Lukijani.
Paastoaminen sopii minulle, kunhan muut näkevät vaivan.
Avaan ajatuksiani.
Olin 1980-luvun alussa stipendiaattina Neuvostoliitossa, ortodoksisessa Hengellisessä Akatemiassa. Opinahjossa noudatettiin luostarisääntöä muun muassa ruokailuissa. Keskiviikko ja perjantai olivat siis kalapäiviä. Kun jokin neljästä vuotuisesta paastosta alkoi, kaikki päivät muuttuivat kalapäiviksi – paitsi keskiviikko ja perjantai. Silloin kalan sijaan oli sieni- tai kasviskeittoja.
Isäntäväki oli kohtelias. Minulle tarjottiin pieni ylimääräinen ruokaraha, jotta olisin voinut hakea sopivaa syötävää kaupungilta. Pari kertaa otin tarjouksen vastaan. Mutta lihan ostaminen nolotti. Siksi ostin lisäravinnoksi kalasäilykkeitä. Sekään ei tuntunut reilulta opiskelukavereita kohtaan. Siksi päädyin pian pidättäytymään saamastani erivapaudesta. Se oli oikeastaan laiska ratkaisu: Talo on ajatellut asian puolestani. Minun osakseni jää nauttia sitä, mitä eteeni pöytään pannaan.
Keskiviikon ja perjantain erityisasema ruokavaliossa jäi minulle piileväksi tavaksi. Lue: toteutettavaksi lähinnä silloin, kun muut ovat nähneet vaivan. Jos siis työpaikkaruokalassa oli tarjolla kalaa viikkopaastopäivänä, saatoin todeta hiljaa mielessäni: Tänään listalta on helppo valita!
Omat kokeiluni paastoamisesta ruokavaliota muuttamalla ovat kariutuneet alkuunsa.
On toki olemassa eräs paaston tapa, joka voisi sopia myös minun vartalolleni. Sen johtavat ajatukset kuuluvat näin:
1) Nauti hyvillä mielin kaikkea sitä, mitä sinulle tarjotaan. Mottonasi olkoon ”Kun sinä paastoat, voitele hiuksesi ja pese kasvosi.” (Matt. 6:17)
2) Merkitse muistiin, mitä sait.
3) Arvioi saamasi ravinnon (tai palveluksen) rahallinen arvo mieleiselläsi tavalla.
4) Kun paasto päättyy, lahjoita kertynyt summa johonkin sopivaan muita palvelevaan hyvään tarkoitukseen.
Hyvät kohteet voi määritellä näin: ”Toisenlaista paastoa minä teiltä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat kaikki sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.” (Jes. 58:6-7)
Voisi jopa toimia, sillä muut näkevät varsinaisen vaivan!
Pitkästä aikaa Sinun
Harmaa rovasti
Mukavaa, että Harmaa rovasti on palannut :).
Mitä paastoon tulee, niin meikäläistä hämmästyttää, mitä kaikkea paaston nimissä suositellaan. Paastotaan mm vaikka kännykän käytöstä jne. Mikäs siinä, vaan olen luullut, että lähinnä on kyse ruoasta ja juomasta tinkimisestä ja itsensä tutkistelusta mitä lähinnä elämäntapaan tulee jne. ja sitä ajatellen todella Jes. 58:6-7 on se tärkein ohje.
Vegaaneilla ei muutens taida ongelmia olla lainkaan mitä tuohon ruokapuoleen tulee. 😀
Tarja!
Kiitos kannustavasta palautteesta.
Oikealla paastolla ja lepopäivän pyhittämisellä on yhteinen piirre: katseen kääntäminen omasta navasta poispäin. Koska kummassakin tapauksessa tarkoitus on tehdä hyvää, jokainen sitä tahtova pystyy keksimään jonkin tavan viettää paastoa. Pelkkä rukoukseen käytetyn ajan lisääminen voi riittää.