Eivätkä kaikki meistä, jotka olemme kivi kirkon kengässä, halua olla sitä. Emme etsi marttyyrinkruunua emmekä taivaallisia bonuksia. Mielellämme olisimme kivoja ja kaikkien kavereita. Mutta kuten piispa sanoi: ”Ajan hengen kanssa avioituva jää leskeksi.”
Puhu vaan itsestäsi, älä meistä monikossa. En mitenkään mielelläni olisi kiva kaikkien kaveri. Jokainen vähänkään asioita ajatteleva ymmärtää, että on täysin selkärangatonta menoa sellainen että ollaan ”kaikkien kavereita”.
Kirjoitin, etteivät KAIKKI meistä halua olla hankaavia kiviä, mutta joutuvat jalan ja kengänpohjan väliin yhtä kaikki, koettaessaan pitäytyä siinä, missä pitää pitäytyä ja jättää myymättä se, mitä ei saa myydä.
Se on nyt ohi. Ei ole mitään kiveä. Ketään ei hetkauta enää lhpk:n asiat.
Näyttää se hetkauttavan, kun pitää pappisoikeuksia viedä LHPK:n papeilta.
Se on teidän itsenne valinta. Nytpä on kaikki omillaan ja maassa rauha.
Vaahtoranta: ”Näyttää se hetkauttavan, kun pitää pappisoikeuksia viedä LHPK:n papeilta.”
Taas merkillinen kommentti henkilöltä, joka on oman uskonnollisen yhteisönsä uskonnollinen johtaja. Hänellä ja hänen johtamansa uskonnollisessa yhteisöllä kun ei ole mitään tekemistä Suomen ev.lut.kirkon kanssa.
On siis ihan selvää, että tämä hänen edustamansa merkillinen uskonnollinen yhteisönsä ei millään tavalla kuulu Suomen ev.lut.kirkokoon saati tee yhteistyötä Suomen ev.lut.kirkon kanssa.
Artikkeli: ”Jolkkosen mukaan päätöksiä saatetaan yhä enemmän perustella sillä, miltä asian kuvitellaan näyttävän julkisuudessa…”
Politiikkaahan on joskus kuvailtu ilmaisulla: ”Tärkeintä ei ole miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät olevan.” Vaikuttaa hieman, että kirkon piirissäkin vastaavaa ajattelua esiintyy.
Oli ihan hyvä juttu, realistinenkin. Piispa Jolkkosella aina hyviä ajatuksia, kristillisiä ja Raamattuun
Perustuvia. Varmaan piispa Jolkkonen on aito kristitty. Voimme häneen luottaa.
Mikäli valistuksesta suurinpiirtein 1700-luvun alusta alkaen jatkunutta vähittäistä kehitystä kaikkien ihmisten tasa-arvoon ja yhtäläisiin oikeuksiin pidetään mukautumisena epäuskoiseen ”ajan henkeen”, niin tuhannen tulimmaista! Kirkon lienee syytä kiireesti ottaa taka-askelia samaan soittoon nelisensataa vuotta taaksepäin Siinä tosin menee mukana monta sellaista asiaa, jotka omasta mielestään ”raamatullisinkin” kristitty on pitää itsestäänselvyytenä.
Vähän kun katsoo tätä päivää pidemmälle, saattaa klassisinkin dogmaatikko oivaltaa, että kirkon historia ei oikeastaan ole ollut koskaan mitään muuta kuin kihlautumista ”ajan henkeen”. Sitä oli jo reformaatio.. Ajan henki ymmärrettynä hiukan pidempänä syklinä kuin yritysten osavuosikatsaukset.
Joku voisi sanoa niinkin, että Luther oli ajan henkeä vastaan, aivan samoin kun tuo kaimansa tällä palstalla pitäessään kiinni siitä, että uskontotuuksia ei luoda kirkolliskokouksissa, vaan ne on Raamatussa…
Mediayhteiskuntaa ei vielä ollut, vaikka kirjapaino takasi nopean ajatusten leviämisen.
