Kahden kulttuurin kohtaaminen kotioloissa
Tänään 7.8.2015 on kulunut kolmetoista vuotta siitä kun kosin Colettea. Olin seurannut hänen käyttäytymistään jo vuoden verran mutten ollut puhunut sanaakaan kiinnostuksestani häneen. Sitten kun ensimmäisen kerran otin sen jutuksi kysyin tahtooko hän tulla vaimokseni.
Annoin hänelle aikaa miettiä yhden yön yli. Seuraavana päivänä hän ilmoitti suostumuksensa. Alkoi moninainen käytännön järjestelyjen sarja jotka sitten lopulta johtivat 18.1.2003 pidettyihin häihin.
Myöhemmin sain kuulla että Colette jo ennen tuloani Yaoundeen oli nähnyt minut unessa jopa useampaan kertaan. Kun sitten saavuin niin hän oli heti muistanut unensa. Huomiostaan hän kertoi vain yhdelle uskotulleen. Minä puolestani sain kuulla noista unista vasta myöhemmin, kun jo olimme naimisissa.
Afrikkalainen perhekäsitys on toisenlainen kuin meidän suomalainen käsityksemme. Afrikassa avioliitto on kahden suvun välinen liitto, jonka ulkonaisena merkkinä on kahden ihmisen välisen yhdyselämän alkaminen. Ajatuksellisesti se mikä siellä on ”ydinperhe” on suomalaisessa sanastossa sama kuin suku. Jos esimerkiksi lapsi siirtyy noin 500 km päähän jonkun toisen sukulaisen hoitoon, niin afrikkalaisen käsityksen mukaan hän on edelleen saman perheen hoidossa. Perhe ei ole muuttunut, vain asuinympäristö.
Tästä afrikkalaisen perheen yhteenkuuluvuuden voimasta otan esimerkkinä erään vartijamme sairastumisen. Hänen palkkansa oli vajaa 50.000 Fcfa kuukaudessa. Tarvittavan leikkauksen hinta oli pari miljoonaa. Hän sai avun, koska hänen perheensä auttoi häntä. Kuka antoi 500 Fcfa, kuka 1.000 Fcfa, kuka vähän enemmänkin. Perhe sai kokoon tarvittavan summan ja vartijamme sai tarvittavan hoidon. Tässä yksi esimerkki siitä mitä hyvät perhesuhteet saavat aikaan. (=Suomalaisittain hyvät sukulaisten väliset suhteet.)
Olen Jumalalle kiitollinen perheestäni. Olen saanut oppia tavattoman paljon afrikkalaisesta kulttuurista juuri siksi että olen saanut lahjaksi rakkaan perheeni.
Sananlaskut 18:22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
On tämä maailmamme todella puutteellinen, kun ei ymmärretä pelata kaikkein irrationaalisimpien toivomusten mukaisesti.
Hitaasti, aivan liian hitaasti, ihmiskunta irroittautuu menneisyyden taakoistaan ja pääsee hyödyntämään kykyjään.
Eikös yksi ihmiskunnan tärkeimmistä kyvyistä ole kunnioittaa erilaisuutta? Ilman sitä vallitsisi kaikkien sota kaikkia vastaan.
Tuoteselosteet on tehty siksi, että yksi voi välttää eläinperäisiä tuotteita, toinen alkoholia, kolmas jotain muuta..
Mitä tulee tällaisten välttämistarpeiden rationaalisuuteen, niin rationaliteetti toimii kussakin ideamaailmassa sen oman sisäisen logiikan mukaisesti. Hinduilla on aivan rationaalista välttää naudanlihaa, juutalaisilla ja muslimeilla sianlihaa, vegaaneilla molempia.
Miksi rationaliteetti olisi sidoksissa esim. agnostiseen maailmankuvaan tai tieteelliseen paradigmaan..?
Minusta ei ole mitenkään järisyttävän irrationaalista, että mehussa toivotaan olevan mehua eikä mitään ylimääräistä.
”Tuoteselosteet on tehty siksi, että yksi voi välttää eläinperäisiä tuotteita, toinen alkoholia, kolmas jotain muuta..”
