Varhain minä ennätän, ja huudan: sinun sanas päälle minä toivon. Varhain minä herään, tutkistelemaan sinun sanojas. Kuule minun ääneni sinun armos jälkeen: Herra, virvoita minua sinun oikeutes jälkeen. (Ps. 119:147-149 / Biblia)
Minkälainen on sinusta hyvä aamu?
Miksi hyvä päivä alkaa aina hyvästä aamusta?
Miksi on tärkeää aloittaa päivä rukoillen ja Raamatun ääressä; miten Jumalan lupaukset auttavat meitä päivän askareissa?
Job oli Herran tutkivan katseen alla; Herra antoi ja Herra otti, kiitetty olkoon Herran nimi; miten Jumalan huolenpito, johon liittyy myös kuritus, vaikuttaa meihin (vert. Job. 7:17-19)?
Psalmi 119 kutsutaan Jumalan lain ja sanan psalmiksi; miten voimme rakastaa Jumalan lakia?
Kaikki julkaistut blogini:
. . . . .
Seuraavat blogit:
Luther – evankeliumi kaikille kansoille omalla kielellä (12.3.2015)
Pääsiäislammas (26.3.2015)
Ismo Malinen:”Elämä Kristuksessa, ei ole omissa teoissa vaeltamista, vaan Jumalan valmistamissa teoissa vaeltamista, ne ovat edeltä käsin tehty niitä varten, jotka Kristuksessa ovat.”
Mitä edellä oleva tarkoittaa?
Ymmärränkö ollenkaan kun ajattelen sen tarkoittavan ettei uskova voi tehdä omia tekoja vaan kaikki teot on Jumalan valmistamia?
Ainoastaan Jumalan valmistamat teot kestää tuomiolla. Näissä teoissa jokainen Kristuksen kirkkoon kuuluva vaeltaa. Omilla teoillamme ansaitsemme ainoastaan Helvetin tulet.
Juha tuossa jo aika tyhjentävästi vastasi, mutta lisään muutamana ajatuksen pohdittavaksi. Ehkä Arin olisi aika tutustua Paavalin Room. kirjeeseen huolella.
”Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.
Sillä ne, jotka hän on edeltätuntenut, hän on myös edeltämäärännyt Poikansa kuvan kaltaisiksi, että hän olisi esikoinen monien veljien joukossa; mutta jotka hän on edeltämäärännyt, ne hän on myös kutsunut; ja jotka hän on kutsunut, ne hän on myös vanhurskauttanut; mutta jotka hän on vanhurskauttanut, ne hän on myös kirkastanut.
Mitä me siis tähän sanomme? Jos Jumala on meidän puolellamme, kuka voi olla meitä vastaan?
Hän, joka ei säästänyt omaa Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme, kuinka hän ei lahjoittaisi meille kaikkea muutakin hänen kanssansa?
Kuka voi syyttää Jumalan valittuja? Jumala on se, joka vanhurskauttaa. Room.8
Koska Jumala on uskon alkaja ja täyttäjä, niin Hän ei ole jättänyt ”pelastuksessa” mitään meidän omaan varaan. Ja kuinka voisikaan olla niin, koska ihminen pelastetaan yksin Kristuksen tähden Pyhän uskon mukaan.
Kun olemme KristukseSSA, niin olemme Jumalan tekoja, jotka Jumala oli ennalta määrännyt tulevaksi. On siis varmasti myös niin, että kaikki teot Kristuksessa ovat ennalta valmiina, että me niissä vaeltaisimme. Sanoohan Paavali myös:
”Sillä armosta te olette pelastetut uskon kautta, ette itsenne kautta-se on Jumalan lahja- ette tekojen kautta, ettei kukaan kerskaisi.
Sillä me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme.” Ef.2
Itsemme kautta ei siis tule vanhurskaita tekoja, ainoastaan jos me olemme Kristuksessa, on myös tekomme vanhurskaita. Emme siis itse tee niitä tekoja, joita Jumalan Rakkaus saa meissä aikaan, vaan kaiken vaikuttaa Jumala.
Jos joku haluaa tehdä omia tekojaan ja kuitenkin olla Kristuksessa, niin se on mahdotonta, sillä Jumala ei jaa kunniaansa.
