Keskustelua maahaanmuuttajien asemasta yhteiskunnassa ja seksuaalivähemmistöhin kuuluvien asemasta kirkossa yhdistää jännitteinen suhde sanaan ääripäät.
Molemmissa kysymyksissä on helppo havaita toisistaan hyvin kaukana olevia mielipiteitä. Mutta voidaanko puhua ääripäistä? Termiä vierastavat sekä maahanmuuttajiin ja seksuaalivähemmistöhin erittäin myönteisesti ja erittäin
kielteisesti suhtautuvat.
Tulkaa kaikki-liike pyrkii nimensä mukaisesti löytämään yhteisymmärrystä, dialogia ja sovintoa eri tavalla ajattelevien välillä. Tehtävä ei ole helppo silloin kun kysymys on ääripäistä. Voidaanko keskusteluun ottaa tasavertaisina kumppaneina esimerkiksi sellaisia keskustelijoita, jotka eivät tunnusta samaan keskusteluun osallistuvien tai keskusteluun liittyvien ihmisten ihmisoikeuksia?
Toisaalta kenellä on oikeus ja millä perusteella sulkea toisia keskustelijoita keskustelun ulkopuolelle esimerkiksi väittämällä, että he loukkaavat ihmisoikeuksia tai harjoittavat syrjintää?
Kirkon suhtautumisessa seksuaalivähemmistöjen parisuhteisiin on helppo tunnistaa neljä samalle janalle sijoittuvaa kantaa: ei edes siunata, siunaus ei vihkimistä, vihkiminen jos kirkko niin päättää, siunaus ja vihkiminen jo nyt. Tässä ääripäinä edustavat kannat siitä, ettei kirkko voi siunata sekä että kirkko voi jo nyt vihkiä.
Maahanmuuttokeskustelussa kiivainta väittelyä käydään siitä, kenellä ja millä perusteella on oikeus turvapaikkaan. Nämä ovat selviä kantoja. Toiset sallisivat turvapaikan myöntämisen Suomessa rajattomalle määrälle ihmisiä ja toiset eivät kenellekään. Ääripäät ovat näkyvissä. On hyvä tunnistaa ne ja myöntää niiden olemassaolo. Kirkon ei tulisi torjua eikä kääntää selkäänsä näitä ääripäitä edustaville ihmisille.
Ongelmiin ajaudutaan yleensä silloin, kun erilaisia kantoja perustellaan. Jotkut perustelut eivät yksinkertaisesti ansaitse tilaa keskustelussa. Torjuttavat perustelut liittyvät toisten ihmisten ihmisoikeuksien kieltämiseen. Ihmisoikeuksilla on vahva kristillinen perusta. Jokainen ihminen on samanarvoinen Jumalan edessä. Rasististen perusteluiden ja ihmisoikeuksia puolustavien perusteluiden välillä kyse ei ole ääripäistä, vaan siitä mikä on hyväksyttävää keskustelua ja mikä on torjuttavaa keskustelua. Uskallan myös väittää, että seksuaalivähemmistöihin ja maahanmuuttajiin kielteisesti suhtautuvat syyllistyvät näihin ryhmiin myönteisesti suhtautuvia useammin sellaisiin perusteluihin, joissa toisten ihmisten ihmisoikeuksia loukataan.
Edellä sanottuun liittyy myös se, miksi sosiaalinen media on osoittautunut edellä kuvatuissa kysymyksissä petolliseksi ansaksi. Helppoudellaan ja kattavuudellaan se houkuttelee mukaan keskusteluun, joka liian usein kääntyy ihmisoikeuksia ja ihmistä loukkaavaksi puheeksi. Dialogia ei synny. Sen sijaan sanat satuttavat, minkä kirkossamme ovat saanet tuntea liian usein monet seksuaalivähemmistöjä ja maahanmuuttajia puolustavat työntekijät (tuoreimpana surullisena esimerkkinä Marjaana Toiviainen), luottamushenkilöt ja seurakuntalaiset.
Kirsi Hiilamo
kirkolliskokousedustaja
Helsinki
Kitoksia Rakentavasta puheenvuorosta Kirsi Hiilamo.
