On ihan hyvä suunta, että vanhoillislestadiolaisessa herätysliikkeessä ei enää ole olemassa televisiokieltoa, koska kuulema ”televisiota ei voida enää kieltää, kun se on kaikilla jo puhelimissa”. Sekin on hyvä suunta, kun meikkaaminen, korvikset ja hiusten värjääminen ei ole enää välttämättä kuolemaksi, vaan hyväksyttyä kuulema jo joillakin paikkakunnilla.
Nyt sitten se iso MUTTA. Toivon, ettei tällä kertaa unohdeta uhreja. Television, ehostamisen, korvakorujen ja hiusten värjäämisen tiimoilta syntyneitä uhreja. Ei ole oikein se, että jonain päivänä julistetaan kuolema sille, joka television omistaa tai katsoo sitä tai kaunistautuu tietyllä tavalla ja yhtäkkiä asia muuttuu ilman mitään selvittelyä sallituksi. Se ei ole oikein uhreja kohtaan!
Television tiimoilta on lienee pahiten kärsimystä syntyneitä uhreja. Ja miten moni vl-nainen onkaan joutunut kärsimään meikkauskiellon ja korviskiellon takia! Pelkästään se, että tullaan määräämään noin henkilökohtaista asiaa, loukkaa naisen yksityisyyttä ja myös naiseutta. Mutta että usko on kyseenalaistettu mokomilla täällä Kotimaassakin monen vl-miehen mielestä ”pikkuasialla”, niin se onkin jo vakavampi juttu!
Olisi kiintoisaa tietää, kuinka monen liikkeestä lähteneen tai erotetun ihmisen syynä lähtöön on joko televisio tai vääränlainen kaunistautuminen. Varmasti tosi monen! Sinällään liikkeestä lähdöt eivät ole paha juttu, mutta kärsimys näiden asioiden yhteydessä on. Kuinka moni onkaan joutunut ravaamaan terapiassa näiden asioiden takia? Voin kertoa, että tosi moni. Siksi nämä asiat kaipaavat avointa ja perinpohjaista keskustelua.
Yhteisiä tapoja saa olla, maailmallisuudesta ja kristityn elämästä sopii puhua, mutta elämän tahi kuoleman sitominen erinäisiin asioihin tekee Kristuksen kuoleman turhaksi, eli ei ole kristinopin mukaista. Jos näin tehdään, saadaan aikaiseksi paljon kärsimystä ja pahoinvointia.
Minusta ei edelleenkään ole oikein, että yhtenä päivänä väärän hengen, television tai meikkaamisen ja korvakorujen takia ihmisten uskot mitätöidään ja toisena päivänä mitätöidään taas ko. synnit, eikä asioiden takia syntyneistä uhreista välitetä ollenkaan.
Tiedän, että aikoinaan television, meikkaamisen tai korvakorujen takia vl-liikkeestä lähteneet tai erotetuksi tulleet ihmiset tuntevat tulleensa raskaasti petetyiksi, kun nyt heille saatetaan kuitata asia kevyesti ja hymy suupielessä: ”Ajat muuttuvat”. Samaan hengenvetoon saatetaan kehottaa tekemään parannus ja tulemaan liikkeen helmoihin takaisin.
Tämmöinen toimita ei ole uskottavaa eikä rehellistä. Menneet mokat pitäisi kyetä kohtaamaan silmästä silmään ja vahingot korjata. Silloin olisi edes jotenkin realistista ajatella ”kadotettujen lampaiden” palaamista takaisin kotikonnuille.
Kiitos, Vuokko!
Sinun erinomainen blogikirjoitus on ollut tavoittamattomissa näihin saakka jonkin teknisen ongelman vuoksi. Ylläpidolle myös kiitokset bugin korjaamisesta!
Tämä on todella tärkeä asia hoitaa kuntoon viimeistään nyt. Vähintä mitä SRK voi vielä tehdä, on myöntää avoimesti erehtyneensä näiden mitättömien ”höpösyntien” julistamisessa autuuden ehdoksi ja pyytää julkisesti anteeksi kaikilta uhreilta, jotka anteeksipyyntö voi vielä tavoitta. Heitä on uskoakseni vielä tuhansia elossa, vaikka tuhansia heistä on jo poistunut keskuudestamme. Jo edesmenneiden ja heidän omaistensa lohdutuksena olkoon, että viimeisellä tuomiolla tuomiot julistetaan Korkeimman lahjomattomalla vaakalla, jossa jokainen saa ansionsa mukaan.
