Kirkkoherraa en tunne enkä käsiteltävää asiaa, mutta saanen kumminkin kommentoida. Minusta on erikoista, että tässä ajassa on niin paljon kanneltavia asioita. Minä olen käsittänyt, että seurakunnissa on vaaleilla valitut elimet, jotka tekevät päätöksiä. Vaikuttaa siltä, että enemmistö ei osaakkaan päättää oikein, koska kai harvoin voittaja valittaa tai kantelee.
Kun on yksi kantelu alla, niin seuraavassa saattaa aiheettomasti vaaka kallistua, koska on ennenkin kanneltu. Pitäisi sitäkin ajatella, että on kantelun jälkeistäkin elämää. Tulee paljon turhaa harmia.
Lehtiuutisten perusteella Kokemäen seurakunnassa on pitkään ennen nykyistä kirkkoherraa jo ollut kaikenlaisia ristiriitaisuuksia. En usko, että ne johtuvat kirkkoherrasta, vaan maallikoiden ns. kirkkopolitiikasta. Valitettavaa.
”Kirkon käytön monipuolistamisella pyritään kiinteistön säilyttämiseen toiminnollisena yksikkönä ja turvaamaan kirkon käyttö myös tuleville sukupolville toimivana kiinteistönä – ja seurakunnan kokoontumispaikkana – kirkkona” (Kokemäen kirkkoherra Tomperi)
Tämähän on järkevää suunnittelua ottaen huomioon seurakunnan jäsenkehityksen. Muualla Euroopassa (esim. sisarkirkkomme anglikaanien) kirkkoja on myyty moskeijoiksi, pubeiksi ja jopa ostoskeskuksiksi, kun seurakuntalaiset ovat kadonneet eikä mihinkään toimenpiteisiin ajoissa ryhdytty.
Komppaan Osmo Kauppista: kyseessä lienee kirkkopoliittinen kädenvääntö siitä, mikä on seurakunnan toiminnallinen linja. Tomperi lienee astunut liian monille aroille varpaille ryhtyessään ääneen pohtimaan ja tekemään virkansa edellyttämiä toimenpiteitä seurakuntansa toiminnallisuutta seinien säilyttämisen ja kirkon museoimisen sijaan.
Kapitulin ohje pöytäkirjojen pykäien salaamiseksi on viisas: asioiden valmisteluvaiheessa liian suuri läpinäkyvyys on omiaan nostattamaan huhuja, jos tarkoitusperät nousevat valtataistelusta.
Hyvä hallintoperiaate on: valmisteluvaiheessa asiat ovat luottamuksellisia (ja usein salattavia), mutta päätökset ovat julkisia. Poikkeus tästä voisi olla avoin kansalaiskeskustelu esim. siitä, millaisena kokemäkeläiset haluavat kirkkonsa tuleville polville jättää – hyvin hoidettuna museona, joka kiinnostaa lähinnä turisteja vai toimintaa täynnä olevana elämän keskuksena, joka kiinnostaa kirkon sanomasta innostuneita?
Jouni. Olet oikeassa. Osa maallikoista tahtoisi museoida seurakuntatyötä. Tomperi yrittää pitää yllä ja uudistaa perustehtävää. Säälittävää. Pyri hannu pois. Älä jää sinne museoon.
Turtiainen näkyy olevan ymmärtäväinen mies!
Veikkaisin tuota hitaasti rapautuvaa museovaihtoehtoa. Se lienee elämästä pian poistuvan sukupolven lahja nuoremmille.
…niin ne kannattaa irrottaa. Lisää käyttömahdollisuuksia.
Tomperi on seurakunnan etua ajava kirkkoherra. Valitettavast tiukkapipo-maallikot ja naispappeuden vastustajat vainoavat häntä. Anna Hannu olla ja hae oikeeseen seurakuntaan.
