Muuan vuosikymmeniä täkäläisessä uskonnollisessa kulttuuripoliittisessa puheessa toistunut ilmaisu on, että ”meillä on paljon oppimista afrikkalaisten ilosta”.
Huomasin äskettäin samansuuntaisen jargonin Oulun kirkkopäiviltä. Joku afrikkalainen piispa sinne oli taas tuttuun tyyliin roudattu kertomaan, että voi opettaa meitäkin, johon paikallinen piispa vastasi, että on ilon opettelussa vasta alussa.
Kun olin nuori, melko säännöllisin väliajoin lehdessä oli juttu jonkun kirkollisen turistiryhmän vierailusta jossakin Kongossa. Aina sanottiin, että nyt pitää ottaa oppia iloisesta jumalanpalveluselämästä.
Omat kokemukseni ovat toisenlaisia.
Tuossa muistossa vilahti päiväkirjamerkintä reilun kymmenen vuoden takaa. Kirjoitin siinä, että olen lähdössä Namibiaan ja varmuuden vuoksi kirjoitan nyt heti ja ennen matkaa, jotta voin jotakin kokeakin, että matkan opetus on iloinen jumalanpalveluselämä.
Paikan päällä kuulin moniäänisesti veisattuja mollivoittoisia virsiä. Paikallisen virsikirjan lopussa olevissa selitteissä luki usein ”Jukka Malmivaara, Kuopio”.
Samalla matkalla kävin tarunhohtoisessa Swakopmundessa. Se oli baijerilaiseen tyyliin rakennettu kaupunki, jossa vielä 1990-luvun lopulla natsiliput heiluivat. Sen fasiliteettien varjoissa pohdiskelin siellä olleiden lähetyssaarnaajien suurta kärsimystä ja uhrimieltä.
Pohdiskelin, että onko ”afrikkalainen ilo” rasismin huipentuma. Että kerrotaan, kuinka janoiset nälkäkurjet rummuttavat bongojaan, jotta saadaan täkäläinen hengellinen viihdemusiikki perusteltua.
Jo aikaisemmin olin tutustunut tähän iloon.
Yhdysvalloissa huonetoverikseni sattui maanpaossa oleva Liberian luterilaisen kirkon piispa ja maan varapresidentti Ronald Diggs, ehta mustanaama, joka oli aikanaan väitellyt Aarne Siiralan johdolla Torontossa.
Ronaldin kanssa kuljimme erilaisissa hyväntekeväisyysilloissa maidon ja hunajan maassa, koska tulimme hyvin toimeen keskenämme ja olimme tietysti amerikkalaisten näkökulmasta eksoottisia persoonia.
Ronald edusti kuulemma iloa ja kontekstuaalista afrikkalaista ajattelua ja minä taas olin valkoinen kuolema toisesta maailmansodasta ja maasta, jossa Neuvostoliiton panssarit kulkivat edelleen mitä jääkarhujen sekaan mahtuivat.
Ronaldia otti kupoliin aivan riivatusti, että pitää edustaa iloa ja afrikkalaista ajattelua.
Jossakin hyvien ihmisten illassa hän lopulta dollarishekin saatuaan pomppasikin pystyyn ja ähki tuskissaan, että ensinnäkään minä en edusta mitään iloa vaan päinvastoin olen surullinen ja pahalla päällä kuljettuani Liberiassa kolmen kilometrin mittaisen ruumiskasan päältä Naton koneeseen ja ollessani nyt täällä maanpaossa. Toiseksi minä olen ihminen, kristitty ja teologi ja annan pitkät mokomille teidän kuvittelemillenne afrikkalaisille erityisajatteluille. Voisitteko te joskus ottaa minutkin vakavasti eikä jonkun sepitteen näyttelyesineenä!
Korhosen väite, että konservatiivit eivät pidä esillä sanomaa armosta ja anteeksiantamuksesta Jeesuksen Kristuksen sovitustyön tähden, ei pidä paikkaansa. Minulle ainakin tämä totuus on kristinuskon pääsanoma.
