Muuan vuosikymmeniä täkäläisessä uskonnollisessa kulttuuripoliittisessa puheessa toistunut ilmaisu on, että ”meillä on paljon oppimista afrikkalaisten ilosta”.
Huomasin äskettäin samansuuntaisen jargonin Oulun kirkkopäiviltä. Joku afrikkalainen piispa sinne oli taas tuttuun tyyliin roudattu kertomaan, että voi opettaa meitäkin, johon paikallinen piispa vastasi, että on ilon opettelussa vasta alussa.
Kun olin nuori, melko säännöllisin väliajoin lehdessä oli juttu jonkun kirkollisen turistiryhmän vierailusta jossakin Kongossa. Aina sanottiin, että nyt pitää ottaa oppia iloisesta jumalanpalveluselämästä.
Omat kokemukseni ovat toisenlaisia.
Tuossa muistossa vilahti päiväkirjamerkintä reilun kymmenen vuoden takaa. Kirjoitin siinä, että olen lähdössä Namibiaan ja varmuuden vuoksi kirjoitan nyt heti ja ennen matkaa, jotta voin jotakin kokeakin, että matkan opetus on iloinen jumalanpalveluselämä.
Paikan päällä kuulin moniäänisesti veisattuja mollivoittoisia virsiä. Paikallisen virsikirjan lopussa olevissa selitteissä luki usein ”Jukka Malmivaara, Kuopio”.
Samalla matkalla kävin tarunhohtoisessa Swakopmundessa. Se oli baijerilaiseen tyyliin rakennettu kaupunki, jossa vielä 1990-luvun lopulla natsiliput heiluivat. Sen fasiliteettien varjoissa pohdiskelin siellä olleiden lähetyssaarnaajien suurta kärsimystä ja uhrimieltä.
Pohdiskelin, että onko ”afrikkalainen ilo” rasismin huipentuma. Että kerrotaan, kuinka janoiset nälkäkurjet rummuttavat bongojaan, jotta saadaan täkäläinen hengellinen viihdemusiikki perusteltua.
Jo aikaisemmin olin tutustunut tähän iloon.
Yhdysvalloissa huonetoverikseni sattui maanpaossa oleva Liberian luterilaisen kirkon piispa ja maan varapresidentti Ronald Diggs, ehta mustanaama, joka oli aikanaan väitellyt Aarne Siiralan johdolla Torontossa.
Ronaldin kanssa kuljimme erilaisissa hyväntekeväisyysilloissa maidon ja hunajan maassa, koska tulimme hyvin toimeen keskenämme ja olimme tietysti amerikkalaisten näkökulmasta eksoottisia persoonia.
Ronald edusti kuulemma iloa ja kontekstuaalista afrikkalaista ajattelua ja minä taas olin valkoinen kuolema toisesta maailmansodasta ja maasta, jossa Neuvostoliiton panssarit kulkivat edelleen mitä jääkarhujen sekaan mahtuivat.
Ronaldia otti kupoliin aivan riivatusti, että pitää edustaa iloa ja afrikkalaista ajattelua.
Jossakin hyvien ihmisten illassa hän lopulta dollarishekin saatuaan pomppasikin pystyyn ja ähki tuskissaan, että ensinnäkään minä en edusta mitään iloa vaan päinvastoin olen surullinen ja pahalla päällä kuljettuani Liberiassa kolmen kilometrin mittaisen ruumiskasan päältä Naton koneeseen ja ollessani nyt täällä maanpaossa. Toiseksi minä olen ihminen, kristitty ja teologi ja annan pitkät mokomille teidän kuvittelemillenne afrikkalaisille erityisajatteluille. Voisitteko te joskus ottaa minutkin vakavasti eikä jonkun sepitteen näyttelyesineenä!
Tunnen valtavan määrän ihmisiä kirkosta, enkä ole koskaan törmännyt tuonkaltaisiin ihmisiin, joita Korhonen kuvaa jutun sitaatissa.
Sen sijaan en ole kuullut Korhosen ottavan kantaa muihin asioihin kuin (homo)seksuaalisuuteen, tapahtui se sitten lähetysmäärärahojen jakamisen muodossa tai muuten.