Uhreja ei siis saisi unohtaa
Kun puhutaan jostain suuresta herätysliikkeestä, joutuu kai pakostakin puhumaan muistakin kuin uhreista? Kaikki eivät voi olla uhreja, ovat monet todistelleet. Vai onko nyt tarkoitus pitää esillä television uhreja, niitäkin varmasti syntyy telkkarin saatua tapakulttuurin ja arvojen julistajan roolin useimmissa suomalaiskodeissa.
Puhuimme aamulla tämän blogin otsikosta. Aikamoinen yksimielisyys vallitsi siinä suhteessa, että kristillisen kodin kannalta on hankalaa, kun töllöttimen kautta tulee koko suruton maailma olohuoneeseen omine arvoineen. Itse mietin, mitä oppii sieltä itselleni rakas kolmivuotias kultainen poju? Surettaa pojan puolesta.
Ei ole turha asia, mitä Jeesus sanoo:
Voi maailmaa viettelysten tähden, sillä viettelykset kuitenkin tulevat.. voi sitä ihmistä, jonka kautta se viettelys tulee.
Minulla on televisio. Ennen kuin katson vinoon ketään sellaista, joka pitää sitä kristittyyn kotiin sopimattomana, muistelen tuota Jeesuksen varoitusta. Meillä vanhemmilla on vastuu, eikä televisio ole portti tietoon ja sivistykseen, ei todellakaan.
TV kielto oli olemassa aivan ehdottomana ”yhteisenä” päätöksenä vuosikymmenien ajan.
Sitten kun TV tunkeutui itsestään salakavalasti uskovaisiin koteihin digitaalisessa muodossaan osana laajakaistainternettiä ja yle-maksun palveluja, niin kappas mokomaa:
kenellekään ei ollut pienintäkään vaikeutta omaksua sitä tuosta vain kotiinsa, ja alkaa käyttää sitä periaatteella ”sisältöhän se ratkaisee, ei laite”.
Mistä tilanne kertoo?
Noh : TV-päätöksen ylevinä esitetyt perusteet olivat ihmisten mielissä oikeasti yhtä tyhjän kanssa. Kukaan ei omaksunut niitä näköjään oikeasti, vaikka tilanteeseen pakotettuna hokikin vuosikymmenet mantraa ”en halua televisiota koska sieltä tulee niin paljon pahaa”. Näin hokija siis oikeasti halusikin television ja tunsikin olevansa ihan pätevä valitsemaan katsomisensa, kun televisio tulla tupsahti hänen olohuoneeseena.
Toisaalta tilanne kertoo myös sen, kuinka perinnäissääntö itsestään kuivuu kasaan – ja ”johtajat” ovat tilanteessa aivan hiiren hiljaa katsoen vain voimattomina kuinka tilanne kehittyy.
Eli diktaattorimaiset hirmuhallitsijat (jotka TV-päätöksenkin aikoinaan julmin menoin läpi ajoivat) ovat menneen talven lumia. Nykyiset ovat melko munatonta ”seliseli” – porukkaa, joka vain passailee omia asemiaan, varsinkin palkkaanauttivat johtajat.
Vaikuttaa hieman anakronistiselta puhua 60-luvun tv-huolesta tämän päivän teknohuuman kautta.
On niin helppo ilkeillä höpösynnistä täältä kaukaa. Tv:stä tuli alussa vain vähän ohjelmaa päivässä ja kun sitä tuli vähän, oli luonnollista katsoa sieltä kaikki mitä tuli. Puheenaihetta riitti myös. ”Katoitsä Vaakon trainin?”. Systeemi syötti ja kansaan upposi. Eppu Nuotio kuvaa kirjassaan ”Peiton paikka” (vrt. Peyton Place) mainiosti, kuinka perheissä kokoonnuttiin ”alttarin” eteen katsomaan virityskuvaa ja odottamaan ohjelman alkua.