Rasistisia perusteluja keskustelussa ei tosiaankaan pidä hyväksyä. Sellaisia joissa ihmisten erilaisuus jakaa heille erilaisen ihmisarvon. Meitä ihmisiä on monenlaisia, eikätkä kaiki ihmiset aloita elämäänsä samoista lähtökohdista. Ihmisarvo on silti sama.
Toinen seikka johon Kirsi Hiilamo ei viitannut, mutta jolla on erityinen merkitys kirkon sisäisessä keskustelissa: Krstillisenä kirkkona emme omassa päätöksenteossamme voi hyväksyä perusteluja, jotka torjuvat uskomme kolmiyhteiseen Jumalaan ja Jumalan ilmoitukseen Raamatussa. Emme voi hyväksyä perusteluja, joissa evankeliumin oppi siirretään syrjään.
Raamatun mukaan Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, mieheksi ja naiseksi, joiden oli tarkoitus jälkeläisineen elää Jumalan yhteydessä, mutta jotka Jumalan käskystä huolimatta tarttuivat syntiin. Adamin ja Eevan jälkeläisinä olemme kukin omalla tavallamme Jumalan kuvia, mutta olemme myös kaikki osallisia synnistä. Vain Jeesuksen Kristuksen kuoleman kautta meillä on osallisuus iankaikkiseen elämän Jumalan yhteydessä. Kristuksessa olemme tasa-arvoisesti pelastettut ja ilman Kristusta tasa-arvoisesti pelastusta vailla.
Emme siis voi hyväksyä kirkolliseen päätöksenteon perustaksi tämän aikaisia ”hyviä tekoja”, ilman että samalla tunnustamme todeksi Kristuksen todellisen sanoman, syntien sovituksen ristillä ja yliluonnollisen nousun kuolleista kolmantena päivänä.
En ymmärrä miksi kirjoittaja rinnastaa kaksi täysin erilaista asiaa.
Sitä kai kutsutaan analogiaksi. Näitä kahta asiaa yhdistää samanlainen taipumus kärjistää mielipiteitä. Tietenkin maahanmuuttajat torjuva voi kannattaa mies- tai naisparien kirkollista vihkimistä tai niiden vastustaja kannattaa rajojen avaamista maahanmuuttajille.
Kirsi Hiilamon esimerkit eivät ole suoraan analogisia.
Analogia löytyisi, jos väitettäisiin jonkin etnisen ryhmän taikka vastaavasti seksuaalivähemmistön olevan meitä muita syntisiä vähemmän otollisia pelastavalle uskolle. Ilman pelastavaa uskoahan ei kukaan pelastu.
Toki seksuaalivähemmistöjentai etnisten ryhmien on väitetty olevan vähemmän otollisia Jumalalle. Suomessa ei taida kukaan näin sanoa ääneen. Tässä kai keskustellaan kannanottojen kärjistymisessä ääripäihin.
Vastaat kysymykseen kysymyksellä. Minä kysyin ensin:, Miksi osallistut keskusteluihin?
Miksi vataisin sinulle mitään, kun olet kantanasi ilmaissut: ”Sinulla on jotain käsityksiä? Mikäpä siinä. Minä en anna niille mitään arvoa.”
Tulkaa kaikki-liike ei julkikuvansa perusteella kovin hyvin vastaa ottamaansa nimeä. Sen kyky dialogiin vastakkaista kantaa edustavien kanssa on jokseenkin olematon. Teologista konservatismia edustavat joutuvat kuulemaan loukkaavia luonnehdintoja omasta vakaumuksestaan varmaankin yhtä usein kuin vastapuolikin. Toistuvasti on meitä määritelty rasisteiksi, homofobisiksi ja ihmisoikeusrikollisiksi. Sovinto tuntuu olevan mahdollinen vain sillä ehdolla, että kokonaan luopuisimme siitä, mitä näissä asioissa pidämme totena, oikeana ja hyvänä. Tällä linjalla jatkettaessa on edessä kirkon jakaantuminen. Surullisinta on, että intohimoja nostattavat kysymykset eivät edes ole kristillisen uskon ja opin kannalta mitään ydinasioita. Toki muutoksia haluavien perusteluissa joskus kuultaa läpi myös sellainen raamattukäsitys, joka on perin toisenlainen kuin ns. klassisessa kristinuskossa.
