Uuden vuoden seutuna on tapana pohtia mennyttä ja tulevaa. Kulunut vuosi liittyy menneiden vuosien ketjuun. Katse siirtyy tulevaan. Ajan virrassa eläminen tuntuu merkilliseltä. Ei hetkiin pysty tarttumaan, eivätkä tunnit pitene kiiruhtamalla tai päivät yöhön valvomalla. Vaikka eletyn elämän muistoissa on joskus mukava viipyillä — tai unelmoida tulevasta, on meillä kaikilla silti vain tämä nykyhetki. Elämme vain yhtä hetkeä kerrallaan. Aivan niin kuin elämäkin jatkuu hengenveto kerrallaan.
Mihin aikani on mennyt? Eräs ystäväni kertoi katuvansa nuoruuden turhissa jutuissa haaskattuja vuosia. Elämän suunta ja arvot olivat olleet pitkään hukassa. Meillä kullakin on omat polkumme, joista ehkä mielessämme teemme tiliä. Jumalan armon varassa uskallamme myös avoimesti arvioida elettyä elämää. Armo riittää. Se on joka aamu uusi, uusi mahdollisuus.
Vanhan testamentin Valitusvirsien kirjoittaja kuvaa samanlaisia mietteitä:
”Herran armoa on se, että vielä elämme,
hänen laupeutensa ei lopu koskaan.
Joka aamu Herran armo on uusi,
suuri on hänen uskollisuutensa.
Sieluni sanoo: ”Herra on kaikkeni,
häneen minä turvaan.”
Herra on hyvä sille, joka panee toivonsa häneen,
sille, joka häntä etsii.
Hyvä on hiljaisuudessa
toivoa apua Herralta.” (Valit. 3:22–26)
Meidän aikamme on Jumalan kädessä. Hänen hyvyytensä ja laupeutensa varaan saamme rukouksessa jättää myös tulevan vuoden. Suuri apu päivästä toiseen on säännöllinen rukouselämä. Hiljaiset hetket Herran Jeesuksen kanssa auttavat sitomaan kunkin päivän taivaallisen johdatuksen vaikutuspiiriin. Näin annamme Jumalan siunauksen tulla jokaiseen päiväämme. Päivittäisen rukouselämän vaaliminen on oikein hyvä uudenvuoden lupaus, jos sellaisia haluaa tehdä.
Iankaikkisuuden eli ikuisen elämän todellisuus asettaa ajalliselle elämälle terveellisen perspektiivin. Meidän ei tarvitse saada kaikkea tässä ajassa, sillä todellinen kotimme on ikuisuudessa Jumalan tykönä. Myöskään menestyksen tai huippuhetkien tavoittaminen tässä ajassa ei ole välttämätöntä. Tästä näkökulmasta aika ei ole vain julma riistäjä, joka vain vie meiltä kaiken. Se on Jumalan vallassa ja hänen palveluksessaan. Raamatun Saarnaajan kirjaan sisältyy merkillinen lupaus: ”- – Jumala tuo takaisin sen, minkä aika on vienyt.” (Saarn. 3:15)
Aika voi myös laastaroida monia elämämme kipeitä kokemuksia. Paljon on peittynyt vuosien lumien alle. Kuluneella ajalla on taipumus peittää ja kietoa jonnekin syvälle koettuja iskuja, väärinymmärryksiä, syyllisyyttä ja häpeää. Sieltä ne ehkä vain oireilevat vaimeasti nousten harvakseltaan pintaan kipua tuottaen.
Vaikka Jumalan armo Jeesuksessa Kristuksessa kohdataankin tässä hetkessä, se on silti tarkoitettu myös menneisyyden painolastien käsittelyyn. Herramme sovituskuolema ristinpuulla koskee koko elämäämme ja sen taakkoja. Joskus tuntuu, että Vapahtajan turvallisessa läsnäolossa olen saanut jättää pois jopa ylisukupolvisia salattuja kipuja. Vapauteen Kristus vapautti meidät.
Pentti Tepsa
Kemijärven kirkkoherra
