Adventin elämänmuoto – odottamisen ilo

Odottaminen ja varsinkaan kärsivällinen odottaminen ei ole nykyisin suosittua. Toisaalta viime vuosien koettelemukset ovat opettaneet, että odottamiseen liittyvä ennakointi ja valmistautuminen ovat hyvinkin tärkeitä. Tulee viisaasti varautua, koska tiedämme, että aina tulee vastaan tilanteita, jotka poikkeavat normaalista. On käynyt selväksi, että kulkutaudit, luonnonkatastrofit ja sodat eivät ole vain menneisyyden haamuja. Valmiustilaa tulee suunnitella ja harjoitella, jotta voi toimia viisaammin kuin kylmiltään ja on resursseja mistä ammentaa poikkeustilassa. Odottaminen voi myös olla jännittävää ja iloista odottamista kuten vaikkapa tilattua pakettia odottava tai lapset jouluaattona.

Läsnäolo hetkessä on hyväksi, mutta kyse ei ole pinnallisesta läsnäolosta. Siihen voi liittyä myös syväulottuvuus. Kirkkovuoden kierto opettaa meitä kääntämään katseemme nokkaamme pitemmälle ja kiinnittämään huomiota niin kristillisen uskon keskukseen kuin sen eri puoliin ja siihen, millaiseen itsetutkisteluun meitä itse kutakin kutsutaan, jotta pysyisimme terveellä pohjalla. Kirkkovuosi on tietynlainen koeteltu hengellinen harjoitusohjelma arkiseen vuodenkiertoon, mutta samalla se opettaa näkemään, että olemme kahden maailman kansalaisia, jotka eivät saavuta tässä elämässä viimeistä määränpäätä, vaikka sitä voimme ennakoida. Elämä on tässä ja nyt, mutta olemme myös matkalla kohti ikuisuutta, joka on läsnä jo nyt.

Kirkkovuosi alkaa läntisen perinteen mukaan ensimmäisestä adventista. Sen sanoman keskuksessa on aasilla kohti kärsimystietään kulkeva Jumalan Poika, täysi ihminen ja tosi Jumala. Niin kirkkovuoden lopussa kuin alussa herätetään ja kehotetaan valvomaan odottaen Herran tulemista. Hän, joka syntyi seimeen pieneksi lapseksi, on samalla kertaa Tuomari ja Vapahtaja. Kirkkovuoden seuraaminen merkitsee Kristuksen seuraamista pyhässä ja arjessa, siis kristillistä elämää yhteisen uskon ja oman uskon kantamana toivossa ja rakkaudessa.

Adventin elämänmuoto merkitsee avoimuutta sille, että lupaus armosta ja anteeksiannosta sekä Jumalan läsnäolosta Pyhän Hengen työn kautta on totta ja heijastuu elämäämme jo nyt vapauttaen, rakentaen ja torjuen elämää tuhoavia voimia. Kyse on luottamuksesta nyt ja aikojen lopulla. Jumala tulee, me odotamme ja me voimme odottaa, koska hän on jo tullut Jeesuksen ihmiseksitulossa, ristinkuolemassa ja ylösnousemuksessa ja on läsnä Pyhän Hengen työn kautta sanassa ja sakramentissa.

Ensimmäinen adventti puhuu Jumalan rakkauden uhritiestä ja nöyryydestä (adventus humiliatonis) palmusunnuntain ja paastonajan alun tapaan. Samaan viittaa myös jumalanpalveluksen Herra, armahda eli Kyrie-hymni, toinen adventti taas Kristuksen tulemisesta kunniassa aikojen lopulla (adventus glorificationis) kuten jumalanpalveluksen Kunnia-hymni, joka viittaa samalla enkelien lauluun Betlehemin kedolla, kun paimenille ilmoitettiin Jeesuksen, kuninkaan ja Herran syntymästä. Kun on tullut selväksi, että itsensä alentanut Herra on tulossa kerran aikojen lopulla Kunnian kuninkaana, kysytään, miten voimme valmistaa tietä hänelle?

