Kun kuulin ensikerran termin: Lyödään Raamatulla päähän, hämmästelin. Enää en hämmästele. Raamattu on ollut osalle ihmiskuntaa Pyhä Kirja, joka osoittaa tien ikuiseen elämään. Tilanteen muutokseen on varmaankin vaikuttanut se, että muu tieto on lisääntynyt ja elämä on havaittu rajalliseksi, eikä kuolinhetkellä ole havaittu silminnähden mitään lähtevän ihmisestä vain huokaus ja kaikki on ohi. Ihminen uskoo ikuiseen elämään tai ei usko. Jos ei usko, niin ei Raamatulla voi olla suurta merkitystä.
Olemme kai tulleet sille viimeiselle rannalle, jossa meidän on tunnustettava tosiasiat. Siihen totuuteen kuuluu se, että Raamattu on uskovien kirja juuri siksi, että ilman uskoa se ei puhu eikä pelasta. Moni kai ihmettelee nykyään, että mistä pitäisi pelastua ja miksi? Selittäminen ei taida olla hyödyllistä, jos maaperässä ei ole Pyhän Hengen valmistavaa vaikutusta. Nooan päivistä puhutaan Raamatussa. Laivan rakentaminen kaukana vedestä ei vaikuttanut oikein viisaalta ajatukselta. Emme tiedä tiesikö Nooakaan mitä oikeasti tulee tapahtumaan, mutta sen hän tiesi, että tulevaisuudessa se on tarpeellinen.
Keskimäärin ihmiset eivät olleet nähneet sadetta, joten se oli vieras asia eikä Nooa ollut ilmeisen uskottava julistaja. Näitä ei kannata julistaa tuomion hengessä, koska Jeesus itse sanoo, etti Hän tullut maailmaa tuomitsemaan vaan vapahtamaan. Tuomariksi tulevat sitten viimein se tieto, joka on hylätty. Nyt täytyy tietysti muistaa, että katkerimmat itkunsa Jeesus itki Jerusalemin kohtaloa ajatellessaan. Samaan aikaan Jerusalemissa elettiin tarkasti säänneltyä ja järjestäytynyttä elämää eikä juuri kukaan ajatellut, että joku olisi pielessä.
Emme ihmisinä voi sanoa tarkasti minkälaiseen paikkaan usko Jeesukseen eli Jeesuksen usko meidät lopulta johdattaa, mutta siitä voimme vakuuttua, että sinne pääsemiseen tarvitaan usko ja taivallus sitä kaitaa tietä. Joku vanha lähetssaarnaaja puhui saarnassaan: Vaikka ei yhtään mitään olisi siellä haudan takana, hän ei ole menettänyt yhtään mitään, koska hän on elänyt hyvän elämän. Meidän tuleekin uskoa, että uskoontulosta alkaen kaikki on lahjaa eikä pelastus ole meistä riippuvainen niin, että se olisi kuin palkkapäivä, vaan se on oven avaus, että viluinen pääsee lämpimään.
Jos jotain alkaa kiinnosta iankaikkisen elämän salaisuus, niin ota Raamattu käteesi ja lue sieltä, miten Jumala on johdattanut ihmisiä. Sieltä löydät myös syvän yhteiselämän salaisuksia, miten emme ole ylimääräiseksi rasitukseksi toisillemme. Jos kiinnostut, se on Taivaan Isän kädenojennus, jos jäät hiljaa kuuntelemaan, Hän tekee omilla voimillaan loput pelastuksen asiassa. Hän lähettää elämääsi auttavia läheisiä, jotka kulkevat kanssasi
Lauri Lahtinen: ”Raamattu on uskovien kirja juuri siksi, että ilman uskoa se ei puhu eikä pelasta. Moni kai ihmettelee nykyään, että mistä pitäisi pelastua ja miksi? Selittäminen ei taida olla hyödyllistä, jos maaperässä ei ole Pyhän Hengen valmistavaa vaikutusta. Nooan päivistä puhutaan Raamatussa. Laivan rakentaminen kaukana vedestä ei vaikuttanut oikein viisaalta ajatukselta. Emme tiedä tiesikö Nooakaan mitä oikeasti tulee tapahtumaan, mutta sen hän tiesi, että tulevaisuudessa se on tarpeellinen.”
Niin. Uskoa todella tarvitaan Raamattua lukiessa. Esimerkiksi esille ottamaasi maailmanlaajuista vedenpaisumusta ei ole koskaan tapahtunut, eikä sille ole ensimmäistäkään todistetta. Jos se olisi tapahtunut, todisteita olisi roppakaupalla.
