Kahden kulttuurin kohtaaminen kotioloissa
Tänään 7.8.2015 on kulunut kolmetoista vuotta siitä kun kosin Colettea. Olin seurannut hänen käyttäytymistään jo vuoden verran mutten ollut puhunut sanaakaan kiinnostuksestani häneen. Sitten kun ensimmäisen kerran otin sen jutuksi kysyin tahtooko hän tulla vaimokseni.
Annoin hänelle aikaa miettiä yhden yön yli. Seuraavana päivänä hän ilmoitti suostumuksensa. Alkoi moninainen käytännön järjestelyjen sarja jotka sitten lopulta johtivat 18.1.2003 pidettyihin häihin.
Myöhemmin sain kuulla että Colette jo ennen tuloani Yaoundeen oli nähnyt minut unessa jopa useampaan kertaan. Kun sitten saavuin niin hän oli heti muistanut unensa. Huomiostaan hän kertoi vain yhdelle uskotulleen. Minä puolestani sain kuulla noista unista vasta myöhemmin, kun jo olimme naimisissa.
Afrikkalainen perhekäsitys on toisenlainen kuin meidän suomalainen käsityksemme. Afrikassa avioliitto on kahden suvun välinen liitto, jonka ulkonaisena merkkinä on kahden ihmisen välisen yhdyselämän alkaminen. Ajatuksellisesti se mikä siellä on ”ydinperhe” on suomalaisessa sanastossa sama kuin suku. Jos esimerkiksi lapsi siirtyy noin 500 km päähän jonkun toisen sukulaisen hoitoon, niin afrikkalaisen käsityksen mukaan hän on edelleen saman perheen hoidossa. Perhe ei ole muuttunut, vain asuinympäristö.
Tästä afrikkalaisen perheen yhteenkuuluvuuden voimasta otan esimerkkinä erään vartijamme sairastumisen. Hänen palkkansa oli vajaa 50.000 Fcfa kuukaudessa. Tarvittavan leikkauksen hinta oli pari miljoonaa. Hän sai avun, koska hänen perheensä auttoi häntä. Kuka antoi 500 Fcfa, kuka 1.000 Fcfa, kuka vähän enemmänkin. Perhe sai kokoon tarvittavan summan ja vartijamme sai tarvittavan hoidon. Tässä yksi esimerkki siitä mitä hyvät perhesuhteet saavat aikaan. (=Suomalaisittain hyvät sukulaisten väliset suhteet.)
Olen Jumalalle kiitollinen perheestäni. Olen saanut oppia tavattoman paljon afrikkalaisesta kulttuurista juuri siksi että olen saanut lahjaksi rakkaan perheeni.
Sananlaskut 18:22 Joka vaimon löysi, se onnen löysi, sai Herralta mielisuosion.
Matias Roto, kuinka sitten opetatte avioerosta?
Miten on laita eronneen uudelleen aviotumisen kun edellinen puoliso elää?
Eikö avioerossa myös aiheudu tuskaa ja kärsimyksiä?
Kuinka näkyy tässä asiassa ”kirkkokuri”?
Arii
1) Ensimmäinen asia on ymmärtää kulttuurin perusteet ennen kuin menee antamaan lausuntojaan tai moraalisia kannanottojaan noiden ihmisten elämäntilanteesta.
2) Yksi muoto avioliittojen peruuntumiseen on sellainen että jos vaimon vanhemmat eivät ole tyytyväisiä siihen tapaan miten aviomies kohtelee heidän tytärtään, niin he hakevat tyttärensä ja lapsenlapsensa pois.
Tuohon ei miehellä ole mitään sanavaltaa. Myöskään tytär ei voi vastustaa vanhempiaan eivät myöskään lapsenlapset isovanhempiaan. Vanhempien valta lapsiinsa on niin selkeä ja johdonmukainen, että kun he kerran ovat tulleet siihen tulokseen ettei heidän tyttärellään ole hyvä olla, niin kukaan ei voi tehdä tyhjäksi heidän päätöstään hakea tämä takaisin. Tämän jälkeen vävypojan ja tyttären avioliitto on lopullisesti loppu.