Keskustelua seuratessa tulee helposti sellainen vaikutelma, että kyse on nimenomaan lakihenkisyyden ja ”kaiken hyväksyvän rakkauden” välisestä jännitteestä. Valitsin sanani noin, koska armon ”liiallinen korostaminen” tuntuu tuollaisena juuri näyttäytyvän niille, joille armon edellytys tuntuu olevan se, että periaatteen tasolla ”myöntää täydellisen kelpaamattomuutensa”, eli alistuneisuutensa lain kirjaimen edessä. Onko ihan mahdoton nähdä, että ”vastapuolella” oleva koittaa kaiken itselleen suodun ymmärryksen voimin sisäistää itseään suuremman rakkauden käskyä hyväksyä ja rakastaa toista, ja nämä ihmiset yksinkertaisesti ja rehellisesti yrittävät sulkea pois omat pyyteensä? Dostojevski on jossain joskus sanonut, että ihmisellä on taipumus liioitella ihmisluonnon laskelmallisuutta, että me olemme kaikki viattomampia kuin oletamme.
Tätä uutista lukiessani voin pahoin.
Johanna Korhonen osaa käyttää valtaa varsin taitavasti. Sitä ei voi kiistää. Homojen oikeuksien ajamisen lisäksi hänellä on agendalla kirkon vallan ja sen hierarkioiden heikentäminen. Ja vahvat vallankäyttäjät, kuten Johanna Korhonen keräävät aina kannattajalauman ympärilleen. Tosin, jos he ovat kristittyjä ja kokevat ajavansa myös kirkon yhteistä hyvää, kutsun heitä sokeiksi lampaiksi. Tunnen myötätuntoa myös seksuaalisesti poikkeavaa vähemmistöä kohtaan, joista monet varmaan kokevat olonsa aika epämukavaksi tällaisen jatkuvan julkisuuden myötä.
Jään miettimään omalta kohdaltani tätäkin uutista ja sen aiheuttamia ajatuksia itsessäni. Minua harmittaa, että Kotimaa-lehti on selvästi puolensa valinnut ja nykyisellä toimituspolitiikalla edustaa varsin huonosti koko kirkkoa. Minua harmittaa täällä pelkästään homoudella ratsastavat kommentoijat, jotka sujuvasti kääntävät keskustelun kuin keskustelun homouteen ja vähättelevät systemaattisesti mielipiteet, jotka poikkeavat heidän omistaan.
Minusta Eija Moilanen sanoo toisaalla viisaasti jotenkin niin, että kaikkeen ei tarvitse tarttua.
Itse ajattelen niin, että olen vastuussa itsestäni myös sillä tavalla, että vastaan ajatuksistani. Miksi annan pääni täyttyä sellaisilla ajatuksilla ja asioilla, jotka eivät mitenkään vastaa arvomaailmaani ja tuntuvat vääriltä? Minua kiinnostaa, mitä kirkossa ja kristillisessä maailmassa tapahtuu, joten en kokonaan lopeta K24:n ja Kotimaan lukemista. Valikoin jatkossa kuitenkin tarkemmin, mihin aikaani käytän ja mihin tartun.
Tuire Kajasvirta, itse seksuaalivähemmistön edustajana koen todellakin kiusallisena oman elämäni jatkuvan retostelemisen, joka on Suomessa nykyään jokapäiväistä enää lähinnä uskonnollisissa piireissä.
Tässä yhteydessä kuitenkin Johanna Korhonen puhuu itselleni ymmärrettävää kieltä, ehkä siksi, että hän kuuluu itse samaan vähemmistöön ja saa joka päivä vastaansa saman kuin minä.
Varmaan minä kuulun ”homoudella ratsastaviin” keskustelijoihin. Siihen on aika luonnollinen syy. Minä koen, että omia mielipiteitäni on vähätelty – pahempaakin – niin pitkään, että en nähnyt muuta vaihtoehtoa kuin irtaantua seurakuntayhteydestäni. Minun näkökulmastani vähättely jatkuu, vaikka aidosti kohtaavaakin suhtautumista on alkanut ilmetä. Me olemme noin suomenruotasalisten kokoinen vähemmistö, josta realistisen arvion mukaan enemmän kuin 2/3 on suoranaisesti ajettu ulos seurakunnistaan, kuka raskaammin, kuka vihjailevammin.