”Keskimäärin ihmiset eivät olleet nähneet sadetta, joten se oli vieras asia eikä Nooa ollut ilmeisen uskottava julistaja.”
Missä Raamatussa kerrotaan
1. että Nooa julisti jotain vedenpaisumukseen liittyen?
2. että väitetyllä julistamisella olisi ollut joku vaikutus siihen pelastuuko tarinan vedenpaisumuksesta ketään muita kuin Nooan perhe?
Ja ei. Se, että Nooaa tituleerataan myöhemmin vanhurskauden julistajaksi ei kerro siitä, että Nooa julisti vedenpaisumuksesta, tai siitä, että kenelläkään muulla kuin Nooan perheellä olisi ollut mahdollisuus pelastua vedenpaisumuksesta.
Usko on aivan ilmeisesti salaisuus, joka ei avaudu järjelle. Jeesus sanoi Tuomaalle: Sinä uskoit, kun sinä näit, Autuaita ovat ne jotka uskovat vaikka eivät näe. Ehkä nostamme hattua toisillemme ja sanomme hyvää matkaa, koska ajatuksemme eivät paremmin kohtaa.
Ei kai ajatusten tarvitse erityisesti kohdata, jos esitän sinulle raamatullisia kysymyksiä jotka koskevat blogitekstiäsi?
Kai raamatulliset aiheet ja se, oletko uskonut niihin väärin kuitenkin kiinnostavat sinua?
Jos luit ihan tavallisilla lukulaseilla tuon jutun, niin enpuhunut vedenpaisumuksesta juuri lainkaan. Esitin epäilykseni tiesikö Nooakaan mitä tulee tapahtumaan, mutta tiesi tekevänsä jotain tarpeellista. En vastaa muiden käsityksistä, vain siitä mitä kirjoitin, johon laitoit mielestäni omasta päästä lisää.
Asia selkis. 🙂
Vielä haluaisin vaivata sen verran, että mitä sitten tarkoitit, kun kerroit Nooan olleen julistaja, mitä hän julisti?
No, sitä en tiedä, mutta varmaan hän kertoi, että on saanut käskyn Jumalalta. Kai sitä nyt joku naapuri kävi katsomassa ja aina piti selittää.
Suuresta vedenpaisumuksesta on hyvinkin todisteita. Silloinen maailma koki loppunsa. Nyt meillä on vielä mahdollista kohdata elävä Jumala Hänen Pojassaan Jeesuksessa, (joka on jo täyden lunastuksen suorittanut synneistämme) niin pelastumme tulevasta vihasta. Onhan ne Nooan päivät varoituksena ja kehotuksena meillekin, erityisesti vielä. On hyvä olla turvassa siinä kasteen ja uskon paatissa.
Usko ei synny vain Raamattua lukemalla. Sen jokainen sana ja lause voidaan tuntea perinpohjaisesti. Jopa kaikki sen alkukielet ja monet tulkinnat. Se ei Kristillistä uskoa tuo, eikä saa aikaan. Lapsellista on uskoa mihinkään vedenpaisumukseen, tai muihinkaan Raamatun ihmeellisiin kertomuksiin, jollei ole uskoa, jonka Jumala lahjoittaa. Eikä sitäkään anneta sitä varten, että kykenisi kaikki Raamatun tekstit uskomaan. Usko annetaan vain sille joka kääntyy Jumalan puoleen ja pyytää Jeesusta puhdistushommiin omaan sisimpäänsä. Usko tulee syntien anteeksisaamisen kautta. Ei uskottelemalla että kykenee uskomaan kaiken mitä Raamatusta voi lukea.
Usko syntyy kuulosta, Kristuksen sanan kautta. Mikä muu se voisi olla kuin Raamatun kautta. Tosin ihminen voi torjua sen aina ja uudelleen, kunnes aika meni ohi.
Uskossa on kyse suhteessa Jeesukseen joka on sovittanut minun syntini. Tunnustan Hänelle ne ja saa Häneltä hyvän omantunnon tyynykseni. Joten kyse on suhteesta jota hoidamme yhdessä jatkuvasti.
Minulla on Jeesukselle usein asiaa ja hänellä minulle. Tästä suhteesta uskoa alkaa ja vahvistuu. Ihan sivuasiaksi silloin jää se miten vedenpaisumus tapahtui, tai millaisen kalan vatsassa Joona matkasi rannalle. Ne eivät ole samalla tavalla merkityksellisiä asioita uskon kannalta. Eikä niistä ei ole kerrottu mitenkään tarkasti. Omat syntini sen sijaan tunnen oikein tarkasti. Niissä riittää keskusteluja Vapahtajani kanssa.