Muistan, kuinka isäni suhtautui myönteisesti televisioon ja taisi kehottaa minua ottamaan osaa johonkin arpajaisjuttuunkin, jossa oli sellainen palkintona.
Tuona tv:n kivikautena huomattiin, että tv:n hankkineilla kodeilla oli taipumus jättää lauma. Minulla on sellainen mielikuva, että tv:llä ajateltiin olevan roolinsa siinä, että setänikin perheelle kävi niin.
Noista ajoista on niin kauan, että muisti lienee epävarma lähde. Jotenkin kuvittelen muistavani, että kannanoton tv:n suhteen ajateltiin olevan epätavallinen, koska kyseessä oli yksittäinen ilmiö. Ilmeisesti huoli koettiin niin suureksi, että sellaiseen päädyttiin.
Meillekään ei tv:tä sitten hankittu. Me kakarat juoksimme tietenkin naapureissa katsomassa.
En pidä fiksuna asettaa rinnakkain tuolloista simppelitöllöä nykyajan huikean laajan asiaohjelmatarjonnan kanssa (muusta puhumattakaan). Itse koen jopa rasittavaksi, kun yritän ehtiä saada katsotuksi minua kiinnostavista aiheista tehtyjä ansiokkaita ohjelmia.
Kuittaat, Heikki, mielestäni kovin kevyesti tapahtuneen linjanmuutoksen. Annat ymmärtää, että ennen oli suorastaan pakko katsoa kaikki tv:stä tuleva ohjelma, koska sitä oli niin vähän. Kai apparaatissa oli silloinkin sulkemisen mahdollistava toiminto.
Annat myös ymmärtää, että ohjelmat olisivat olleet silloin ennen jotenkin jumalattomampia. Jotenkin minusta tuntuu, että kehitys on ollut ennemminkin juuri päinvastainen (esimerkiksi jo Osmo Tiililä kauhisteli aikanaan tv:n kieltä ja lisääntyvää kiroilua). Kuka tahansa 60- ja 70-luvun ohjelmia nähnyt ymmärtää niiden olleen lasten lällärikamaa nykyisiin ohjelmiin verrattuna.
Televisio on varmaan voinut olla aikanaan jollekin riittävä peruste irtautua vl-liikkeestä, mutta eiköhän homma mennyt enemmän niin päin, että tv:n haltijat erotettiin. Tuntuu hieman omituiselta kun sanot erotetuilla olleen ”taipumus jättää lauma”.
Eikö reilumpaa olisi vain myöntää, että silloin oltiin väärässä?
Parahin Panu. Kiitos vastauksestasi. En ota kritiikkiäsi täysin vastaan, koska kirjoittamastasi päätellen olet sen verran minua nuorempi, että joutunet tekemään päätelmäsi muiden kertomien perusteella.
Anakronisoit lauseeni ”Tuona tv:n kivikautena huomattiin, että tv:n hankkineilla kodeilla oli taipumus jättää lauma.” muotoon ” sanot erotetuilla olleen “taipumus jättää lauma”. Sen verran selitän, että erotettuja eivät olleet, koska mitään kannanottoa ei oltu tehty. Ihan olivat itse lähteneet. Puhut myöhemmistä ajoista.
En viitsi vääntää enempää kättä asiasta kanssasi, koska tunnut olevan sen verran ulkona faktoista. Väitellään joskus toiste jostakin sellaisesta asiasta, josta olet paremmin perilla.
Kaikella kunnioituksella.
Heikki
En ota minäkään kritiikkiäsi ”täysin vastaan”. Kun väität ettei televisioon ollut mitään kannanottoa tehty, et määrittele mitä aikaa tarkoitat. Jos aivan alussa apparaatin tultua ei vielä ollut ehdotonta kantaa, niin eihän sillä ole kokonaisuudessa ja varsinaisen aiheen kannalta mitään merkitystä. Puhun mielelläni ”myöhemmästä ajasta”, siksikin etten todellakaan varhaisvaiheen kiemuroita tunne.
Ymmärtääkseni aiheena tässä ketjussa on kuitenkin vl-liikkeellä olleen ehdottoman kielteisen kannan – tv esti pelastettujen joukkoon kuulumisen – muuttuminen. Miten aiemmin kadotukseen johtava asia on nyt voinut muuttua itsestäänselvyydeksi uskovaisen elämässä?