Muistanko väärin?
Esiin nousee yksi mies kaikkia vastaan, halveksittuna ja nurkkaan ajettuna.
Oli tietysti historiallinen odottava hetki, aivan kuin Herramme lihaan tulon päivinä. Oli Gravamina Germanie,
oli renesanssin tuoma into rientää tieteen alkilähteille jne….
Minusta näyttää paremminkin niin, että Luther luo ajan hengen; yhteiskuntavastuuta siirretään kirkolta myös kaupungeille, samoin käy koulutuksen ja sairaanhoidon: koulutus ymmärretään kaikille tarpeelliseksi, tiede astuu ulos luostareista akatemioihin ja kimnaaseihin. , syntyy keskiluokka, kauppiasluokka joka opiskelee, elinkeinoelämä monipuolistuu.
Pohjois-Italian kauppakaupunkien aristokratian vallasta siirrytään vapaiden valtakunnankaupunkien elämään, jossa vapaa porvaristo hallitsee itseään. Muutos kai näkyi selvimmin Alankomaissa, jossa maustekauppiaat alkavat uhata jo kuninkaallisen Ranskan hyvinvointia…..
Näen Lutherin aloittaman reformaation tämän mersun johtotähtenä.
Eikö reformaatio vienyt pohjoisia kansoja henkilökohtaiseen hurskauteen? Mites nykyinen? Eikö se vie pikemminkin sekularisaatioon samaan tapaan kuin saksalaiset kristityt silloista evankelista kirkkoa vv. 1932-
Kari-Matti Laaksonen: ”Mikäli valistuksesta suurinpiirtein 1700-luvun alusta alkaen jatkunutta vähittäistä kehitystä kaikkien ihmisten tasa-arvoon ja yhtäläisiin oikeuksiin pidetään mukautumisena epäuskoiseen “ajan henkeen”, niin tuhannen tulimmaista!”
Raamatun ohjeet kaikkien lähimmäisten hyvin kohtelemisesta, ja se että se tuomitsee jyrkästi heikkojen sortamisen, ja maailmassa esiintynyt epätasa-arvo ovat kaksi eri asiaa.
Johtopäätös on vain se, että näitä Raamatun ohjeita ei ole noudatettu, vaikka monet kansakunnat ovat olleet nimellisesti ja muodollisesti kristillisiä.
Kari-Matti Laaksonen: ”Vähän kun katsoo tätä päivää pidemmälle, saattaa klassisinkin dogmaatikko oivaltaa, että kirkon historia ei oikeastaan ole ollut koskaan mitään muuta kuin kihlautumista “ajan henkeen”.
Sehän se sen ongelma kaikkina aikoina on ollutkin, että se ei ole täysin pitäytynyt Jumalan sanan opetuksiin ja ohjeisiin.
Oletkos Jorma koskaan kuullut August Neanderista? Harrasti oikein pätevää kirkkohistoriallista tutkimusta, 200 vuotta sitten. Tuli vaan mieleen, kun luin romanttiseen suurmiestulkintaan perustavaa kommenttiasi..
Niinpä, mitä muuta Luther teki kuin vääntäytyi jyrkästi ajan henkeen. Populismia!
Piispallinen puhe on usein sellaista, että pitää arvailla mihin konkreettisiin ja enempi partikulaareihin asioihin viitataan.
Tuo maailmasta, ajan hengestä ja muista erottuminen, oman identiteetin ja yksilöllisyyden korostaminen näyttää ainakin olevan tärkeää. Jolkkosen puheessa kirkko tuntee olevansa aito ja alkuperäinen ja toimivansa omilla ehdoillaan, kun emme mukaudu ”ajan henkeen”. Mitä sitten voisi olla se ”ajan henki” (mistä tulisi erottua)?
