Uutisköyhän kesän puheenaihe sisäministerin sanomisista nosti esille luonnehdinnan äärikristillinen lahko. Sillä tarkoitettiin Suomen ev. lut. Kansanlähetystä, yhtä kirkkomme lähetysjärjestöä. Oliko luonnehdinta aiheellinen ja osuva?
Ääri- alkuiset nimitykset asioille ovat melko leimaavia. Mieleeni tulevat nopeasti esimerkiksi äärivasemmisto, jolla voitiin tarkoittaa 70-luvun Punaista armeijakuntaa Saksassa, tai ääri-islamilainen, jolla viitataan esimerkiksi Hizbollah-taistelijaan tai Taleban-sissiin.
Luulen, että Suomesta tuskin löytyy sanan varsinaisessa merkityksessä äärikristittyä lahkoa, sellaista kuin vaikkapa Daavidin oksa. Kirkon sisällä on toki vaihtelua konservatiivius-vapaamielisyys –akselilla. Halu erottautua eri tavoin uskovasta saa korostamaan eroja ja työntämää toisia laidalle. Nyt monet herätysliikkeiden edustajat huomaavat joutuvansa työnnetyksi keskeltä ensin laidalle, sitten laidalta äärilaitaa vasten. Äärilaita tarkoittaa, että kohta laidat loppuvat ja edessä on laidan yli heittäminen.
_ _ _
Miten seuraavat uskon ja etiikan lauseet mahtavat sijoittua kirkon kartalla: keskelle, laidalle vai peräti äärilaidalle?
”Yhteiskunnassa julkinen vallankäyttö on uskottu esivallalle. Hyvä esivalta on Jumalan parhaita lahjoja. Uskollisuus Jumalalle on kuitenkin tärkeämpää kuin ihmisten totteleminen.”
”Jokaisen ihmisen elämä on Jumalan lahja ja sellaisena arvokas. Erityistä tukea on annettava kaikkein heikoimmille.”
”Jumala on luonut ihmisen miehiksi ja naisiksi. Elinikäisessä avioliitossa miehen ja naisen suhde voi parhaiten toteutua Jumalan tarkoittamalla tavalla.”
Viimeaikaisen keskustelun perusteella luulen, että seuraavat uskonlauseet vaikuttavat monista olevan aika laidalta:
”Jumala on kaiken Luoja. Hän on sanallaan luonut koko maailmankaikkeuden.”
”Synti erottaa meidät elämän lähteestä, Jumalasta. Jokainen on jo syntyessään synnin alainen, eikä kukaan voi vapautua siitä omin voimin. Usko Kristukseen siirtää meidät Saatanan kahleista Jumalan valtakunnan vapauteen.”
”Jeesus suostui meidän sijastamme Jumalan vihan alaiseksi ja otti syyttömänä kantaakseen rangaistuksen, jonka me olemme synneillämme ansainneet.”
”Ilman eläväksi tekevää Henkeä emme voi uskoa emmekä lähestyä Kristusta.”
”Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä.”
”Kastevesi on tavallista, puhdasta vettä. Jumalan sanaan liitettynä se on pelastavaa vettä, sillä se pesee meidät puhtaiksi kaikesta synnistä.”
”Ehtoollisen leipä ja viini ovat Kristuksen todellinen ruumis ja veri.” … ”Ehtoollista nauttimalla pysymme Kristuksessa ja hän pysyy meissä.”
”Ruumiimme hajoaa, mutta sielu odottaa ylösnousemuksen päivää, jolloin elävät ja kuolleet kootaan Jumalan eteen tuomiolle.”
Nämä lauseet eivät ole Kansanlähetyksen, eivätkä minkään muunkaan herätysliikkeen tai lahkon agendalta. Lainaukset ovat Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kristinopista, Katekismuksesta (s. 16, 18, 20, 40, 44, 49, 51, 56, 84, 90, 92), jonka kirkolliskokous hyväksyi vuonna 1999, ja joka sen jälkeen jaettiin joka kotiin.