Esim. Kamerunin lainsäädännössä mies on perheen pää. Vaimon on toteltava miestänsä. Tämä perheestään huolehtiminen on kuitenkin tehtävä vastuullisesti niin etteivät anoppi tai appi tai heidän edesmentyään heidän perheensä päämies (=lue suomalaisittain suvun päämies) saa päähänsä vaimon poishakua.
3) Mikäli joku nuoripari alkaa erkaantua toisistaan ja aikovat mennä eri teilleen niin aika usein jomman kumman vanhemmat tulevat ja ”puhuvat järkeä” nuorille. Tämä vanhempien arvovallan käyttö on sellaista että nuoret tottelevat vastaan mukisematta.
4) Suuremmissa asutuskeskuksissa ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen ei paljoa eroa muun maailman suurkaupunkien käyttäytymisestä.
Usein kuitenkin eri kylistä peräisin olevat asuvat suurkaupungeissa samalta suunnalta olevien kanssa samassa korttelissa ja näillä kortteleilla on omat päällikkönsä. Näissä lähiöyhteisöissä kuri on toisinaan lähes sama kuin alkuaan kylissä, mutta toisin paikoin tuo ”korttelihallinto” ei toimi ja silloin ollaan samassa tilanteessa kuin muuallakin maailmassa.
Pohjois-Namibiassa sukulaisuus kulkee vain äidin kautta. Isä ei siis kuulu samaan sukuun lastensa kanssa. Perinteisen avioliiton purkautuessa vaimo sai lapsineen turvan sukunsa parissa. Nyt taitaa länsimainen ajattelu vähitellen syrjäyttää vanhan.
Kiitos Martti oman asiantuntemuksesi käytöstä, Afrikkaa kun sinäkin kuulemma tunnet oivallisesti.
Hienoa, että voin laajentaa asioden ymmärtämistä täällä eilaisista vinkkeleistä.
Kiitos Martti puheenvuorostasi
Juridisesti kiinnostava asia tuo moniavioisuus. Jos mies useine vaimoineen muuttaa Suomeen, ei kaikkia voida merkitä hänen vaimokseen. Vain yksi voidaan. En tiedä, kuinka käytännössä menetellään eli saako mies itse valita vai merkitäänkö se jonka kanssa avioliitto on solmittu ensin.
Miten Rauli Toivonen teillä on, jos JT:ksi kääntynyt on ensimmäinen vaimo? Jos hän jää liittoon, pitääkö hänen vaatia että mies eroaa muista vaimoista?
Olipas hyviä ajatuksia. Et ole turhaan ole juridiikkaa opiskellut., nyt on kehujen paikka.
Muistan, että olisin joskus ruotsalaislehdistä lukenut kohutapauksesta, jossa ”kristityllä” miehellä oli maahanmuuton seurauksena naapurimaassa useita vaimoja. Ilmeisesti ei lain edessä, mutta käytännössä aviokumppaneita riitti.
Jos kuka tahansa vaimoista tulee moniavioisessa kulttuurissa jt:ksi, Raamatun laki saa priorisoinnissa lähtönumeron yksi. Kristitty ei ei voi olla yksi monista vaimoista jatkossa. Epäilen, ettei afrikkalainen mies yhden vaimonsa pyyntöjä tilanteessa kuuntele, joten lähtö on edessä.
Odotankin mielenkiinolla, mitä Matias alueen eksperttinä asiasta ja olosuhteista kertoo.
Juhani ja Rauli
Esititte mielenkiintoisen ongelman moniavioisuuden kirjautumisesta suomalaisessa yhteiskunnassa. Yritän vastata tuohon. Aluksi selostan erilaisten mallien olemassaolon.
Esimerkiksi Kamerunissa on kolmenlaisia avioliittoja
1) Perinteinen avioliitto. Mies lähettää puhemiehet tyttären isän luo ja kun tämä on suostumuksensa antanut niin erilaiset lahjat seuraavat sukujen välillä. Länsimaisessa kirjallisuudessa sulhasen antamaa lahjaa nimitetään morsiusmaksuksi ja se ymmärretään eräänlaiseksi vaimon ostoksi. Tuohon ajatukseen ”vaimon ostosta” sisältyy kuitenkin toisen kulttuurin väärinymmärrys.
Häät järjestetään ja pari muuttaa yhteen.