Olen samaa mieltä. Mutta jos valmistajan lausunto pitää paikkansa, mehussa ei gelatiinia ole. Silloin ei ole kovin helppoa löytää perustetta mainita sitä tuoteselosteessa.
Terve kristillinen vakaumus ei absolutismissakaan mene niin pitkälle, että ruvetaan nostamaan meteli prosentin osista.
Ei ehkä alkoholista. Mutta jos mehussa on joitain prosentin osia kissaa, koiraa, virtsaa tai muita meidän kulttuurissamme vieroksuttuja aineksia, niin meteli nousee yhtä varmasti kuin tässä tapauksessa.
jos, jos… jos ja jos…………
alkoholi ei ole missään kulttuurissa vieras aine.
Kissanpissaa ei taida olla vielä minkään kulttuurin ravintojuomassa.
Puhuin kissasta ja pissasta erikseen. Kissasta en ole varma, mutta koiraa ainakin syödään jossain, samoin rottaa ja marsua. Suomessa tuskin menisivät kaupaksi elintarvikkeet, joissa kyseisiä eläimiä olisi vaikka vain pikkuisenkin.
Pointti oli, että muiden kulttuurien ruokapuistatuksia pidetään liian helposti maagisina, hassuina tai irrationaalisina, vaikka vastaavia löytyy omastakin takaa.
Intiassa oli aikoinaan pääministerinä Morarji Desai, jolla oli tapana juoda päivittäin lasillinen omaa virtsaansa. Hän piti sitä terveytensä salaisuutena – ja perusteli sitä myös Raamatulla. ”Juo vettä omasta säiliöstäsi, sitä, mikä omasta kaivostasi juoksee.” (Snl. 5:15). Desai eli 99-vuotiaaksi, joten virtsanjuonti ei liene ollut hänelle ainakaan pahaksi.
Huomattakoon kuiteńkin, että urinoterapiassa suositellaan nimenomaan oman virtsan juomista. Virtsaa ei siis pidä tehtaalla sekoittaa mehuun. ”Ne pulppuavat yksin sinua varten, vain sinun hyväksesi, eivät muiden.” (Snl. 5:17)
No joo. Minusta Intia on itselleen suuri ongelma, eikä se siitä taida nousta.
Osaako joku sanoa: onko hindujen ongelma mehun kanssa se, että tietämättään joisi lehmää vai se, että lehmän osia on käytetty valmistusprosessissa, vai molemmat? Siis olisiko lehmäaineiden käyttö valmistuksssa ok, jos lopputuotteeseen ei vuorenvarmasti päätyisi yhtään lehmää?
Mie ymmärsin uutisen siten, että käyttö valmistuksessa on ongelma, vaikkei eläintä päätyisikään tuotteeseen. Eläintä on joka tapauksessa käytetty epäsopivalla tavalla.
Varmaan tulkinta kuitenkin vaihtelee, kuten suomalaistenkin parissa: itse tulee juotua viiniä vaikka tiedänkin valmistuksessa käytetyn kala- tai nautaperäisiä aineita, mutta toiset ovat tarkkoja tämänkin suhteen. Valmistajan näkökulmasta on ymmärrettävää, että kaikkea ei mielellään kerrota: camparit ja limsat jäisivät varmaan hyllyyn muutamalta ei-vegaaniltakin, jos tuoteselosteessa mainittaisiin kilpikirvat.
Minkähän takia tämäkin uutinen taas on täällä. Minulle on aivan se ja sama mistä hindut järkyttyvät eli EVVK. Jos joku kristitty järkyttyy jostain mitättömästä asiasta niin häntä vain herjataan mutta kun hindu järkyttyy se on jotain vallan kamalaa. Sama koskee tietysti muutettavat muuttaen muslimeita.
Olet Matias selvästi onnellinen avioliitossasi. Kuten olen minäkin kohta neljäkymmentä vuotta täyttävässä omassa liitossani.
Onnistuneet avioliitot tuottavat kunniaa avioliiton Asettajalle, epäonnistumisten kasvava määrä saa ihmiset epäilemään koko avioitumisen merkitystä ja päätyvät erilaisiin avosuhteisiin.Toki jokainen tekee valintansa itse ja vastaa tietysti seuraamuksista.Muille ratkaisu luonnollisestikaan ei kuulu.