Päivämieshän ei edelleenkään myönnä mitään muutosta tapahtuneen: tv ei kuulu uskovaiseen kotiin. Asiasta ei tosin pahemmin lehden sivuilla kirjoiteta, itseään käytännössä erehtymättömänä pitävä ainoa oikea Jumalan valtakunta kun ei voi liikkeenä erehtyä. Tai ainakaan sitä ei voida myöntää.
Samasta syystä kierrellään ja kaarrellaan myös hoitokokousten (ja pedofilian) suhteen: kyse on yksittäisten ihmisten lankeemuksista, liike ei ole tehnyt mitään väärää. Harhainen seurakuntaoppi ”pakottaa” kieltämään totuuden ja siten myös vastuun. Uhreista viis, pääasia että liike ja sen johtajat – keisarit – saavat säilyttää illuusion päällään olevista vaatteista.
Heikki, jos kerta television hankkineet usein jättivät itse vapaaehtoisesti lauman, niin miksiköhän? Vaikka virallista kantaa asiasta ei ollutkaan, niin ehkä epävirallinen oli tasan yhtä tiukka. Miksi muuten kukaan olisi tuntenut tarvetta jättää porukka hankittuaan television?
Kyllähän monet nuoretkin jättävät vl-porukan siinä vaiheessa, kun tekevät ensimmäiset meikkaamiskokeilut tai kuuntelevat ”maailmallista” musiikkia ja ajattelevat niiden asioiden olevan esteenä uskolle. Ihan vapaaehtoisesti jättävät liikkeen, mutta pohjalla on ajatus, ettei voi olla uskovainen jos meikkaa tai kuuntelee ”maailmallista” musiikkia, koska näin on opetettu. He eivät kyseenalaista opetusta, eivätkä näe vaivaa ottaa asiasta selvää, onko opetus raamatunmukaista vai ei. Nykyisin vain nämä tällaiset asiat eivät ole enää läheskään aina este uskomiselle, mutta harmittaa niin monen ihmisen puolesta, jotka ovat joutuneet erilleen yhteisöstä ja perheestään näiden asioiden tiimoilta. Eikö Heikki sinua harmita ollenkaan?
En ole kuullut, että 1963 televisiopäätös olisi peruttu. Silloin päätettiin, että televisio ei ole uskovaisen kodin huonekalu – ohjelman takia. Käsittääkseni 1970-luvun kireistä koulutelevisiokannoista on luovuttu aikoja sitten.
Minulla on samanlaisia muistikuvia television tulosta kuin Heikillä.
Muistan, että jotkut ikäihmiset eivät enää malttaneet lähteä seuroihin, kun televisiosta tuli illalla ohjelmaa. Televisiota ei suljettu edes vieraiden ajaksi. Vaikka olin televisiopäätöksen aikoihin vasta 15-vuotias, ymmärsin sen oikeaksi.
Vanhoillislestadiolaisuus on säästynyt maallistumiselta suureksi osaksi sen takia, ettei kodeissa ole ollut televisioita. Viihde ei ole muokannut lestadiolaiskotien arvoja ja asenteita.
Luin äskettäin lastensuojelujärjestön lehdestä lastenpsykiatrian professorin artikkelin television haitoista. Jäi mieleen, että televisiota katsovat lapset ovat nähneet parisataa raiskausta.
Tutut lapsiperheet eivät ole hankkineet televisiovastaanotinta olohuoneeseensa. Eiköhän internetin valvonnassa ole haastetta tarpeeksi.
Ei olekaan telkkupäätöstä peruttu Terttu. Siis virallisesti. Mutta tuo siteeraamani lause: ”televisiota ei voida enää kieltää, kun se on kaikilla jo puhelimissa”, on puhujan suusta ja ihan vastikään kuultu. Ja tiedän ihan varmaa tietoa, että monissa vl-kodeissa on jo televisio ja vaikka asiasta tiedetään, siitä ei enää joudu puhutteluun. Heitä pidetään ihan rakkaina veljinä ja sisarina.
