Sota-ajan lapsena on olo kuin Liisa ihmemaassa. Elämä on niin erilaista, vain räntä ja loska on entisen kaltaista. Silloin sai rauhassa olla lapsi ja kasvaa iän myötä asioihin, jotka nykyään tulevat lasten elämään etupainotteisesti. Puukot ja linkkuveitset eivät vahingoittaneet muuta kuin omia sormia joskus. Vaahteramäen Eemelikin veisteli vain niitä puu-ukkoja. Olisiko lapsista tullut pienikokoisia aikuisia, kuitenkin ilman elämänkokemusta.
Jotenkin on todettu, että lapset kehittyvät nopeammin nyt kuin aiemmin. Kun he kehittyvät nopeammin, niin onko pakko tietää aikuisten asioista aikaisempaa aiemmin? Kehottaako tieto kokeiluihin, näin osa ajattelee. Onko sitten oikein, että kokeilut mahdollistetaan opettamalla yksityiskohtaisesti ja kuitenkin sillä tavalla sekavasti, että hämmennys valtaa nuoren. Mitä tämä kaikki on? Tekeekö valistus elämästä entistä vaikeampaa?
Joskus länkkärit näyttivät esikuvaa, että voidaan nyrkein hakata toinen maahan ja kohta hän nousee ylös. Pudistelee pölyt vaatteistaan eikä ollut moksiskaan. Voiko viihde häivyttää elävän tunnon siitä, että nyrkki ja puukko satuttaa oikeasti. Jos henkilökohtaisen vastuunikäraja suojaa rangaistuksilta, niin mikä suojaa alaikäisen väkivallan uhreja? Onko niin, että voidaan jo lapsena kriminalisoitua ilman vastuun pelkoa? Voiko siinä olla tie väärään elämäntapaan.
Suomi on onnellisin maa taaskin! Onko yksilöihmiset onnellisia jos jotain tilastoa katsotaan? Mielenterveyden hoito ja masennuslääkkeiden käyttäjien määrä puhuu siitä jotain. Jos tie jatkuu tälläisenä, mikä on suunta ja päämäärä? Voisiko ajatella, että vedettäisi nyt hätäjarrusta ja puhallettaisi peli poikki. Kun kaikki on tilastoitu, niin sieltä voidaan löytää tiedot, milloin Suomi ei ollut ihan niin onnellinen, mutta ihmiset pärjäsivät ilman pillereitä paremmin.
Samalla voisi katsoa milloin on kirjoitettu viimeinen tasapainoinen budjettikirja. Sitten pitäisi tutkia, mitä on alettu tehdä toisin yhteiskunnassa, kun olemme tässä tilassa. Koulumaailma on mullistettu tehokkuuden varjolla. Pienet ja turvalliset koulut on hävitetty ja lapsi joutuu tilanteeseen, jossa ei voi viihtyä. On eri asia olla koulussa, jossa on vaikkapa 50 lasta kuin satoja tai jopa tuhat. Kunnassa oli kunnanlääkäri, jonne pääsi aina jonottamalla siellä penkillä. Nyt on byrokratius poistanut luonnollisen toiminnan. Lapsille oli joskus pyhäkoulu ja monet aikuiset muistelevat niitä, mutta miksi omilta lapsilta on tämäkin yhteisöllisyys poistettu. Kristillinen usko on ollut kansakunnan selkäranka ja se on ohjannut asioita elämässämme, joita nyt valvovat poliisit ja kaikenlaiset valtuutetut, jotka rajoittavat sananvapautta ihan lain voimalla. Miksi me suomalaiset korjaamme tervettä ja ehyttä ja samalla tuhoamme jotain arvokasta.
Näin toimii tietysti harras kristikansa.
Odotan mielenkiinnolla, milloin ja miten joutuu käristyksen kohteeksi monikulttuurisessa teatterimaassamme profeetta Muhammed. Jeesushan on ilmeisesti vapaata riistaa, mutta ans’ kattoo, mitä tapahtuisi jos…
”Eivätkö juuri he pilkkaa sitä jaloa nimeä, joka on lausuttu teidän ylitsenne?” – Jaakob 2:7
Olisi mielenkiintoista nähdä kyllä mikä olisi reaktio, jos Buddhaa, Muhammedia tai Krishnaa alettaisin käryyttämään? Tai, entäpä jos tulisi elokuva jossa kirottaisiin Muhammedin nimeä?
Pentti Saarikoski esitti aikoinaan profeetallisen ajatuksen, jonka mukaan kristinusko tuli Turun kautta Suomeen, ja Turusta se myös lähtee. En ymmärrä moista amerikkalaisperäistä hömppää.
Hauskuus ei ole mielestäni sama asia kuin rienaus. Hauskaa voidaan tehdä hyvälläkin maulla. Etukäteen tuomitseminen on outoa.
Kyse tuskin on etukäteen tuomitsemisesta vaan varauksellisuudesta. Onko kukaan noista roastaajista tullut tunnetuksi kristillisestä ajattelusta? Ehkä ennemminkin muista sävyistä. En siis ihmettele jos niskakarvat ovat jo valmiiksi pystyssä. Vaan sittenhän sen näkee mihin kiirastorstaina päädytään.
Idea on kuvottavuudessaan puhutteleva. Jeesuksen ivaaminen ja vasten kasvoja sylkeminen 2000 vuotta sitten oli roomalaisten sotilaiden toimittamana ilmeisesti ihmiskunnan ensimmäinen roast. Nyt ympyrä sulkeutuu. Olisi upeaa nähdä, miten ihmiset kesken show’n yllättäen hätkähtäen havahtuisivatkin omaan moraaliseen alennustilaansa, ja häpeän täyttämän hiljaisuuden vallitessa kesken esityksen vähin äänin poistuisivat koteihinsa.
On sekin kuvottavaa, että jotkut tekevät omista ennakkoluuloistaan uskontonsa ainoan sisällön.
Raamattuhan ei tiettävästi kiellä huumoria, mikä helpottaakin elämää melkoisesti.
Ja roustaa siis Islamin profeettaa? Eiköpä Jeesus ole myös Islamissa tunnustettu profeetta?
”Mutta haureutta ja minkäänlaista saastaisuutta tai ahneutta älköön edes mainittako teidän keskuudessanne – niinkuin pyhien sopii – älköön myös rivoutta tai tyhmää lorua tai ilvehtimistä, jotka ovat sopimattomia, vaan paremmin kiitosta.” – Efesolaiskirje 5:3-4
Huumoria voi tehdä hyvässä hengessä, mutta pilkkaaminen ei ole sitä.
Vapauteen Jeesus meidät vapautti, ei lakihenkisyyteen. Näytelmä voi olla maallistuneelle kansanosalle ihan hyvä muistutus siitä, että Kristus liittyy pääsiäiseen. Saattaa jokunen kävijä lisää tulla kirkkoihinkin.
Evankeliumi kuuluu kadonneillekin lampaille.
Lisäksi huumori on Suomen Mielenterveysseuran mukaan hyväksi terveydelle, vahvistaa jopa ihmisen immuunijärjestelmää.