En mielelläni lähde Korhosen tavoin tarjoamaan terapiaa toisin ajatteleville, mutta tämä juttu kyllä haiskahtaa omien tunteiden projisoinnilta ulkopuolisiin. Ei kirkko ole mikään seksuaalisuuskammoinen yhteisö.
Pakko tunnustaa, että on joskus itsellänikin ollut kiusaus heittää samanlainen provo, niin turhauttavaa keskustelu usein on ollut. Nyt, kun turhautuja on joku muu, voin rauhallisesti aukikirjoittaa kaksoisstandardin tähän:
1. Homoseksuaalisuus on rikkinäisyyttä, johtuu toisen vanhemman tunnekylmyydestä ja hyväksikäyttökokemuksesta etc., etc. Tämä ei ole kyökkipsykologiaa, vaan hyväntahtoista ja auttamaan pyrkivää keskustelua synnin olemuksesta. Tämän ”keskustelun” perusteella pitää kuitenkin saada terapoida ihmistä. Siis aivan ”tieteellisessä mielessä”, koska tämä on tutkittu juttu.
2. Korhonen sanoo, että homovihamielisyyden taustalla on usein oma, piilotettu homous. Tästä asiasta on kyllä tutkimuksia. Mutta ei se nyt herrantähden voi koskea kristittyjä, kamalaa kyökkipsykologisointia!
Korostan, että en voi tietää maallikkona yhdenkään ihmisen kohdalla, mistä on kyse. Sen tiedän, että noista kahdesta ilmiöstä ensimmäisen kohdalla on tosiaan aika suurellakin rahalla yritetty todistaa oletusta siinä kuitenkaan onnistumatta. Jopa suuren, tälle asialle vihkiytyneen järjestön johtaja on todennut anteeksi pyytäen, että on ollut väärässä ja vahingoittanut ihmisiä. Jälkimmäisestä ilmiöstä on tutkimuksellisia havaintoja. Henkilöt, jotka eniten elämöivät homoden peikolla, ovat itse siitä usein muita viehättyneempiä, kun heidät pannaan vaikkapa mittalaitteiden päähän katselemaan kuvia.
No, tämä todistelu nyt ei ollut pääasia, vaan se, että ties kuinka monetta vuotta me jatkamme täälläkin vänkäämistä siitä, kuinka homo on (mahdollisesti ilman omaa syytään) koukussa rikkinäisyyteensä. Me haluamme antaa hänelle kristillistä, tutkitusti toimivaa eheytysterapiaa. Mutta siis ei tämä mitään pseudotieteellistä kyökkipsykologisointia ole.. Juu.
Tarja Koivumäki kertonee nämä tutkimukset..
Kaikilla ihmisillä on enemmän ja vähemmän sekä hetero-että homoseksuaalisia impulsseja. Konservatiivikristityissä varmasti on niitä, jotka torjuvat nämä omalle uskolleen vieraat yllykkeet. Saattaapi löytyä joku homofoobikkokin. Kysmys lienee muutamista prosenteista.
Mutta: herätysliikkeisiin sitoutuneet ihmiset Suomessa (=konservatiivikristityt) ovat huomattavasti keskimääräistä koulutempia. Nämä ihmiset vastustavat sukupuolineutraalia avioliittolakia oman uskonvakaumuksensa perusteella, ja vain sen.
Johanna Korhosen voi olla vaikea ymmärtää syvästi uskonnollista mentaliteettiä.
Kari-Matti, jos sinulla on semmoinen tunne, ettei noita tutkimuksia ole, niin ehkä jaksat googlata itse. Otsikoita on ollut sen verran paljon. Tässä ensimmäinen kuukkelista tekemälläni haulla tullut otsikko alkajaisiksi:
http://www.iltalehti.fi/seksuaalisuusjasuhteet/2012041115434324_se.shtml
Minä kun en omalla kommentillani ottanut lainkaan kantaa siihen, onko jonkun konservatiivikristityn kiihkeyden takana homo-ongelma vai mikä, minä mielestäni sanoin, että yksittäisen ihmisen kohdalla on ulkopuolisen maallikon vaikea sanoa mitään – se on juurikin sitä kyökkipsykologisointia. Minä lähinnä ilmaisin turhautumiseni siihen, että olen itse samojen ihmisten kanssa koittanut toitottaa, ettei se homouden syy ole yhtään sen paremmin internet-kirjoittelijalle selvitettävissä, puhumattakaan että olisi mahdollista ottaa vakaa kanta kyseenalaisen terapian asianmukaisuudesta. Kuitenkin vuodesta, kuukaudesta ja viikosta toiseen saa asiasta muistuttaa. Uskotko, että vaikutta melko huvittavalta, kun henkilö, joka jaksaa perustella homouden syntyteorioita ja puolustaa terapiaa, yhtäkkiä suivaantuu aivan kamalasti, kun häntä itseään kyökkipsykologisoidaan? Ei niin, että kannattaisin kyökkipsykologiaa tässäkään, mutta pankaa nyt herrantähden korvan taakse, miten uskottavaa se on silloin, kun haluatte itse puolustaa eheytysterapiaa samanlaisin argumentein.