kolmantena astuukin esiin Johannes Kastaja, tien valmistaja, edelläkävijä, joka osoittaa Kristukseen Jeesukseen Jumalan Karitsana, joka pois ottaa maailman synnin. Kirkkokäsikirja opastaa: ”Saamme tunnustaa syntimme luottaen Kristuksessa annettuun pelastukseen. Tämä on pääasia jouluun valmistautumisessa – joulupaastossa.” Vihdoin neljäs adventti kääntää katseen Herran syntymän lähestymiseen ja hänen äitiinsä, Mariaan. Syntyvän lapsen odotus on iloista, vaikka se samalla voi olla pelottavaa ja ehkä ahdistavaakin, mikäli esimerkiksi on ilmennyt terveyshuolia. Joulun lapsen tapauksessa odotus on iloista, koska pohjalla on jo hyvä uutinen taivaan armosta sen vastaanottaville. Elämä ja pelastus on lahja, siitä jakaminen ilon lisäämistä.

Neljäs adventti viimeistelee Marian hahmon kautta odottajan sisintä sanomalle suuresta ilosta kaikelle kansalle. Usko on kokonaisvaltainen asia, syntymä uuteen elämään Kristuksessa. Siksi Maria on myös kristityille tärkeä hahmo, uskon esikuva mutta myös Herran äiti, Jumalan synnyttäjä ja sellaisena erityisen kunnioituksen ja kiitollisuuden arvoinen. Luther sanoo: ”Oi sinä autuas neisyt ja Jumalan äiti”. Samalla hän korostaa, että keskiössä on Jumala, ei Maria, joka itsekin torjuu ylistyksen ”ja haluaa, että hänessä ylistettäisiin vain Jumalaa ja että hänen kauttaan jokainen saavuttaisi lujan luottamuksen Jumalan armoon.”

Dietrich Bonhoeffer kiteyttää adventtisaarnassaan nuorena miehenä 29.11.1931 adventin odotuksen syvän sanoman: ”Elämme maailmankatsomusten ajassa. Harvoin – ehkä ei koskaan – on historian aika ollut niin täyteläinen, liikkeessä ja pirstoutunut kuin meidän. On jo muodostunut maailmankatsomukselliseksi kysymykseksi, miten pukeutuu, mitä syö, miten voimistelee. Ja harvoin ollaan maailmankatsomuksellisesti niin sitoutuneita, niin opillisia, niin suvaitsemattomia kuin tänään… Ja epäilemättä on yksi suuri teema, joka liikuttaa koko maailmankatsomuksellista ajatteluamme. Ja se on tuleva ihminen… Tekniikasta ja tieteestä on tullut itsestään toimivia valtoja, jotka uhkaavat tuhota ihmisen. Ne tähtäävät korkealle ylös ja niiden demonit asuttavat aikamme jumalien taivaan… Jos taiteilija yrittää ilmaista, mitä hänen ympärillään tapahtuu, niin syntyy raakoja, riitasointuisia ääniä musiikissa ja väreissä. Ja myös uskonnot epäonnistuvat johdattaa yhdenkin askeleen ulos tästä… Ja näyttää, että Raamattu haluaa myös sanoa sanansa yritykseen luoda uudenlainen ihminen… Se on ihminen, joka odottaa valvoen…

…Jeesus ei aseta silmiemme eteen tulevan ihmisen uutta ideaalia. Vaan se on Jumalan ihminen itse, josta Jeesus puhuu, kun hän julistaa valvoen odottavan autuaaksi. Jumalan ihmiseksi ei kuitenkaan kukaan tule omasta voimastaan, vaan yksin armosta, Jumalan käsittämättömästä laupeudesta, yksin odottamisen kautta. Eikä kuitenkaan odottamisen kautta – sillä ihminenhän voi vain odottaa, koska Jumala tulee. Kukaan ei näe toisesta, kuuluuko hän näihin autuaasti odottaviin. Sillä kukaan ei näe toisesta, tuleeko Jumala hänen luokseen. Siksi pyydämme kaikki, jotka meistä haluavat vakavasti olla kristittyjä, tällä hetkellä: Jumala, tule meidän odottamiseemme. Jumala, me odotamme sinun pelastustasi, sinun tuomiotasi, sinun rakkauttasi ja sinun rauhaasi. Jeesus sanoo meille: Katso, minä seison oven edessä ja koputan. Me taas sanomme: Kyllä, tule, Herra Jeesus. Amen.”