Johanna Korhonen tekee meidän kannaltamma eräänlaista uraauurtavaa työtä: hän tuo (mahdollisen politikointinsa ohessa, kukaanhan meistä ei ole täydellinen) esiin seksuaali- ja sukupuolivähemmistön aitoja kokemuksia. Tässä keskustelussa valotan itse tätä asiaa aiemmissa kommenteissa. Me olemme ihmisryhmä, jonka olisi taivuttava ulkoa tuleviin määritrlmiin – kuin syyllinen, jolle ei varata puheenvuoroa ollenkaan. Tässäkin ketjussa meistä puhutaan häpeämme vuoksi arvostelukykymme kadottaneena joukkona, joka takertuu valheeseen ja kietoo tähän verkkoon kaikki viiteryhmämme edustajat harjoittaen painostusta.
Mitäpä meistä ei olisi sanottu. Sinulla on oikeus valita se materiaali ja ne ihmiset, joita haluat kuunnella. Minä en tule sulkemaan sinua tuntemani ihmisyyden ulkopuolelle. Mutta kiitos korhosten ja askoloiden, minä uskallan nyt sanoa ääneen, että minullakin on tässä asiassa jotakin sanottavaa. Olen tottunut kuulemaan itseni ulkopuolelta, toisten ihmisten taholta tulevaa puhetta itsestäni. Saattaa kuitenkin olla, että minunkaltaisteni kokemukset ovat yhtä arvokkaita kuin niidenkin, jotka ovat aiemmin osoittaneet minulle minun paikkani.
Sinä luonnehdit tilannetta niin, että on kyse vallankäytöstä. Minulla ei ole koskaan ollut valtaa, en ole osannut ottaa sitä niin.
Kiitos Tarja Koivumäelle koskettavan suorasta kommentista!
On hienoa, että tämä kyseinen kirja on kirjoitettu. Viimeinkin. Olen minäkin kurkkua myöten täynnä seksuaalivähemmistöjen repostelua ja tuomitsemista. Siis kristittyjen parissa. Se on luotaan työntävää.
Tarjalle:
Kommentissani kerroin, että en enää lue näitä homouteen ja tasa-arvoiseen avioliittoon liittyvää kommentointia. Kävin kuitenkin katsomassa, onko omaan kommenttiini reagoitu. Ja on kohteliasta vastata sinulle, kun kommentin minulle osoitit.
Jumala on luonut sinut sellaiseksi kuin olet ja minut tällaiseksi kuin olen. Luoja suokoon, että voisimme kumpikin elää omana itsenämme tasapainoista elämää kokien itsemme hyväksytyksi niin ystäväpiirissä, seurakunnassa kuin yhteiskunnassa.
Kun puhuin vallankäytöstä, en kohdistanut sanomaani sinuun. Tarkoitus oli kertoa, että Johanna Korhonen on mielestäni vahva mielipidejohtaja. Ja tällaiset johtajathan saavat aina kannattajalauman ympärilleen.
Henkilökohtaisesti koen hänen ja hänen hengenheimolaistensa tavan toimia repivänä ja kirkkoa hajottavana. Minun on jopa vaikea ymmärtää, että kaikki seksuaalivähemmistöihin kuuluvatkaan hänen toimintatapojaan hyväksyvät. Mutta olkoon se omaa rajoittuneisuuttani.
En hyväksy kirkkoon kuuluvien jyrkkää jakoa meihin ja teihin pelkästään sen perusteella, mitä homoudesta ajattelee. Kristittynä eläminen on kaikkea muuta kuin koko elämän orientoitumista tämän yhden asian ympärille.
En kannata taistelua toisia vastaan. Mutta kannatan asioiden ajamista ja taisteluakin, jos tarvitaan, tärkeäksi koetun asian puolesta.