Esipuheen mukaan ”Katekismuksen tarkoitus on sanoa lyhyesti ja selkeästi, mitä kristillinen usko on. Sen syvin tehtävä on ohjata meitä elämään uskossa Jumalaan ja rakkaudessa toinen toiseemme. … Katekismus on kodin hengellinen käsikirja, joka ilmaisee suppeasti Raamatun keskeisen sisällön.”
Kun luen nuo edellä olevat kohdat, minusta tuntuu, että sisäministeri on puhunut koko lailla niin kuin Katekismus opettaa. Tämä opetus ei ole laidalta, eikä äärilaidalta, vaan aivan keskeltä. Ainakin niin pitäisi olla.
Jos lahkolaisuutta tai äärikristillisyyttä on jonkun aivan pakko osoitella, löytyy se ennemminkin sieltä päin, missä kovasti poiketaan Katekismuksen opetuksesta.
_ _ _
Suomen ev. lut. kirkon Katekismus ei edusta vain nurkkakuntaisesti suomalaista kristillisyyttä, vaan liittyy pääpiirteissään maailman kristittyjen enemmistön uskoon; roomalaiskatolisten, ortodoksien, anglikaanien, metodistien, – jopa pienin poikkeamin helluntailaisten, baptistien jne. uskoon. Tästä käy vielä selvemmin ilmi, missä on kristinuskon keskus ja mistä puolestaan voidaan hakea äärilaitoja.
_ _ _
Parasta olisi, jos me erilaiset kristityt voisimme kunnioittaa toisiamme ja sitä, mikä yhdistää. Tilaa pitäisi olla aran kyselevälle, heikolle, sekä yksinkertaiselle pienen lapsen uskolle, kuten myös syvällisesti kirkon pitkään uskon perintöön liittyvälle dogmaattisemmalle uskolle. Kirkon usko ja ajasta nousevat elämän kysymykset käyvät vuoropuhelua, mikä tekee uskon ihmisille ajankohtaiseksi ja koskettavaksi.
Espoon piispa Tapio Luoma tiivisti kolumnissaan viisaasti: ”Miten kirkko osaisi ottaa vakavasti toisaalta perustehtävänsä ja identiteettinsä sekä toisaalta kulloisenkin ajan kysymykset. Edellisten unohtuessa kirkko hukkaa itsensä, jälkimmäisten unohtuessa se kadottaa toimintaympäristönsä. Kirkon tulevaisuuden kannalta molemmat ovat vaarallisia vaihtoehtoja” (Kotimaa 25.7.)
Luther, talonpojan poika , kirkon uskonajasta , Lutherin elämän kysymyksiä.
Lutherin syntyma oli niin merkitsemätön tapahtuma , koska hän kuului talonpoikais sukuun . Talonpojilta ei kukaan odottanut suurtekoja.
Heillä ei ollut mitään muuta kuin pieni maapalsta , eikä heidän näköalansa ollut sen avarampi.
Lutherin isä Hans , tämä nuori aviomies ja isä oli kunnollinen , rehellinen ihminen , hän toimi aikansa uskonnollisten tapojen mukaisesti. Hän vei vastasyntyneen poikansa pyhän Pietarin kirkkoon kasteelle . Koska oli pyhän Martin päivä , hän antoi pojalleen saman nimen. Kaste ei ollut mikään ongelma , sillä tuohon aikaan kaikki , paitsi juutalaiset olivat kastettuja.
Avioliitto: Luther kirjoittaa v. 1525 , eräälle ystävälleen , ” yhtäkkiä , odottamatta , ajatellessani aivan muita asioita , herra asetti niskaani avioliiton ikeen . Hän oli mennyt kesäkuussa kihloihin Katharina von Booran kanssa. Käthe , kuten Luther häntä kutsui oli nunna. Lutherin virkaveljet olivat yllättyneitä , heillä oli epäilyksiä siitä, millainen vaikutus avioliitolla olisi julkisuudessa , jotkut eivät pitäneet Käthestä , sillä Käthellä oli omat ajatuksensa , joita hän ei lainkaan salaillut .–Avioliitosta tuli onnistunut , puolisoiden välille syntyi aito kiintymys ja heille syntyi kuusi lasta .