Minua kiinnostaa kysyä sinulta afrikkalaisen elämänmenon asiantuntijana, niin kai voi sanoa, erästä mielessäni pyörinyttä asiaa.
Tiedän, että monin paikoin Afrikkaa on moniavioisuus paikallisesti yleinen käytäntö. Kristillisyyteenhän sellainen ei tietenkään sovi. Miten on tietojesi mukaan järjestetty sellainen tilanne, jossa joku monen vaimon mies kastetaan länsimaiseen kirkkokuntaan, esimerkiksi luterilaiseksi. Onko vaimojen osa poitua kuvioista yhtä lukuunottamatta vai jatkuuko moniavioisuus nyt kristittynä?
Kaikilla kirkoilla on periaatteena se että yksiavioisuus on tavoitteena.
Koska kuitenkin moniavioisuus on vanhastaan ollut voimakkaasti mukana afrikkalaisen yhteiskunnan rakenteissa, niin on jouduttu ottamaan kantaa aivan käytännön tasolla mitä tehdä tilanteessa missä kirkkoon liittyvällä miehellä jo ennestään on ollut huolehdittavanaan monta vaimoa.
Kamerunin luterilaisen kirkon linjaus on ollut sellainen, että pakana joka liittyy kirkkoon moniavioisena velvoitetaan pitämään huolta jokaisesta vaimostaan niin etteivät nämä joudu heitteille. Kun perhe liittyy kirkkoon niin kaikilla on samat kirkolliset oikeudet kuin muillakin kirkon jäsenillä.
Sen sijaan kristityksi tultuaan hän ei enää saa ottaa lisää uusia vaimoja entisten lisäksi. Mikäli hän näin tekee niin hän joutuu kirkkokurin alaiseksi.
Jos joku kirkon jäsen joka aikaisemmin on ollut yhden vaimon mies ottaa itselleen kaksi tai useampia vaimoja niin hän joutuu kirkkokurin alaiseksi.
Vaimojen osalta se joka tulee lisävaimoksi joutuu myös kirkkokurin alaiseksi, mutta se vaimo joka oli liitossa aikaisemmin laillisena vaimona säilyttää kaikki kirkolliset oikeutensa.
Kirkkokuri merkitsee sitä että kurin alainen ei pääse ehtoolliselle. Häntä ei myöskään voida ottaa seurakunnan kirkkoneuvostoon tms. luottamustoimeen.
Tämän ratkaisun perusteluna on se että tavoitteeksi pannaan yksiavioisuus, mutta jotteivat aikaisemmin taloudellisesti ja sosiaalisesti turvallisissa oloissa eläneet vaimot joutuisi kokemaan taloudellista ja sosiaalista heitteille jättöä, niin tällaisen perheen kirkkoon liittyessä ei ruveta hajottamaan näiden ihmisten elämäntilannetta tavalla josta seuraa valtavasti tuskaa ja kärsimystä, mikä hyljätyksi joutumisesta auttamattomasti seuraisi.
Kiitos Matias hyvästä selvityksestäsi, jossa heijastuu huoli perheestä jatkossa. Ja sehän oikein se.
Meitä jehovan todistajia on myös Afrikassa, huippuna Sambian yli prosentti väestöstä. Kamerunissa meitä on hiukan yli 37000. Olemme joutuneet tuon saman moniavioisuusongelman eteen monasti. Mitä mieltä, edelleenkin Afrikan olot tuntevana, ole seuraavasta meidän systeemistämme.
Kun kamerunilainen moniavioinen mies tulee Jehovan todistajaksi, hänen on valittava puolisokseen se, jonka kanssa ensiksi meni naimisiin, aina. Muut puolisot on jätettävä. Velvoitteita ei kuitenkaan voi nakata pois saman tien. Taloudellinen huolenpito täytyy exille järjestää, siihenhän Raamattu selvästi velvoittaa.
Olisi edelleen mielenkiintoista tietää, kuinka sitten onnistuu käytännössä se, että yhdestä vaimosta tulee Jehovan todistaja. Periaatteidemme mukaan hänen täytyy erota vaimokatraasta. Miten sellainen tuossa yhteiskunnassa onnistuu, olletikin kun aviomies ei todennäköisesti ole tilanteesta lainkaan mielisssään.