Kirjoittaja uskaltaa väittää että tietyt ryhmät syyllistyvät muita useammin sellaisiin perusteluihin joissa toisten ihmisoikeuksia loukataan. Minä puolestani uskallan väittää etä kirjoittaja ei ymmärrä mitään ihmisoikeuksista.
Mitä kaikkea kuuluu ihmisoikeuksiin on sekin kovin tulkinnanvarainen asia. En voi olla sitä mieltä, että välttyminen vastaväitteiltä kuuluisi ihmisoikeuksiin, enkä myöskään sitä mieltä, että toisen ihmisen halventava loukkaaminen kuuluisi ihmisoikeuksiin. Erimielisten tulisi voida väitellä toisiaan loukkaamatta, mutta kaikki asiaankuuluvat argumentit sivistyneesti esittäen.
”Kirjoittaja uskaltaa väittää että tietyt ryhmät syyllistyvät muita useammin sellaisiin perusteluihin joissa toisten ihmisoikeuksia loukataan. Minä puolestani uskallan väittää etä kirjoittaja ei ymmärrä mitään ihmisoikeuksista.” ’Kirjoittajalla’ saattaa olla tutkittua tietoa väitteensä tueksi. Onko sinulla minkäänlaista tietoa oman väitteesi tueksi? Tuskin tarvitaan paljoakaan rohkeutta tällaisen väittämisen uskaltamiseen.
Väitteen esittäjä on todistusvelvollinen. En toki kuvitellut että väitteen esittäjä mitään edes yrittäisi todistella. Hän lähtee sitä että kun oikein härskisti valehtelee niin kaikki ajattelevat että tottahan sen täytyy olla. Sensuurin pelossa en uskalla sanoa keneltä tämä metodi on peräisin.
Miksi sinä, Martti Pentti, osallistut näihin keskusteluihn kun ainoa tavoitteesi ja päåmääräsi on trollata ja saivarrella? Olen monta kertaa päättänyt että trollia ei kannata ruokkia mutta en ole pystynyt pitämään päätöstäni. Ehkä siitä on muillekin apua että kuitenkin vastaan.
”Miksi sinä, Martti Pentti, osallistut näihin keskusteluihn kun ainoa tavoitteesi ja päåmääräsi on trollata ja saivarrella?” Lastentarhan etiikan mukaan ’joka toista haukkuu, on itse’. Sen, minkä nähtävästi koet trollaamiseksi ja saivarteluksi, ’ainoa tavoite ja päämäärä’ on saada sinun ja muiden jäykän kapea-alaisesti asennoituvan näkökulmaa hiukan avarammaksi ja vastakkaisia kantoja tarkemmin lukevaksi.
Mtv:n uutisten 3.3.-16 mukaan oikeusministeriö on tehnyt selvityksen vihapuheesta. Siinä kerrotaan, miren eri tavalla sitä koetaan seuraavissa ryhmissä: 1) Maahanmuuttajat, 2) Seksuaali- ja sukpuolivähemmistöt, 3) Romanit, 4) Vammaiset, 5) Saamelaiset ja 6) Uskonnolliset vähemmistöt. Jos ’tiettyihin ryhmiin’ kohdistuu muita enemmän loukkauksia, lienee johdonmukaista ajatella, että loukkaajatkin kuuluvat omiin ’tiettyihin ryhmiinsä’.
Ja höpsis. Mistään asiasta sinulla ei ole omaa kantaa vaan koet tarpeelliseksi pelkästään saivarrella, trollata ja väännellä. En minä luulen mitään vaan se on niin. Sinunko kirjoituksesi muka auttavat jotakuta avartamaan näkökulmaansa? Oikeastiko luulet niin? Mihin suuntaan se avartuu
kun sinulla ei ole mielipidettä mihinkään?
