Ja hän puhui tämän vertauksen: ”Eräällä miehellä oli viikunapuu istutettuna viinitarhassaan; ja hän tuli etsimään hedelmää siitä, mutta ei löytänyt. Niin hän sanoi viinitarhurille: ’Katso, kolmena vuotena minä olen käynyt etsimässä hedelmää tästä viikunapuusta, mutta en ole löytänyt. Hakkaa se pois; mitä varten se vielä maata laihduttaa?’ Mutta tämä vastasi ja sanoi hänelle: ’Herra, anna sen olla vielä tämä vuosi; sillä aikaa minä kuokin ja lannoitan maan sen ympäriltä. Ehkä se ensi vuonna tekee hedelmää; mutta jos ei, niin hakkaa se pois’.”
(Luuk.13:6-9)
Jumalan armoa ja rauhaa Jeesuksessa Kristuksessa rakkaat sisaret ja veljet!
Tämän uudenvuoden aaton evankeliumiteksti kertoo viinitarhasta ja viikunapuusta. Hedelmättömästä viikunapuusta on tullut viinitarhan rasite. Se ei tuota satoa, vaan imee maasta vettä ja ravinteita. Puutarhuri päättää kuitenkin tarjota sille vielä yhden vuoden aivan erityisessä huolenpidossa.
Yleensä tätä Jeesuksen vertausta selitetään niin, että se nähdään yhtäältä Jumalan armon ja kärsivällisyyden osoituksena hengellisesti hedelmättömässä ja kuolleessa tilassa olevaa kansaa ja seurakuntaa kohtaan. Toisaalta tämä teksti nähdään myös varoituksen sanana. – On vielä tämä vuosi aikaa parannuksen tekemiselle. Jumalan pitkämielisyyttä ei ole syytä ymmärtää niin, että Jumalan armo antaisi mahdollisuuden elää ilman vastuuntuntoa.
Nämä tavat selittää Jeesuksen vertaus viinitarhasta ja viikunapuusta ovat varmasti aivan hyviä ja oikeita. Meidän jokaisen, sinun ja minun, on varmasti ihan hyvä arvioida aika ajoin elämäämme. On hyvä kysyä välillä onko Jumalan armosta tullut sellainen itsestäänselvyys, että uskomme voivamme elää sen suojissa ikään kuin meidän ei tarvitsisi koskaan vastata mistään tekemisistämme, tai tekemättä jättämisistä.
Jeesuksen opetus on yksinkertaista ja selkeää. Perusajatus on kaikkien ymmärrettävissä. Jumalan valtakunnassa armo ja totuus liittyvät aina yhteen. Niin on myös tässä viinitarhavertauksessa.
Kaikesta yksinkertaisuudestaan huolimatta Jeesuksen sanat ovat myös rikas aarreaitta, josta voi ammentaa yhä uusia ja puhuttelevia ulottuvuuksia. Eräs viinitarhavertauksen ulottuvuus liittyy em. puiden raamatulliseen symboliikkaan. Sekä viini- että viikunapuu symboloivat Raamatussa yleensä Israelin kansaa ja Jumalan seurakuntaa.
Ensiksi voimme huomata, että Jeesuksen vertauksella viinitarhasta on taustansa Jesajan kirjan viidennen luvun (5:1-7) hyvin samantyyppisessä kuvauksessa, jossa Jumala hylkää koko hedelmättömän viinitarhan ja sanoo lopulta ankarasti: ” Minä hävitän sen: ei sitä enää vesota eikä kuokita, vaan se on kasvava ohdaketta ja orjantappuraa, ja minä kiellän pilvet sille vettä satamasta.” (5:6).
Jeesus kertoo päivän evankeliumissa varsin samantapaisen kertomuksen, mutta huomaatteko muutaman eron?
- Nyt ei puhuta koko viinitarhan tuhosta, vaan ainoastaan viikunapuusta.
- Viikunapuutakaan ei vielä hävitetä, vaan sille annetaan vielä mahdollisuus.
Pyydän teitä kiinnittämään huomiota muutamaan mielenkiintoiseen piirteeseen Jeesuksen vertauksessa. Ensimmäinen piirre on kertomuksen armollinen henki. Puutarhuri tekee omalta puoleltaan kaiken, jotta hänen ei tarvitsisi hävittää hedelmätöntä viikunapuuta. Hän kuokkii ja lannoittaa maan. Hän antaa elämän eväät. Se on kaikki, mitä Puutarhuri voi tehdä. – Niin myös Jeesus Kristus teki kaikkensa. Myös hän antoi meille kaikki uuden elämän edellytykset, kun lahjoitti ruumiinsa ja verensä meidän hyväksemme. Jumala antaa kaikkensa, ettei yksikään hukkuisi (kuten Joh.3:16). Raamatun mukaan Jumala on meitä kohtaan pitkämielinen, ”sillä hän ei tahdo, että kukaan hukkuu, vaan että kaikki tulevat parannukseen” (2Piet.3.9). – Tästä kertoo viinitarhavertauksessa esiintyvä viikunapuun symboliikka.