Kirjoitus ei tee oikeutta homoseksuaalien asiaa ajaville. Se oli malliesimerkki epärakentavasta tyylistä käsitellä asiaa. Tekisi mieli sanoa, että se oli aika luokaton kirjoitus. En kannata avioliittokäsitteen laajentamista ja toivon kuitenkin, ettei kukaan kanssani samaa mieltä oleva sortuisi moiseen kirjoitteluun uutta avioliittolakia kannattavia kohtaan.
Kirjoituksesta heijastui kilometrien päähän kunnioituksen ja rakkauden puute eri tavoin ajatelevia kohtaan. Olisi hyvä puhua asioista asioina. Kirjoituksen tyyli saa miettimään kuka sen terapian tarpeessa oikein on. Huomaan, että itsekin provosoidun siitä.
Siitä olen samaa mieltä, että kirkko ei julista riittävästi armoa eikä toisaalta myöskään sitä millaista elämä Jumala kehottaa meitä elämään. Armoon kuuluu myös kehotus muuttaa elämäntapaa ”syntisi ovat anteeksi annettu….mene äläkä enää syntiä tee”. Kaikkihan me silti lankeamme, mutta sitä pitäisi silti välttää. Toinen kysymys on, että mikä on syntiä. Siitähän tässäkin kiistassa viime kädessä on kysymys.
Voiko tää myös olla sen kirjan mainostamista?
Kirjoitus ei tee oikeutta homoseksuaalien asiaa ajaville. Se oli malliesimerkki epärakentavasta tyylistä käsitellä asiaa.
Olen osittain samaa mietä Juhani Heinosen kanssa. Toisaalta pitää muistaa, että K24 toimitus poimi Korhosen kirjoituksesta vain muutaman lauseen ja rakensi uutisen niiden varaan. En ole satavarma, että Korhosen teksti olisi näyttäytynyt yhtä hyökkäävänä, jos se olisi tarjolla kokonaisena ja alkuperäisessä kontekstissa.
Uskovaiset eivät kammoa homoja ihmisinä, vaan murehtivat heidän elämäntyyliänsä Raamatun vastaisena. Meillä ei ole koskaan taistelu ihmisiä vastaan, vaan sielunvihollisen työtä vastaan ihmisissä. Siksi rukoilemme heidän puolestaan ja kerromme heille Pyhän Jumalan Sanaa jokaiselle, joka haluaa kuulla.
Muuten, Korhonen ja hänen hengenheimolaisensa syyttävät jatkuvasti uskovaisia ”homovastaisina” nyt vielä terapian tarpeisina. Oletko, Korhonen, koskaan tutkinut itseäsi, sanojasi ja elämääsi Jumalan edessä? Jos ei joku tahdo syyttävän omantuntonsa ääntä kuunnella, niin hän yrittää sitä sammuttaa uskovaisia syyttämällä.
Olemme vastuussa Jumalalle elämästämme ja vaikutusalastamme. Ihaninta on elää Jumalan tahdossa, niin että on rauha Jumalan myös ihmisten kanssa.
Lainaus uutisesta:
Korhosen mukaan homovastaisia on paapottu kirkossa, mutta ajat ovat muuttuneet. ”Parasta olisi, jos foobikoille voitaisiin tarjota terapiaa ongelmien käsittelemiseen. Kirkolliskokous on huono paikka terapialle. Kaikkien edun mukaista olisi todeta, että vaikka homoseksuaalisuus tai transsukupuolisuus ei ole sairaus, homo- ja transfobia ovat.”
Itselleni oli yllätys ja uutinen, että Johanna Korhosella on lääkärinoikeuksien ja psykiatrin pätevyyden lisäksi myöskin oikeudet määritellä uusia sairauksia eli fobioita.
Todellinen moniosaaja!
Tämä se on ja tähän se tiivistyy.
Vanhan kannan edustajat sanovat, että ”te olette väärässä, kuunnelkaa meitä tai valitsemanne polku kostautuu meille kaikille”.
Uuden kannan edustajat sanovat, että ”te olette sairaita, teitä ei kenenkään pitäisi kuunnella, teiltä pitäisi ottaa oikeudet pois, teitä ei pitäisi olla olemassa”.
Kumpi näistä vähän kuin dehumanisoi? Kumpi näistä kuulostaa kadunmiehen korvaan enemmän fasismilta?