Kristinusko ei ole mitään synergiaa, jossa Jumala tekee oman osansa ja me hoidamme oman osamme ja lopputulos riippuu sitten siitä, miten hyvin yhteispeli toimii. Tuota mallia suositaan Islamissa ja monessa kristillisessä lahkossa opetetaan myös, että ihmisellä on osansa pelastuksessa. Näin opettaen kielletään kokonaan yksin Kristuksen KAUTTA tuleva Pelastus.
Jumalan Pelastus on kuin Sade, jonka Jumala lähettää maahan ja antaa kylvölle elämän, ei se kysy, vaan se kastelee ja tekee työnsä ja niin kylvetyt hedelmät tulevat ajallaan. Herra sen tekee, sillä Sanansa on tullut alas Taivaasta.
”Jumalaton hyljätköön tiensä ja väärintekijä ajatuksensa ja palatkoon Herran tykö, niin hän armahtaa häntä, ja meidän Jumalamme tykö, sillä hänellä on paljon anteeksiantamusta.
Sillä minun ajatukseni eivät ole teidän ajatuksianne, eivätkä teidän tienne ole minun teitäni, sanoo Herra.
Vaan niin paljon korkeampi kuin taivas on maata, ovat minun tieni korkeammat teidän teitänne ja minun ajatukseni teidän ajatuksianne.
Sillä niinkuin sade ja lumi, joka taivaasta tulee, ei sinne palaja, vaan kostuttaa maan, tekee sen hedelmälliseksi ja kasvavaksi, antaa kylväjälle siemenen ja syöjälle leivän, niin on myös minun sanani, joka minun suustani lähtee: ei se minun tyköni tyhjänä palaja, vaan tekee sen, mikä minulle otollista on, ja saa menestymään sen, mitä varten minä sen lähetin. Jes.55
Ismo Malinen & Juha Heinilä, voiko siis uskova tehdä syntiä, kun tieot on Jumala ennalta valmistanut?
Ismo Malinen:”Jos joku haluaa tehdä omia tekojaan ja kuitenkin olla Kristuksessa, niin se on mahdotonta, sillä Jumala ei jaa kunniaansa. Kristinusko ei ole mitään synergiaa, jossa Jumala tekee oman osansa ja me hoidamme oman osamme ja lopputulos riippuu sitten siitä, miten hyvin yhteispeli toimii.”
Juha Heinilä:”Ainoastaan Jumalan valmistamat teot kestää tuomiolla. Näissä teoissa jokainen Kristuksen kirkkoon kuuluva vaeltaa. Omilla teoillamme ansaitsemme ainoastaan Helvetin tulet.”
Ari, sinun kysymyksen asettelu osoittaa kuinka hukassa sinä olet.
Kristitty tunnustaa syntisyyden ja Jeesuksen ohjeiden mukaisesti hän pyytää päivittäin syntejään anteeksi. Toki kristitty tekee Jumalan valmistamia tekoja, mutta ei kaikkea mitä hänen pitäisi tehdä, vaikka haluaisi.
Henkilö, joka luulee tekevänsä aina oikein tai että ajattelee esim. että on ollut yli ½ vuotta siitä kun on viimeisen kerran tehnyt syntiä on täysin harhassa ja hän pilkkaa Pyhää Henkeä ja Kristusta. Väitän, että tällainen henkilö ei ole kristitty, vaan jotain aivan muuta. Hän ei kuulu Jumalan valtakuntaa, eikä hänellä ole Jumalaa vaan hän itse on oma jumalansa, joka esiintyy Jumalan ja Hänen sanansa yläpuolella, pilkaten Kristusta ja Hänen seuraajiaan.
Ari, hyvä kysymys: Voiko Kristitty tehdä syntiä, jos teot ovat ennalta valmistettu?
On syytä avata tuota synti käsitettä. Joutuu vähän pitkästi vastaamaan joten suokaa vielä tämä.
”Jos joku näkee veljensä tekevän syntiä, joka ei ole kuolemaksi, niin rukoilkoon, ja hän on antava hänelle elämän, niille nimittäin, jotka eivät tee syntiä kuolemaksi. On syntiä, joka on kuolemaksi; siitä minä en sano, että olisi rukoiltava.
Kaikki vääryys on syntiä. Ja on syntiä, joka ei ole kuolemaksi.
Me tiedämme, ettei yksikään Jumalasta syntynyt tee syntiä; vaan Jumalasta syntynyt pitää itsestänsä vaarin, eikä häneen ryhdy se paha.
