Ainakin tämä on osattava ulkoa

Papin ammattiosaamisen vähimmäisvaatimus olkoon, että jokainen pappi osaa lausua jumalanpalveluksessa ja kirkollisissa toimituksissa Herran siunauksen ulkoa, kirkkokäsikirjaan vilkaisematta. Ja osaa vaikka herätettäisiin kello 4 aamulla vapaapäivänä. Ei voi olla liikaa toivottu, että ylemmän korkeakoulututkinnon suorittanut, kuukausipalkalla työskentelevä ammattilainen pystyy lausumaan nuo satoja kertoja uran aikana lausuttavat kolmekymmentäyksi sanaa peräkkäin ajatuksella ja tekstiä katsomatta. Jollei tätä vähimmäistavoitetta pysty saavuttamaan, voin vakuuttaa, että siunauksen vastaanottajan näkökulmasta on paljon pienempi harmi se, että pappi vahingossa tulee kirkastaneeksi katseen tai valistaneeksi kasvot, kuin se, että siunauksen saa vastaanottaa paperista esiluettuna.  Jollette usko, tehkääpä ajatuskoe: Tuttu naapuri tulee vastaan kadulla, pysähtyy kohdallenne, ottaa paperin taskustaan ja lausuu: ”Rakas ystävä, onpa hauska tavata, mitä kuuluu. Toivotan sinulle oikein hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta. Sydämellisiä terveisiä koko perheellesi!” Sitten hän panee paperin takaisin taskuunsa, kättelee sinua silmiin katsomatta ja jatkaa matkaansa. Sellaisesta kohtaamisesta tulee kohottava tunne ja hyvä olo, tuleehan?