Kansallissosialistinen Suomen Vastarintaliike (SVL) osoitti tänään mieltää Jyväskylän keskustassa. Aluksi rauhallisesti sujunut mielenosoitus muuttui kesken kaiken mellakoinniksi ja sivullisten pahoinpitelyksi.
Suojelupoliisin toimintaympäristökuvauksen mukaan Suomen Vastarintaliike (SVL)on poliittinen, valtakunnallinen ja hierarkkisesti organisoitunut järjestö, jonka tavoitteena on sen oman ohjelman mukaan kansallissosialistisenvaltion luominen. Kyse on siis samasta järjestöstä, jonka edustajien kanssa kansanedustaja Olli Immonen taannoin oli kohutussa yhteiskuvassaan.
Väkivaltaisuus on siis jälleen tänään täyttä totta. Uhreina ovat lähinnä sivulliset. Kyse ei siis ollut ääriaineisten keskinäisestä väliselvittelystä – ei vielä tänään.
Suomen Vastarintaliikeen vastapuoli – lähinnä antifasisti ja anarkistit, ovat vielä toistaiseksi pysyneet Suomessa maltillisempina. Useissa muussa Euroopan maissa toimii myös konfliktihakuisia antifasisti ryhmiä, jotka pyrkivät hakeutumaan aktiivisesti väkivaltaisiin yhteenottoihin uusnatsien ja skinheadien kanssa. Meillä Suomessa ryhmät ovat ”kunnostautuneet” lähinnä ns. kuokkavierasjuhlissa.
Suomen Vastarintaliikkeen edustajat eivät ole vielä menneet kuokkavieraiksi kuokkavierasjuhliin, joten se yhteenotto on meillä vielä näkemättä.
Näiden ääriryhmien osalta merkillepantavaa kuitenkin on, että sekä anarkistit että Suomen Vastarintaliike vastustavat taloudellista globalisaatiota. Suomen Vastarintaliike vastustaa sen lisäksi myös monikulttuurisuutta.
Globalisaatio, monikansallisuus, kansainvälisyys ja kansalliseen identiteettiin liittyvät asia koskettavat kuitenkin kaikkia, täysin riippumatta siitä, millainen suhde henkilöllä on ääriryhmiin tai niiden tavoitteisiin. Keskustelua pitää siis ehdottomasti käydä. Ongelmista ei pidä vaieta. Jättäkäämme kuitenkin vihapuheet pois ja torjukaamme väkivaltaiset reaktiot riippumatta siitä, mistä suunnasta ne kulloinkin tulevat.
”Hänen mukaansa virsikannasta on hävitetty pyhyys ja uskonto on muutettu pikkuporvarilliseksi sentimentalismiksi.
Taanila kuvaa ylipäänsä nykypäivän hengellistä musiikkia kapitalistiseksi.
– Se ei eroa millään tavalla siitä paskamusiikista, mitä soitetaan muutoinkin, Taanila sanoo Yle uutisille.”
Hannu Taanila (sdp) voi olla iloinen ainakin siitä, että hänen ”julistuksensa” verovaroilla kustannetussa radiossa oli yksi syy siihen, että lopetin radion kuuntelemisen kokonaan 70-luvulla, mutta en lopettanut uskoa Jumalaan, kuten monet muut samaa ”mantraa” hokeneet”.
Taanilan ja hänen hengen heimolaistensa ei tarvitse kuunnella esim alla olevasta linkista kuuluvaa virttä, joka lohduttaa mm. sen vuoksi, että vielä kerran tulee se päivä että pääsemme eroon ”taaniloista”.
https://www.youtube.com/watch?v=0xf3VctNP3k
Nyt en ymmärtänyt mistä tässä kommentissa puhutaan. Soile Isokosken esittämänä tämä on yksi helmiä hengellisten, perinteisten laulujen Suomessa.
