Ja vaikka emme ole edes istuttaneet, on aika repiä maasta. Viitapihlaja-angervo tuli pihaamme yllättäen ja pyytämättä. Vaatimaton taimi ilmestyi pihlaja-aidan juurelle.
Koska taimi oli helppo ja vaatimaton, se sai levitä ja muodosti vuosien saatossa rehevän ja kauniisti kukkivan, laajan kasvuston.
Mutta nyt on aika repiä, koska esivalta on luokitellut kasvin haitalliseksi vieraslajiksi. Juurien kiskominen maasta on toivotonta. Jos jotain saa irti, saalis pitää hävittää huolellisesti. Juuren tai maavarren palasta tai siemenestä voi nousta uusi kasvi.
Olemme päätyneet tukehduttamiseen. Ehkä pari vuotta pressun alla tappaa juurakot? Hento toivo elää.
Nyt kun asia on kotipihalla ajankohtainen, huomaa, miten paljon tätäkin haittakasvia on pihoisssa ja puistoissa. Ehkä peli on jo menetetty?
Kasvien siirtämisessä maanosasta, maasta tai maan osasta toiseen pitää – olisi pitänyt – olla hyvin varovainen.
On myös kasveja, jotka ainakaan toistaiseksi eivät uhkaa ympäristöämme.
Kuvassa ei siis ole viitapihlaja-angervo vaan kurjenjello ja hirvenkello.
Pirjo,
Minua puhutteli vieraslajin elinvoimaisuus. Se pärjää ja myönteisesti puhuttelee, eli somistaa näkymiä.
Kol. 2:
6 Niinkuin te siis olette omaksenne ottaneet Kristuksen Jeesuksen, Herran, niin vaeltakaa hänessä,
7 juurtuneina häneen ja hänessä rakentuen ja uskossa vahvistuen, niinkuin teille on opetettu; ja olkoon teidän kiitoksenne ylitsevuotavainen.
8 Katsokaa, ettei kukaan saa teitä saaliikseen järkeisopilla ja tyhjällä petoksella, pitäytyen ihmisten perinnäissääntöihin ja maailman alkeisvoimiin eikä Kristukseen.
9 Sillä hänessä asuu j(J)umaluuden koko täyteys ruumiillisesti,
Reijo, hyvä ja tuore näkökulma! Itselleni tuli juuria repiessä kyllä enemminkin mieleen ”tyhjä petos ja maailman alkeisvoimat”.
Pirjo
Kiitos tekstistäsi