Hyvin trendikästä nykyisessä ajan hengessä on muun muassa se, että on täysin aito, alkuperäinen, ”radikaalisti erilainen”, joka ei mukaudu muihin eikä sopeudu vaan toimii omilla ehdoillaan ja omista yksilöllisistä lähtökohdistaan käsin. Tässä mielessä Jolkkosen kirjoitus on trendikäs ja ajan hengen mukainen. Vaikeampi juttu on sitten se, että jos meidän pitää olla aitoja ja alkuperäisiä (esim. toteuttaa lähimmäisenrakkautta, joka on kaiketi aitoa ja alkuperäistä kristillisyyttä) niin miten se pitää tehdä niin että erotutaan samalla selkeästi ajan hengestä? Ajan henki kun on myös se, että tavoitellaan ihmisoikeuksia (ja siis, kirkkokielellä, lähimmäisenrakkautta). Ajan hengestä (demokratia, ihmisoikeudet) erottuminen on vaikeahko yhtälö senkin takia, että kristityt usein korostavat sitä, että länsimaisten yhteisöjen tapa (eli ajan henki) korostaa ihmisoikeuksia perustuu niiden kristillisyyteen. Miten siis erottua kristillisyyteen perustuvasta ajan hengestä (ihmisoikeuksien korostamisesta joka vaikkapa näkyy nykyään vaatimuksena tasavertaisista oikeuksista myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistöille)?
Mutta joo, kuten alussa sanoin niin piispallinen puhe operoi usein yleisellä tasolla..niistä on usein vaikea ottaa selvää, että mitä tarkemmin ajetaan takaa…
Jeesus ei lähettänyt apostoleja ja kirkkoa saarnaamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia, vaan pelastusta kastetuille ja uskoville. Yhteiskunnallinenkin hyvä kasvaa siitä kyllä, jos ihmiset ja kansakunnat ottavat Jumalan tahdon vakavasti, mutta Jumala ei vaadi eikä Raamattu opeta meidän aikamme yhteiskunnallista demokratiaa ja ”ihmisoikeuksia”.
Sanot, että yhteiskunnallinen hyvä kasvaa siitä, jos ihmiset ja kansakunnat ottavat Jumalan tahdon vakavasti. Tämä ”yhteiskunnallinen hyvä” ei kuitenkaan siis merkitse ihmisoikeuksia ja demokratiaa, joita Raamattu ei mielestäsi opeta.
Jostain syystä on niin, että etenkin monet ns. perinteiset kristityt ovat sitä mieltä, että ihmisoikeudet ja demokratia eivät kuulu kristinuskoon – eivät ainakaan kirkkoon. Mutta sitten nämä samat ihmiset ovat toisaalta kuitenkin sitä mieltä että ne kuuluvatkin kristinuskoon, ja nimenomaan perustuvat kristinuskoon. Tätä puhetta kuulee ennenkaikkea silloin kun nämä kristityt vertaavat länsimaiden demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaikkapa islamilaisiin valtioihin, joista puuttuvat länsimainen demokratia ja ihmisoikeudet. Länsimaisten yhteiskuntien hyvinvointia ja edistyksellisyyttä, Ihmisoikeuksia ja demokratiaa selitetään silloin sillä, että länsimaiset valtiot ovat kristillisiä valtioita.
Olen aina pitänyt Sakari Hosiken kommenteista. Yleensä niissä on noin kaksi lausetta, joista toisessa lukee: ”Homous on synti.”
Mikäli piispa Jolkkonen tarkoitti ”ajan hengen” kanssa naimisiin menolla yrityksiä aikaansaada homoseksuaaleille yhtäläiset oikeudet myös kirkossa, niin miksi hän ei ilmaissut itseään yhtä ytimekkäästi kuin Sakari, vaan piiloutui ”ajan hengen” mukaisesti poliittisen korrektiuden taakse?
Minä sain hyvän mielen tuosta piispan tekstistä.
Minä myös.