Luther oli rohkaissut monia muita, jotka olivat harkinneet avioliittoa , ” tämä teko on Jumalan säätämä ja aiheuttama , sillä minä en ole rakastunut ” , enkä pala intohimosta . Mutta kyllä minä vaimoani rakastan.
Heidän elämässään oli myös jännitteitä .
Lutherista mikään ei ollut tärkeämpää kuin uskon taistelu . Kristittyjen ensimmäinen tehtävä oli aina katsoa Kristukseen , joka oli sekä vapahtaja että myötäkärsijä. Lutherin hengellisillä neuvoilla oli juurensa hänen omissa kokemuksissaan , munkkina ja uskonpuhdistajana .
Lutheerin opetuksen mukaan , kirkko välitti Jeesuksen kristuksen armoa, joka ihmisen aloitteeseen lisättynä täydensi ihmisen puutteellisen työn ja teki siitä Jumalalle mieluisan. Kirkolla oli tarjolla seitsemän sakramenttia , joiden kautta ihmiset puettiin Jumalalliseen armoon.
Vanhan Lutherin sanat ja teot heijastivat hänen vankimpia vakaumuksiaan yhtä taatusti , kuin nuoren Lutherin .
Luther oli kokonainen ihminen.
Sonja sanoi ”Ei tuolla tavalla voi yleistää.”
Täällä on harrastettu äärimmäisyyksiin menevää yleistystä esim. konservatiiveiksi haukuttujen ihmisten suhteen. Siihen porukkaan luetaan melkein kaikki, jotka uskaltavat vähänkin puolustaa Raamatun arvovaltaa.
Halventavia leimoja lätkitään otsiin sumeilematta ja anteeksi pyytelemättä.
Sådant är livet.
Minusta se, että sanoo jonkun toisen tekevän jotain ei-kannatettavaa, ei mitenkään ole puolustus sille, että siksi minäkin voin tehdä niin. Se on sitä hiekkalaatikkoleikkiä.
Jeesus ei julista vuorisaarnassaan autuaaksi puhdasoppisia.
3 ”Autuaita ovat hengessään köyhät,
sillä heidän on taivasten valtakunta.
4 Autuaita murheelliset:
he saavat lohdutuksen.
5 Autuaita kärsivälliset:
he perivät maan.
6 Autuaita ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja
jano:
heidät ravitaan.
7 Autuaita ne, jotka toisia armahtavat:
heidät armahdetaan.
8 Autuaita puhdassydämiset:
he saavat nähdä Jumalan.
9 Autuaita rauhantekijät:
he saavat Jumalan lapsen nimen.
10 Autuaita ovat ne, joita vanhurskauden vuoksi vainotaan: heidän on taivasten valtakunta.
11 ”Autuaita olette te, kun teitä minun tähteni herjataan ja vainotaan ja kun teistä valheellisesti puhutaan kaikkea pahaa. 12 Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri. Niinhän vainottiin profeettojakin, jotka elivät ennen teitä. Matt. 5:3-12
Maija Mäkelä
Niinpä. Suurin este uudistusten etenemiseen on kirkkolaki, joka on keskeisiltä osiltaan peräisin vuodelta 1869, jolloin oli tärkeää, ettei kirkkolakia voida helposti muuttaa ja papisto säätynä säilytti sananvaltansa.
Jani Salminen ja Sonja Ottavainen. Jossain ympäristössä ja toisen aiheen alla on varmaan totta, mitä sanotte opin merkityksettömyydestä. Nyt kuitenkin Jusu ja me muut kirjoittelemme ajatuksiamme liittyen Pekka Särkiön blogikirjoitukseen, jossa nimenomaan oppikysymykset ovat keskustelun kohteena.