Me tiedämme, että olemme Jumalasta, ja koko maailma on pahan vallassa.” 1.Joh.5
Jeesus sanoo: ”Totisesti, totisesti minä sanon teille: jos ei nisun jyvä putoa maahan ja kuole, niin se jää yksin; mutta jos se kuolee, niin se tuottaa paljon hedelmää.
Joka elämäänsä rakastaa, kadottaa sen; mutta joka vihaa (vihaa = rakastaa vähemmän) elämäänsä tässä maailmassa, hän on säilyttävä sen iankaikkiseen elämään.
Ari on ”synti” ja on ”syntiä”. Kuoleman synti on epäuskoa joka on Pyhän Hengen vähättelemistä ja T o t u u d e n kieltämistä ja on tekoja, jotka kumpuavat epäuskosta. Se on pimeydessä elämistä ja luonnollinen ihminen pitää pimeyttä valonaan, (valheessa elämistä) eikä kaipaa Jeesusta elämäänsä.
Kristitty ei siis voi elää ilman Jeesusta, sehän täysin absurdi väite.
Ihminen joka on KristukseSSA, ei voi vähätellä Pyhää Henkeä ja ei siten voi tehdä kuoleman syntiä, koska olemme Kristuksessa ja yhtä kuin kuolleet itsellemme ja omille teoille.
Kristuksessa me olemme kokonaan puhtaat uskon kautta, hengen mukaan vaeltaaksemme, mutta näemme maailmassa, itsessämme ja ruumiissamme vielä kuoleman ja synnin vaikutukset.
Ihminen on siis samaan aikaan Vanhurskas ja Pyhä KristukseSSA ja samaan aikaan syntinen koska kuolema vielä hallitsee lihaa. Siksi sanotaan, että Hengellä kuolettakaa lihan teot.
Me elämme siis vielä kuoleman ruumiissa, jota riisutaan synnin teoista. Haluaisimme riisuutua heti kaikesta vääryydestä, mutta me emme pääse tästä lopullisesti, kuin vasta kuolemassa, missä saamme kokonaan synnistä vapaan ruumiin. Tässä Toivossa ja Jumalan Lupauksessa me siis elämme odottaen ruumiimme lunastusta.
Paavali puhuu Roomalaisille samaa:
”Sillä me tiedämme, että laki on hengellinen, mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.
Sillä minä en tunne omakseni sitä, mitä teen; sillä minä en toteuta sitä, mitä tahdon, vaan mitä minä vihaan, sitä minä teen.
Mutta jos minä teen sitä, mitä en tahdo, niin minä myönnän, että laki on hyvä.
Niin en nyt enää tee sitä minä, vaan synti, joka minussa asuu.
Sillä minä tiedän, ettei minussa, se on minun lihassani, asu mitään hyvää.
Tahto minulla kyllä on, mutta voimaa hyvän toteuttamiseen ei; sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen.
Jos minä siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sen tekijä en enää ole minä, vaan synti, joka minussa asuu. (asuu = on sisällä minussa)
Niin huomaan siis itsessäni, minä, joka tahdon hyvää tehdä, sen lain, että paha riippuu (kulkee mukana) minussa kiinni; sillä sisällisen ihmiseni puolesta minä ilolla yhdyn Jumalan lakiin, mutta jäsenissäni minä näen toisen lain, joka sotii minun mieleni lakia vastaan ja pitää minut vangittuna synnin laissa, joka minun jäsenissäni on.
Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista?
Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! Niin minä siis tämmöisenäni palvelen mielellä Jumalan lakia, mutta lihalla synnin lakia. Room. 7
”Sillä Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka ja tunkee lävitse, kunnes se erottaa sielun ja hengen, nivelet sekä ytimet, ja on sydämen ajatusten ja aivoitusten tuomitsija;
eikä mikään luotu ole hänelle näkymätön, vaan kaikki on alastonta ja paljastettua hänen silmäinsä edessä, jolle meidän on tehtävä tili.
Kun meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, läpi taivasten kulkenut, Jeesus, Jumalan Poika, niin pitäkäämme kiinni tunnustuksesta.
Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi, joka ei voi sääliä meidän heikkouksiamme, vaan joka on ollut kaikessa kiusattu samalla lailla kuin mekin, kuitenkin ilman syntiä.