Aivan viimeiseksi tuon kuitenkin vielä esille erään harvemmin esitetyn näkökohdan. – Jos satut tuntemaan Mooseksen lakia erityisen hyvin, Jeesuksen vertaus viikunapuusta viinitarhassa on melko hämmentävä.
Tiesitkö, että Mooseksen laki kieltää kylvämästä viinitarhaan kahdenlaista siementä (5.Moos.22.9)! Yritin selvittää tätä kysymystä melko laajalti, mutta edes meidän yleisimmät läntiset raamatunkäännöksemme eivät ole täysin yksimielisiä, miksi näin on, ja mikä on kahdenlaisen kylvön seuraus. – Yhden tulkinnan mukaan kahdenlainen kylvö pyhittää koko viinitarhan sadon temppelille, ja toinen tulkinta vaikuttaa siltä, että se taas saastuttaa sadon.
Raamatun omien tapausesimerkkien mukaan viikunapuun kohdalla näyttää kuitenkin siltä, ettei se ole ongelma. Viikunapuu näyttää muodostavan jonkinlaisen poikkeuksen tähän em. sääntöön. Muutamissa Raamatun kohdissa viinipuu ja viikunapuu esiintyvän näet myönteisessä asiayhteydessä rinnakkain (1Kun.4:25 ja Miika 4:4). Tällöin viinipuun ja viikunapuun rinnakkaisuus saa olla eräänlainen rauhan symboli. – Jeesuksen vertaus tuntuu liittyvän tähän samaan rauhan teemaan. Jeesus haluaa Israelin kansalle rauhaa levittäessään siipensä kootakseen ”lapsesi, niinkuin kana kokoaa poikansa siipiensä alle!” (sama Luukkaan luku vähän myöhemmin eli 13:34).
Jeesuksen viesti on siten koko ajan sama. Hän tarjoaa rauhaa ja haluaa armahtaa. Hän tekee omalta puoleltaan kaikkensa, jotta meillä olisi täydet edellytykset tarttua tähän sovinnontarjoukseen.
Historiasta tiedämme, ettei tämä sovinnontarjous kelvannut. Jeesuksen ajan jälkeen Israelin kansa joutui lähes kahdeksi tuhanneksi vuodeksi hajaannukseen. Viinitarhaa eli seurakuntaa ei silti kokonaan tuhottu, mutta jos viikunapuu ymmärretään juutalaisvaltioksi, se toki koki väliaikaisen tuomion.
Vuonna 1948 tämä valtio kuitenkin perustettiin uudelleen.
Minä uskon, että tuolloin toteutui seuraava Jeesuksen sana:
”Mutta oppikaa viikunapuusta vertaus: Kun sen oksa jo on tuore ja lehdet puhkeavat, niin te tiedätte, että kesä on lähellä.”(Mark.13:28) On hyvä huomata, ettei Israelin kesä ei ole kylvökauden alku, vaan leikkuu- ja korjuukauden aika. Se viittaa siis lopunaikoihin.
Tähän eskatologiseen symboliikkaan liittyy myös meitä puhutteleva saarna. Voimmeko me suomalaisina kristittyinä tuudittautua ajatukseen rauhallisesta hyvinvoinnista, jos kansamme unohtaa Jumalansa. Onko meillä yhtään Jeesuksen aikalaisia enempää varaa kuvitella Jumalan armoa halvaksi? – Tuskinpa vain! Olen varma, ettei meilläkään ole syytä ymmärtää Jumalan pitkämielisyyttä niin, että armo antaisi mahdollisuuden elää ilman Raamatun sanaan sitoutuvaa vastuuntuntoa.
Nyt olemme uuden kynnyksellä. Pian siirrymme Jumalan armosta Uuteen Vuoteen 2018. Mennyt vuosi oli Suomen juhlavuosi nro 100. Emme tiedä saako kansallinen ”viikunapuumme” vielä aikaa kantaa hyvää hedelmää. Emme tiedä, saammeko elää edelleen näitä hyviä rauhan aikoja. Se olkoon kuitenkin rukouksemme!