Upeaa Hannu Taanila, jonka sivistyneestä klassisen- ja urkumusiikin sekä Bachin musiikin analysoinnista olen saanut nauttia monet kerrat. Nyt hän osuu aivan naulankantaan – juuri näin on käynyt ja mitä enemmän kirkko pelleilee niin sen vähemmän Pyhäksi kaikki muuttu. Tosiaan tätä ”paskamusiikkia” ja tapoja niitä on kirkkoon viimeiset vuodet ujutettu, kapitalistista – sitäkin.
Tuomo Hirvi :”…mitä enemmän kirkko pelleilee niin sen vähemmän Pyhäksi kaikki muuttu.”
Mielestäni kirkko ei ole pelleillyt esittämällä ”paskamusiikkia”, mikä käsitykseni periytyy niistä lukuisista nuortenkuoro- Hymnoksen konserteista, joita olemme kuunnelleet mm. jouluaamujen jumalanpalveluksissa ja tapaninpäivän konserteissa vuosikausien ajan.
Onhan tässä tietysti henk.koht. ”omahyväisyyttäkin” mukana, kun on saanut kuunnella kaikkien kolmen lapsensa laulamista kirkossa ja esim. jouluaamujen Maa on niin kaunis -laulussa yhden lapsensa yli muiden äänien soivaa sopraano-obligaatoa.
No eihän ”Maa on niin kaunis” ole pelleilyä mutta nämä virsikirjauudistukset, joista Taanila oikeasti puhuu ovat täysin turhia monelta osin. Kirjaan on tuotu virsiä, joita ei seurakunta kykene laulamaan vaikka kuinka opeteltaisiin. Vanhoja virsiä on lisäksi latistettu enemmän kuin tarpeeksi.
En nyt oikein ymmärrä mistä sinä Tuula Hölttä kirjoitat, voi toki hyvinkin johtua yksinkertaisuudestani.
Tuomo Hirvi :” En nyt oikein ymmärrä mistä sinä Tuula Hölttä kirjoitat, voi toki hyvinkin johtua yksinkertaisuudestani.”
Niin, tai sitten omasta yksinkertaisuudestani, Sano yksikin positiivinen asia, mitä mitä nämä ”taanilat” ja heidän 70-luvun hengenheimolaisensa ovat kirkossa havainneet. Henk.koht. en ole sellaisia huomannut.
Tuula Hölttä, en minä Taanilaa arvioi vaan tätä hänen lausuntoaan virsikirjasta, josta olen hänen kanssaan samaa mieltä. Musiikin osalta Hannu Taanilalle nostan hattua, eli on monta mielenkiintoista historiallista klassisen musiikin ”kuvakirjaa” radioon toimittanut. Niistä olen todella pitänyt.
Hannu puhuu asiaa, jälleen kerran.
Tuntuu oudolta olla samaa mieltä Hannu Taanilan kanssa, mutta tällä kertaa olen samalla kannalla. Virsikirja on jo nykyisellään turhan laaja. Pikemminkin tarvitsiisi karsintaa kuin lisäyksiä. Usissa virsissä on tosi hyviäkin, mutta parhaat taitavat sittenkin olla niitä vanhempia.
Mitä yhteistä on seuraavilla virsillä: Maa on niin kaunis (30), Päivä vain ja hetki kerrallansa (338), Kiitos sulle Jumalani (341), Joka aamu on armo uus (547), Hyvyyden voiman ihmeelliseen suojaan (600), Jumalan kämmennellä (499), Herra kädelläsi (517), Liekkejä on monta (454), Jumala loi auringon, kuun (135), Kosketa minua Henki (125) ja Käskien et hallitse, Kristus (415)? Juuri niin, kaikki vuoden 1986 virsikirjan ns. uusia virsiä. Kaikki ovat myös erittäin laulettuja virsiä, suoranaisia hittivirsiä, jopa tunnetumpia kuin suuri osa vanhoista virsistä. Osa on toki vanhoja hengellisiä lauluja, mutta mukana on myös 1986 täydestä tuntemattomuudesta ponnahtaneita ja myös modernia hengellistä musiikkia. Ja tätä listaa voisi tietysti vielä jatkaakin.