Täällä on keskusteltu paljon homoparien kirkolllisesta vihkimisestä sekä otettu kantaa puolesta ja vastaan. Sinä olet ainoa jonka kannasta ei saa mitään selvää. Aitona tuulenhaistajana odottelet ilmeisesti mihin suuntaan käytäntö menee.
Muistutan uudelleen että väitteen esittäjä on todistusvelvollinen, myös silloin jos väiite on kulloinkin vallitsevan muodin mukainen. Ethän sinä tässäkään ottanut kanraa,kunhan höpöttelit että kirjoittajalla kenties on tietoa.
”Sinä olet ainoa jonka kannasta ei saa mitään selvää.” Onko tämän keskustelun tarkoitus jakaa keskustelijat puolueisiin ja vetää heidän välilleen rintamalinja? Minun käsittääkseni vaihdamme mielipiteitä sitä, onko tällainen vastakkainasettelu todellista ja tarpeen. Minun kantani on, että jakautuminen ’meihin’ ja ’muihin’ ei ole hyväksi – kirkolle varsinkaan.
Aivan, vaihdamme mielipiteitä. Mutta kun sinä et sitä niitä vaan saivartelet ja viisastelet. Kukaan muu ei tee niin. Niin, mikä olikaan kantasi homoparien kirkolliseen vihkimiseen? Kannatat vai et?
”Kannatat vai et?” Mitä sillä tiedolla teet? Saat minut vihdoinkin lokeroiduksi ja entä sitten? Ei elämä ole jääkiekkoa, jossa ihmiset jaetaan hyviin ja pahoihin sen mukaan, kannattavatko Ilvestä vai Tapparaa.
Oikeassa keskustelussa on tapana että esitetään eri kantoja ja niistä sitten vaihdetaan mielipiteitä. Koska et kykene mihinkään keskusteluun, näet asiaksesi viisastella muitten käsityksistä ja loputtoman saivartelun.
Olen sinut tavallaan jo lokeroinutkin ja kerran kirjoittanut sen uloskin, mutta toimitus poisti sen eikä sitä siis kannata käyttää kirjoittaa uudestaan
Kuten sanoin, emme nyt keskustele homoliittojen vihkimisestä vaan netissä ja muualla mediassa käytävän keskustelun kärjistymisestä. Siitä minulla on selvä käsitys, että maahanmuuttoa ja eri vähemmistöjen oikeuksia vastustavat käyttävät selvästi enemmän loukkaavaa kieltä kuin niitä puolustavat. Pidän sitä tuomittavana ja usein rikollisena.
Sinulla on jotain käsityksiä? Mikäpä siinä. Minä en anna niille mitään arvoa.
Miksi osallistut näihin eskusteluihin? ”Sinulla on jotain käsityksiä? Mikäpä siinä. Minä en anna niille mitään arvoa.” Pidän keskustelun ensimmäisenä edellytyksenä, että arvostetaan toisten mielipiteitä ja käsityksiä, niitäkin, jotka eniten poikkeavat omista. Tähän liittyy se, että annetaan arvo myös keskustelijoille. Vähättelevä ja loukkaava nimittely eivät ole keskustelua vaan suunpieksäntää. https://www.youtube.com/watch?v=cGnQFGktt-I
Ote Kirsi Hiilamon tekstistä:
”Rasististen perusteluiden ja ihmisoikeuksia puolustavien perusteluiden välillä kyse ei ole ääripäistä, vaan siitä mikä on hyväksyttävää keskustelua ja mikä on torjuttavaa keskustelua. Uskallan myös väittää, että seksuaalivähemmistöihin ja maahanmuuttajiin kielteisesti suhtautuvat syyllistyvät näihin ryhmiin myönteisesti suhtautuvia useammin sellaisiin perusteluihin, joissa toisten ihmisten ihmisoikeuksia loukataan.”