Onko sittenkin niin, että toisilla vain on totalitaristin maine ja toiset ovat totalitaristeja?
Yksi tapa se on tämäkin mainostaa kirjaa (tosin käyttöehdoissa kielletään mainostaminen, tai ainakin aiemmin kiellettiin). Minuun tällainen mainonta ei pure, päinvastoin se saa aikaan sen, että varmasti en lue ko. kirjaa. Mainos kertoo kaiken eli kirja ei ole mielestäni lukemisen arvoinen.
Charlotta Lindfors :”Heteroavioliitoilla täytyy olla yksinoikeus riitelyyn, vihaan, väkivaltaan ja muihin jumalan “kasvojen” edessä annettuihin lupauksiin.”
Olen solminut puolisoni kanssa avioliiton yli 40 vuotta sitten, emmekä alttarilla luvanneet mitään muuta kuin ”tahtoa rakastaa toisiamme kunnes kuolema meidät erottaa”. Tätä tahtotilaa olemme parhaan kykymme mukaan myös noudattaneet ja noudatamme edelleenkin. Kerrotko minkä kirkon ”jumala” vaatii lupaukset riidellä, vihata ja harjoittaa väkivaltaa?
No kylläpäs tämä uutinen aiheutti säpinää muurahaiskeossa. 🙂
Oma ajatukseni on, että Korhonen kirjoitus on aika provokatiivinen. Ja tietysti siitä saadaan vielä paljon provokatiivisempi kun siitä lainataan uutiseen vain muutama lause ja esitetään se sellaiselle yleisölle, joka nopeasti epäilee että vähän jokainen heistä olisi jonkinlaisen terapian tarpeessa.
Mielestäni tässä tekstissä ei viitata heihin, jotka pitävät avioliittoa miehen ja naisen välisenä. Tällä foorumilla on mielestäni pari kolme kirjoittajaa, jotka tavan takaa leimaavat homoja sairaiksi, luonnottomiksi, kehityshäiriöisiksi ja ties mitä valheita ja haukkumanimiä keksivätkään. Minun mielestäni tällaiset ihmiset on ihan aiheellista toivottaa tervemenneeksi terapiaan parantumaan.
Sen sijaan mielestäni suuri osa tällä palstalla kommentoivista ns. normaaleista konservatiiveista eivät osu Korhosen kuvaukseen enkä usko Korhosen osoittavan sanoja heille. Suosittelen rauhoittumaan ja vetämään vähän happea välillä.
Ehdottomasti kyse on provokaatiosta, jos väittää heteroseksuaalisuutta illuusioksi.
Illuusiolla kai tarkoitettiin sitä, että kyseisten uskonnollisten järjestöjen kaikki jäsenet olisivat heteroita. ”Ylläpitävät sitä illuusiota ettei heidän joukossaan ole lainkaan homoja”. En oikein jaksa uskoa, että Korhonen tarkoitti heteroseksuaalisuuden olevan illuusio.
Jusu, jos lui artikkelissa olevan sitaati Korhoselta ajatuksella niin tuskimpa Korhonen heteroilluusiolla viittaa ”homovapaaseen” vyöhykkeeseen.
Korhonen kirjoittaa: ”Kirkon valtarakenteissa, joita totisesti piisaa, monille toimijoille keskeistä uskonnon ydintä on heteroilluusion säilyttäminen. Näissä piireissä myös seksuaalivähemmistöille suositellaan vakavasti heteroavioliiton solmimista.” Asioita voidaan suositella vain ihmisille joiden olemassaolo tiedostetaan.
Saattaa toki olla että Korhonen viittaa heteroilluusiolla siihen, että yhteiskuntamme on sukupuolittunut heteroseksuaalisuuden mukaisesti. Onko tässä kyse illuusiosta, vai onko valtaosa väestöstä aidosti ja vaihtoehsottomasti heteroseksuaaleja? Väittäisin että kyse ei ole illuusiosta. En ole kuitenkaan vielä lukenut Korhosen kirjaa, joten en tiedä tarkoittaako hän illuusiolla tätä vai jotakin muuta.