Käykäämme sentähden uskalluksella armon istuimen eteen, että saisimme laupeuden ja löytäisimme armon, avuksemme oikeaan aikaan.” Hebr.4
Lopuksi muutama sana Totuuden tunnustamisesta, kun me tunnustamme Totuuden, niin me olemme Jumalan kanssa yhtä. Me olemme samanmielisiä kuin Jumala ja sitä on oikeamielisyys, eli vanhurskaus. Tunnustamme synnin ja näemme, että maailma on pahan vallassa synnin tähden. Tämä on pimeydestä valkeuteen tulemista, jonka Jumala saa meissä aikaan Taivaasta Lähettämällä Sanallaan. Ilman Kristusta olisimme kaikki vielä pimeydessä, sinä ja minä myös.
Valkeudessa eläminen on ennen kaikkea Totuudessa elämistä.
”Ja tämä on se sanoma, jonka olemme häneltä kuulleet ja jonka me teille julistamme: että Jumala on valkeus ja ettei hänessä ole mitään pimeyttä.
Jos sanomme, että meillä on yhteys hänen kanssaan, mutta vaellamme pimeydessä, niin me valhettelemme emmekä tee totuutta.
Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niinkuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
Jos me tunnustamme syntimme, on hän uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä.
Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin me teemme hänet valhettelijaksi, ja hänen sanansa ei ole meissä. 1.Joh.1
Tuleeko vanhurskauttamista etsiä ihmisestä, vai objektiivisesta evankeliumin sanasta ? Syntien anteeksiantamuksen me saamme yksin uskomalla Kristukseen. Emme rakkauden, tai tekojemme tähden ei vaan Jumala sulasta armosta. Eikä silloin jaotella ihmisiä hyvin ja pahoihin, sillä kaikki ihmiset ovat pois poikenneet, ja kelvottomisi tulleeet, ja vailla Jumalan kirkkautta.
Syystä voidaan esittää kysymys: Onko vanhurskauttaminen vanhurskaaksi tekemistä, vai lukemista ? Vanha luterilaisuus on pitäytynyt Raamattuun, jossa forensssinen armo luetaan meille Kristuksen sovituksen tähden, joka tuli synniksi meidän tähtemme ( 2.Kor.5: 21 ) Ja se tapahtuu yksin armosta uskon kautta.
Jos taas kysytään mistä ihminen voi löytää vanhurskautuksensa ? On siihen annettava Raamatun vastaus: lukemalla se evankeliumin sanasta. Raamattu vastaa siihen: Siten, että Jumala on sijaishyvityksen ansiosta sovittanut maailman itsensä kanssa, ja siten saavuttanut meidän keskuudesamme voimaan evankeliumin sanan. ( 2.Kor. 5:19 )
Martin ja Ismon kommenteissa on paljon asiaa, kiitos.
Jeesus Kristus on minun Herrani ja Jumalani! Kiitos kaikesta mitä olet tehnyt puolestamme!
Aikaisin aamulla… Kiitos Luojalle Pelastuksen Sanasta. Jeesus Kristus on meidät Pelastava.
Aamen!
Minua suunnattomasti lohduttaan Johanneksen kirjeet, kun tiedän, että äijä oli lähes 90 v kun kirjoitti nämä. Oli kulunut n.60 v. siitä, kun Kristus oli lihassa ja Johannes oli saanut ymmärtää, että Jumala oli tullut maan päälle Jeesuksessa.
Te jotka uskotte Poikaan, teillä on iankaikkinen Elämä Hänessä. Tunnustakaa uskonne, niin te saatte syntinne anteeksi Hänen nimessään. Amen
Luettu lahjavanhurskaus kirkon julistuksen ja toiminnan ”helmi”!
Absoluutio pohjautuu tähän ja kristityn omantunnon vapaus.
Kaikki muut tulkinnat esim. ”vanhurskaaksi tekemisestä” johtavat
kirkon hyllyvälle suolle.
Juuri näin Sakari! Kyse on lopultakin juuri siitä saako ihminen lahjaksi Jumalalle kelpaavuuden Kristuksen sovituksen kautta, vai vieläkö pitää tehdä jotain sen lisäksi.
Koko Raamattu huutaa meille: Uskokaa Evankeliumi, siinä on kaikki tehty valmiiksi. Kun uskomme, kaikki muu tulee ihmiseen sen mukana. Vanhurskaus tulee siis uskosta.
Koko Jumalan Voima on Evankeliumissa, mutta se on vain niille jotka uskovat sen.
Kiitos Ismo ja Sakari. Jumalan lapset ovat vapaita. Jeesus on Herra!