Jäin miettimään että onko sellaista keskustelua joka loukkaa ihmisoikeuksia ja jota pitäisi tästä syystä jotenkin suitsia. Mitä sellainen keskustelu olisi? Itselleni tulee mieleen heti mieleen yksi esimerkki. Olin lukioaikoinani 1980-luvulla vaihto-oppilaana Kanadassa. Tutustuin siellä muihinkin vaihto-oppilaisiin, mm.Etelä-afrikkalaisiin, jotka olivat vakaumuksellisia kristittyjä,ja kannattivat apartheidia eli rotuerottelua. Heidän mielestään mustat ja valkoiset ovat täysin samanarvoisia mutta erilaisia. Heidän mielestään mustia ei saa syrjiä, mutta syrjintää ei ole se jos heitä kohdellaan eri tavalla kuin valkoisia. Onhan Jumala luonut heidät olemukseltaan erilaisiksi ja tarkoittanut eri tehtäviin kuin valkoiset. E-afrikkalaisten ystävieni mukaan kyse on Jumalan luomistyön rikkaudesta ja Jumalan luomasta tasa-arvosta, ei syrjinnästä! Samanarvoisuus mutta erilaisuus tarkoitti myös sitä, että seksuaalisuhteet ja avioliitot mustien ja valkoisten välillä oli kielletty.
Vaihto-oppilasporukkaan Kanadassa kuului nuoria monista maista. Yksi nuori mies oli Ranskasta ja hän oli musta. Olimme tiiviisti tekemisissä toistemme kanssa ja huomasimme jännitteen E-afrikkalaisten ja ranskalaisen mustan nuoren välillä. E-afrikkalaiset eivät selvästikään olleet tottuneet siihen, että he ovat tekemisissä mustien kanssa tasavertaisuuden pohjalta. Musta nuori tunsi olonsa selvästi vaikeaksi E-afrikkalaisten läheisyydessä, siitäkin huolimatta, että E-afrikkalaisten mielestä apartheidin perusperiaate oli se, että mustat ja valkoiset ovat ehdottomasti tasa-arvoisia eikä mustia saa syrjiä millään tavalla. Tässä tilanteessa vaihto-oppilasorganisaation edustajat tekivät meille selväksi, että ranskalaista mustaa nuorta pitää kohdella täysin samalla tavalla kuin muitakin, eikä hänen rotuaan koskevia, E-afrikkalaisten kristillisen uskonvakaumuksen pohjalta nousevia kommentteja tai ”keskustelua” hyväksytä, koska se loukkaa mustan nuoren ihmisoikeuksia, joihin sekä Kanadan valtio että vaihto-oppilasorganisaatio on sitoutunut. Loppuaika meni omasta mielestäni ihan hyvin, vaikka varsinaista luottamusta ei mustan nuoren miehen ja E-afrikkalaisten välille syntynytkään.
Toimittiinko edellä mainitussa tapauksessa oikein vain sorrettiinko siinä jotakuta, esim. E-afrikkalaisten uskonnonvapautta? tukahdutettiinko heidän mielipiteenvapauttaan, oikeuttaan olla eri mieltä etnisyydestä jne. ? Omasta mielestäni ei. Myöhemmin, mm.tasa-arvoa ja demokratiaa koskevaa kirjallisuutta luettuani, olen omaksunut esim. sellaisen käsityksen, että henkilöön koskeviin ominaisuuksiin (kuten sukupuoleen, etniseen taustaan, vammaisuuteen, seksuaaliseen suuntautumiseen jne.) liittyvä kielteinen asennoituminen, eri asemaan laittaminen, palveluiden, tuen, osallisuuden tai vastaavien epääminen jne. aiheuttaa syrjäytymistä, häpeää, huonommuuden tunteita, psyykkistä pahoinvointia jne. Edellä mainitut negatiiviset asiat voivat johtaa myös radikalisoitumiseen (jota voi mahdollisesti miettiä mm. turvapaikanhakijoiden suhteen). Tältä pohjalta olen varma,että em. tapauksessa toimittiin oikein.