Tässä olisi siis kyse hieman samasta, kuin yhteiskunnan ”oikeakätisyys illuusiosta”. Mitään olikeakätisyys illuusiota ei oikeasti ole, vaan yhteiskuntamme vasenkätiset ovat vain hyväksyneet sen että he elävät ”oikeakätisten maailmassa”. Saataa toki olloa että kyse on jostakin vallan muusta.
Jukka, olen edelleen samaa mieltä aikaisemman kommenttini kanssa siitä, mitä Korhonen tarkoittaa heteroilluusiolla. Mielestäni hän tarkoittaa illuusiota siitä, että yhteisön kaikki jäsenet olisivat heteroseksuaaleja.
“Kirkon valtarakenteissa, joita totisesti piisaa, monille toimijoille keskeistä uskonnon ydintä on heteroilluusion säilyttäminen.” Tämä ei tarkoita, etteikö valtarakenteissa tiedettäisi seksuaalivähemmistöistä. Tässä viitataan siihen, että halutaan luoda ulospäin vaikutelma täysin heteroseksuaalisesta yhteisöstä. Ehkä illuusion sijaan pitäisi puhua heteroimagosta.
Martti Pentti
”Ehkä illuusion sijaan pitäisi puhua heteroimagosta.”
Ilmaisu olisi selkeämpi, eikä loukkaisi yhteisön heteroseksuaaleja, jotka eivät koe omaa seksuaalisuuttaan ”illuusioksi”
Kiivailu on kuin lasten kiukuttelua.
Homofobia on outo käsite. Kyse ei ole siitä, vaan Jumalan tahdossa elämisen mallista tai sen puuttumisesta. Raamattu yksiselitteisesti kieltää saman sukupuolen seksisuhteet.
Ihmisinä jokaista on kunnioitettava. Itsekin tunnen muutaman homon, enkä siitä heille mieltä näytä. Tosin kerron, mikä on Jumalan tahto. Jokaisella on oikeus valita tiensä. Homoudesta voi Jumalan voimalla päästä myös vapaaksi. Heitäkin löytyy.
Koko asiaa käsitellään väärästä kulmasta vain tasa-arvoon liittämällä. Tarkastelun oikea suunta pitäisi olla Raamatun sana.
Valitettavasti kirkon paimenien ääni ei edusta Raamatun linjaa.
Sodoma ja Gomorra tuhottiin juuri tämän synnin vuoksi.
Jeesuksen paluu lähestyy ja sen merkkinä on suuri luopumus. Pahan valta on kuitenkin jo murrettu Golgatalla. Pahan aika loppuu pian ja siksi sillä on kiire hävittää. Se pyrkii muuttamaan ajat ja lain. Näinhän on käynyt, eikö?
Ketä seuraamme?
Sanotko Soili Jussila myös ahneuden syntiä harjoittavalle ylensyövälle että tuo itsensä jatkuva läskittäminen on kadotukseen vievä synti?
Ymmärrän todella hyvin, miksi Johanna kirjoittaa tästä asiasta kovin usein ja tiukkaankin sävyyn. Syrjittyjen puolella ja syrjittynä oleminen ei ole helppoa.
Milloinkohan oppisimme luopumaan toisten ihmisten ominaisuuksien synnillistämisestä?
Hyvä näkökulma ja lienee tottakin. Toisaalta kirjoitus ei sisällä mitään uutta ja kun samaa asiaa toistetaan vuodesta toiseen, niin siihen tulee astian maku. Toivoisin, että Johanna pitäisi puolen vuoden kirjoituspaaston näistä asioista ja toisaalta tämä lehti keksisi vaihteeksi jotain muuta keskustelun aihetta. Vaikka puoleksi vuodeksi sekin. Nyt ”hyvä sisko” järjestelmä on ilmeinen. Ja häiritsevä!
Kari Roos. Oletko sinä harrastanut paljon toisten ihmisten ominaisuuksien synnillistämistä? Puhut ”meistä” niin oletan, että luet siihen ainakin itsesi. Mutta on epäselvää, että kenet luet siihen itsesi lisäksi.