Jos koittaa kuitenkin aika, jota Ilmestyskirjan kuudes luku kuvaa tulipunaisella hevosella, ja sen selässä istuvalla, jolle annettaan valta ottaa pois rauha maasta (Ilm.6:4), meidän ei silti tarvitse vaipua kristittyinä epätoivoon. Jumala haluaa pitää viinitarhastaan eli seurakunnastaan huolta. Hän antaa samassa Ilmestyskirjan luvussa uskoviaan suojaavan käskyn: ”älä turmele öljyä äläkä viiniä.” (Ilm.6:6).
Kristuksen sovintoveren turvissa me saamme käydä kohti tulevaa vuotta. Siihen meitä rohkaisevat monet Raamatun armolupaukset. Vaikeisiin aikoihin liittyen Jeesus sanoo:
”Mutta kun nämä alkavat tapahtua, niin rohkaiskaa itsenne ja nostakaa päänne, sillä teidän vapautuksenne on lähellä.” (Luuk.21:28).
Saamme olla täysin varmoja, että Jeesus on kanssamme myös tulevana vuonna. Kristuksen suojiin puetun lapsensa turvaksi itse Jeesus sanoo:
”Ja katso, minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” (Matt.28:20)
Ja vielä Hän sanoo: ”…En minä sinua hylkää enkä sinua jätä”; niin että me turvallisin mielin sanomme: ”Herra on minun auttajani, en minä pelkää; mitä voi ihminen minulle tehdä?” (Hepr.13:5-6)
Manu
Kiitos syvällisestä Raamattuun paneutumisesta. Tuot monta mielenkiintoista näkökulmaan uuden vuoden aaton evankeliumiin.
Kiitos!
Hyvää pohdintaa ja monesti olen tuota vertausta itsekin ihmettelyt ja on hyvä ottaa huomioon, että Viikunapuu on Juutalaisen kansan symboli ja koko Israelin taas Viinipuu.
Tätä todellisuutta vasten Jeesuksen toiminta tuossa viikunapuu kuivattamisessa saa merkityksen, jonka näemme maailmassa. Kristus tuli omiensa luokse, mutta he eivät edelleenkään ole kansana alkaneet tuottaa hedelmää. Se, että Juutalaiset olisivat vailla tarkoitusta maailmassa on taas ohi ampumista, sillä sanoohan Paavali juuri pakanoiden Apostolina omasta kansastaan:
Niinkuin kirjoitettu on: ”Jumala on antanut heille uneliaisuuden hengen, silmät, etteivät he näkisi, ja korvat, etteivät he kuulisi, tähän päivään asti”.
9 Ja Daavid sanoo: ”Tulkoon heidän pöytänsä heille paulaksi ja ansaksi ja lankeemukseksi ja kostoksi,
10 soetkoot heidän silmänsä, etteivät he näkisi; ja paina yhäti heidän selkänsä kumaraan”.
11 Minä siis sanon: eivät kaiketi he ole sitä varten kompastuneet, että lankeaisivat? Pois se! Vaan heidän lankeemuksensa kautta tuli pelastus pakanoille, että he itse syttyisivät kiivauteen.
12 Mutta jos heidän lankeemuksensa on maailmalle rikkaudeksi ja heidän vajautensa pakanoille rikkaudeksi, kuinka paljoa enemmän heidän täyteytensä!
13 Teille, pakanoille, minä sanon: Koska olen pakanain apostoli, pidän minä virkaani kunniassa,
14 sytyttääkseni, jos mahdollista, kiivauteen niitä, jotka ovat minun heimolaisiani, ja pelastaakseni edes muutamia heistä.
15 Sillä jos heidän hylkäämisensä on maailmalle sovitukseksi, mitä heidän armoihin-ottamisensa on muuta kuin elämä kuolleista?
16 Mutta jos uutisleipä on pyhä, niin on myös koko taikina, ja jos juuri on pyhä, niin ovat myös oksat.
17 Mutta jos muutamat oksista ovat taitetut pois ja sinä, joka olet metsäöljypuu, olet oksastettu oikeiden oksien joukkoon ja olet päässyt niiden kanssa osalliseksi öljypuun mehevästä juuresta,
18 niin älä ylpeile oksien rinnalla; mutta jos ylpeilet, niin et sinä kuitenkaan kannata juurta, vaan juuri kannattaa sinua.