Eivätkä kaikki meistä, jotka olemme kivi kirkon kengässä, halua olla sitä. Emme etsi marttyyrinkruunua emmekä taivaallisia bonuksia. Mielellämme olisimme kivoja ja kaikkien kavereita. Mutta kuten piispa sanoi: ”Ajan hengen kanssa avioituva jää leskeksi.”
Puhu vaan itsestäsi, älä meistä monikossa. En mitenkään mielelläni olisi kiva kaikkien kaveri. Jokainen vähänkään asioita ajatteleva ymmärtää, että on täysin selkärangatonta menoa sellainen että ollaan ”kaikkien kavereita”.
Kirjoitin, etteivät KAIKKI meistä halua olla hankaavia kiviä, mutta joutuvat jalan ja kengänpohjan väliin yhtä kaikki, koettaessaan pitäytyä siinä, missä pitää pitäytyä ja jättää myymättä se, mitä ei saa myydä.
Se on nyt ohi. Ei ole mitään kiveä. Ketään ei hetkauta enää lhpk:n asiat.
Näyttää se hetkauttavan, kun pitää pappisoikeuksia viedä LHPK:n papeilta.
Se on teidän itsenne valinta. Nytpä on kaikki omillaan ja maassa rauha.
Vaahtoranta: ”Näyttää se hetkauttavan, kun pitää pappisoikeuksia viedä LHPK:n papeilta.”
Taas merkillinen kommentti henkilöltä, joka on oman uskonnollisen yhteisönsä uskonnollinen johtaja. Hänellä ja hänen johtamansa uskonnollisessa yhteisöllä kun ei ole mitään tekemistä Suomen ev.lut.kirkon kanssa.
On siis ihan selvää, että tämä hänen edustamansa merkillinen uskonnollinen yhteisönsä ei millään tavalla kuulu Suomen ev.lut.kirkokoon saati tee yhteistyötä Suomen ev.lut.kirkon kanssa.
Artikkeli: ”Jolkkosen mukaan päätöksiä saatetaan yhä enemmän perustella sillä, miltä asian kuvitellaan näyttävän julkisuudessa…”
Politiikkaahan on joskus kuvailtu ilmaisulla: ”Tärkeintä ei ole miten asiat ovat, vaan miltä ne näyttävät olevan.” Vaikuttaa hieman, että kirkon piirissäkin vastaavaa ajattelua esiintyy.
Oli ihan hyvä juttu, realistinenkin. Piispa Jolkkosella aina hyviä ajatuksia, kristillisiä ja Raamattuun
Perustuvia. Varmaan piispa Jolkkonen on aito kristitty. Voimme häneen luottaa.
Mikäli valistuksesta suurinpiirtein 1700-luvun alusta alkaen jatkunutta vähittäistä kehitystä kaikkien ihmisten tasa-arvoon ja yhtäläisiin oikeuksiin pidetään mukautumisena epäuskoiseen ”ajan henkeen”, niin tuhannen tulimmaista! Kirkon lienee syytä kiireesti ottaa taka-askelia samaan soittoon nelisensataa vuotta taaksepäin Siinä tosin menee mukana monta sellaista asiaa, jotka omasta mielestään ”raamatullisinkin” kristitty on pitää itsestäänselvyytenä.
Vähän kun katsoo tätä päivää pidemmälle, saattaa klassisinkin dogmaatikko oivaltaa, että kirkon historia ei oikeastaan ole ollut koskaan mitään muuta kuin kihlautumista ”ajan henkeen”. Sitä oli jo reformaatio.. Ajan henki ymmärrettynä hiukan pidempänä syklinä kuin yritysten osavuosikatsaukset.
Joku voisi sanoa niinkin, että Luther oli ajan henkeä vastaan, aivan samoin kun tuo kaimansa tällä palstalla pitäessään kiinni siitä, että uskontotuuksia ei luoda kirkolliskokouksissa, vaan ne on Raamatussa…
Mediayhteiskuntaa ei vielä ollut, vaikka kirjapaino takasi nopean ajatusten leviämisen.