Kysyn viimemainittua myös siksi, koska en ole hoksannut ottaa asiasta tarkempaa selkoa omilta joukoiltani.
Minulla ei ole mitään erityistietoa jehovan todistajien tilanteesta. Sen sijaan minkälaisia seurauksia on tullut siitä kun ennestään moniavioisessa suhteessa eläneet ihmiset ovat äkkinäisesti joutuneet luopumaan entisestä sosiaalisesta rakenteestaan ja toiset vaimot ovat joutuneet lähtemään pois miehensä luota.
Vertailun vuoksi otan tilanteen ensimmäisen maailmansodan jälkeisestä Turkista. Sulttaanin haaremi hajotettiin poliittisella pakotuksella. Valitettavan monet noista erotetuista joutuivat elättämään itseään prostituutiolla, kun muuta keinoa ei ollut toimeentuloon tuon muutoksen jälkeen.
Kamerunissa monien äkkijyrkkien suuntausten vaatimasta äkillisestä vaimojen vähentämisestä on seurannut että näin hyljätyksi joutuneet vaimot ovat kääntyneet muslimeiksi.
Kun erotettu vaimo on palannut sukunsa luo, niin joku muslimi on huomannut tilaisuuden tehdä muslimilähetystä. Niinpä hän lähettää puhemiehet suvun luo. Koska hylätyn vaimon taloudellinen tila on eron jälkeen olematon niin kosintaan suostutaan helpommin kuin muiden suvun tytärten ollessa kysymyksessä.
Kun vaimo sitten on siirtynyt muslimin kotiin niin vähitellen tuon uuden kodin koko ilmapiirin hiljainen mutta määrätietoinen painostus muuttaa uuden tulokkaan muslimiksi.
Koko maailmassa yksi kaikkein tehokkaimmista muslimiksi käännyttämisen menetelmä on jo useamman vuosisadan ajan ollut juuri tämä ”perhelähetys”.
Musliminuorten koulutuksessa musliminuoria kehotetaan perhelähetykseen. Miehiä kehotetaan ottamaan vaimokseen jonkun muun uskonnon harjoittaja. Kun nämä uudet vaimot on hankittu niin nämä sitten käännytetään islamiin ja koko lapsikatras kasvatetaan islamiin.
Esim monet Kamerunin muslimialueet on käännytetty juuri tällä menetelmällä. Edelleen tuon menetelmän esittely esiintyy monessa nuorten muslimimiesten lähetystyön tekemisen oppaissa yhtenä kaikkein tehokkaimpana ohjeena.
Nyky-Suomi ei tee poikkeusta. Yksi ja toinen neito on ihastunut hurmaavaan musliminuorukaiseen. Neito kokee että kaikki on ihanaa rakkautta eikä seurustelussa uskonnollinen puoli tule puheeksi. Kun sitten avioliitto on solmittu, niin eipä ole kulunut kovinkaan pitkää aikaa siitä kun vaimo vähitellen tutustutetaan islamiin ja ennen pitkää näitä kääntymyksiä tulee meidän rakkaassa kotomaassammekin.
Kiitos Matias tilanteen hahmottamisesta. Siinä oli paljin uutta ja ajatuksia herättävää minulle.
Tiedän, että Kamerunissakin Jehovan todistajat vaativat uudelta irrottautumista kaikesta epäraamatullisesta, myös moniavioisuudesta. Ymmärrykseni mukaan myös puolisoiden ”jälkihoito” järjestetään mallikkaasti raamatullisen vastuun mukaisesti.
Se, että joku entisistä vaimoista lähtee muslimin kanssa avioon, on tietysti hänen oma ja mahdollinen valintansa.
Onnittelut sinulle Matias ja perheellesi. Ihana kuulla onnellisesta liitosta ja rohkeudesta. Kiitos Rauli mielenkiintoisesta kysymyksestä ja Matias vastauksesta.
Kiitos Anne !
Suomeen tulimme juhannuksena 2007. Asetuimme taloon, jonka pihalla olen lapsena ryöminyt. Sukujuureni ovat Somerolla.