Niinkuin sanoin: Minä uskon Raamatussa esilletulevaan Jumalaan eikä minun tarvitse perustella sitä mitenkä’än. Ei Jeesuskaan lähettänyt omiaan kinaamaan vaan julistamaan asian.
En minä nyt varsinaisesti Jumalasta kysynytkään, kysyin raamatullisia perusteluja kahdelle väitteelle, jotka nousivat tekstistäsi esiin.
Ei niihin tietenkään pakko ole vastata. Mutta mielestäni jotain on vinksallaan, jos uskova kertoo mielestään raamatullisia argumentteja, joille ei Raamatusta löydy tukea.
Antero,
Kyllä uskovan kristityn usko perustuu tosiaan nimenomaan Jeesuksen todellisuuteen ja UT:n teksteihin, jotka Hänestä kertovat. Ilman Hänen ylösnousemustaan kuolleista ei koko kristinuskoa olisikaan ja VT:n tekstit olisivat vain juutalaisten uskoa ja historiaa. Juutalaiset ovat nähdäkseni pitäneet VT:n tekstejä hyvinkin tosina, jos ei ihan kirjaimellisesti ja sanatarkasti, niin kuitenkin oman kansansa historiana. Sieltä nuo tekstit sitten periytyivät Jeesuksen kautta meillekin, muun muassa ennustukset Hänestä. Emme voi tietää, onko esim vedenpaisumusta todella ollut ja millainen se ehkä on ollut, mutta ei sillä kristilliseen uskoomme juurikaan vaikutusta ole. Jostain syystä se on pyhiin kirjoituksiin kuitenkin sisällytetty.
Kari Roos: ”Emme voi tietää, onko esim vedenpaisumusta todella ollut ja millainen se ehkä on ollut…”
Emme voi tietää, onko esimerkiksi jonkinlaista paikallista vedenpaisumusta ollut ja miten sellainen on tarinaan mahdollisesti vaikuttanut, mutta sen tiedämme, että Raamatussa esitettyä maailmanlaajuista vedenpaisumusta, jossa vesi kohosi korkeimpien vuortenkin yle, arkkeineen ja eläimineen, ei ole koskaan ollut.
Toisaalta kyseinen myyttihän ei ole alunperin edes Raamatusta, se on lainakamaa vanhemmista teksteistä.
Eikö se, että samansuuntainen tarina löytyy muualtakin kerro, että jotain totuuspohjaa asiassa on?
Jotain pohjaa voi toki olla, mutta sanotaanko niin että Raamatun versio on 99 prosenttisesti hyberbolaa niihin tapahtumiin nähden, joista vedenpaisumusmyytti on mahdollisesti saanut alkunsa. Paikallisia tulvia on tosiaan ollut siellä täällä useastikin.
En siis sanonut: Minä uskon vedenpaisumukseen ja siksi pelastun! Tälläiset sivupolut on aina tarkoitettu, että Raamattuun uskova joutuisi selittelemään ja puhumaan omiaan.
Kuka, ketkä, ovat kirjoittaneet, koonneet Raamatun ? Jos tätä ei tiedetä niin kenelläkään ei ole vastuuta teoksesta. Tietysti joku on koonnut sen mutta ei halua ottaa vastuuta toimistaan.
Ottaa vastuun aivan varmasti ja vie perille, Pyhä Henki.
Nykymittapuun mukaan olen kai lapsellinen, kun uskon Raamatun olevan Jumalan sanaa ja Jeesukseen eli olen saanut Häneltä uskon Pyhässä Hengessä. Kaikkea en tiedä enkä kaikkea ymmärrä, mutta minulla on pohja jalkani alla. Enemmän pitäisi ihmetellä henkilöitä, jotka eivät ole varmoja vedenpaisumuksesta ja siksi hylkäävät koko jutun.
Samuel Kettunen: ”Suuresta vedenpaisumuksesta on hyvinkin todisteita.”
Hienoa. Listaisitko niitä meille? 🙂
Tsunami oli eräällä tavalla vedenpaisumus. Aistihavainnoilla voidaan nähdä valtava vesimassa, joka tuhoosi tieltään kaiken. En tiedä lohduttiko se ketään hengen hädässä olleita sillä hetkellä, ettei Helsinki peittynyt veteen.