Keskustelua ei edistä se, että joku vain kädet korvilla toistaa omaa kantaansa. Sitä on oikeastaan aika ikävää käydä silloin.
Siitä tulee jopa hyvin hedelmätöntä, ahdistavaa ja vastenmielistä jos jonkun ainoa anti siihen on määritellä uudestaan sanoja, perustaa koko näkemyksensä näihin uusiin määritelmiin ja sen jälkeen heittäytyä poikkiteloin määritelmiensä avulla.
Tarkoitan tässä ’syrjinnän’ ja ’ominaisuuden’ määrittelyä uudelleen.
Niin ja. Syrjittyjen puolella on erittäin helppoa olla, jos tarvitsee vain tuottaa mustamaalaavia tekstejä, kikkailla sanoilla niissä ja tuntea samalla valtavaa moraalista ylemmyyttä.
Asiaa voi katsoa myös niiden kannalta joita tässä artikkelissa syyllistetään ikäänkuin itsepuolustuksena kuten Kari Roos asian ilmaisi. Yhteneväistä kaikissa näissä sateenkaari ja homoutta puolustelevien tahojen kirjoittelussa ja median kommenteissa on syyttely joka on erittäin agressiivista niitä kohtaan jotka eivät näitä erikoisia seksitapoja pidä luonnollisina. Ymmärrän toki että jos homoja tietoisesti solvataan ihmisinä vain heidän seksitapojensa tähden niin pitäisi muistaa että kaikki ihmiset ovat syntisiä Jumalan edessä. Ei uskovainen ihminen ole mikään enkeli, hän on vain armosta pelastettu ja pyrkii elämään Jumalan sanan mukaan. Ei myöskään ole oikein kohdella ketään homoa nimitellen, se on julmuutta. Todellinen uskova ihminen haluaa kertoa totuuden siitä mikä on syntiä ja mikä ei. Tämä on rakkautta ja se pitää tehdä sävyisästi ja ainoa tarkoitus on se että ihminen pelastuisi eikä joutuisi synnin pettämänä ikuiseen kadotukseen. Korhosen peräänkuuluttama anteeksianto ja rakkaus on totta, Jeesus on maksanut kaikki meidän syntimme mutta Jeesus haluaa että teemme parannuksen niistä ja auttaa siinä. Kirjoitin toisessa kommentissani että oli ihminen homo tai hetero tai mikä tahansa niin sellaisenaan hän on kelvollinen tulemaan Jeesuksen luo ilman mitään itsensä paranteluja ja muuttelemisia, sikäli ”tule sellaisena kuin olet” on totta. Jeesus on kaikkivaltias ja voi auttaa ihmistä pääsemään synneistään ja haluaa sen tehdä. Olen huomannut että vaikka joku kuinka lempeästi yrittää opettaa ja kertoa raamatun kannan homouteen saa heti kuulla olevansa rasisti tai vihapuhuja. Hyvin yleinen mielestäni ihan pelkkä heteroita provosoiva lapsellinen väite on tämä että jos et pidä homoutta luonnollisena olet itse piilohomo. On myös loukkaavaa kuulla olevansa foobinen jos ei kaikkia mielestään luonnottomia asioita pidä normaaleina. Kukahan lääkäri on antanut lausunnon että kaikki vain miehen ja naisen välisen seksuaalisuuden ymmärtävät ovat foobikoita. Olkoon, mitäpä tässä itsekään provosoitumaan, mutta kirkon liberaalilinjaa kannattavat ovat melko aggressiivisesti antaneet ymmärtää tavallisten raamattua ja Jumalaa kunnioittavien olevan taakka kirkolle. Joskus jo vuosia sitten luin muistaakseni Kotimaa lehdestä erään kolumnistin kirjoituksesta lauseen jossa puhuttiin kirkon sisällä pesivistä fundamentalisteista. Toi mieleen tuholaistorjuntafirman mainoksen. Että tämmöistä tällä kertaa.