Yllä olevassa tosielämän esimerkissä ranskalainen musta nuori tunsi olonsa huonoksi E-afrikkalaisten keskuudessa, siitäkin huolimatta,että näiden E-afrikkalaisten mielestä kaikki ihmiset ovat rotuun katsomatta ehdottomasti tasa-arvoisia, eikä ketään saa syrjiä millään muotoa. He sanoutuivat ehdottomasti irti kaikesta rasismista ja syrjinnästä. Toki he samanaikaisesti kuitenkin kannattivat apartheidia ja esittivät aina silloin tällöin tähän liittyviä kommentteja, myös mustan nuoren kuulleen. He eivät itse kuitenkaan pitäneet kommenttejaan mitenkään syrjivinä tai osoituksena epä-tasa-arvoisesta asennoitumisesta. Uskoisin, että tämä johtui siitä, että heidän ”syrjinnän” ja ”tasa-arvon” käsitteittensä taustalla oli apartheid-ideologia ja teologia. Kirkko oli apartheidin tärkeimpiä tukijoita E-Afrikassa.
Olisiko Suomen kirkon nykyisessä seksuaalivähemmistöjä koskevassa keskustelussa sellaisia piirteitä jotka aiheuttavat vieraantumista, häpeää, luottamuksen puutetta, masennusta jne.?
Tässä linkki Timo Junkkaalan tuoreeseen kirjoitukseen. Kirjoituksen sisältö edustaa käsittääkseni hyvin kirkkommme tiettyjen herätysliikkeiden ja lähetysjärjestöjen näkemystä homoseksuaalisuudesta. Samalla se kuvastaa asennoitumista joka on varsin yleinen kirkon aktiivijäsenistön keskuudessa.
https://www.seurakuntalainen.fi/uutiset/tulisiko-kirkon-luopua-vihkioikeudesta/
Junkkaala vakuuttaa kirjoituksessaan että kaikilla ihmisillä on yhtäläinen ihmisarvo ja ketään ei saa syrjiä. Ote kirjoituksesta:
”On perustellusti sanottu, että homoseksuaalien syrjinnän on loputtava ja kaikki ihmisiä on kohdeltava samalla tavalla kunnioittavasti. Kaikissa kannanotoissa kirkko on korostanut, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia seksuaalisesta suuntautumisesta riippumatta. Kaikki ovat yhtä tervetulleita kirkkoon ja jokaista tulee kohdella samalla kunnioituksella ja lähimmäisrakkaudella.
On väärin ja surullista, että homoseksuaalisen taipumuksen omaavat ovat usein joutuneet kokemaan epäinhimillistä kohtelua. Kirkon ja kristittyjen tulisi huolehtia siitä, että yhtäläisellä lähimmäisrakkaudella kohdellaan kaikkia ihmisiä. Kirkon tulee tukea erityisesti niitä, jotka sitä eniten tarvitsevat”.
Jäljempänä kirjoituksessaan Junkkaala sanoo, että kirkon on ehdottomasti torjuttava kaikki homoseksuaaliset elämänkumppanuudet. Kirkko ei myöskään saisi palkata homoseksuaalisessa suhteessa elävää henkilöä työsuhteeseen. Samassa kirjoituksessa Junkkaala siis vakuuttaa toisaalta, että ihmisiä ei saa syrjiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella ja toisaalta, että kirkon on torjuttava kaikki homoseksuaaliset seksuaalisuhteet ja elämänkumppanuudet (mukaanlukien avioliiton), ja että kirkon ei tule palkata työsuhteeeseen homoseksuaalisessa suhteessa elävää ihmistä. Junkkaalan kirjoitus kertoo ainakin minulle siitä, että hänen käsityksensä syrjinnästä ja tasa-arvosta ovat muodostuneet yhteisössä jossa tasa-arvo ja syrjintä käsitetään hyvin eri tavalla kuin vaikkapa Suomen yhdenvertaisuus-ja tasa-arvolainsäädännössä.