Pekka Särkiö liittää tämänhetkisen keskustelun myös maailman kristittyjen valtauomaan, jossa suomalaisten kristittyjen purot ovat vain pieni osa suurta virtaa. Opillisesti maailmalla ”oppiskaala” on huomattavasti laajempi kuin meillä. Etenkin uudet kristittyjen ryhmät haluavat uusia määritelmiä. Muistan, miten ollessani luterilaisen lähetyksen edustajana Thaimaassa toimivien eri (myös ”vapaiden kristittyjen” edustamien ) lähetysten koulupalaverissa, vain harva tunnisti Apostolisen uskontunnustuksen ja vielä harvempi piti sitä mitenkään olennaisena oman uskonsa kohdalla. Siellä haluttiin mahdollista yhteistyötä varten tehdä oma uskontunnustus…
Haemme nyt mielestäni perusteita sille, mitä Suomen ev.lut kirkon jäsenellä on oikeus sanoa ja tehdä tulematta määritellyksi äärikristityksi.
Usko kontekstualisoituu kaikkina aikoina kaikissa paikoissa. Siitä riittää haastetta (ja yhteistyön ja yhteisen keskustelun tarvetta) kaikille sukupolville. Siksi nämä kysymykset, myös Jusun esittämät ovat tarpeellisia.
Maija Mäkelä
Minä en puhu opin merkityksettömyydestä. Älä viitsi vääristellä sanomisiani. Näissä kommenteissa on puhuttu opista ja sen oikeallisuudesta. Minusta on kohtuullista ottaa Raamatusta teksti, jossa Jeesus julistaa autuaaksi puhdassydämiset. En sentään viitsi lähteä kirjoittamaan, miten otetaan kantaa kirjanoppineisuuteen.
Tämä on kaiketi kenttäpiispa Pekka Särkiön blogi, ja jos nämä minun kirjoitukseni ovat hänestä asiattomia, niin hän voi poistaa ne. Samoin ylläpito.
Maija, alunperinkin olisi tietysti ollut mukava saada perusteluita sille, että ääriliikkeeksi tms. leimaaminen/määrittely johtui tuollaisista oppiin liittyvistä asioista, kuten ”Jumalan sana, kaste ja ehtoollinen ovat kirkon näkyviä tuntomerkkejä”. Julkisuudessa on kyllä näkynyt ihan muita perusteluita (niitä eettisiin kysymyksiin ja niistä sanottuihin liittyvää). Rippikoululaiset käyvät ehtoollisella, em. oppiin liittyvät teemat ovat tuttuja hautajaisista, kastetilaisuuksista jne. eikä siitä ole mielestäni ääriliikkeeksi leimaantumista seurannut. Mutta päinvastaista mieltä saa olla.
Sonja. Anteeksi, mutta en millään ymmärrä tätä agrressiivisuuttasi kommenttiani kohtaan. Otan silti syyn päälleni, kun tarjoat. Tyhmyys ei saa olla edes tekosyy.
Minusta on yleensä olennaista, että kommentteja peilataan ainakin mielessä (myös) alkuperäiseen kirjoitukseen, jos mahdollista. Muuten keskustelu hajoaa…
Minulle ”oppi” todella lähti Särkiön määritelmästä, joten yksittäinen raamatunkohta ei omalla logiikallani liittynyt siihen, ei siis sinunkaan tarjoamasi hyvät jakeet. Tarkoititkohan ne luterilaisen ”opin” kritiikiksi, vai mitä…
Jani. Pekka Särkiö lähti minun logiikallani ja asioiden seuraamisellani Keskustan kansanedustajan Sirkka-Liisa Anttilan lehtipakinasta, jossa hän puhui Suomen ev-lut kirkon lähetysjärjestöstä uskonlahkona ja sisäministeristä uskonnollisen ääriliikkeen edustajana. Luin todella tätä tuon tilanteen analyysinä ja uuden keskustelun avaajana. Lähtökohtana oli se, onko kirkon viralliseen oppiin ja kirkon lähetystyön sopimukseen tukeutuva järjestö lahko vai ei, ääriliike vai ei…
Voi olla, että muilla on tästä lähtökohdasta eri käsitys. Tyhmyys ei tässäkään saa olla tekosyy.