Jep. Olen minä henkilökohtaisesti lukenut mitä huvittavampia/loukkaavampia homouden syntyteorioita.
Toki konservatiivikristityistä muutama prosentti varmasti on niitä, joiden syvällisin motiivi vastustaa esimerkiksi sukupuolineutraalia avioliittolakia, on omat homoseksuaaliset impulssit, jotka torjutaan, ja joista siksi muodostuu fobiota, neurooseja jne jne..minäkin tarkistin tänään kymmenen minuuttia lieden levyjä, oho…
En henkilökohtaisesti kannata ”eheytymisterapiaa.” Näen homoseksuaalisuuden synnyn sekä geneettisten että ympäristöön liittyvien tekijöiden toisiaan ehdollistavana summana, jossa joskus painottuu enemmän biologia, joskus ympäristö.
Itse vastustan sukupuolineutraalia avioliittoa uskonnollisen vakaumukseni vuoksi. Ymmärrän hyvin, että näin tehdessäni saatan loukata homoseksuaalisia sisariani ja veljiäni. Kysymys ei ole helppo.
”… herätysliikkeisiin sitoutuneet ihmiset Suomessa (=konservatiivikristityt) ovat huomattavasti keskimääräistä koulutempia.”
Kari-Matti, mistä tämän voisi tarkistaa?
Olisiko aika kääntää katseet toiseen suuntaan. Mitä jos kielletään ihmiseltä stimulaatio?
Ihminen stimuloituu, tiettyyn ikään tullessaan seksuaalisesta informaatiosta tai joutuu kohtaamaan itsensä stimulaation kohteena.
Jos nuori ihminen kiihottuu seuratessaan koppakuoriaisten yhdyntää, niin onko hän eläimiin sekaantuja?
Ihmisen kehityskaaressa on vielä sen verran tuntemattomia tekijöitä, että ymmärtämätön leimaaminen on turhuutta. Jos nyt käydään läpi kaikki ihmisen seksuaalisen stimulaation aiheet, niin kirjat eivät siihen riitä.
On hyvä muistaa, että raamattu kertoo ihmisen langenneen vääryyteen heti ensi metreillä, joten olemme sen pohjalta kaikki enemmän tai vähemmän epäkelpoja seksuaalisen himon ja viettien pyörteissä.
Raamatun Sana on selkeä, mutta meidän on monesti vaikea sijoittaa itsemme tuon ilmoituksen viitteisiin, koska emme täytä sen asettamia mittoja. Seksuaalisuus on ihmisen sisäinen ja helposti tunnistettava ominaisuus, mutta esim. ihmisen ahneus ja ylpeys tulisi olla meille aivan saman tason ongelma.
Olenko huoripukki, kannibaali, varas, tai mikä muu tunnettu ihmisen ominaisuus, niin sen syvin olemus on kuitenkin yhtä suuri synti, kuin mikä muu hyvänsä. Onko olemassa ihmistä, joka ei olisi joskus tuntenut syyllisyyttä seksuaalisen toimintansa oikeutuksesta?
Ihminen on raamatun mukaan jo syntyessään täynnä vääryyttä ja se on ominaisuus, joka on meissä sisäsyntyisesti, miten se meissä ilmenee, on lopulta sivuseikka. Se on kuitenkin meissä, vaikuttaen kaikissa ihmisissä.