Mielestäni voi kuitenkin miettiä onko vähemmistöön kuuluvien nuorten ihmisten, tai vanhempienkin, mahdollista elää hyvää elämää kirkossa, jossa ei pyritä suitsimaan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin liittyvää kielteistä asennoitumista, kommentteja jne.? Onko olemassa homoihin, mustiin, romaneihin, vammaisiin jne. liittyvää keskustelua, joka eristää ja karkottaa näihin ryhmiin kuuluvia ihmisiä kirkosta tai sen järjestöistä (kuten lähetysjärjestöistä), ja jota pitäisi pyrkiä suitsimaan, jos kirkko haluaa olla yhteisö, joka kohtelee hyvin jäseniään em.ominaisuuksista riippumatta.
En ole koskaan törmännyt tasa-arvo ja yhdenvertaisuuskasvatukseen kirkossa. Tai että henkilökunnalle, luottamushenkilöille ja ylipäänsä jäsenille kerrottaisiin mitä esimerkiksi syrjintä seksuaalisen suuntautumisen perusteella on ja mitä seurauksia siitä on esimerkiksi nuorille ihmisille.
Kiitos, Sari, erittäin tärkeästä kirjoituksestasi. Toivon, että mahdollisimman moni Suomen kirkossa lukee kertomuksesi mustasta ranskalaismiehestä eteläafrikkalaisten valkoisten seurassa. Voisítko julkaista sen jossakin näkyvämmässäkin yhteydessä?
Vesa Hirvonen
Voidaani tehdä niin että Johanna Korhonen tekee kirjoituksesta aloitteen ja kiusaa kirkolliskokousta sillä tuntikausia.
Sari Roman-Lagerspetzin kirjoitus on erinomainen. Olen samaa mieltä Vesan kanssa, että se ansaitsisi laajemman levityksen. -Minä olin Bosseyn ekumeenisessa keskuksessa Sveitsissä teologian ylioppilaille tarkoitetulla kolmen viikon kurssilla 1969. Meitä oli maailmanlaajasti yhteensä n. 100 opiskelijaa. Joukossamme oli kaksi valkoista Etelä-Afrikasta. Heidän apartheit-ajattelunsa, oman kirkkonsa mukainen, oli yhteyttämme jopa jakavampaa kuin se, ettemme me protestantit voineet katolisten veljien ja sisarten kanssa viettää yhteistä ehtoollista. Muistan selvästi miten nämä kaksi perustelivat Raamatulla ja kirkkonsa opetuksen mukaisesti näkemyksiään. Silloin sain totisesti elävän kokemuksen siitä, miten Raamattua tulkitaan oman perinteen silmälasien kautta. Jotain hyvin samanlaista on tämän hetken suomalainessa väittelyssä samaa sukupuolta olevien avioliitoista. Me kaikki elämme Raamatun tulkintatraditioissamme. Historian kuluessa kuitenkin ymmärrämme, emme vain tulkitse, Jumalan tahtoa aina uudella tavalla. Näin on tapahtunut orjuuden, rotujen eriarvoisuuden, naisten aseman, sukupuolten tasa-arvon, naispappeuden ja monen kiistäkysymyksen suhteen. Näin tulee tapahtumaan myös samaa sukupuolta olevien avioliittojen kirkollisen vihkimisen kohdalla! Iloitsen siitä, että Jumala ei ole kuolleen kirjaimen vaan elävän ja eläväksi tekevän ja uudistuvan Sanan Jumala.
Minulla on käyrä pikkurilli. Pitäisikö minun kuulua käyrä pikkurillisten ryhmään?
Pikkurillin käyryyshän ei ole mikään vika, tai haitta. Kukaan tuskin edes huomaa sitä.
Vain jos itse sen asian ilmaisen, niin se tulee tietoon. Voisinhan koota kaikki kohtaamani käyrä pikkurilliset yhteen ja ryhtyä vaatimaan tasa-arvoista kohtelua.
Jaa, eikö tässä ole järkeä? Niin enhän edusta mitään syrjittyä kansanryhmää.
Onko seksuaalisesti poikkeavat yhtään sen enempää kansanryhmä, kuin pikkurillikäyrät?
Käyrää pikkurilliä ei ole koskaan Suomessa määritelty synniksi, sairaudeksi tai rikokseksi. Missään päin maailmaa kukaan ei ole hengenvaarassa käyrän pikkurillinsä vuoksi. Tämä ero on merkittävä.