19 Sinä kaiketi sanonet: ”Ne oksat taitettiin pois, että minut oksastettaisiin”.
20 Oikein; epäuskonsa tähden ne taitettiin pois, mutta sinä pysyt uskosi kautta. Älä ole ylpeä, vaan pelkää.
21 Sillä jos Jumala ei ole säästänyt luonnollisia oksia, ei hän ole säästävä sinuakaan.
Room.11:8-21
Tätä taustaa vasten meidän on hyvä myös muistaa toinen vertaus, missä eskatologia saa merkityksen jota odotamme:
”Ja hän puhui heille vertauksen: ”Katsokaa viikunapuuta ja kaikkia puita.
30 Kun ne jo puhkeavat lehteen, niin siitä te näette ja itsestänne ymmärrätte, että kesä jo on lähellä.
31 Samoin te myös, kun näette tämän tapahtuvan, tietäkää, että Jumalan valtakunta on lähellä” (Luuk.21)
VIIKUNAPUU
Eräs Jeesuksen parantamista sokeista näki parannuttuaan ”kaiken aivan selvästi” ja kertoi nähneensä ensin käveleviä ihmisiä, jotka olivat olleet ”aivan p u i d e n näköisiä”!
Kertomus on Ut:n ja myös Vt:n kielen ymmärtämisen kannalta merkittävä. Olennaiset sanat ovat kaiken, selvästi, kävelevät, ihmiset ja puut! Miksi sokea vertasi kävelevää ihmistä puuhun? Eiväthän puut liiku! Ja hänhän näki kaiken aivan selvästi, siis ihmisenkin selvästi, joten koko vertausta liikkuvaan puuhun ei välttämättä olisi edes tarvittu!
Kun ymmärrämme, että Jeesus tässä poistaa opillista sokeutta eli avaa sokean silmät ymmärtämään Toran salaisuuksia, näkee parantunut nyt selvästi, että esim. Toran puut ovat usein muuallakin Raamatussa ihmisen vertauskuvia. Niin myös paratiisin puut!
Kuumissa maissa oli tapana, että opettajat kokosivat oppilaansa lehtevien puiden alle polttavalta auringolta suojaan. Voimme nähdä opettajan istuvan selkäänsä puun runkoon nojaten ja oppilaiden kuuntelevan hartaina ympärillä. Olen itse ollut toteamassa tavan yhä Intiassa, missä opintopiiri oli muodostettu Bodhi-puun juurelle.(Bodhi-puu on valaistumisen symboli.)
Pian puita alettiin tietenkin kutsumaan ”tiedon puiksi”. Hyvä puu tuotti hyvää hedelmää ja huono huonoa, tiedon taso vaihteli. Hedelmistään puut eli opettajat tunnettiin.
Eräiden perimätietojen mukaan Edenin paratiisissa toimi elohjimien johdolla aikansa ”yliopisto”. Täältä on peräisin myös heprealainen perimätieto, (Book of Raziel) jonka mukaan ihmiskunta sai opetusta ”salaisuuden enkeli ” Razielilta, eräältä tiedon puulta. On sangen vaikea ymmärtää, miten kukaan voi ottaa esim. paratiisikertomuksen puut kirjaimellisina kasveina, kun ajattelee miten selkeästi puu- ja hedelmävertauskuvia Ut:ssa Jeesuksen toimesta käytetään! ”Kuivettuneesta puusta ei ole hyötyä ja se pitää hakata pois!” Eihän tässäkään tarkoiteta oikeita puita, eihän? Mitä järkeä Jeesuksen olisi ollut kiukutella kuivuneelle viikunapuulle, jos puu olisi ollut oikea kasvi?
Kts. Teologian tri Pentti Lempiäinen S u u r i S y m b o l i k i r j a : Viikuna sivu 411-412
Symbolit ja sanojen rinnakkaiset merkitykset ovat mielenkiintoisia ja niiden vertauskuvallisuus jää monesti peittoon, jollei sanojen etymologiasta ole tietoa.
On myös hyvä tuntea kasveja, sillä viinipuun ja viikunapuun oksat eivät kelpaa mihinkään tarvekaluihin ynm vastaavaan, ne kelpaavat ainoastaan poltettavaksi ja sen kautta maanmuokkaukseen. Vain hedelmät ovat periaatteeessa arvokkaita, mutta oksat kantavat hedelmiä, joita Juuresta on saatavilla. Lajinsa mukaan. Ilman Juurta ei ole oksiakaan, näin on myös sanojen kanssa. Alussa oli Sana, joka oli Jumalan tykönä.
Iso kysymys onkin, onko kaikki luotu lajinsa mukaan? Jos näin on, niin myös huonot hedelmät ovat merkityksellisiä.