Vääryytensä tunnustaminen, on kääntymistä Jumalan puoleen, mutta kuka puolustaa vääryyttään, ei saa niitä myöskään anteeksi. On helpompi sanoa: ”Olen kokonaan synnissä syntynyt”, kuin luetteloida niitä kaikkia vääryyksiä, mihin inhimillinen luontoni on minut ajanut. Oletko sinä ihminen?
Sen tähden sanonkin, että on selvempää tuomita ihmisen seksuaalinen stimulointi, kuin ratkaista, kuka on valmistettu niin, ettei loukkaisi ketään toista seksuaalisesti toisin stimuloituvaa. Kaikkien stimuloituminen on siis yhtä väärin.
Jumalan Armosta saamme elää ja olla, mutta ihmisen seksuaalisuus on lisääntymis vietti, joka on vääristynyt moneen taipumukseen synnin tähden. Se, stimuloidummeko tuolin jalasta, kamelin karvasta, naisen tuoksusta tai miehen parrasta tai mistä hyvänsä, ei loppujen lopuksi merkitse, vaan se, että ymmärrämme olevamme valheellisen ihmiskuvan vankeja, jos kuvittelemme puolustavamme oikeaa ja puhdasta seksuaalisuutta, vastoin Jumalan Sanaa.
Paavali sanoo: ”En olisi tiennyt, himosta mitään, ellei laki sanoisi: ”Älä himoitse”
ja sanoo oikein, sillä ihminen, kuka onkaan, joka juoksee himonsa jäljestä, salaisen tyydytyksen perästä, asettaen vääryytensä valtaan ja oikeuteen, tekee sen aina ilman Jumalan sanan hyväksyntää.
On siis turha puolustaa oikeuttaan harjoittaa himojaan ja sulkea silmänsä raamatun ilmoitukselta. Onhan myös niin, että ihminen tappaa eläimiä ja toisiaan, vaikka raamattu sanoo selvästi: ”Älä tapa”
Jumala ei siis ole edelleenkään antanut lupaa tappaa, sama koskee myös tätä, jos himoiten harjoitat seksuaalisuuttasi, muuten kuin vaimosi kanssa, elät vääryydessä.
Kuka siis voi sanoa olevansa puhdas tässä, lankeaa kuitenkin jossain muussa. Siksi on turhaa ajaa kirkossa läpi sellaista, minkä Jumalan Sana selvästi sanoo vääryydeksi. Parempi on nöyrtyä ja olla hiljaa.
On olemassa Totuus, joka rikkoo tuon valheellisen ihmiskuvan, joka on vallalla, mutta se vaatii nöyrtymistä Jumalan Sanan alle, se ei oikeuta ketään olemaan oikeassa, vaan se tunnustaa ihmisen vääryyden ja Jumalan oikeuden, sillä Jumalan Sanan Totuus on Valkeus.
Ismon kommentin edessä voi vain todeta:
hitokseen meni pieleen tuo luomistyö.
Usein näissä tutkimuksissa unohdetaan ne muut ongelmat ja yleensä ne painottuvat siihen, että henkilö ”tuntee” olevansa Homoseksuaali. Mitä itse olen seurannut aihetta, niin henkilön ensimmäinen tunne on häpeä, se voi johtua monista syistä. Tästä hiukan jaloilleen päässyt henkilö yleensä hakeutuu vertaistensa seuraan ja parimarkkinoille, kunnes huomaa sen yhteisön pinnallisuuden, seksihakuisuuden, hyväksikäyttämisen kulttuurin ja toisten seksuaalisuuntauksien halveksimisen, yleensä homoseksuaali halveksuu bi-seksuaaleja ja näiden aviopuolisoita (naisia).
Monella Homoseksuaalilla on hyvin paljon heteroystäviä, jotka ajan saatossa alkavat perheen perustamisaikeisiin ja hankkia lapsia. Tässä yleensä monella on käynyt niin, että itse Homoseksuaali on todennut itse olevansa ”erilainen” ja monet homoseksuaalit ovat alkaneet vihata omaa seksuaalisuuttaan. Onkin aika yllättävää, että nämä ongelmat eivät aina tule ulkoa, eli heteroiden suunnalta, vaan muilta seksuaaliryhmiltä, erilaisuus, pettymys jne.
Minusta tuntuu, että Risto Laine ei taida tuntea yhtään homoa. Niin vieraalta planeetalta hänen kirjoittelunsa on.