Muistanko väärin?
Esiin nousee yksi mies kaikkia vastaan, halveksittuna ja nurkkaan ajettuna.
Oli tietysti historiallinen odottava hetki, aivan kuin Herramme lihaan tulon päivinä. Oli Gravamina Germanie,
oli renesanssin tuoma into rientää tieteen alkilähteille jne….
Minusta näyttää paremminkin niin, että Luther luo ajan hengen; yhteiskuntavastuuta siirretään kirkolta myös kaupungeille, samoin käy koulutuksen ja sairaanhoidon: koulutus ymmärretään kaikille tarpeelliseksi, tiede astuu ulos luostareista akatemioihin ja kimnaaseihin. , syntyy keskiluokka, kauppiasluokka joka opiskelee, elinkeinoelämä monipuolistuu.
Pohjois-Italian kauppakaupunkien aristokratian vallasta siirrytään vapaiden valtakunnankaupunkien elämään, jossa vapaa porvaristo hallitsee itseään. Muutos kai näkyi selvimmin Alankomaissa, jossa maustekauppiaat alkavat uhata jo kuninkaallisen Ranskan hyvinvointia…..
Näen Lutherin aloittaman reformaation tämän mersun johtotähtenä.
Eikö reformaatio vienyt pohjoisia kansoja henkilökohtaiseen hurskauteen? Mites nykyinen? Eikö se vie pikemminkin sekularisaatioon samaan tapaan kuin saksalaiset kristityt silloista evankelista kirkkoa vv. 1932-
Kari-Matti Laaksonen: ”Mikäli valistuksesta suurinpiirtein 1700-luvun alusta alkaen jatkunutta vähittäistä kehitystä kaikkien ihmisten tasa-arvoon ja yhtäläisiin oikeuksiin pidetään mukautumisena epäuskoiseen “ajan henkeen”, niin tuhannen tulimmaista!”
Raamatun ohjeet kaikkien lähimmäisten hyvin kohtelemisesta, ja se että se tuomitsee jyrkästi heikkojen sortamisen, ja maailmassa esiintynyt epätasa-arvo ovat kaksi eri asiaa.
Johtopäätös on vain se, että näitä Raamatun ohjeita ei ole noudatettu, vaikka monet kansakunnat ovat olleet nimellisesti ja muodollisesti kristillisiä.
Kari-Matti Laaksonen: ”Vähän kun katsoo tätä päivää pidemmälle, saattaa klassisinkin dogmaatikko oivaltaa, että kirkon historia ei oikeastaan ole ollut koskaan mitään muuta kuin kihlautumista “ajan henkeen”.
Sehän se sen ongelma kaikkina aikoina on ollutkin, että se ei ole täysin pitäytynyt Jumalan sanan opetuksiin ja ohjeisiin.
Oletkos Jorma koskaan kuullut August Neanderista? Harrasti oikein pätevää kirkkohistoriallista tutkimusta, 200 vuotta sitten. Tuli vaan mieleen, kun luin romanttiseen suurmiestulkintaan perustavaa kommenttiasi..
Niinpä, mitä muuta Luther teki kuin vääntäytyi jyrkästi ajan henkeen. Populismia!
Piispakunnan parhaimmistoa.
Piispallinen puhe on usein sellaista, että pitää arvailla mihin konkreettisiin ja enempi partikulaareihin asioihin viitataan.
Tuo maailmasta, ajan hengestä ja muista erottuminen, oman identiteetin ja yksilöllisyyden korostaminen näyttää ainakin olevan tärkeää. Jolkkosen puheessa kirkko tuntee olevansa aito ja alkuperäinen ja toimivansa omilla ehdoillaan, kun emme mukaudu ”ajan henkeen”. Mitä sitten voisi olla se ”ajan henki” (mistä tulisi erottua)?