Joskus ei voi olla miettimättä, millaista on homoseksuaalin elämä maailmassa, jossa hänellä on kaikki nyt kaivattavat oikeudet ja jossa ei olisi kielteisesti suhtautuvia ihmisiä. Nyt ajattelu näyttäisi olevan, että sitten on päästy ongelmien ratkaisuun. Mutta silloinkin on vielä olemassa ero valtaväestöön: biologisesti mies-naisparilla on edelleen etuja. Lopulliseen tasa-arvoon tarvittaneenkin sitten sellaisia muutoksia ja säännöksiä, jotka vähentävät heteroiden biologista poikkeavuutta sukupuolineutraalista ihanteesta.
On tietysti mukava, että ihmiset pyrkivät asettumaan homojen asemaan ja miettimään, miltä heistä tuntuu. Mutta mielestäni ei ole silti mitään tarvetta ryhtyä naiviksi ja laittaa homojen suuhun sellaisia ajatuksia ja toiveita, joita näillä ei ole.
Minulle riittää vallan mainiosti yhdenvertainen asema lainsäädännön edessä. Tietysti on mukavaa, jos tähän saa bonuksena päälle sen, ettei tarvitse internetin keskustelupalstoilta lukea tarinaa siitä, kuinka olen jonkun ihmisen mielestä kehityshäiriöinen tai luonnonvastainen.
Sen sijaan minulla ei ole mitään toiveita siitä, että heteromiehen vaimolta pitäisi leikata rinnat pois ja liimata pippeli alakertaan. ”Lopullisen tasa-arvon” ei tarvitse tarkoittaa sitä, että viedät asiat naurettavuuksiin asti. Ja yleensä kyseessä on nimenomaan heterot, jotka näitä typeryyksiä viljelevät.
Hienoa että olen saanut Johanna Korhoselta diagnoosin eli kärsin fobiasta. Diagnoosin voi esittää näkemättä minua ja vielä ilman lääketieteellistä koulutusta kunhan vain kuuluu seksuaalivähemmistöön itse. tai kannattaa seksuaalivähemmistön asiaa. Kun Aslan järjestää eheytystä homoseksuaaleille, sitä kutsutaan puoskaroinniksi Johanna Korhosen agendaa ajavien toimesta, mutta kun minua sanotaan foobiseksi, niin se on hyväksyttävää.
Saanen esittää kuitenkin kysymyksiä kun Johanna avasi keskustelun jälleen kerran. Miksi Johannan kuvan nähdessäni en näe sukupuolineutraalia ihmistä vaan naisen ja miksi Johanna Korhonen käyttää etunimeä joka on aivan selvästi naisen nimi? Minusta Johanna on aivan selvästi nainen joten onko toteamani oire fobiasta? Biologiaa tuntien väitän että Johannalla on isä ja äiti. Onko se oire fobiasta? Millä tavalla tätä fobiaa tulisi hoitaa?
Jotta meille tulisi ihanneyhteiskunta, tulisi ilmeisesti kaikkien ihmisten pukeutua sukupuolineutraalisti, laatia sukupuolineutraalit etunimet, kouluissa opettaa että lapsia vain syntyy sukupuolineutraalisti ja lapsilla ei ole sukupuolta. Näin päästäisiin kuormittamasta terapeutteja joiden hoitoon Johanna Korhonen meitä itsemme mielestä terveitä olisi ohjaamassa.
Totean syytteen uhallakin olevani mies ja asuvani naisen kanssa jota kutsun vaimoksi. Ja totean syytteen uhallakin että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen asia.
Jos Johanna voisit kirjoittamani pohjalta nyt ilmoittaa minulle miten vakava fobia on kyseessä asteikolla 1-5 ja antaa minulle yhteystiedot jollekin hyvälle terapeutille niin katsotaan minkä lausunnon terapeutti minulle antaa.
Minkähänlaisesta ”terapiasta” mahtaisi olla kysymys? Tulee mieleen tokaisu, joka usein lausutaan, kun ollaan jyrkästi eri mieltä: ”Mene hoitoon!”
Kun haukkuu ihimisiä homokammoisiksi pääsee K24:lla otsikkoon mutta jos sanoo tätä aiheutettua homohäslingiksi niin johan siitä kommentti lähtee bittitaivaaseen. On tällä julkaisulla linja sanon minä.