Risto Laineen kommentti on juuri sitä, mistä minä puhun. Kyökkipsykologiaa, asiasta mitään tietämättömän leimaavaa yleistämistä, jonka kertojalla ei tunnu olevan mitään muuta, kuin parempi tieto ventovieraiden asioista. Ja se esitetään ketjussa, jossa kritisoidaan kirjoittajaa tarkoituksellisen provokatiivisesta asian kääntämisestä toisin päin, eli samojen argumenttien käyttämisestä konservatiivikristittyihin. Mutta mikään kello ei vain hälyytä missään.
”On pohdittu, kirjoitettu mietintöjä ja kulutettu loputtomasti palstamillimetrejä siihen, että mistä homous johtuu, miten homoihin pitäisi suhtautua, mitä homot saavat tehdä ja mitä he eivät saa tehdä jne. Nyt nämä tarinan objektit kertovat tarinan toisen puolen. Siinä yksi ihan ymmärrettävä kysymys on, että miksi ‘meihin’ suhtaudutaan näin? Mitä asioiden taustalla on? Mitkä ovat ihmisten mahdolliset vaikuttimet?” Jani Salminen klo 20:25 kommentti.
Kannattaa lukea se, niin jospa voisi vielä pohtia, mistä ei ole kysymys; siis kyvyttömyydestä/haluttomuudesta dialogiin, typeryydestä puhumattakaan.
Minun täytyy todeta, että kun tämä uutisointi on mennyt ja menee täällä tähän suuntaan, niin se on selkeä linjavalinta ja tätä konservatiivien mollaamista on ollut jo siinä määrin, että nyt on tauon paikka.
On kaikin tavoin rakentavampaa keskittyä siihen, mikä on ”totta, oikeaa ja rakentavaa” kuin lukea kirkkoa ja sen jäseniä repivää mustamaalausta.
Kotimaan ja K24:n päätoimittaja ehti jo liputtaa näkyvästi sukupuolineutraalin avioliiton puolesta.
Ei liene yllätys, että se tulee olemaan Kotimaan agendalla ykkössijalla aina siihen saakka, kun kirkko vihkii samaa sukupuolta olevia pareja, tai lehti on tehnyt konkurssin, mikä jälkimmäinen ehtii ensin…
Ajattelen aika lailla samoin. Kun lukee tällaisia ”uutisia”, niin tavallaan tuntuu, että on itsekin lukemassa näitä vain ilkkuakseni luterilaisille. Eivät nämä ainakaan ekumeniaa ja varsinkaan ajattelua ja uskonelämää rakenna.
Tuo uutisen itse homoja -kärjistys, se se on – sketsilainaa – ahdas ja puutteellinen ;- )
Kirjoitan tätä Moskovassa, jonne olen pysähtänyt matkalla vielä paljon idemmäksi. Tämä on, tunnetutusti, homokammoinen paikka. Nurjaa suhtautumista homoihin pitää täällä yllä – nurja suhtautuminen. Kun ihminen ei uskalla olla sitä mitä on, tavallinen venäläinen voi elää luulossa, ettei tunne ketään homoa. Siten mielikuva homoista jää hämärien, fantastisten uhkakuvien tasolle. Tunnen hyvin sivistyneitä venäläisiä, jotka eivät osaa tehdä eroa homoseksuaalin ja pedofiilin välillä. Kun olen kertonut heille, että lasteni luottolääkäri oli homo, he hämmästyvät. Ja kuuntelevat.
Nämä ihmiset ovat hyviä ja hyvää tarkoittavia. Valitettavasti tämän maan keskusteluilmapiiri pitää yllä tätä tietämättömyyttä ja siihen liittyvää irrationaalista pelkoa. Tämä pelko murtuu kuitenkin helposti, kun he tapaavat Euroopassa ensimmäiset julkihomot, jotka ovatkin ihan tavallisia ihmisiä.
Osaako joku selittää, mitä ihmettä Korhonen tarkoittaa termillä ”heteroilluusio”.
Yrittääkö Korhonen kenties väittää ettei meitä 100 % heteroita olisi tai ettei enemmistö väestöstä olisi kutakuinkin 100 % heteroita vaan jonkin sortin bi-seksuaaleja.