Minusta vl-liikkeessä on aiheutettu paljon pahempia traumoja tiukan tv-kiellon takia, kuin tv-ohjelmat ikänänsä pystyisivät sitä tekemään. Tv-kiellon takia on järjestetty niin kamalia hoitokokouksia, ettei mietään rajaa. Sen lisäksi on aiheutettu sukulaisten välien rikkoutumisia, kun telkun hyväksyviä ihmisiä on pitänyt karttaa. On myös järjestetty hoippareita niille, joidenka aikuinen poikamies omistaa ullakkohuoneessaan telkun, kun eivät ole saaneet häntä luopumaan sontaluukusta.
En tiedä, onko yksikään televisio-ohjelma traumatisoitavuudessaan yhtään sen pahempi lapselle kuin hoitokokouksen seuraaminen paikan päältä. Lapset ovat joutuneet seuraamaan, kun hoitomiehet ovat ensin nöyryyttäneet ja kyykyttäneet vanhempia seurakunnan edessä ja lopuksi julistaneet saatanan haltuun. Lapsia on sittemmin kielletty tervehtimästä vanhempiaan Jumalan terveellä.
Suo siellä, vetelä täällä, kun on menty karhua pakoon, on ollut susi vastassa. Jos on joltakin säästyttykin tv-kiellon takia, ollaan jouduttu muihin pahoihin juttuihin, josta taas liikkeen ulkopuoliset ovat täysin vapaita.
Tuosta kireästä koulutelkkukannasta kuulema jossakin vaiheessa luovuttiin, mutta kun asiasta ei puhuttu avoimesti, se tavoitti tosi huonosti porukan. Esimerkiksi minulla ei ollut siitä mitään tietoa kun omia lapsiani juurrutin taivastiellä. Aina uuden opettajan kohdatessani, kerroin suhtautumisestamme televisioon, että lapsemme eivät osallistu ”viihteellisten” ohjelmien katsomiseen ja tämä piti sisällään kaiken muun kuin puhtaasti opetuksellisen ohjelman, piirretyt ja kaiken ”mukavan”. Ja tämä kanta oli myös suurimmalla osalla tuntemiani v-vanhempia, usein juteltiin tästä.
Eli sama homma on nyt tuon telkkukiellon kanssa; kun siitä ei kyetä puhumaan avoimesti, homma luistaa pikkuhiljaa siihen, että kohta jokaisessa vl-kodissa on telkku poikineen ja oikeastaan se jo onkin totta tänä päivänä. Jossakin vaiheessa sitten slitellään, kuinka televisiokiellosta on luovuttu jo ajat sitten. Näinhän se menee! Kun virheitä ei tunnusteta, niin luullaan ettei niitä olekaan.
Koulutelevisiokiellosta vielä. Kieltopäätös peruttiin muutama vuosi päätöksen jälkeen. SRK lähetti lievennyskirjeen ja uudet ohjeet kaikille jäsenyhdistyksille, mutta lienee sovittu, ettei siitä tiedoteta jäsenistölle sen mahdollisesti aiheuttaman ”hämmennyksen” vuoksi. Eikä kirjeestä siis yleisesti tiedotettu yhdenkään ry:n toimesta, vaan se käsiteltiin rauhanyhdistysten johtokunnan kokouksissa ns. ”tiedoksi” -asiana.
Vuokko, ei sinun tietenkään tarvitse uskoa minua, jos haluat uskoa toisin.
On niin helppo täältä kaukaa tulevaisuudesta kuvittaa uudelleen noita aikoja. Ei teeveetä minään tuomiopäivän koneena pidetty, kun se oli tulossa. Vähän kuin pesukone. Uutta tekniikkaa. 50-luvulla tv:n kehityskuvioissa oli ainakin yksi vanhoillislestadiolainenkin mukana.
Miksi haluat uittaa mielikuvitustasi historiaan väittämällä, että sellaisia laitteen hankkineita potkittiin ulos laumasta, silloin kuin tv oli kodinkone muiden kodinkoneiden joukossa? Terttu muistelee hyvin aikaa omassa kirjoituksessaan.
On tv:n tiimoilla kaikenlaista hullutusta tapahtunut, en sitä kiellä, mutta tähän historian kirjoitukseen oman korvasyyhyn mukaiseksi en jaksa enää itsenäisyyspäivääni käyttää.