Käytännön esimerkki. Yksi vartijamme ilmoitti erään vuoden yhdeksi tavoitteekseen vaimon hankinnan. Hän otatti itsestään valokuvan. Antoi sen yhdelle kotikyläänsä menevälle miehelle ja pyysi tätä hakemaan hänelle vaimon. Mies näytti kuvaa kylällä. Muuan 15 vuotias tyttö tuli valituksi. Vartijamme ystävät toivat tämän vartijamme luo jokunen aika tehtävänannon jälkeen yhdellä viikolla ja seuraavana sunnuntaina vartijamme ilmoitti tytön vaimokseen. Tässä siis tapauksen sosiaalisia ratkaisuja ajatellen tilanne ei ollut TV:n ensitreffit alttarilla, vaan tuota mukaillen, perinteisen avioliiton juridiikkaa ajatellen ”ensitreffit alttarin jälkeen kotona”. Ikäero pariskunnalla oli noin 10 vuotta.
2) Valtiollinen vihkiminen. Tämä on siirtomaavallan perintöä. Se tehdään hyvin pitkälti samanlaisten perinteiden mukaan kuin ranskalaisessa vihkimisessä on käytössä. Vain muutamia paikallisia sovellutuksia on siellä täällä.
Näistä paikallisista sovellutuksista muuan on kysymys valitseeko mies yksiavioisen vaiko moniavioisen muodon. Näiden seurauksena sitten muutamissa pykälissä on pieniä eroja sen mukaan kumman vaihtoehdon mukaan avioliitto solmitaan.
3) Kirkollinen vihkiminen. Tällä ei Kamerunissa oli juridista merkitystä vaan siihen sisältyy ainoastaan kirkollisen siunauksen pyytäminen ja saaminen. Niinpä ennen kuin voi saada kirkollisen vihkimisen pitää ensiksi saada valtiollinen vihkiminen ennen kirkollista vihkimistä. Käytännössä monin paikoin kylillä myös perinteinen vihkiminen katsotaan riittäväksi kirkollisen vihkimisen saamiseksi.
Pääkaupungissa kirkollisen vihkimisen ovat vastaanottaneet suhteellisen harvat seurakunnan jäsenet. Kerran eräs paikallinen pastori kysyi kuinka moni heidän seurakuntansa jäsen oli ottanut kirkollisen avioliiton siunauksen. Vain muutama käsi nousi ylös.
4) Suurkaupungeissa moni nuori elää yhteiselämää ilman mitään ulkonaisia sopimuksia.
Toisinaan siitä syystä että heidän pitää tehdä pari kolme lasta ennen kuin saavat molempien vanhempien luvan virallisempaan avioliittoon.
Toisinaan taas kyseessä on pelkkää vastuuttomuutta.
Toisinaan taas jotain samanlaista kuin meidän muutamissa avoliitoissamme. Nämä pysyvämmät avoliitot kuitenkin usein ikään kuin huomaamattaan liukuvat perinteisen avioliiton uomiin kun aika kuluu ja vanhemmatkin alkavat olla tuon liiton takana.
5) Suomen lainsäädännössä avioliitoksi vahvistetaan vain tuo valtiollinen avioliiton vihkiminen. Mikäli se on solmittu monogaamiseksi niin keskusrekisterillämme ei ole ongelmia. Jos taas avioliitto on solmittu polygaamiseksi niin keskusrekisterissämme tuo ei kirjaannu pelkällä rutiinimerkinnällä.
Aikoinaan kun tein noita merkintöjä niin tietokoneissa ei ollut mitään lokerikkoa tuollaisen varalle. Vain ykkösvaimo kirjaantui normaalisti suomalaisen yhteiskunnan edessä olevaksi vaimoksi. Muiden asema jäi systeeemin ulkopuolelle. Heidän asemansa oli tuolloin sama kuin jonkun suomalaisen aviomiehen julkisesti tunnetuilla rakastajattarilla.
Nykytilannetta en tunne.
Rauli
Tuon Ruotsissa kirjautumisongelmia aiheuttaneen suomalaismiehen tilanne oli se että lähtömaassaan Afrikassa hänen avioliittonsa olivat sikäläisen käytännön mukaisia oikeita avioliittoja. Kyseessä siis ei ollut mistään ostetusta naisseurasta vaan afrikkalaisen yhteiskunnan julkiseen malliin kuuluvasta polygaamisesta avioliitosta.
