Viime perjantaina oli mielenkiintoinen haastattelu ja dokumentti Ylen Perjantai-dokkarissa. Siinä kristityksi kääntynyt toimittaja Tuomas Enbuske ja fundamentalistisesta kristillisyydestä tiensä ortodoksisuuteen löytänyt 15-vuotias ”Lilja” kertoivat oman tarinansa. Kyseinen ohjelma loi mielenkiintoisen näkökulman ammattiteologille ja pastorille kristillisyyteen.
Ohjelmasta voisi nostaa esille montakin teemaa, mutta itse ennen kaikkea puhutteli molempien suvaitsevainen, älykäs ja utelias näkökulma niin maailmaan, eri tavoin ajatteleviin kuin kristillisyyteen. Oikeastaan tässä suhteessa heidän näkökulmansa resonoivat omankin uskoni kanssa. Olen esimerkiksi samaa mieltä Enbusken kanssa siitä, että tapakristillisyys on nimenomaan hyvä asia.
Rituaalit ovat usein ne asiat, jotka tuovat parhaimmillaan terveellistä järjestystä arkeen ja pitävät uskon, toivon ja rakkauden liekkiä yllä. Sellaisten rituaalien kuin esimerkiksi jumalanpalvelus kautta voimme hetkeksi hypätä arjen oravanpyörästä ikään kuin toiseen todellisuuteen pohtimaan mm. suhdettamme Jumalaan ja elämämme suuntaan. Parhaimmillaan noista rituaaleista saa myös toivoa parempaan huomiseen sekä enemmän rakkautta, jota voi myös jakaa muille ihmisille.
Ehkä vielä tapakristillisyyttä enemmän minua puhutteli Tuomaksen ja ”Liljan” avoin ja suvaitsevainen näkökulma muulla tavoin uskoviin. Huomaan itsessänikin sen prosessin, että mitä pidempään olen kristitty, sitä vähemmän minulla on tarvetta yrittää vakuuttaa muita vakaumuksestani.
Vaikka kristinuskoon kuuluukin olennaisena osana lähetystyö ja oman pastorin työni ytimessä on julistustyö, ei se mielestäni tarkoita sitä, että minun pitäisi yrittää tunkea kenenkään kurkusta alas kristillisyyttä. Ennemminkin näen asian siten, että puhun asiantuntemukseni pohjalta niille, ketkä aidosti haluavat kuulla minua.
Usein kuulijat haluavat kuulla minulta esimerkiksi puheita, joissa yhdistyy tieteellinen teologinen osaaminen käytännön elämän kokemuksiin ja näkökulmiin. Vaikka minulla on monia heikkouksia niin ihmisenä kuin pastorina, koen juuri teologisen asiantuntemuksen ja sen soveltamisen ihmisiä palvelevaan muotoon olevan oma vahvuuteni ja armolahjani.
Ja toisaalta kyse on vuorovaikutuksesta. Hyvän julistustyön ytimessä on myös ihmisten kuuntelu. Tällainen julistustyö edellyttää myös ihmisten ongelmien ja elämään liittyvien haasteiden ymmärrystä. Ilman ihmisten kuuntelua herkällä korvalla omat puheet, kirjoitukset ja saarnat uhkaavat muodostua epäkiinnostaviksi ja hyödyttömiksi.
Kiitos siis Ylelle sekä ennen kaikkea Tuomakselle ja ”Liljalle” terveistä ja rakentavista näkökulmista hengellisyyteen. Uskon, että tällaiselle avoimelle ja suvaitsevaiselle keskustelulle on erityisen paljon tarvetta aikakautena, jossa meitä uhkaa vahva polarisoituminen ja riitautuminen eriävien mielipiteiden ja uskomusten takia.
Ps. Olen myös aloittanut uuden blogin osoitteessa: fitnesspastor.com