Ei Heikki alkuun telkkuun ollutkaan niin agressiivista kantaa kuin se alkoi kuulema vähän ennen tuota -63 präntättyä kantaa. Kuulema monissa arvostetuissa vl-perheissäkin oli alkuun telkku.
Vähän sama kuin ehkäisynkin kanssa; ennen tiukkoja kannanottoja perhesuunnittelu oli perheen sisäinen asia. Jotkut ehkäisivät almanakkaa tutkimalla, jotkut selibaattijaksoilla ja joillekin tehtiin suoraan sterilisaatio, eikä sitä pidetty vääränä ennen tiukkaa kannanottoa asiasta.
Heikki, onko Sinusta vain Vuokon mielikuvitusta se, että TV:n hankkineita ”potkittiin ulos laumasta”? Mihin unohdat tieteelliset julkaisut, joissa faktapohjalta asioita on käsitelty?
Sanottakoon vielä telkusta, ettei itselläni ole sitä, enkä sitä kaipaakaan, vaikka en sen kummemmin vastustakaan. Ehkä jonain päivänä hankin sellaisen joidenkin mielenkiintoisten ohjelmien vuoksi.
Mutta näen Tertun tavoin televisiossa myös huonoja juttuja. Ensinnäkin ihan päiväsaikaan olen nähnyt joku vuosi sitten työpaikallani sellaisen ohjelman, jossa oli väkivaltaa. Minusta on kauheaa, jos lapset näkevät tällaista. Tosin väkivaltaohjelmat ovat minä aikana tahansa minusta huonoja. Itse en pysty sellaisia katsomaan. Mutta ei niitä pysty katsomaan moni muukaan ihminen, vaikka vl-liikkeessä toista väitetään. Moni tuntemani (lähes kaikki) ei-vl-ihminen katsoo tosi harkitusti tv-ohjelmia. Ovat myös tarkkoja lastensa katselemisista. Heillä on useimmilla myös tarkat säännöt tietsikalla olemiselle, paljon tarkemmat kuin joillakin vl-perheillä. Eli hirveästi vl-liikkeessä on perätöntä käsitystä ja tietoa liikkeen ulkopuolisten elämästä.
Sitten varmaan joillekin televisio on passivoiva härveli. Tosin passiivisuuteen taipuvaiset ihmiset olisivat ilman telkkuakin passiivisia. Sitten taas jos ajatellaan samassa yhteydessä neti passivoivaa vaikutusta ja koukkuuntumista. Varmaan vielä pahempi. Ja entäs älypuhelimet. Kohta kaikki muut härvelit menee, jos ei oo jo menny, kirkkaasti telkun ohitse kaikissa kielteisissä ominaisuuksiissaan.
Armeijan keskeyttää moni nettiriippuvainen ja älypuhelimet aiheuttavat myyös pahaa riippuvuutta.
Minusta nämä televisio- sun muut asiat ovat enempikin kasvatuksellisia ja hyvinvoinnillisia asioita, kuin hengellisiä. Niistä on hyvä keskustella ja ottaa opiksi, mitkä asiat todetaan ihmiselle huonoksi.
Jostakin olen lukenut televisiokietopäätöksen syntyneen Heikki Saaren amerikanmatkan jälkiseurauksena 1960 -luvun alussa. Käydessään yhdysvalloissa puhujamatkalla hän oli siellä kauhistunut amerikkalaisista tv-ohjelmista. Yhdysvalloissa oli jo tuollon televisio hyvin yleinen ja ohjelmatarjonta laajaa. En tiedä millainen ohjelma oli hänen silmiinsä osunut siellä, mutta hän päätti esittää johtokunnalle tv:n kieltämistä synnillisenä ”saatanan sontaluukkuna” ja esitys hyväksyttiin. Tämän päätöksen vankina SRK kiemurtelee vielä tänäänkin.
