituksessa niin ikään toimivan RKP:n arvot estivät sen edustajia äänestämästä luottamuksen puolesta.
Mitä mieltä sinä olet? Sopiiko äärioikeiston pitkäaikainen ja järjestelmällinen sympatisointi ministerille?