Ongelma syntyi vasta siitä, ettei tuota voinut tuolloin merkitä kirjoihin, koska ruotsalainen avioliittolainsäädäntö ja sen seurauksena myös rekisterien tietokoneohjelmisto oli luotu yksiavioista mallia ajatellen.
Matias Roto, lausahdat seuraavan neuvon minulle:
”1) Ensimmäinen asia on ymmärtää kulttuurin perusteet ennen kuin menee antamaan lausuntojaan tai moraalisia kannanottojaan noiden ihmisten elämäntilanteesta.”
Siis kuinka tämä sijoitetaan Jumalan valtakuntaan, siis oikeaan eikä valheen valtakunnan kopioon?
Onko Jumala erilainen eri kulttuureissa ja antaako Jumala erilaiset käskyt erilaisille kulttuureille?
—– (Matias poistanut asiaan kuulumattoman osan tekstiä) —–
Ari
Jotta jokin asia tulisi ymmärretyksi jossain kulttuurissa, sen pitää toimia tuon kulttuurin sisällä.
Afrikkalaisessa yhteiskunnassa on moni asia toisin kuin meillä täällä Suomessa. Muuan itä-afrikkalainen pastori pahoitteli kerran sitä että heidän maassaan erään maan (ei Suomi, puhun vain ilmiöstä enkä jostakin maasta!) lähetyssaarnaajat aiheuttavat heille valtavasti vahinkoa kun yrittävät pakottaa eurooppalaista mallia sellaiseen tilanteeseen missä se ei toimi. Hän valitteli että nuo yrittävät opettaa heille eräitä asioita vaikkeivat tunne kulttuuria.
Tämä ikään kuin johdantona, jatkona eräitä näkökantoja kysymyksenasetteluumme.
1) Moniavioinen avioliitto on Afrikassa samalla kuin yritys jolla on monta työntekijää. Moniavioisen liiton vaimoja otetaan useinkin sen takia että saataisiin omaan talouteen riittävästi työvoimaa.
Kun sitten ajatellaan jotakuta taloudessaan menestynyttä polygaamista miestä ja sitä että hänet pakotetaan panemaan pois muut vaimot ja jättämään vain yhden jäljelle, niin miehelle se on samaa kuin suomalainen tusinan työntekijän yritysjohtaja pakotetaan luopumaan muista työntekijöistään ja jättämään jäljelle vain yhden voidakseen liittyä johonkin toiseen uskonsuuntaan kuin mitä hänellä oli aikaisemmin. Kysyn vain toimisiko tämä Suomessa.
2) Toinen näkökulma on että moni mies valitsee polygamian jotta voisi saada enemmän lapsia. Kuinka moni suomalainen olisi valmis valitsemaan jonkun uuden uskonkäsityksen jos hänelle pantaisiin ehdoksi että tämän jälkeen sitten ei enää tehdä lisää mukuloita – tai korkeintaan yksi.
3) Afrikkalaisessa yhteisössä avioliitto on kahden suvun välinen liitto eikä suinkaan kahden yksilön välinen. Tästä seuraa että kun esimerkiksi mies kuolee, niin hänen veljensä jakavat kuolleen miehen vaimon tai vaimot keskenään. Tällä tavoin avioliitto noiden kahden suvun välillä ei purkaudu yhden partnerin kuolemaan vaan kuolemasta riippumatta jatkuu keskeytymättä samassa suvussa, vain partneri vaihtuu.
4) Jumalan valtakuntaan tämä sijoitetaan siten että kussakin kulttuurissa tuetaan niitä rakenteita joissa puolisoiden keskinäinen rakkaus voi toimia niin hyvin kuin mahdollista ja pyritään välttämään sellaisia iskuja yhteiskuntaa vastaan, missä jokaisen tapahtumassa mukana olleen elämän keskeiset rakenteet lyödään hajalle.
5) Kuten jo yllä olen aikaisemminkin todennut niin yksiavioisuus on pitkän matkan tavoitteena. Siihen ei kuitenkaan pidä mennä sellaisin menetelmin, että Jumalan valtakunnan nimissä lyödään lyttyyn kokonaisten yhteisöjen aikaisemmin turvallisiksi koetut rakenteet, vaan siten että uusi aika pääsee tulemaan esille luonnollisesti yhteiskunnan eteenpäin menon mukana. Kun näin katse luodaan eteenpäin niin silloin myös kristillisen sanoman voima pääsee rohkaisemaan ja uudistamaan yhteiskuntaa.