Hyvin trendikästä nykyisessä ajan hengessä on muun muassa se, että on täysin aito, alkuperäinen, ”radikaalisti erilainen”, joka ei mukaudu muihin eikä sopeudu vaan toimii omilla ehdoillaan ja omista yksilöllisistä lähtökohdistaan käsin. Tässä mielessä Jolkkosen kirjoitus on trendikäs ja ajan hengen mukainen. Vaikeampi juttu on sitten se, että jos meidän pitää olla aitoja ja alkuperäisiä (esim. toteuttaa lähimmäisenrakkautta, joka on kaiketi aitoa ja alkuperäistä kristillisyyttä) niin miten se pitää tehdä niin että erotutaan samalla selkeästi ajan hengestä? Ajan henki kun on myös se, että tavoitellaan ihmisoikeuksia (ja siis, kirkkokielellä, lähimmäisenrakkautta). Ajan hengestä (demokratia, ihmisoikeudet) erottuminen on vaikeahko yhtälö senkin takia, että kristityt usein korostavat sitä, että länsimaisten yhteisöjen tapa (eli ajan henki) korostaa ihmisoikeuksia perustuu niiden kristillisyyteen. Miten siis erottua kristillisyyteen perustuvasta ajan hengestä (ihmisoikeuksien korostamisesta joka vaikkapa näkyy nykyään vaatimuksena tasavertaisista oikeuksista myös seksuaali-ja sukupuolivähemmistöille)?
Mutta joo, kuten alussa sanoin niin piispallinen puhe operoi usein yleisellä tasolla..niistä on usein vaikea ottaa selvää, että mitä tarkemmin ajetaan takaa…
Jeesus ei lähettänyt apostoleja ja kirkkoa saarnaamaan demokratiaa ja ihmisoikeuksia, vaan pelastusta kastetuille ja uskoville. Yhteiskunnallinenkin hyvä kasvaa siitä kyllä, jos ihmiset ja kansakunnat ottavat Jumalan tahdon vakavasti, mutta Jumala ei vaadi eikä Raamattu opeta meidän aikamme yhteiskunnallista demokratiaa ja ”ihmisoikeuksia”.
Reima,
Sanot, että yhteiskunnallinen hyvä kasvaa siitä, jos ihmiset ja kansakunnat ottavat Jumalan tahdon vakavasti. Tämä ”yhteiskunnallinen hyvä” ei kuitenkaan siis merkitse ihmisoikeuksia ja demokratiaa, joita Raamattu ei mielestäsi opeta.
Jostain syystä on niin, että etenkin monet ns. perinteiset kristityt ovat sitä mieltä, että ihmisoikeudet ja demokratia eivät kuulu kristinuskoon – eivät ainakaan kirkkoon. Mutta sitten nämä samat ihmiset ovat toisaalta kuitenkin sitä mieltä että ne kuuluvatkin kristinuskoon, ja nimenomaan perustuvat kristinuskoon. Tätä puhetta kuulee ennenkaikkea silloin kun nämä kristityt vertaavat länsimaiden demokratiaa ja ihmisoikeuksia vaikkapa islamilaisiin valtioihin, joista puuttuvat länsimainen demokratia ja ihmisoikeudet. Länsimaisten yhteiskuntien hyvinvointia ja edistyksellisyyttä, Ihmisoikeuksia ja demokratiaa selitetään silloin sillä, että länsimaiset valtiot ovat kristillisiä valtioita.
Olen aina pitänyt Sakari Hosiken kommenteista. Yleensä niissä on noin kaksi lausetta, joista toisessa lukee: ”Homous on synti.”
Mikäli piispa Jolkkonen tarkoitti ”ajan hengen” kanssa naimisiin menolla yrityksiä aikaansaada homoseksuaaleille yhtäläiset oikeudet myös kirkossa, niin miksi hän ei ilmaissut itseään yhtä ytimekkäästi kuin Sakari, vaan piiloutui ”ajan hengen” mukaisesti poliittisen korrektiuden taakse?