Toki uusissa virsissä on ollut varmasti ns. floppejakin – jokaisessa virsikirjassa niin on ollut 1500-luvulta lähtien. Jos varman päälle haluttaisiin siis pelata, niin ei varmaan kannattaisi mitään uutta tehdäkään. Siinä tapauksessa veikkaisin kuitenkin, että jotain myös menetettäisiin. Siitä todisteena tuo edellä lueteltu lista.
Mielenkiinnolla keskustelua seuraten,
Samuli Koivuranta, virsikirjan lisävihkotyön sihteeri
Samuli Koivuranta, kun kaikkea ei tarvitse virsikirjaan ympätä vaan näitä virsiä voidaan laulaa aivan kuten ennenkin. Eniten minä kuitenkin kritisoin jatkuvaa näpelöintiä soinnutusten osalta. Ollaan menty todella yksinkertaiseen ja monotoniseen suuntaan, joka on vienyt virsistä omaleimaisuuden mennessään.
Kommentoitavassa uutisessa on merkitty Taanilan sanomaksi: ”Se ei eroa millään tavalla siitä paskamusiikista, mitä soitetaan muutoinkin,” Uutisessa on linkki Ylen sivulle, jossa on tarkempi määritelmä:
”Se ei eroa millään tavalla siitä paskamusiikista, mitä soitetaan muutoinkin. Katri Helenan, Jari Sillanpään tai Cheekin tuotanto ei eroa millään tavalla näistä huonoista virsistä.”
http://yle.fi/uutiset/hannu_taanila_uudet_virret_syntyvat_kuolleina/7388454
Joten aivan varmasti Taanila ei tarkoita Maa on niin kaunis tai mitään muutakaan hengellistä laulua tai virttä. Joskin se selviää myös uutisesta, kun sen malttaa kunnolla lukea.
Taanila ei ole tainnut seurata Suurta Suvivirsikeskustelua. Siinähän monelta (kirkolliselta) taholta on todisteltu, että virret eivät välttämättä ole lainkaan uskonnollisia biisejä, vaan niitä voi vallan hyvin lauleskella esim. kulttuurin harrastamisen tai muuten vain hyvän fiiliksen takia.
Koska virsien luonne siis on mitä on, ei pitkällä tähtäimellä liene mahdollista hävittää niistä pikkuporvarillista sentimentalismia.
Onhan se noinkin. Toisaalta voi sanoa, että jokainen asia muotoutuu lopullisesti kontekstissaan. Vaikka suvivirsi on sakraalitilanteessa rukous ja virsi, on se koulun kevätjuhlassa osa suomalaista perinnettä ja kulttuuria.
Ite pappina pyörittelen jatkuvasti virskirjaa, kun etsin sieltä jlp-een virsiä. Silloin tuntuu, että hyvä kun kirja on paksu. On mistä valita. Vk:n täytyy olla runsas siksikin, ettei etukäteen voi tietää, mikä neljäsosa vakiintuu suosikkivirsiksi. Jos vk:ssa olisi vain reilut sata kappaletta, jlp-elämässä käytettäisiin vain about 30 virttä.
Anna hyvä veli kanttorien valita virret. He ovat ammattilaisia. Silloin tulee myös vaihtelua ja oppii itse uusia.
Yhdessä valitaan, joskus kanttura tekee pohjat joihin pappi kommentoi, toisinaan toisin päin. Ei ole hyvä eriyttää tyyliin kanntori = vk, pappi =rttu.
Kuinka vain. Minä annan yleensä kesäkanttorienkin eli ensimmäisen vuoden opiskelijoiden valita virret. Tykkäävät, kun heihin luotetaan ja ammatillisen identiteetin kasvua tuetaan.