Saattaa toki olla että monet käytännössä koko elämänsä heteroseksuaalista elämää eläneet ihmiset ovat jossain vaihessa tunteneet jonkin tasoista erootista viehtymstä saman sukupuoliseen henkilöön, mutta uskallan väittää, että kyse on silti vain murto-osasta kokonaisväestöön. nähden. Keskiverto nuori mietii jossakin vaiheessa myös näitä asioita, mutta ei omakohtaisena kysymyksenä.
Kaikki nisäkkäät ovat latentisti bi-seksuaaleja, koska sikiökehitys tapahtuu molempien sekä feminiinisten että maskuliinisten vaikuttajien alla, ja embryolla onkin 6 ensimmäistä raskausviikkoa molempien sukupuolten sukuaihiot. Oletusarvoisesti alkio alkaa aina kehittyä ensin naiseksi, mutta jos eräs SRI-geeni puuttuu peliin, munasarjoiksi kehitymään alkaneet alkion ruskuaispussit alkavatkin kehittyä kiveksiksi.
Muistona tästä prosessista meillä 100 prosenttisilla heteromiehilläkin on mm. nännit ja mekin olemme saaneet mitokondriomme aina äidin puolelta,sillä Eeva oli ensin!
Tämä prosessi on luettavissa myös luomiskertomuksen heprealaisesta alkutekstistä! (Kirjainten ideogrammien sisällöistä ja tärkeiden nimien etymologiasta ja kuvaannollisuudesta.)
Minun näkökulmastani katsottuna se ongelma näyttäisi olevan Korhosella, kun hän syyttelyn lisäksi sortuu väärään tulkintaan. Ongelmana kirkossa ei ole vallankäyttö tai piilottelu vaan teologia. Nyt näyttäisi siltä, että Korhosen tekstin perusteella yksi ainoa ajattelumalli on hyväksyttävä. Jos näin ei tehdä niin suoraan hourulaan kulkematta lähtöruudun kautta. Korhosen ajattelumallissa teologia jyrätään oikeassa olemisella. Vaikka hän syyttää kirkkoa vallankäytöstä niin analyysi ei ulotu Korhosen omaan toimintaan. Miten sinisilmäistä ja ah, niin raadollista.
Jep, jep. Korhosella ja näillä homoseksuaaleilla on aina nämä seksijutut mielessä. Ei heterotkaan tuo jatkuvasti omaa seksuaalisuuttaan esille,
On ilmeisesti vaikea ymmärtää, että homoseksuaalisuutta pidetään monien kansakuntien parissa luonnottomana. Yhtä paljo kuin saamelaisuus on luonnollista ja vasenkätisyys, yhtä luonnotonta on homoseksuaalisuus joka nousee ihmisen syntiinlankeemuksen taakasta. Kukahan tässä on terapian tarpeessa, ai niin se oli poistettu homoseksuaaleita.
Juuri kun ehdin ajatella, että Korhosen provokaatio oli tarpeettoman jyrkkä, Sami Paajanen todisti aivopierullaan, että Korhonen on sittenkin oikeassa.
Tämä on siis se kirja ja uutisessa kerrottu kirjan sisältö, mitä markkinoitiin kansanedustajille heidän valmistautuessaan viime torstaina avioliittoa koskevaan lähetekeskusteluun. Tämän sisältöisen kirjan markkinoiminen kansanedustajille osoittaa mielestäni kansanedustajien harkinta- ja arvostelukyvyn aliarviointia.
”Johanna Korhosen ja Jeanette Östmanin toimittaman Kaikella rakkaudella -teoksen julkistamistilaisuus kokosi eduskunnan Pikkuparlamentin kansalaisinfoon lukuisia lähetekeskusteluun valmistautuvia kansanedustajia. ”
Tietäisitpä, Salme, millaisia viestejä ja evästyksiä kansanedustajat saavat. Jos sallit, lainaan hiukan tyylilajiasi ja sanon, että kansalaisilla, vähemmän fiksuillakin, on oikeus tuoda julki mielipiteensä heitä eudtamaan valituille edustajille. Sattumalta tiedän, että raamatunlauseilla kyllästettyäkin ohjeistusta tulee ihan kiitettävästi. Liekö sitten aliarviointia luterilaisessa maassa, vaikea sanoa…