6) Kamerunissa ”vanhoillisuus” on pitäytymistä vanhoihin vanhan uskon tapoihin ja ”uudistuksellisuus” on suuntautumista kristinuskon sanomaan ja sen mukanaan tuomaa elämäntapaa kohti.
Afrikkalaisen yhteiskunnan yhteisöllisyys tulee näkyviin monin tavoin arkisessa elämässä.
Esim. Kun kävelin afrikkalaisessa perinnepuvussa Yaounden kaduilla keskikaupungilla niin hyvin usein sain ystävällisiä tervehdyksiä ja moni tuli ohimennen kysymään kuinka heidän lankomiehensä voi.
Yhteisöllisyys tarkoittaa että kun olen naimisissa yhden kamerunilaisen kanssa niin koko kansa joka minut tuntee laskee minut lankomiehekseen.
Matias Roto: Tiedät varmaan, että nykyään kirkkoherroille ei tule tällaisia ongelmia. Vain maistraatti ratkaisee, mikä avioliitto on oikea. Jos on kaksi eri sukupuolta olevaa puolisoa, ei siinä yleensä tule ongelmia. Oletan, että vieraassa valtiossa suoritetuista vihkimisistä päteväksi katsotaan viimeisin.
Samaa sukupuolta olevien avioliiton suhteen ei ole ongelmia. Se merkitään aina rekisteröidyksi parisuhteeksi.
KORJAUS: Päteväksi katsotaan tietysti vanhin.
Kiitos Juhani päivityksestä.
Jotain tuollaista olin ajatellut, mutta koska jo jonkin aikaa olen ollut eläkkeellä enkä enää edes sijaisuuksien aikana ole tehnyt noita töitä, niin en uskaltanut kirjoittaa pelkän arvelun varaan perustuvaa tekstiä.
Kotonamme rukoillaan Martti Lutherin Vähässä katekismuksessa opettama rukous ranskaksi jokaisena aamuna ja iltana täydellisessä muodossaan:
Kolmiyhteinen tervehdys: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.”
Sitten luemme Apostolisen uskontunnustuksen
Sitten luemme Isä meidän rukouksen
Sitten luemme vielä Lutherin kirjoittaman rukouksen
Lopuksi vielä veisaamme suomeksi virren 548.
Tästä voi katsoa opastusta netistä sivulta
http://www.evl.fi/katekismus/raamatturippi/42.html
.
Kamerunissa kotikielemme oli yksistään ranska. Täällä Suomessa kotikielemme ovat ranska ja suomi.
Lapset oppivat yleensä helpommin kieliä kuin aikuiset. Puolikielisyyden ongelma syntyy ymmärtääkseni silloin, kun eri kieliä käytetään sekaisin. Afrikassa vietetyn lapsuuteni tilanne oli selkeä. Kotona puhuttiin suomalaisten kesken suomea ja afrikkalaisten kanssa ndongaa. Outojen valkoihoisten – siellä oikeastaan ’punaisten’ – kanssa piti yrittää saksaa, englantia tai afrikaansia. Suomenkielen seassa käytettiin ndongasta peräisin olevia lainasanoja, mutta se on eri asia kuin sekakielisyys. Käytetäänhän Suomessakin eri kielestä lainattuja ilmauksia.
Martti
Kiitos valaisevasta tekstistäsi!
Lähetyslasten sekakielisyydestä muistan tällaisen esimerkin (pikkupojan lausuma): ”Ilet iikausinot zamosivat meyogosta.” Muoto on suomea, mutta sanat ovat ndongaa. Tarkoituksena on kertoa pitkien sukkien tulleen pyykistä.
Martti
Kiitos elämänläheisestä jutusta
Tänään matkalla ollessani kysyin puhelimitse vaimoltani ranskaksi mitä tuon tullessani kaupasta, niin hän pidemmässä selostuksessaan vastasi muutoin kaiken ranskaksi, mutta ostettavat tuotteet suomeksi: luumuja, limpsaa, mysliä ja jäätelöä.
Onko ’mysli’ suomea? On kai, jos sitä ei kirjoiteta ’muesli’ tai ’müsli’.
En tiedä. Paketissa lukee müsli.