Uskonnollisissa liikkeissä aborttikielto on yksi raskaimpia asioita, joita en voi sulattaa. Olen feministi ja pidän naisen oikeutta päättää itse kehostaan ensiarvoisen tärkeänä asiana. Myös ortodoksikirkko, johon kuulun, pitää aborttia syntinä. Itse kuitenkin olen kokenut, että minulle on tilaa ortodoksikirkossa, vaikken aina täysin samaa mieltä sen kanssa olekaan ihan joka asiasta.
Yhteiskunnassa pitää olla vapaa ja turvallinen abortti, koska vain niin voidaan taata naisten ja tyttöjen seksuaaliterveys olosuhteissa, jotka voivat olla joskus varsin karseat. Toki osa aborteista tehdään pelkillä sosiaalisilla syillä, mutta joskus syyt ovat raskaampia ja juuri näiden mahdollisten raskaampien olosuhteiden vuoksi, kannatan vapaata aborttioikeutta.
Elämä itsessään on kyllä pyhää, mutta joskus on paljon olennaisempaa suojella jo olemassaolevaa, naisen elämää, kuin sitä, mikä on vasta syntymätöntä. Ajattelen kuitenkin niin, että abortti on teko, joka täytyy kyetä perustelemaan hyvin. Ei sitä muille tarvitse perustella, mutta itselleen täytyy, jotta kykenee elämään tekonsa kanssa loppuelämänsä. Abortti on joskus välttämätön paha, joka on pakko tehdä. Tällöin se voi olla valtava helpotus ja kokemuksena myönteinen.
Ja ei, minulle ei ole tehty aborttia, eikä sitä kovinkaan suurella todennäköisyydellä tulla tekemäänkään, koska ehkäisy on jo hoidettu sterilisaatiolla. Tämä on vain aihealueen pohdiskelua.