Kirkkoherraa en tunne enkä käsiteltävää asiaa, mutta saanen kumminkin kommentoida. Minusta on erikoista, että tässä ajassa on niin paljon kanneltavia asioita. Minä olen käsittänyt, että seurakunnissa on vaaleilla valitut elimet, jotka tekevät päätöksiä. Vaikuttaa siltä, että enemmistö ei osaakkaan päättää oikein, koska kai harvoin voittaja valittaa tai kantelee.
Kun on yksi kantelu alla, niin seuraavassa saattaa aiheettomasti vaaka kallistua, koska on ennenkin kanneltu. Pitäisi sitäkin ajatella, että on kantelun jälkeistäkin elämää. Tulee paljon turhaa harmia.
Lehtiuutisten perusteella Kokemäen seurakunnassa on pitkään ennen nykyistä kirkkoherraa jo ollut kaikenlaisia ristiriitaisuuksia. En usko, että ne johtuvat kirkkoherrasta, vaan maallikoiden ns. kirkkopolitiikasta. Valitettavaa.
”Kirkon käytön monipuolistamisella pyritään kiinteistön säilyttämiseen toiminnollisena yksikkönä ja turvaamaan kirkon käyttö myös tuleville sukupolville toimivana kiinteistönä – ja seurakunnan kokoontumispaikkana – kirkkona” (Kokemäen kirkkoherra Tomperi)
Tämähän on järkevää suunnittelua ottaen huomioon seurakunnan jäsenkehityksen. Muualla Euroopassa (esim. sisarkirkkomme anglikaanien) kirkkoja on myyty moskeijoiksi, pubeiksi ja jopa ostoskeskuksiksi, kun seurakuntalaiset ovat kadonneet eikä mihinkään toimenpiteisiin ajoissa ryhdytty.
Komppaan Osmo Kauppista: kyseessä lienee kirkkopoliittinen kädenvääntö siitä, mikä on seurakunnan toiminnallinen linja. Tomperi lienee astunut liian monille aroille varpaille ryhtyessään ääneen pohtimaan ja tekemään virkansa edellyttämiä toimenpiteitä seurakuntansa toiminnallisuutta seinien säilyttämisen ja kirkon museoimisen sijaan.
Kapitulin ohje pöytäkirjojen pykäien salaamiseksi on viisas: asioiden valmisteluvaiheessa liian suuri läpinäkyvyys on omiaan nostattamaan huhuja, jos tarkoitusperät nousevat valtataistelusta.
Hyvä hallintoperiaate on: valmisteluvaiheessa asiat ovat luottamuksellisia (ja usein salattavia), mutta päätökset ovat julkisia. Poikkeus tästä voisi olla avoin kansalaiskeskustelu esim. siitä, millaisena kokemäkeläiset haluavat kirkkonsa tuleville polville jättää – hyvin hoidettuna museona, joka kiinnostaa lähinnä turisteja vai toimintaa täynnä olevana elämän keskuksena, joka kiinnostaa kirkon sanomasta innostuneita?
Jouni. Olet oikeassa. Osa maallikoista tahtoisi museoida seurakuntatyötä. Tomperi yrittää pitää yllä ja uudistaa perustehtävää. Säälittävää. Pyri hannu pois. Älä jää sinne museoon.
Turtiainen näkyy olevan ymmärtäväinen mies!
Veikkaisin tuota hitaasti rapautuvaa museovaihtoehtoa. Se lienee elämästä pian poistuvan sukupolven lahja nuoremmille.
Jos penkit ovat irralliset, niin ne voidaan kantaa varastoon ja tuoda tarvittaessa takaisin. Jos ne ovat kiinni lattiassa
…niin ne kannattaa irrottaa. Lisää käyttömahdollisuuksia.
Tomperi on seurakunnan etua ajava kirkkoherra. Valitettavast tiukkapipo-maallikot ja naispappeuden vastustajat vainoavat häntä. Anna Hannu olla ja hae oikeeseen seurakuntaan.
Osmo hyvä. Asia ei ole niin kuin sinä sanot!