Olen samaa mieltä Vuokon ja Tertunkin kanssa siitä, että tv:n kieltopäätöstä ei voida purkaa, koska se tarkoittaisi jumalanhuoneen hallituksen erehtyneen ja sehän olisi SRK:lle tuhoisaa auktoriteettiaseman säilymisen kannalta. Mielestäni suurin hengellinen ongelma ja kysymys SRK:n kannalta on se, että kun kieltopäätöksen annetaan hiljalleen ”sulaa” olemattomiin, miten SRK:n tulisi korjata ne tuhansille ihmisille aiheutetut mittaamattomat traumat ja vahingot, jotka se on päätöksellään aiheuttanut asettaessaan tv:n katsomisen /omistamisen autuuden ehdoksi. Olisi kiinnostavaa kuulla Tertun ja Heikin ajatukset siitä, mitä vahinkojen korjaamiseksi ja uhrien hyvittämiseksi pitäisi tehdä. Sama koskee tietysti lukemattomia muitakin autuuden ehdoksi asetettuja höpösyntejä ja niiden perusteella aiheutettuja vahinkoja. Kohdataanko nämä asiat avomesti ja rehellisesti ja myönnetäänkö erehdykset, pyydetäänkö anteeksi ja korjataanko virheet? Vai unohdetaanko kaikki, ollaan hiljaa ja sanotaan, ettei sellaista ole koskaan tapahtunutkaan?
Jussi ja Vuokko puhuvat asiaa. Ihmettelen Heikin kovuutta tässä asiassa vaikka myönnän että hänellä on ajallista perspektiiviä enemmän kuin itselläni. Kun Heikki katsot asiaohjelmia netistä, niin tiedostatko, että ilman elokuvateollisuutta se tuskin olisi mahdollista?
Elokuvat ja sarjat ovat pitäneet televisiota pystyssä niin, että on ollut varaa tehdä myös vähemmän kaupallista materiaalia. Itseasiassa joudumme menemään aina (kielletyyn!) teatterimaailmaan asti. Elokuvien ja sarjojen – jotka siis ovat mahdollistaneet ei-kaupallisten ohjelmien tekemisen – näyttelijät tulevat lähes sataprosenttisesti teatterimaailmasta.
Sitäpaitsi, oletko varma, ettet käytökselläsi pahenna jotain uskonystävääsi? Onko seurakunta totuuden torvellaan ilmoittanut että ”asiaohjelmia” saa nyt vapaasti katsella? Eipä taida olla, vaikka tiedän, että näin tapahtuukin. Entä onko niillä oikeus pahentua jotka aikoinaan heitettiin tv:n takia saatanan haltuun? Mikä on Heikki sinun viesti näille henkilöille nyt kun ilmeisen hyvällä omallatunnolla katsot tv-ohjelmia?
Jussi kyselee aiheellisesti: ”Kohdataanko nämä asiat avoimesti ja rehellisesti ja myönnetäänkö erehdykset, pyydetäänkö anteeksi ja korjataanko virheet? Vai unohdetaanko kaikki, ollaan hiljaa ja sanotaan, ettei sellaista ole koskaan tapahtunutkaan?”
Eiköhän tähän ole kuin yksi vaihtoehto: Kaikki unohdetaan, ollaan hiljaa, ja sanotaan, ettei sellaista ole koskaan tapahtunutkaan. Näin uskon. Uhreista ei väliä, totuudesta viis. Pääasia että illuusio erehtymättömästä seurakunnasta säilyy.
ps. Miksi muuten kilapurheilua saa seurata vaikka a) kilpaurheilu on kielletty ja b) televiso-ohjelmien seuraaminen on kielletty? Minkä viestin pääsihteeri Hänninen välittää kertoessaan julkisesti että hän seuraa hiihtoa? Onko Hänninen valmis pyytämään anteeksi niiltä jotka heitettiin saatanalle tv:n takia? Onko hän valmis jopa purkamaan tv-kiellon? Ei tietenkään. Hänelle riittää se että hän itse voi seurata hiihtoa. Mutta ne, jotka haluavat seurata kulttuuriohjelmia joutavatkin saatanan haltuun. Jotenkin näinhän tämä täytyy tulkita.
Epärehellisyys näissä asioissa suorastaan ärsyttää. Ensin sanotaan, ettei meillä ole mitään televisiokieltoa, emme vaan halua katsoa televisiota, sitten sanotaan, ettei enää pystytä kieltämään televisiota, kun lähes kaikilla on jo se kännyköissä.